Joka kuuseen kurkottaa on historiaa

Matkamuistona koti-Suomeen saapui tämä pieni 

suloinen kimmeltävä valkoinen vasikka, kuusenkoristeeksi.

Se pääsi meidän olohuoneen kuuseen,
kun me yhä odotamme,
että lapset ehtisivät katsomaan kuusta
ja sitä mitä sen alle ovat tontut toimittaneet...

Tämä pieni kuusi reissulta
jäi niin mun sydämeeni. 

Vähän, tai siis huomattavasti suurempi
joulukuusi Narvan keskustassa.
Tässä lähellä oli iso tavaratalo jossa vaellettiin
muutama tunti ja bongattiin tuliaisia...

(Pikkukuusi taitaa olla siinä tavaratalossa kuvattu... )

Tuo joulukuusi oli kyllä giganttinen...

Aivan hervottoman suuri kuusi, 

joka kasvaa tuolla paikallaan, 

ja se oli koristeltu jättiläiskoristein... 

Rakennus, jonka pihassa jättikuusi jättikoristeineen seisoi, 

oli myös valtava. Se on vuonna 1912 valmistunut entinen Narvan
huvielämän keskus Narva-Jõesuun kaivohuone, eli Kuursaal.

Nyt se on hylätty, autio, raunioina ja koostaan huolimatta
vain murto-osa entisestä loistostaan, 
kuten tuosta linkin pienoismallista voi havaita.

Late jostain luki, että komean talon
kunnostamista ollaan aloitettu...

****************

Kaikenlaisista Narvan suurista talonraunioista tuli mieleen
reilun vuoden takainen reissu ja
 Ungrun linnan raunio, josta näin vielä kotona
monesti untakin...

Kylpylähotellin ravintolasalin kuusi. 

Tuollaisia kauniita tekokuusia oli reissullamme mm 

myytävänä tavarataloissa. Aidon näköistä muovia. 

Siis aidon kuusen näköistä muovia. =) 

Tykkäsin. 

Hinta vaan oli pieni este sille, 

ettei ostettu itsellekin varastoon tuollaista 

hienoa kuusen näköistä tekokuusta,
suojellaksemme metsiä.
Tai siis muutamia kuusia... 

Tämä oli se joulutori josta jo olikin aiemmin kuvia. 

Siellä oli ihan aitoja kauniita metsäkuusia.

Onhan se tietty sääli, että kuusta kasvatetaan, hoidetaan
suojellaan ja leikataan vuosikausia, että siitä tulee 

sopivan kokoinen puu joulukuuseksi ja sitten se 

koristellaan pariksi päiväksi 

johon nopeasti kyllästytään ja heitetään se pois, 

ja siinä oli sen puun elämänkaari...

Pälkäneen kirkon raunioilla

Olen katsellut tuota Pälkäneellä sijaitsevaa kirkonrauniota sillä silmällä 

jo vuosia siitä ohi ajaessamme ja nyt mie sain miekkosen kääntämään auton 

nokkaa ja pysäyttämään tuohon lähelle. 

Vihdoin sain selville rauniokirkon nimenkin, 

se on siis Pyhän Mikaelin kirkko. 

Luulen, että siellä järjestetään jotain tilaisuuksia noista penkeistä päätellen... 

Voisihan siellä esimerkiksi kesällä vihkiä pariskunnan... 

Miten romanttinen ajatus! 

Yleensä kammoksun kirkkoja, ja tunnen niissä ahdistunutta paniikkia, 

mutta tämä katoton kirkonraunio oli aivan eri asia. 

Jos on vain taivas kattona,
ei introverttikaan tunne paniikkia.

Luulisi, että tuo on selvää ilman kieltotaulujakin... 

Raasepori

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Samalla Hangon reissulla jolla piipahdimme mm Fiskarsissa, 

kurkistimme miltä Raaseporin linnanraunioit näyttäisivät.

Mutta meidän olisi pitänyt maksaa 10 euroa jotta olisimme pässeet tuon
lähemmäs linnanraunioita, joista juuri tuo kuvan kohde taitaa olla se ehjin osuus... =)

Emme sitten viitsineet moisesta maksaa vaan
käännyimme pois. 

Ihania nuo kunnon seipäille heitetyt heinät!
Ne sain kuvata ilmaiseksi. =) 

Soma silta... 

Rakkauden rauniot

  Ungru Manor 

Lumituiskussa ajellessamme 

osuimme tällaisen näyn kohdille 

ja meille tuli vastustamattoman hypnoottinen halu 

pysäyttää auto ja mennä tutkimaan 

tätä mahtavaa rauniota
joka veti meitä puoleensa... 

Kotiin tultuamme saatoin leikkiä hetken 

tutkivaa journalistia,
(se oli mielenkiintoista) 
ja löysinkin linnatalosta tiedonmurusia sieltä täältä:

Talon nimi on Ungrun linna. 

Taru kertoo että

Ewald von Ungern-Sternberg
oli suuresti rakastunut saksalaiseen neitoon

joka suostuisi Ewaldin puoliksoksi vain 
jos hän rakentaisi morsiamelle samanlaisen talon 

kuin Merseburgin linna Saksassa. 

Ewald von Ungern-Sternberg

Niinpä rakastunut Ewald palasi kotiseudulleen ja 

aloitti valtaisan linnakartanon rakentamisen 1893. 

Ungrun linnaa rakennettiin vuosia uutterasti  
mutta se ei koskaan tullut täysin valmiiksi, 

sillä morsian kuoli kesken rakennustöiden, vuonna 1896. 

  Ewald menetti samantien kiinnostuksensa taloon 
ja hylkäsi sen. 

Asumattomuuden lisäksi n 120 vuotta, sekä maailmansodat 
ovat kohdelleet kaltoin taloa, samoin kuin myös paikalliset asukkaat. 

Ikuisesti keskeneräiseksi jäänyttä taloa on ronskilla kädellä purettu 

ja sen kiviä on käytetty mm läheisen lentokentän kiitoradan täytteenä. (!!!!?) 

Jäljellä onkin enää suurinpiirtein yksi kolmasosa entisestä linnakartanon koosta 

vaikka nytkin kokonaisuus on jotain aivan hulppeaa. 
Näetkö missä Late seisoo? 

Pelkkä talon kivijalkakin on korkeampi kuin pitkä mieheni. 

♥ 

Aikoinaan talo oli ulkoisesti jo valmis, 

mutta sisätyöt jäivät ikuisesti tekemättä, 
saksalaismorsiamen kuollessa.

Tuo mitä on linnatalosta jäljellä, 

on takaosaa ja tornin jäänteitä.

Kesäisin talon avoimen sisäosan näköjään valloittavat kasvit. 

Sortumavaaran vuoksi emme menneet taloon sisälle.  

 Onkohan tämä se kuuluisa 

Peterin tammi? 

Talon ympärillä nimittäin kasvaa 

jopa Ewaldin aikaisia alkuperäisiä puita...

Nykyiset talon omistajat 

ovat suunnitelleet 

ryhtyvänsä valtaisaan urakkaan  
eli talon kunnostukseen. 

Raunioita tarkastellessa näkee, 
että niitä on tuettu ja hieman paikkailtukin jo. 

Onnea jättiurakkaan. 

Ewaldin syntymästä 
on 150 vuotta.
Hänen kuolemastaankin on 
jo 104 vuotta. 

Hän eli vielä 13 vuotta rakkaan
morsiamensa poismenon jälkeen, 
sairastuen vakavasti Pietarin matkallaan 1908,
 ja kuoli siellä helmikuussa 1909, 
jolloin hänet tuotiin junalla Haapsaluun 
josta kärryillä tuohon suureen taloonsa, 
jossa hän vasta vainajana
vietti ainoan yönsä koskaan, 
ja josta hänet seuraavana päivänä 
kuljetettiin Hiidenmaalle sukuhautaan.  

Jotenkin tuntuu siltä, 
ettei hän itse olisi halunnut viettää 
tuossa talossa edes sitä yhtä yötä 
ilman häntä, 
jolle talo oli tehty... 

Lunta sateli koko ajan 
taloa kierrellessämme, 
kuin pienet valkeat aaveet olisivat 
haluneet kertoa meille vielä jotakin... 


 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸


Minä näen unia tästä rauniosta. 
Unissani se kuitenkin on ehjä, on kesä ja 
komeahiuksinen mies komentelee määräyksiä 
työmiehille ja ilmassa on odottava tunnelma... 

Johtuneeko uneni siitä, 
että otin raunioiden juurelta 
kolmikulmaisen kivimurikan muistokseni? 
Kivi on nyt olohuoneessamme ja kertoilee 
minulle öisin tarinoita...
 

   

Linkkejä: http://www.visitestonia.com/fi/ungrun-linna ,
http://www.manor.ee/?id=944&manor_id=83, 

Puistosunnuntai

.














Sunnuntaiaamu oli omistettu Huovilan puistolle. Puistossa sijaitsevan kotiseutumuseon sisäänpääsyhinta oli niin hunajainen, että jätimme sen väliin. Sen sijaan kävelimme polkuja ja ihailimme siltoja, lampia, kukkia ja suihkulähdettä. Ihailimme puistoa hengästyksissämme. Olikohan silläkin, kaiken kauniin nähtävyyden lisäksi osaa asiassa, että puisto on varsin vaihteleva maisemaltaan. On mäkiä ja laaksoja ja laaksojen pohjilla lampia.





Yhdellä korkealla mäellä on ikään kuin linnan rauniot. Mutta ei se kuitenkaan ole asumuksen jäännös vaan se on eräänlainen toteutumattomien unelmien raunio.
Tarinan mukaan mahtavat kivijärkälemuurit muistuttavat haaveesta, jonka mukaan paikalle piti tulla ihmeellinen ruusutarha. Sinne piti koottaman kaikenmaailman ruusulajikkeita, kivimuurien sisälle suojaan. *Mutta ruusuihin varatut rahat menivät erään suvun jäsenen hurvitteluihin ja pelivelkoihin.
Näin kertoo tarina, mutta niin tai näin, mahtipontisen linnan kivijalka tai ruusutarha, joka tapauksessa se on yhä keskeneräinen, vaan tarvitseeko kaiken maailmassa valmiiksi tullakaan.


*Siinä samassa, pelin huumassa meni muuten muuan, sen suvun kuuluisa kartanokin pelivelkoina.












Eli jo ammoisna aikoina on tuo pelaaminen joiltakin jotenkin riistäytynyt käsistä. Tuo toteutumattomien unelmien raunio puhutteli.
Muurien sisälle on rakennettu eräänlainen näyttely.

Niissä raunioissa voisi piipahtaa uudestaankin.
Voi kuvitella itsensä pitkässä ja raskaassa tumman viininpunaisessa, sinisessä tahi sammalenvihreässä samettipuvussa, hiukset päälaelle kiharoiksi koottuna, vaeltamassa kivimuurin sisällä, istumassa kaihoisana penkillä, ruusunoksa käsissä, balladia hyräilemässä...






Tämä sammakkoprinssi seisoskeli
puistossa yhden lammen rannassa.
Joku oli heittänyt sen pitelemään
kaalinlehteä muistuttavaan
vesialtaaseen 20 cnt...
Mitä lie olikaan toivonut...
Onkohan toiveensa toteutunut?








* PS: Se kuuluisa,
pelivelkoina menetetty kartano + 11 hehtaaria maata,
oli viimeksi myytävänä v:2009...


PS2: Jotkut kuvista aukeavat klikkaamalla. =)

.