Tänään on Hiisienpäivä

Hiisienpäivä  

on omistettu suomalaisen etnisen luonnonuskonnon 

pyhien paikkojen suojelulle ja tutuksi tekemiselle.

Kaikissa uskonnoissa on pyhiä paikkoja, 
usein rakennuksia 
kuten temppeleitä ja kirkkoja. 

Suomalaisessa 
etnisessä uskonnossa maailman pyhyys 
on koettu parhaiten luonnossa, 
kuten pyhissä kivissä, puissa, 
mäissä ja vesistöissä. 
Paikat ovat sijainneet yhteisöjen pihapiirissä 
kuin syvällä metsässäkin.

Suomessa ja Virossa pyhiä 
paikkoja on 

kutsuttu hiisiksi. 

Hiisillä on rukoiltu, uhrattu ja parannettu. 

Pyhiä kiviä, puita ja lähteitä on pidetty 

väylänä tuonpuoleiseen ja niille on 

viety uhrilahjoina viljaa ja maitoa, saaliita jne. 

Luterilainen kirkko tuhosi Hiisejä 1700-luvulla  
puhdasoppisuuden aikaan. Ortodoksinen kirkko 
otti etnisen uskonnon palvontapaikat osaksi 
uskonnonharjoitusta, mutta luterilaisen 
uskonnon edustajat 
tuhosivat lehdot. =(

Yksittäiset kivet, puut ja lähteet sentään jäivät. 

Säilyneet pyhät Hiisipaikat olivat tärkeitä ihmisille. 

Niillä vierailtiin salaa, vaikka esivanhempien 

tapojen jatkaminen oli pitkään lain silmissä 

rangaistavaa.

Kiville, puille ja lähteille uhraaminen 

jatkui läpi vuosisatojen ja siitä on tietoja 

vielä jopa 1940-luvun puolelta. 

Taivaannaula käynnistää Hiisienpäivän 

kunniaksi monivuotisen Hiisi-projektin.

Tekstilyhennelmä: Taivaannaula/Uutiset 

Omistatko tilkkutäkin?

Aina vain enemmän pihaa on vapaana
talven vaaleasta peitosta. Narulla kuivunut pyykki
tuoksuu tuulelle silloinkin kun petaat sileäksi huolella silitetyn
 lakanan petiisi, ja laitat puhtaan tyynyliinan tyynysi. Se tuoksu hymyillyttää
ja tuudittaa nukkujan onnelliseen uneen. Linnut laulelevat jo
päivisin ihanasti. Mustarastaskin on alkanut jälleen laulaa.
Lumikelloja, niitä syksyllä istuttamiani ihan
uusia, sen edellisen talven tuhoamien tilalle laittamiani, 
ei näy taaskaan missään. Ehkä piha söi ne
talvihorroksessaan, vahingossa.
Kuin karhu jonka piti nukkua, mutta
suupalan suun ulottuville sattuessa se
ei voi vastustaa herkkupalaa
vaan nielaisee sen silmät ummessa...

No mutta kuitenkin teemapäivissä on jälleen useita eri teemoja, 

mm Anna äidille ja isälle anteeksi, Suuren uhrauksen päivä,

Tilkkutäkkien päivä sekä Kiusallisten tilanteiden päivä. 

Erilaisten aiheidensa vuoksi korotin otsikkoon tilkkutäkit, 

koska tilkkutöissä on kaikenikäisiä innostavaa ikiaikaista lumoa.
Vai mitä sanoisit vaikkapa tilkkukissasta? 

Hiidenpuu, pitämyspuu, haltijapuu

En ole ihan varma, mutta luulen, että näissä kuvissa on
virolainen pyhä Hiidenpuu, uhripuu, viroksi hiiepuu.

Tämä nauhoin koristeltu monihaarainen puu kasvoi
Narva-Jõesuun tien varrella, aika lähellä hotelliamme.

Emme huomaneet reissulla muita näin runsaasti koristeltuja puita. 
Eräällä hautausmaalla oli muutama nauha niin ikään
eräässä lähipuussa, mutta luulen niiden olleen kaipaavien muistonauhoja.

Oli harmaata ja sateista kun ajelimme Narvaan, enkä silloin kuvannut 

tätä puuta, vaan sovimme Hanin kanssa kuvaavani puun kotimatkalla.

 Kotiinlähtiessämme ei ollut yhtään sen kauniimpi eikä kirkkaampi päivä, 

mutta kuvasin puuta ja sen nauhoja kuitenkin, kunnioittavan etäisyyden päästä.

Olen näköjään keskittynyt kuvaamaan lumisateessa ja tuiskussa vain
monihaaraisen puun kirjavia nauhoja joten en voi nyt jälkikäteen sanoa edes,
mikä puulaji oli kyseessä, mutta lehtipuu se ei ollut... 

Kaikissa puukuvissani näkyy vain kymmeniä,
jos ei satoja nauhoja...

Puu jotenkin lumosi minut. =) 

Puun kirjavien nauhojen arvoitus ei ratkennut 

vaikka kuinka netistä yritin tietoja löytää.

Viimein törmäsin tutkimuksissani sellaiseen sivustoon kuin Taivaannaulaan, 

joka on suomalais-karjalaista tunnettua kansanperinnettä jatkava ja edistävä yhdistys.

Laitoin heidän sivuilleen kyselyn, mitä nauhat Narvalaisessa puussa 

saattaisivat merkitä, koska päättelin sivustonsa perusteella että sieltä se tieto löytyisi.

Sainkin aika nopeasti ystävällisen vastauksen 

Mikko Vesteriseltä, Taivaannaulan varapuheenjohtajalta:

- Kuvien perusteella tuo näyttää vahvasti uhripuulta.
Toinen, tylsempi vaihtoehtohan olisi se,
että nauhat ovat vain koristeena, mutta sitä en oikein usko.

Mikko Vesterinen jatkaa: 
-"Nauhaperinne on Suomessa vanhastaan merkinnyt 
usein yksittäisiä kotitaloja tai kyläyhteisöä suojelevalle pitämyspuulle 
eli haltijapuulle annettavaa lahjaa kiitoksena 
puun tarjoamasta suojeluksesta.

"Samaa perua lienee tapa 
koristella joulukuusikin nauhoin."

Puiden merkitys taas liittyy laajemmin vanhoissa 
myyttirunoissakin esiintyvään maailmanpuuajatteluun
 (taivaankantta kannattelee Pohjantähteen eli 
Taivaannaulaan kiinni kasvava elämänpuu). 

Tiettyjä puita on pidetty pyhinä ja niille osoitettu
uhrilahjoja oman talon/yhteisön onnen turvaamiseksi.
  Nauhaperinteessä on yhtymäkohtia myös vainajainpalvontaan, ainakin
  Karjalassa. Karsikkopuiden eli esivanhempien muistopuiden oksiin on
ripustettu värikkäitä nauhoja tai vaatekaistaleita, jotka jo
 olemassaolollaan risti- tai nimimerkki vuosilukukaiverruksen ohella
kertovat vainajalle, missä kohtaa elävien maailma alkaa ("raja").

  -Näillä tiedoilla nauhojen värimaailmaakin voisi analysoida ainakin sen
  verran, että punainen on perinteisesti "veren värinä" liitetty symbolisesti
  elämänvoimaan ja elämän suojelemiseen. 

Tässä merkityksessä niitä on paitsi
  ripustettu pyhinä pidettyjen puiden oksille myös käytetty rautakauden
  lautanauhavöissä (ja myöhemmissä pirtanauhoissa) yleisesti yhtenä pääväreistä."

Kiitos Mikko Vesterinen
sinne Taivaannaulaan.  


Nyt osaan hiljentyä
vielä suuremmalla kunnioituksella
kaikkien mahdollisten haltijapuiden alle.

Mielestäni omassa pihassammekin on
yksi eräänlainen haltijapuu... <3