Jouluaatto = luukku 24

Oikein onnellista Joulua sinulle, 
miten tahansa sitä vietätkään! 

Monissa perheissä laitetaan parhaat astiat pöytään ja tarkoin harkittu jouluaaton juhlahetki on lähestymässä.... 

Rakkautta on 
syödä yhdessä. 

Pääruuan jälkeen on tietenkin 
vuorossa mitä ihanin jälkiruoka... 

Mutta viis siitä 
mitä syötte, se tunnelma 
on tärkein. 

Muista jättää Joulupukille 

maitoa ja keksejä... 

Jos niitä ei aamulla enää

löydy, se on totta. 

Joulupukki ON olemassa... 

Kiitos sinulle, joka luit kaikki joulukalenterini sivut. Mikä sivu oli mielestäsi paras? 

Hih. Syvä hiljaisuus kertoo että 
oikeasti ei mikään. =) 

No... Samalla tähän sivuun päättyy 
monivuotinen joulukalenteribuumini. 

Elokuun toiseksi viimeinen

Tänä Surutietoisuuden päivänä voit oppia jotakin surusta.

Joskus kirkkaimmatkin päivät voivat olla pimeitä, kun elämän vaikeudet iskevät. Onneksi lähimmäiset ovat valmiita auttamaan meitä näinä pimeinä päivinä. Joten katsele ympärillesi ja tarjoa sinäkin auttava kätesi, avaa mielesi ja osoita surun tietoisuuden päivänä ympärillämme oleville, että olemme täällä heidänkin vuokseen.  

 ****************

Tänään on myös  kansainvälinen
kadonneiden päivä... =(

 ****************

Vaahtokarkkipäivästä 

löytyy hieman 
iloisempi teema 

Vaahtokarkki on makeinen,
joka valmistetaan yleensä liivatteesta,
sokerista, vedestä, maissista ja siirapista.

Voit tehdä vaahtokarkkeja itsekin. 

Vaahtokarkkiohje: 

7 liivatelehteä

3 munanvalkuaista
2 rkl tomusokeria
(elintarvikeväriä)
2 ¼ dl taloussokeria
2 rkl glukoosisiirappia
½ dl vettä

½ dl vettä liivatteiden liuottamiseen
2 dl tomusokeria
1 dl perunajauhoja 


- Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
- Vaahdota valkuaiset ja tomusokeri kestäväksi vaahdoksi. 

Jos haluat, voit lisätä seokseen elintarvikeväriä.
- Mittaa kattilaan taloussokeri, glukoosisiirappi ja vesi.

- Anna kiehua, kunnes seos on 100-asteista. 

Käytä lämpötilan mittaamiseen digimittaria.

- Kuumenna ½ dl vettä esimerkiksi juomalasissa 

ja liuota joukkoon vedestä puristetut liivatelehdet.
- Jatka sokeriliemen kuumentamista.
- Kun seos on 127-asteista, ota se pois liedeltä 

ja kaada valkuaisvaahdon joukkoon 

koko ajan voimakkaasti vatkaten.
- Lisää liivateneste vaahtoon ja jatka vatkaamista, 

kunnes massa on kiinteää ja kiiltävää ja alkaa jäähtyä.
- Sekoita tomusokeri ja perunajauhot keskenään 

ja kaada uunipellille. 

Laita karkkimassa pursotinpussiin 

ja pursota uunipellille tomusokeriperunajauhoseoksen 

 päälle tankoja tai yksittäisiä vaahtokarkkeja.
- Anna jäähtyä huoneenlämmössä. 

Leikkaa tangot paloiksi.
- Pyörittele palat tomusokeri-perunajauhoseoksessa.

Säilytä vaahtokarkit suljetussa purkissa 

huoneenlämmössä. 

Dansukker

 ****************

On myös Kansainvälinen valashaipäivä. 

Sellainen olisi mielenkiintoista nähdä.

 ****************

...ja edelleen saat 

luvan kanssa 

Halata puita... 

Luonto parantaa stressinkin

Stressi on parhaimmillaan myönteistä, koska se valmistaa huippusuoritukseen.

Kohtuullinen väliaikainen stressi voi jopa lisätä tarkkaavaisuutta, keskittymis- ja suorituskykyä. 

Stressi voi siis olla myös positiivinen voimavara. 

Stressi kuuluu kaikenikäisten ihmisten elämään. 

Sitä tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseen, 

mutta liiallisena se on haitallista.

 

Stressinhallintaa opettelemalla stressi pysyy tasolla, jossa sen haittavaikutukset eivät häiritse. Stressioireiden tunnistaminen ajoissa mahdollistaa asioihin puuttumisen ennen kuin 

stressi kasvaa liian suureksi. 

Liiallinen paine sotkee elimistön palautumisjärjestelmän ja voi johtaa uupumukseen. Niinpä jokaisen olisi hyvä tunnistaa itsessään, miten keho viestii positiivisen stressin muuttumisesta negatiiviseksi. 

Arkikielessä stressillä tarkoitetaan yleensä ihmisen omia kokemuksia kuormittavassa tilanteessa. Stressiprosessi on vuorovaikutusta ympäristön ja yksilön välillä. Siihen kuuluvat stressitekijät, stressireaktiot ja niihin liittyvät kokemukset. 

Mi­ten stres­si il­me­nee?

Stressin tehtävänä on ottaa ja saada voimavarat kokonaisvaltaisesti käyttöön. Alkuvaiheessa se myös saa havahtumaan siihen, että ollaan tilanteessa, josta ei selvitä tavanomaisilla keinoilla. Silloin vireystila kohoaa, sydämen lyöntitiheys nousee, verenpaine kohoaa, hengitys kiihtyy ja lihasjännitys lisääntyy. Kun stressi jatkuu, ihminen on usein touhukas, keskittynyt haasteesta selviytymiseen eikä havaitse tai muista muita asioita. 

Työn alla oleva tehtävä sekä rutiinit sujuvat hyvin, mutta erityistä panostusta vaativat toiminnot jäävät sivuun tai eivät onnistu. Myös tunteiden hallinta voi lopulta pettää, ihminen voi purskahtaa itkuun tai saada raivokohtauksen. Pitkään jatkuva stressi kuluttaa voimavaroja. Koko elimistö on aktivoitunut ja moni kokee oireita kehossaan. Rinnassa on painon tunnetta, henkeä ahdistaa, on vaikea rentoutua ja vatsa on sekaisin. 

Stressi vaikeuttaa unta. On nukahtamisvaikeuksia ja uni on katkonaista tai lyhyttä. Kaikki voimavarat suuntautuvat selviytymiseen ja muu toiminta jää taka-alalle eikä siihen jää energiaa. Usein oireitaan ei itse havaitse, koska on niin keskittynyt selviämiseen. 

Samoin kuin tunteet ja asenteet siirtyvät ihmiseltä toiselle myös stressi on sosiaalinen ilmiö. Se voi siirtyä ja tarttua ihmisten välillä sekä työpaikoilla että kotona. Stressitaso voi vaihdella hetkestä ja asiasta toiseen, elämäntilanteista ja tavoitteista riippuen. 

Se, mikä toisesta on stressaavaa, voi olla toisesta innostavaa. Eroa on myös siinä, minkälaisia reaktioita yleisesti stressaavina pidetyt tehtävät tai tapahtumat ihmisissä aiheuttavat. 

Mielekkäin stressitason mittari on oma kokemus. 

Kei­no­ja stres­sin­hal­lin­taan 

• Syö säännöllisesti.
• Nuku ja lepää riittävästi.
• Liiku säännöllisesti.
• Rentoudu.
• Ole jouten välillä.
• Pidä pieniä taukoja päivän mittaan, vaihda asentoa ja liiku.
• Käytä nautintoaineita vain kohtuullisesti.
• Hae tukea ystäviltä, tuttavilta, työtovereilta tai harrastuskavereilta.
• Hemmottele itseäsi.
• Pidä huoli rajoistasi, ole jämäkkä.
• Virkistäydy, hulluttele, käytä luovuuttasi.
• Puhu tunteistasi.
• Pidä yllä rakentavaa ajattelua, vastusta kielteistä ajattelua.
• Näe vastaiskut oppimiskokemuksina.
• Vältä mustavalkoista ajattelua.
• Huolehdi, että tavoitteet ovat realistisia ja johdonmukaisia.
• Luo aikataulu ja työjärjestys.
• Vaali itsellesi merkityksellisiä asioita. 

Tekstit sivulta: 

Suomen mielenterveysseura 

Tee seuran sivuille testi: 

Kuinka herkkä olet stressille 

ja samalla löydä keinoja selättää stressisi. 

 

 

 

 

Tiesitkö, että lyhytkin metsäkävely 

on hyväksi mielen hyvinvoinnille.

Luonto parantaa...  

 

Tänään on Stressitietoisuuden päivä. 

Lokakuun värejä pihamaalla

Minä en kyllä hirveästi pidä 

syksystä vaikkei olekaan mediaseksikästä 

myöntää moista.

Kaikki väittävät blogeissaan 

kuinka on ihanaa kun on neljä vuodenaikaa 

kuinka syksyssä on taikaa 

ja "sitä jotakin" 

- mitä se sitten lieneekin. 

Talvea kaivataan ja sen 

pakkasia ja luminietoksia. 

Tulkaa talvenrakastajat 

 kolaamaan meiltä lumivallit, 

ettei miun tarvii kipeillä nivelilläni 

jotka suuttuvat muutenkin kylmästä... 

Ne suuttuvat jo nyt tästä viileästä 

ja kosteasta, eli syksystä. 

Huoh. 

- Joku reumaattinen sukuvika...

Kohta puut ovat kaljuja... 

Tämä pieni orvokki oli ilmestynyt  

nurmikolle vastustamaan talven tuloa. 

Sillä on sisua... 

Sinisen sävyjä

Jossain on jo kevät!

Meille tuli  maaliskuun pakkasissa ikävä lämpöä, Välimerta ja taivaan sineä ja niinpä lähdimme sitä kaikkea jälleen etsimään.

Mies menetti kesälomansa vaihtaessaan hiljattain työpaikkaa ja hänelle jäi reilu viikko vapaata joten eikun nopeasti äkkilähtöjä katselemaan ja löytyikin vanha tuttu Alcudia, kahdeksan vuoden takainen reissukohteemme Mallorcalta. No, otettiin lennot ja hotelli, ja viikko sitten perjantaiyönä ajelimme punaisella vuokra-peugeotilla Palmasta kohti Alcudiaa.

Hotellin seinät olivat valitettavasti kuin paperia.  

 

Saksalaiset turistit, seinänaapurimme, huusivat (raivosivat? Se heidän kielensä kuulostaa aina muutenkin vihaiselta tappelulta?) joka ikinen yö aamuneljään keskenään, joten yöunemme jäivät heti lyhykäisiksi. =(

 

Samoin ruotsalaiset turistit huusivat ja sekoilivat huoneemme toisen seinän takana... =/ 

 

Usein ruotsalaiset ja saksalaiset tuntuvat olevan "euroopan omistajia" matkatessamme Euroopassa. 

-Heidän on pakko huutaa kamalasti. Miksi? Varsinkin öisin! =(  

 

-Aamuisin huutajaturistit sitten tuntuivat nukkuvan, ja minun teki mieleni laulaa tai viheltää jotakin kovaan ääneen.... mutten uskaltanu... =D 

 

 

Ulkoakin kuuluivat ihan kaikki roska-autojen, puhtaanapidon yms äänet ja parvekkeen yksilasisen oven alla oli parin sentin rako josta tuulikin pääsi sisään vierailemaan luonamme...

Mutta meidän peittomme olivat ihanat!!! Vuoteissamme oli varmaan kaksi ja puolimetriset ihanat kevyet peitot ja vielä pidemmät pussilakanat! Ah. Tosin ne tietty piti kiskoa aina ensin pois patjojen alta, jonne siivoojat ne työnsivät, ennen kuin peiton sai mytättyä omalla tavalla ympärilleen yöksi. Oma tyyny oli minulla taas tietenkin mukana...

Kurjat yöt palkitsi aina uusi ihana lämmin aamu. Heräsin viiden jälkeen mustarastaan huilumaiseen viheltelyyn. Seuraavaksi alkoivat varpuset kotoisasti pärpättää. Olen onnellinen kotipihan varpuslaumastakin, kun niiden äänet tuovat aina etelän maat ja lomareissut mieleeni ja matkoilla ne tuovat kodin mieleen, niin nykyisen kuin lapsuudenkodinkin...

Kun saavuimme, jotkut omituisesti leikatut kaupunkien puut olivat lehdistä tyhjiä. Viikon varrella kevät saapui Mallorcalle ja amputoidut puutkin alkoivat kuin suurella uhmalla 
kasvattaa kilpaa lehtiä ja oksia.

Parkkipaikkamme amputoiduista, 

kuolleen näköisistä luurankopuista 

on tässä hyviä esimerkkejä... 

Italiassakin jouluna ihmettelin tynkäpuita. 

Miksi puut eivät saa kasvaa nykyään vapaasti?  

Miksi ihmeessä ne leikataan noin rumasti

Peipot laulelivat keväisesti, kuten tämä 

kuvan viherpeippokin. 

Samaa ryystävää ääntä olen kyllä 

kuunnellut jo kotipihallakin. 

- 

Sitä varsinaista punarintaista peippoa 

en ole vielä 

Suomessa kuullut. 

Ja ah, tässä jälleen rakas Välimeri, 

ja sen eri sinen sävyt... 

En ollut edes tiennyt kaivanneeni 

NIIN paljon tätä Alcudian rannan laituria, 

tuttua kahdeksan vuoden takaa... 

Se edellinen laituri näkyy tässä 
yhdessä runokuvassani. =D

Ja laituri nyt. 
Odottelimme ensin että nuo muut tulisivat 

pois laiturilta... 

Osa poistuikin, 

mutta nuo selfieaddiktit eivät lähteneet laiturilta, 

enkä saanut kuvaa laiturin nokalta rantaan päin. 

Muistinkin, miten yksi laiturin lauta oli maalattu... 
Ehkä se lauta on se merkki, josta on tasan 50 metriä 
rantaan, sillä niin pitkä laituri on. 

Maalari maalasi taloa 

sinistä ja punaista... 
Tai siis luonto maalasi kaiken sinisen. 

Laiturin nokkaan voi jättää veneenkin. 

Ainakin pienehkön sellaisen.

Sinisyys elää koko ajan maapallollamme, taivaalla, 

järvien, jokien ja merien pinnalla ja vesien syvyyksissä.

 Felix-myräkkää enteilevässä 

tuulessa hiekkaa lensi silmiimme 

ja jäi narskumaan hampaiden välissä... 

Koska ei ollut vielä 

(onneksi) turistikausi, 

ei auringossa löhöileviä juuri 

ollut. Taisi se kova tuuli karkoittaa 
ihmisiä...

Aaltojen tuomaa...

Kuvissa on Välimerta kuvattuna 

saaren eri rannoilta.

Eräällä rannalla jolla söimme 

eräänä lomapäivänä eväitämme, 

(Hani osaa aina löytää upeat 

eväspaikat meille ) 

tämä lokki katseli meitä kauempaa. 

Missään ei näkynyt muita lokkeja. 

Kun katsoimme muualle, lokki saapui varovasti 

lähemmäs. Jossain vaiheessa huomasin sen ontuvan. 

Mietin että se on jätetty yksin ja muut ovat menneet 

jonnekin muualle ja heitin sille palan gluteenitonta 

muffinssiani. Se lennähti lähemmäs ja nielaisi palan. 

Lopulta lokki oli 

vain metrin päässä ja luulen että jos olisin ojentanut 

ruokaa sille kädestäni, se olisi kyllä syönyt siitäkin 

ellei Hani olisi alkanut toppuutella

minua lopettamaan linnun ruokkimisen... 

Suostui hän sentään kuvan 

siitä ottamaan. =) 

Hani tuskastuu aina kun 

reissuillamme silittelen kissoja, 

ja koetan kesyttää kaikkia eläimiä jne. =) 

Hän on varma siitä että kerran reissullamme 

sain hirveän flunssankaltaisen taudin 

siitä, kun silittelin sataa kissaa ja ojensin 

rahaa kerjäläiselle, joka sulki hetkeksi 

käteni omiin hikisiin kämmeniinsä... 

Nyt sitten koetan  matkoillamme 

vältellä kohtaamisia, mutta minkäs teet 

kun kolhitut hakeutuvat lähelleni. 
Haluaisin olla kuin Äiti Amma, 
joka halaisi kaikkia halauksen 
tarpeessa olevia...  

Tiedän kyllä etteivät kaikki 
pidä halauksista. Introverttinä 
luen sen jo kaukaa silmistään...  

Ei silti luen minä ihmisten 
silmistä paljon muutakin... 

Meri voi olla joskus myös vihreä... 

Alcudian satamassa eräs mies 

syötti leipää näille kaloille... 

En kerro mistä tämä ranta löytyy 

koska siellä ei näköjään tykätä turisteista. 

En minäkään pidä niistä 

jotka eivät anna muille yörauhaa... 

Me vain kuvasimme hiljaa 

ja poistuimme paikalta... 

Myös taivas oli lohduttavan sininen...

Taivas ja maa kohtaavat...

Moni rakastaa seilaamista meren aalloilla.  

Minä ehkä odotan mieluummin rannalla 

että joku toisi minulle kalaa grillattavaksi... 

Ps: 19.3. vietetään 
Ulrika Wilhelmina Johnsonin 
eli Minna Canthin -päivää 
sekä Tasa-arvon päivää. 
Niistä enemmän tuolla...