Lumen maa

Sunnuntaina oli kaunis päivä, 

se tämän vuoden toinen aurinkoinen 

sellainen. Se oli ihan liian ihana 

sisätiloissa vietettäväksi. 

Lämpökerrasto vaan alle, 
villaa ja toppavaatetta päälle 
ja eikun menoksi. 

Ajelimme katsomaan miltä 

Huovilan puistossa näyttää talvella. 

Ja siellähän näytti kauniilta. 

Täällä kesäkuvia aiemmista 
käynneistämme... 

Maalaisidylli nukkui kylmän lumipeittonsa 

alla ja kaikki näytti hartaan kauniilta. 

Kuinkahan monta piikaa näissä 

luhtiaitoissa on joskus kesiään viettänyt? 

Puistotie odottaa kevättä...

Ruususauna on kesällä koivujen 

takana piilossa. 

Pakkanen oli piirrellyt 

aikansa kuluksi kukkia 

ikkunaruutuihin. 

Jospa sekin salaa 

rakastaa kesäaikaa? 
Josko senkin niveliä 
kylmyys kolottaa? 

Puistossa ei ole talvisin 

toimintaa emmekä mekään 

päässeet kuin päätietä 

edestakaisin jonkin matkaa 

hyytävässä tuulessa. 

Tässä ikkunassa pakkanen on 

selvästi koettanut kukkaketoa 

piirustaa. Kauniisti tuo punamulta 

on hirsiseinistä harmaantunut. 

Ruusumuurien takana 

nukuttiin talviunta 

tuulelta suojassa. 

Kylläpä ruusut olivatkin kasvaneet 
hurjasti sitten viime näkemän! 

Kahvikaan ei ollut nyt kuumana. 
Kylmä viima ajoi meidätkin 
takaisin autolle. 

Punatulkku lauleli haikeasti 

jossain kuusen oksien piilossa. 

Poispäin ajellessamme 

ohitimme hiljakseen ajaen 

pari ratsukkoa. 

Kirkonkylä jäi taakse. 

Lehtipuissa kimalsi jäätimantteja 

niin houkuttelevasti, että niitä 

oli pakko pysähtyä ihailemaan. 

Kaikenlaisia taloja ja latoja 

maa päällään kantaa. 

Olisiko tämä sitä 

romuromantiikkaa? 

Samassa kettu juoksi tien yli 

ja katosi metsään. 

Ehdin hädintuskin 

napata siitä pikaräpsyn 

auton ikkunan läpi 

ennen kuin se katosi. 

Jättimäiset kuuset veivät 

hetkeksi auringovalon, 

niin kuin ne tekevät kyllä 

kesälläkin. 

Kuusimetsässä on 

helteelläkin viileää. 

Havupuiden jälkeen 

jäätimantein koristellut 

lehtipuut hurmasivat jälleen. 

Voiko lunta syödä?

Lapsena oli pakko saada talvisin maistella jääpuikkoja kun sen aina unohti etteivät ne maistu erityiseltä. Vain pakkasen jäädyttämältä vedeltä jossa oli mukana savuaromeja tai muita paikallisia makuvivahteita. Seuraavaksi olikin sitten kurkku kipeä siitä herkusta.

Ei varmaan ole montaakaan lasta, joka ei olisi talven tullen pistellyt suuhunsa useampaankin kerran lunta, ja moni aikuinenkin on yrittänyt pyydystää lumihiutaleita kielelleen.

Lumi näyttää ainakin vasta sataneena mukavan puhtaalta ja valkoiselta, mutta onko sitä turvallista syödä? NPR.orgin The Salt -ohjelman toimittajat kysyivät asiaa tutkijoilta.
Arkansasin yliopiston kemian professorin Jeff S. Gaffneyn mukaan lumi on pääasiassa vettä, mutta se sisältää myös monenlaisia muita asioita riippuen siitä, missä lumi sataa. Lumessa voi olla esimerkiksi sulfaatteja, nitraatteja, formaldehydiä tai elohopeaa.

Anna sataa muutaman tunnin

Sataessaan lumi muodostaa eräänlaisen verkon, johon tarttuu ilmakehässä olevia saasteita. Yleisin saaste on noki, jota vapautuu hiilellä toimivista tehtaista sekä puulämmitteisistä tulisijoista. Tästä syystä vesivarantoja ja ilmastonmuutosta tutkiva John Pomeroy suosittelee odottamaan, että lunta on satanut muutaman tunnin, ennen kuin sitä pistää suuhunsa.
– Mitä pidempään lumi sataa, sitä vähemmän ilmassa on saasteita ja sitä kautta niitä on myös vähemmän tuoreessa lumessa.
Gaffney kuitenkin toteaa, että vaikka lunta söisikin heti, kun se on satanut, se ei kuitenkaan ole vaarallisesti myrkyllistä.

Tuuli likaa lumen

Ympäristöön ja ekologiaan perehtyneen professori Staci Simonichin mukaan lumesta saattaa löytyä myös hyvin vanhoja tuholaismyrkkyjä. Hän on tutkimuksissaan löytänyt 30, 40 ja 50 vuotta vanhoja myrkkyjä useista Yhdysvaltojen kansallispuistojen lumesta. Myrkkyjäämiä oli kuitenkin paljon vähemmän kuin määritelmien mukaan on turvallista olla juomavedessä.

• Lue myös: Lääkäri: Lumen syönti on vaaratonta

Ilmakehää tutkineen Sarah Dohertyn mielestä lumen syömistä kannattaa välttää, jos on ollut tuulista. Hän nimittäin havaitsi äskettäin, että tuulella lumeen voi sekoittua hiekkaa, varsinkin alueilla, joilla on paljon hiekkateitä ja aukeita paikkoja. Ja tutkija Mark Williamsin mukaan aurattua lunta ei pidä koskaan syödä, koska siihen on todennäköisesti sekoittunut hiekkaa ja kemikaaleja, kuten magnesiumkloridia.

Viskiä lumella

Mahdollisesta liasta ja alhaisista kemikaalimääristä huolimatta lähes kaikki The Saltin haastattelemat tutkijat söisivät lunta ja jopa nauttisivat siitä.
– Lumikemistien keskuudessa on tunnettu fakta, että tuore arktinen lumi sopii hyvin yhteen 15-vuotiaan single malt -viskin kanssa, toteaa John Pomeroy.

Lähde: NPR, The Salt 

Kevät on nurkan takana

Päivisin lämpimämpi säärintama sulattaa pois talvea 

ja kasvattaa räystäille jääpuikkoja 

mutta yöllä pikkupakkanen ottaa jään ja lumen 

 muutamaksi tunniksi kylmäkäsittelyynsä, 

jotta aamuisin askeleidemme alla olisi jotain rouskuvaa. 

Kevät on silti aivan nurkan takana.  

No ice

Nämäkin tulivat yllätyksenä 

kuin entisen tytön faksit. 

Ulkomailla on joskus vaikeaa saada ihmiset ymmärtämään, että minä olen se turisti, joka ei halua jäitä juomiinsa?  Jääpalat tehdään hanavedestä, jota ulkomailla tietenkin välttelen ja pesen hampaatkin pullovedellä, koska en tarvitse yhtään ylimääräisiä bakteereita vatsaani. Jääpaloja tuodaan kuitenkin ihan väkisin vaikka hetkeä aiemmin tarjoilija olisi nyökytellyt, lisätessäni limsa- tms juomatilaukseni lopuksi pyynnön, btw no ice please!

En tiedä, mitä he luulevat sen tarkoittavan, koska jääpaloja kyllä saapuu aina vaan. Jopa tuoreeseen appelsiinimehuun oli niitä sujautettu ainakin neljä kappaletta, ennen kuin ehdin kissaa lausua. Tai appelsiinia.

Jossain paikassa jään seassa oli lisäyllätyksenä limeviipale, ja kun sanoin, etten halua sitäkään, tarjoilija lakkasi pyyhkimästä rätillä vieruspöytää, heitti rätin olkapäälleen, nyökkäsi ymmärtäväisesti, nappasi lasin mukaansa, kurkotti baaritiskin yli, piti toisen käden sormilla kiinni jäistä, kaiveli toisen käden sormilla limeviipaleen pois, toi lasin jäineen minulle takaisin ja hymyili aurinkoisesti jatkaen pöytien pyyhkimistä. Ongelma oli ratkaistu!

Olin tikahtua hiljaiseen nauruuni. Emme kehdanneet sitten enempää sanoa siitä asiasta vaan Hani antoi merkin, kun se tietty tarjoilija oli selin minuun, ja silloin minä join suoraan limsapullon suusta, ruokani kyytipojaksi.
Kärysimme kyllä siitä jossain vaiheessa, kun tarjoilija kääntyikin yhtäkkiä katsomaan suoraan minuun, naukatessani kokistani suoraan pullosta.
Heidän mielestään olimme varmaan kummallisia turisteja. =D

Joskus sain sen pelkän sitruuna- tai limesiivun lasiini juomani seassa, koska sellainen paikallisten mielestä kuuluu ehdottomasti naisten juomiin... Välttämättä en olisi niitäkään tahtonut.

Hani ottaa yleensä oluen, jonka sekaan ei onneksi kukaan tunge jääpaloja tai hedelmän viipaleita, joten hän säästyy tältä samalta showlta, joka minulla yleensä on edessä joka paikassa ulkomailla. Hän hekotteleekin usein sille, minkä kera kulloinkin minun juomani toimitetaan pöytään.

Eräässä paikassa kävi niin, että omaa limsatilaustani ja jäätöntä juomaa toivoessani tarjoilija siirsi katseensa minusta muualle ja kumarsi kohteliaasti.
Pian hän toikin miehelle hänen juomansa ja minulle ison lasin, jossa oli jääkuutioita ja limupullon kokonaisena, onneksi, sillä pääsin hätiin laittamaan käteni sen jäälasin päälle koettaen jälleen selittää että nimenomaan näitä jäitä en halua. Tarjoilija nyökkäili, mutta ei enää katsonut minua, koetti vaan kaataa limun siihen lasiin vastusteluistani huolimatta.
Näytin pöytään jo katettuja laseja ja yritin sanoa, että voisin ottaa sellaisen, jolloin tarjoilija yritti kaataa ne jäät siitä tuomastaan lasista siihen katelasiin jonka olin valmis ottamaan, edelleen katsoen muualle, eikä minuun. Hmmm... Sain kuitenkin lopulta pidettyä itselläni sen valitsemani katelasin ja estettyä jäiden kaadon siihen. 
Vaikka katsekontaktia ei enää sitten tarjoilijan kanssa pidettykään. =)

 -No ice kuulostaa tietysti samalta kuin No eyes... 

Tästä lähtien opettelen sanomaan jääkiellon sen maan kielellä, 

missä kulloinkin olemme.

Silmiin kyllä saa katsoa, please. =)

Lahti by winter

 Hyppyrit esillä Veskulla, 

tervalepän takana. 

Koleaa harrastetta... 

Rakas tuttu pikkusaari. 

Ennen se näkyi keittiömme ikkunasta...  

Sukset näyttävät luistavan hienosti.

Kalamies kairaa avantoa. 

Ehkä sieltä kalaakin tulee... 

 Viima oli vaan aivan hirveä. 

Toivottavasti kukaan ei palelluttanut itseään
tuona päivänä.
Itse meinasin jäätyä kameran
kanssa kävellessäni. 

Näitä puita kuvasin usein jo tuossa järven vieressä, 

Ruoriniemessä asuessamme joskus vuosia sitten.

Järveä tulee monesti yhtäkkiä ihan ikävä... 

Pupu on ollut siellä, 

syvässä lumihangessa...


Ps: Tänään lämpömittari näytti aamulla
-29,7 °C...
Vähän liian kylmää minulle.
Entä sinulle?

Jalanjälkiä

Talvella on aina mielenkiintoista seurata, miten kesällä vapaasti virtaavasta joesta 

tulee jäätyneenä tärkeä valtaväylä muillekin kuin kaloille. Keskellä jokea menee talvisin 

pehmoisten ja karvaisten eläinten suosituin ja nopein reitti halki kylien, 

pienen kaupunkimme ja ali siltojen.

Joen kohdilla eläimet näkevät helposti jolkotellessaan 

onko vaaraa ja vihollisia lähistöllä. 

Niinpä jäistä reittiä vaeltaa pitkin yötä kaikennäköistä tassuttajaa. 

On kymmenittäin jäniksiä ja ainakin yksi kettu. Saaliita ja saalistaja, 

tosin eri aikaan kohtaamatta toisiaan. On supia, metsähiiriä ja -myyriä. 

Luultavasti suurimmista jäljistä päätellen ilveksiäkin tai sitten se on suuri villikoira. 

On oravia, kissoja, talven lintuja ja sulan alueen sorsia päivisin. 

Eläimet tietävät tuoksuista ja jäljistä senkin, etteivät ihmiset astu joen jäälle kovan 

virtauksen vuoksi. Jää ei liene kovinkaan paksua ja kestävää edes paukupakkasilla.

 Näin kyllä tänä talvena yhdet moottorikelkan jäljet joessa. Joku oli totisesti leikkinyt 

tuurillaan. Enkä nyt tarkoita sitä yhtä kyläkauppaa.

Samanlaisia jälkiä oli talviaamuisin
ihan omalla pihallakin. =) 

Nyt kun helmikuun lempeämpi talvi ja lauhkeat päivät vesisateineen ovat 

sulattaneet pois talvenselkää, on jokikin jo osittain sulanut. 

Talvireitti alkaa olla esillä viimeisiä hetkiä.

Kohta ei jää enää lumijälkiä, joita seurata. 

Kevät tuo mukanaan uudet polut ja jäljet.

Älä mene heikolle jäälle!

Jäätilanne on nyt monin paikoin vaarallisen heikko, ja jäillä liikkuminen edellyttää erityistä varovaisuutta. Helmikuussa vesistöjen jäänpaksuudet ovat olleet suurimmassa osassa maata selvästi keskimääräistä ohuempia, kertoo Suomen Ympäristökeskus. Jäillä liikkuessa on aina varauduttava siihen, että jää voi pettää alta.

–Jäillä liikuttaessa on aina valmistauduttava siihen, että jää voi pettää. Varusteiden on oltava sellaiset, että voi pelastaa itsensä tai kanssaihmisen jäistä. Jäälle ei kannata mennä, ellei ole täysin varma, että se kestää. Ja vaikka olisi varma jään kestävyydestä, täytyy varustautua oikein, sanoo LähiTapiolan osastopäällikkö Antti Määttänen.

Antti Määttänen kokeili itse jäiden kestävyyttä keskiviikkona 18.2. Helsingin edustalla valvotuissa olosuhteissa sekä asianmukaisissa turvavarusteissa ja kuivapuvussa että ilman välineitä ja toppatakki päällä.

–Olihan se yllättävää, kun jää petti alta, mutta niin kauan kuin kuivapuku kelluttaa ja jalat pysyvät pinnalla, avannosta pääsee kyllä ylös naskaleiden avulla. Ei ollut ongelmia ollenkaan päästä ylös, kun varusteet ovat kunnossa, Määttänen kuvailee.

Määttänen kokeili heikoista jäistä pelastautumista myös ilman turvavarusteita. SUH:n koulutussuunnittelija Anne Hiltunen veti Antin vedestä ylös heittoliinan avulla. Kokemus jäihin putoamisesta oli, että kylmä vie toimintakyvyn hyvin nopeasti.
–Kyllä se tekemätön paikka oli päästä avannosta, kun ei ole naskaleita ja märät vaatteet painavat tonnin. Eihän sieltä ylös pääse, Antti Määttänen totesi.

Jäänaskalit, kelluttava reppu ja heittoliina

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton, SUH:n, mukaan jäänaskalit on ehdottomasti oltava mukana jäillä liikuttaessa. Lisäksi on syytä olla kelluttavaksi pakattu reppu, jossa on muovipussiin pakattuna vaihtovaatteet. Heittoliinan avulla voi pelastaa joko itsensä tai toisen jäistä, ja heittoliinan on hyvä olla näkyvästi ja helposti saatavilla. Jään paksuutta voi kokeilla jääkepillä.

Jää voi aina pettää alta – varsinkin merialueilla. Rajavartiolaitoksen mukaan merialueilla jäihin vajoaa vuosittain kymmeniä henkilöitä. Viranomaisten ohella pelastajana on usein myös sivullinen henkilö, joka näkee jäihin vajoamisen.

–Kun mennään jäille, täytyy aina varmistua siitä, että on mahdollisuus pyytää apua. Ensimmäinen vaihtoehto varmaankin on, että huutaa apua. Soitto hätänumeroon tai meripelastuksen hälytysnumeroon käynnistää viranomaistoimet. Hyvin tärkeää on, että olisi vaikka kaksi matkapuhelinta, joista toinen pakattu niin, että se varmasti toimii, sanoo kapteeniluutnantti Mikko Hirvi Rajavartiolaitokselta.

Rajavartiolaitos korostaa, että viranomaisten on tärkeää saada tieto myös silloin, kun henkilö itse pääsee pelastautumaan avannosta. Jos veteen on jäänyt kellumaan varusteita, ne aiheuttavat usein mittavat pelastustoimet, ellei tietoa pelastautumisesta ole tullut.

Muista nämä:

-Jäät ovat nyt monin paikoin keskimääräistä ohuempia ja jäätilanne on vaarallinen. Älä mene jäille!
-Ota aina jäillä liikkuessa huomioon, että jää voi pettää alta. Varaudu siihen, että voit joutua pelastautumaan itse tai auttamaan toista jäihin vajonnutta.
-Älä liiku jäillä ilman asianmukaisia varusteita. Ainakin jäänaskalit on oltava mukana. Kelluttava reppu ja heittoliina ovat tärkeitä pelastusvälineitä.
-Kelluntapuku on erinomainen varuste jäillä liikuttaessa. Toimintakyvyn tai fyysisen kunnon ollessa rajoittunut on kelluntapuku varmin pelastusväline.
-Pystytkö huutamaan apua? Toimiiko kännykkä? Matkapuhelin on syytä pakata niin, että se toimii. Apua saa sisävesillä soittamalla hätänumeroon 112 tai merellä meripelastuksen hälytysnumeroon 0294 1000. Soitto käynnistää viranomaistoimet.
-Ilmoita myös silloin, jos pääset jäistä omin avuin. Muutoin avannon tai sinne jääneiden varusteiden havaitseminen voi käynnistää pelastustoimet. 

Lähde: Tiedote 

Kelluttava reppu = reppu, johon on sidottu pelastusköysi. 
Kellukkeen saa esimerkiksi kanisterista. Estää vajoamasta jäihin.

Myös kovaääninen pilli, joka on naskalien tavoin kaulassa, 
olisi hyvä varokeväline jäällä liikkujille.

Kuvituksena on jo laulujoutsenia, koska eiköhän niistäkin ensimmäiset saapune jo näinä päivinä,
kun ensimmäiset kiurutkin on jo bongattu tälle keväälle. Kuu kiurusta...


Wikikirjasto: Erätaidot/Heikot jäät 

Jääsydämiä

•♥•.•♥•

Laitoithan talteen joulu- ja ystävänpäiväsuklaiden 

sydämenmuotoiset muoviset pakkaukset?

Niiden avulla ehtii vielä vähällä vaivalla muokkaamaan 

talviseen pihaan tai parvekkeelle sydämellisia koristeita.
Kyllä niitä pakkaspäiviä vielä
hetken riittää, jolloin jääsydämet ilonasi
päivän, pari kestävät...

Jääsydämiä. 

Kaada kylmää vettä sydänmuotille
ja upota veteen lankasilmukka 

jäätymään ripustusnauhaksi. 

Aseta sydän pakastimeen jos ulkona ei ole tarpeeksi pakkasta. 

Jos pakkasta löytyy ulkoakin, aseta muotti tasaiselle alustalle 

pakkaseen ainakin vuorokaudeksi. 

Nosta muotit sisätiloihin hetkeksi niin muovi irtoaa jäästä 

helposti ja voit kipaista ripustamaan sydämet silmiesi iloksi 

pihapuihin tai parvekkeesi kaunistukseksi.

PS:

Jos haluat saada pihamaallesi sekä silmän-
että linnunruokaa koristeellisessa 

muodossa, niin pakasta muoteissa auringonkukkia, 

pähkinöitä ja kookosrasvaa tai kotimaisempaa
sianihraa jota löydät esim tiedustelemalla
kaupan lihatiskiltä.
(Sianihra kelpaa tosin sinälläänkin linnunruuaksi.)

Rasva sulatetaan ja kaadetaan muottiin jossa on jo
pähkinöitä ja siemeniä ja koko komeus jäähdytetään.
Linnunruokakoriste kannattaa jäähtyneenä ripustaa
paikoilleen kunnon rautalangalla, että pysyy roikkumassa.