Tämän kesän kukkia

Tänä kesänä olen tyytynyt ihailemaan vain muiden kukkaistutuksia sekä muiden puutarhoja sekä puistoja ja kaupunki-istutuksia... 

Nämä ihanuudet ovat juuri sellaisia... 

Myös luonnonkukkia tietenkin olen ihaillut tapani mukaan kamerankin kautta. 

Tämä violetti oli  hiirenhernettä eli hiirenvirnaa...

Omalla parvekkeella on vain muutama kukka.

Osin sen vuoksi että muutimme toiseen paikkaan pois kaupungin ydinkeskustasta tänä kesänä.

Osin siksi että se edellinen parveke oli liian helteinen millekään kukkivalle kasville tai yleensäkään elävälle kasville... 

- Muovikukkakin olisi siellä lakastunut... 

Yksi parvekkeemme kasveista, yllättävä sellainen, ovat nämä maaliskuisen synttäripäiväni, ihan itse itselleni ostamieni (kukaan ei enää osta minulle kukkia!! 😭) ruusujen "poikaset"...

Kyllä vaan. Nämä ruusut ovat peräisin kevättalven leikkokukista.

 

Yksi ehti kukkia jo edellisessä asuinpaikassamme, yksi on kukassa jo nyt ja uusi nuppu tavoittelee näköjään ensin pituutta voidakseen sitten kukkia pisimpänä kuin sisaruksensa. =)

Istuta orvokkeja

Orvokki ei pakkasista hätkähdä. 

Saattaa se näyttää 

pakkasyön jälkeen aamulla hassulta 

mutta älä hätäile, 

se virkoaa kyllä. 

Orvokki on ihana jokapaikan kukka, 

jonka voit jo nyt laittaa pihalle, 

parvekkeelle, terassille tms.
Minullakin on ruukullinen orvokkeja jo parvekkeella.  

Tein edellisessä kodissamme niin, että siirsin orvokit

alasleikkuuvaiheessa (se tulee aina orvokkien omistajille jossain vaiheessa kesää, kun orvokit ovat kasvaneet liian hujopeiksi ja lakanneet kukkimasta) orvokit juuripaakkuineen kukkapenkkeihin, joissa ne saivat aloittaa uuden kukintansa ihan rauhassa. 

- Joskus leikkasin ne alas toisenkin kerran saman kesän aikana, niin jälleen muutaman hetken päästä orvokit kukkivat hurjasti. 

Annoin syksyllä orvokkien olla paikoillaan ja melkein aina kävi niin, että seuraavana keväänä  orvokit olivat hengissä, jotkut jopa kukassa ja heräsivät jälleen innolla uuteen kevääseen. 

- Eli jos sinulla on omaa pihaa, älä heitä pois orvokkeja syksyisin. 

Ne yllättävät sinut seuraavana keväänä. 

Ne muistuttavat, miten ihmiset liian usein pitävät kaikkea kertakäyttöisinä, myös ihmissuhteita, ja heittävät pois sellaista, mitä eivät juuri sillä hetkellä tunne tarvitsevansa. 

Jos annat asioille aikaa, saat nähdä 

miten kaikki puhkeaa uudelleen kukkaan. 

Kevät on kaiken uuden aikaa 

Siinä on mukana 

salaperäistä taikaa

Taskutietoa orvokista: 

Orvokki symboloi rakkautta, kaipausta, 

mietiskelyä, kainoutta ja vaatimattomuutta. 

 

Orvokit (Viola) on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.

Orvokeilla on tyypillisesti sydämenmuotoiset lehdet ja epäsymmetriset, viisiterälehtiset kukat, joissa yksi iso terälehti suuntautuu alaspäin ja loput neljä ovat pareittain symmetriset sen yläpuolella.

Useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä, ja sana violetti johtuukin ranskan kielen sanasta violette.

Orvokin latinankielinen nimi Viola on useassa kielessä yleinen naisen nimi.

Viulu-soittimen nimi on johdettu orvokeista.

/ Teksti Wikipedia 

Uuden kodin parvekkeella

Kesäkuussa lankaköynnös 

köynnösti näin. 

Alussa parvekkeella 

oli 18 kukkaruukkua... 

Nyt niistä ovat sitkeimmät 

enää jäljellä. 

Pariin kasviin iskivät kirvat. 
Lensivät kadun lehmuksista korkealle parvekkeelle... 

Ne kasvit piti heittää pois.

- Niin kävi mm mehikasveille, jne...  

Hirmuinen kuumuus taas  näännytti  rakkaat 
pelargonit, tähkälaventelit  

sekä sääkukat... =( 

 Näitä seuraavissa kuvissa 

esiintyviä kasveja on jäljellä, sekä 

mansikka-amppeli ja salkoruusun 

alkuja. Kaksi viimemainittua 

ajattelin viedä Maman mökille 

kasvamaan. 

Viimevuotinen joulutähti 

kukki vielä 

uuteen kotiin saapuessamme. 

Tiesitkö että joulutähden siemen  

on sydämenmuotoinen... 

Joulutähden innokkaita 

kukkia keväältä. 

Kukkahan on varsinaisesti 

tuo keltainen pieni ja mitätön 

ja nuo punaiset ovat itse 

kasvin lehtiä. =) 

Tällä hetkellä se ei enää kuki. 

Se on helteillä tiputtanut kaikki 

värikkäät lehtensä, kukkansa ja 

nuppunsakin. Mutta se on kasvanut 

aika mahtavan kokoiseksi.

Otin pari sydänsiementä  talteen...

Tänne muuttaessamme jättimuratit 

olivat vielä lyhyitä. 

Nyt ne ovat 

venähtäneet pituutta... 

Ne hiippailevat komeina jo lattialle, 

kurottaen kohti ikkunoita...

Tuolla amppelissa on yksi 

muratti joka oli keväällä 

pelkkiä latvuksia mullassa.

 Sadepäivän viettoa 

parvekkeella... 

 Illan tummuessa 

iltarusko värjää 

taivaanrannan. 

Tällä parvekkeella voi oleskella 
vain viileinä ja sateisina 
päivinä. 
Tai myöhään illalla kun on 
aika kastella kasvit... 
Tai aamuvarhain. 

Rakastan iltaruskoja. 

Kastele kukkasi!

Koko Suomessa on ollut jo liiankin pitkään hellettä ja kuivaa. 
Maa suorastaan huutaa vettä monin paikoin, istutuksista puhumattakaan. 

Koko maassa on metsäpalovaroitus ja 
avotulen teko kielletty. 

Valitettavasti tänne eteläiseen 
Suomeenkin vettä on povattu vasta monen päivän päästä. 
Onneksi sitä saa vielä vesihanasta. 

Tänään olisi todella hyvä päivä kastella kasvit pihalla, 
parvekkeilla ja terasseilla, 
onhan Kastele kukkasi -päivä. 

Nurmikon kastelu puolestaan on 
turhaa egoistista veden tuhlausta. 
Nurmikko piristyy kyllä sitten 
kun vettä sataa taas taivaalta.

Koska tämä on myös puutarhablogi

Niin, täytyyhän reissupostauksessa 

olla kasvejakin. 

Aloitetaan eräässä Milanon kadun 

varressa kasvaneilla 

vaaleanpunaisilla ruusuilla.

Tämä viehko parvekenäkymäkin 

on samaisesta kaupungista. 

Samoin haalea ruusu. 

Siellä bongaamani punaiset ruusut ovat 

siitä kaupungista kertovassa postauksessa. 

Upea parveke! 

Reissulla näin tosiaan 

mitä upeampia parvekkeita! 

Toiset niistä kukoistivat vielä 

joulunakin kuten vaikkapa tämä. 

Valkoisia syklaameja 

vaalealla seinämällä. 

Joskus pelkkä ikkunalauta riittää 

kukkienrakastajalle. 

Myös talojen katot oli valjastettu 

kaiken maailman kasveille. 

Tässä ihanasti kattoterassilta roikkuu 

kasveja kuin vihreänä verhona, 

romanttisena ikkunanäkymänä. 

Puistossa tapasin tällaisen viehkeän 

mutta hieman piikikkään 

syysruskaisen köynnöksen.

Muratteja tosiaan on kaikkialla 

ja minä otinkin mukaani muutaman 

oksan italialaista murattia, espanjalaisteni 

seuraksi. Saapa nähdä tappelevatko ne 

keskenään... 

Kukkakaupoissa oli myynnissä 

mm  syklaameja, jouluruusuja, 

rukkuruusuja, atsaleoita ja orvokkeja. 

Koska oli jouluviikko, myynnissä 

oli myöskin mm söpöjä ruukkukuusia. 

Orvokkeja tosiaan istutellaan jo 

jopa tuolla pohjoisessa kaunistamaan 

kukkapenkkejä ja ruukkuja. 

Tämä ikkuna on tässä siksi 

kun se oli niin kaunis. 

Jokin keltakukkainen puu yrittäisi 

jo kukkia jos vain saisi... 

Näiden portaiden tuoksuttajana 

on kesällä iki-ihana tähkälaventeli. 

Samaa ihanuutta on kukkapenkissäni. 

Ei tosin noin elinvoimaisena ja 

kookkaana pensaana, koska talvi... 

Tuija-aitakin olisi mukava 

jos se meidän pihassa kasvaisi. 

Se ei taida pitää savimaasta? 

Nykyaikaisillakin parvekkeilla 

harrastetaan kukkien ja kasvien kasvatusta.

Niistä saa samalla varjoa ja suojaa 

auringolta sekä näkösuojaa 

ja yksityisyyttä parvekkeelle. 

Ja meille muille silmänruokaa. 

Enkeliaamiainen

Torstaina 20.4. 2017:

Joimme enkelikahvilassa aamukahvit, 

söimme kroissantit ja joimme vastapuristetut appelsiinimehut, 

eli kaikki x 2, yhteensä 8 euroa ja kaupanpäälle mahakipua. 

-Mistään ei meinaa löytyä mitään gluteenitonta...

Enkelikahvilaa... 

Päiväämme kuului kaupunkivaellusta ja kesätakin etsintää. 

Mie löysin itselleni takin mutta Hani ei.

Löytyi myös äitienpäivälahjatuliainen Mamalle, 

mutta hys-hys, siitä lisää myöhemmin... =)  

Tällaisen mä oon aina halunnu! 

 Aah, kukkia! 

Harmi kun niitä on vaikeaa 

tuoda lentokoneessa... 

Mutta ainahan niitä voi ihailla.

Kukista puheenollen täältä löytyi myös jaloleinikin mukuloita, 

vaikka niitä on kotonakin odottelemassa, kuten myös gladioluksen-, 

anemonien, liljojen yms kukkasipuleitakin... 

Kääks, ne pitäisi äkkiä laittaa multaan! En kehdannut laittaa niitä 

multiin ennen reissua, koska talonvahtina olleella veljelläni 

oli tekemistä jo näiden nykyistenkin kukkieni ja ruukkujeni kanssa. 

Kiitos hänelle, kaikki kukat tuntuivat kasvaneen hänen hoidossaan! 

Kuvissa erilaisia ikkunoita ja parvekkeita reissulta. Minulla on tapana 

ihailla ihmisten parvekkeita jos niissä kasvaa jotakin kiinnnostavaa. 

Mietin, millainen parveke minulla olisi jos asuisin juuri tuossa 

asunnossa. Olisiko parvekkeeni noin kaunis? 

Miellän muutes jotenkin Madridin 

viininpunaiseksi kaupungiksi. 

Nämä parvekkeet ovat 

hyvä esimerkki siitä 

mielleyhtymästä. 

Tässä kuvassa kuninkaanlinna, johon ei tahdottu sisälle, 

koska sinne oli kilometrin turistijono. 

Kaupungissa oli paljon aasialaisia turisteja. 

Tuon ylemmän kuvan patsaan jalustan reliefi.  

Älä juo tätäkään vettä. 

Kuninkaanlinnan puistoa. 

Samoin tässä. 

Ja tässä jatkuu sama puisto. 

Ja taas viininpunainen talo. 

Tuuli kovenee ja pyörittelee katujen roskia ja hiekkaa. 

Jossain päin espanjaa on satanut lunta. Samoin Suomessa...  

Madridissa sää vain hieman viileni ja 

saapui se tuuli... 

Kaupunkia olisi voinut kiertää tällaisellä mutta 

me vaelsimme jalan. 

Ja metrolla. =) 

Tämän pronssisen herran takamusta 

on kovasti silitelty ja hartioitaan taputeltu. 

Tiedä sitten millaista onnea 

patsaaseen koskeminen tuokaan... 

Enkeleitä onko heitä. 

 Tämän kyltin alla myytiin 

epäilemättä jäätelöä... 

- Un helado, por favor. 

Illalla popsimme kanaa ja ranskalaisia ja kahvit 

alle 25 eurolla kahdelle ja masu tuli täysi.

Täälläkin näköjään ovat tuoneet kokiksen
kera lasin jossa on jäitä ja joskus siinä on myös
sitruunan tai limen viipale. Minä kun valmiiksi sairastan
elinikäistä suolistosairautta, en halua lisää outoja pöpöjä,
enkä vessassa asumista, enkä siis halua sitä vesijohtovedestä
tehtyä jäätä juomiini, enkä viipaletta mistään hedelmästä,
mitä ei ole kuorittu... En suosittele niitä muillekaan,
jotka ovat piipahtamassa lomareissulla jossain
muualla kuin Suomessa. Meillä vesijohtovesi on
(varmaankin) maailman puhtainta ja turvallista
sekoilevillekin vatsoille, mutta muualla ei niin ole.

Useimmiten ehdimme hihkaista -No hielo,
ennen kuin tarjoilija ehti kaataa juoman sellaiseen
lasiin. Sitten seurasi jälleen tarjoilijan katoaminen
jonnekin ja hän palaa sen saman lasin kanssa jossa
jäät ovat jo olleet... ja me kiitämme ja juomme
vaan suoraan pullosta eikä siitä lasista. =P

Opimme me sitten lopulta jo tilatessamme
pullojuomaa sanoa ettei jäitä.
- Joskus se sitrusviipale silti oli siellä lasissa 
kun sitä ei erikseen oltu mainittu... 

Nuo oliivit maistuivat muutes 

valkosipulille. =) 

Ehkä vielä opin syömään vihreitäkin 

mutta niistä mustista 

pidän aivan erityisesti. =) 

Ps. Tarina jatkuu huomenna... :)