Pärnun valkoinen hiekkaranta houkutteli katsomaan
miltä auringonlasku siellä näyttäisi.
Tässä näkymiä Riianlahdelle,
noin tunti ennen auringonlaskua.
Olen sisämaan kasvatti ja meri on minulle aina
sellainen kunnioitettava ihme.
Meri solisi,
ei aaltoillut
vaan solisi lakkaamatta
vyöryen kohti rantaa...
Taivas alkaa jo saada iltaruskoväriä.
Koska turistisesonki oli jo ohi,
oli silmänkantamattomiin jatkuvalla
pitkällä rannalla ihanan rauhallista.
Ei lokkeja, ei ihmisvilinää. Meitä oli rannalla vain muutama
paikallinen ja pari turistia. Muutama paikallinen ajeli polkupyörillä
dyyneillä ja hiekkarannalla.
Vain yksi nainen näkyi uimassa.
Vesi oli jo aika kylmää...
Ainakin minun makuuni,
joka en ehtinyt talviturkkia tänä kesänä
edes heittää...
Minä uskalsin paljastaa vain jalkapohjani
hetkeksi viileälle valkoiselle hiekalle,
jota ilta-aurinko jo punasi.
Kiskoin kuitenkin kengät äkkiä
takaisin kun jalkojen kimppuun kävi
tuollaisia pieniä kärpäsiä.
:)
Nyt aurinko meren taa jo vajosi
kaikki pilvet värjäsi.
Auringon puolikaskin katoaa nopeasti.
Se päivä päättyi nyt...
Kuulin erään miehen sanovan toiselle, ohi kulkiessaan,
kuinka
tämä päivä oli ihan täydellinen.
Niin oli minustakin. =)
Olinpa onnellinen
saadessani nähdä tämän.
