Istuta orvokkeja

Orvokki ei pakkasista hätkähdä. 

Saattaa se näyttää 

pakkasyön jälkeen aamulla hassulta 

mutta älä hätäile, 

se virkoaa kyllä. 

Orvokki on ihana jokapaikan kukka, 

jonka voit jo nyt laittaa pihalle, 

parvekkeelle, terassille tms.
Minullakin on ruukullinen orvokkeja jo parvekkeella.  

Tein edellisessä kodissamme niin, että siirsin orvokit

alasleikkuuvaiheessa (se tulee aina orvokkien omistajille jossain vaiheessa kesää, kun orvokit ovat kasvaneet liian hujopeiksi ja lakanneet kukkimasta) orvokit juuripaakkuineen kukkapenkkeihin, joissa ne saivat aloittaa uuden kukintansa ihan rauhassa. 

- Joskus leikkasin ne alas toisenkin kerran saman kesän aikana, niin jälleen muutaman hetken päästä orvokit kukkivat hurjasti. 

Annoin syksyllä orvokkien olla paikoillaan ja melkein aina kävi niin, että seuraavana keväänä  orvokit olivat hengissä, jotkut jopa kukassa ja heräsivät jälleen innolla uuteen kevääseen. 

- Eli jos sinulla on omaa pihaa, älä heitä pois orvokkeja syksyisin. 

Ne yllättävät sinut seuraavana keväänä. 

Ne muistuttavat, miten ihmiset liian usein pitävät kaikkea kertakäyttöisinä, myös ihmissuhteita, ja heittävät pois sellaista, mitä eivät juuri sillä hetkellä tunne tarvitsevansa. 

Jos annat asioille aikaa, saat nähdä 

miten kaikki puhkeaa uudelleen kukkaan. 

Kevät on kaiken uuden aikaa 

Siinä on mukana 

salaperäistä taikaa

Taskutietoa orvokista: 

Orvokki symboloi rakkautta, kaipausta, 

mietiskelyä, kainoutta ja vaatimattomuutta. 

 

Orvokit (Viola) on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.

Orvokeilla on tyypillisesti sydämenmuotoiset lehdet ja epäsymmetriset, viisiterälehtiset kukat, joissa yksi iso terälehti suuntautuu alaspäin ja loput neljä ovat pareittain symmetriset sen yläpuolella.

Useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä, ja sana violetti johtuukin ranskan kielen sanasta violette.

Orvokin latinankielinen nimi Viola on useassa kielessä yleinen naisen nimi.

Viulu-soittimen nimi on johdettu orvokeista.

/ Teksti Wikipedia 

Gelatoa ja aikaista kevättä

Ihan ensimmäistä kertaa ikinä 

maistoin Roberts Coffeen gelatoa Hanin kanssa

eräänä sateisena helmikuun päivänä. 

Olihan se hyvää mutta hieman turhankin 

makeaa miun makuuni ja juuri minulle tietenkin

laittoivat suuremman annoksen. Loppu oli jo ihan suorastaan työlästä syödä. =D 

Maistoin vanhanajan vaniljaa sekä 

suolaista kinuskia. Hanilla oli vaniljaa sekä 

mansikkaa, joka olikin yllättävän hyvää, ihan aidon makuista,

kun hän tarjosi minullekin maistiaisia siitä. 

Vaniljakin oli ihanaa. 

Rakastan kaikkea vaniljaista... 

-Ja kanelia kans... 

Totta kai piti kahvitkin ottaa 

kun kerran Robertsissa oltiin. 

Ihan pienet ja tavalliset vaan... 

Laitoin omaani liikaa maitoa. 

- Kotona juon "murukahvia" 

ja siinä vesi on kiehuvaa, joten tuli vahingossa

laitettua maitoa sitten samalla lailla 

kuin kotona... ja tulos oli aika haaleata. 

Tykkäämme istua aina noissa nahkatuoleissa 

kun Robertsissa olemme... 

Sade kastelee nyt kaiken. 

Ihmiset kertovat, että pihoilla ja mökeillä kaikki homehtuu... 

Se on tämän kosteuden syytä. 

Ilman pakkasta kaikki flunssatkin kestävät kauan 

eivätkä meinaa ilman jälkitauteja lähteä pois... 

Meilläkin kesti flunssa/
keuhkoputkentulehduskierre
melkein kuukauden päivät.

Äsken tuon sateen keskellä pilvien välistä pilkahti aurinko kuin kiusoitellakseen. 

Joidenkin pihoissa ovat kevätkukat jo esillä!!!

Ajatella, helmikuussa! =D 

Kevät tulee takuulla ennätysaikaan tänne eteläiseen Suomeen...

Pohjois-Suomessa joutuvat kevättä hieman odottamaan, kun ne meidän etelänkin lumet satoivat sinne ja he saivat siten lumibonukset... 

PS: Tänään on Satunnaisten kilttien tekojen päivä. Ilahduta jotakuta... 

Värikästä pääsiäisaikaa!

Reissulla bongasin jo kukkivia mimosapuita. 

Niiden keltainen väri sopiikin 

jotenkin kevääseen ja varsinkin 

pääsiäiseen. 

Laitetaan viherpeippokin uudelleen 

esille. Sekin on kovin keväinen ilmestys. 

Näitä meikäläisten saunakukkien kaltaisia 

kukkia, oli reissulla paljon kukassa. 

Kukkakaupoissa oli mm jaloleinikkejä! 

Muutama vuosi sitten kun niitä itsekin 

kukkapenkissä kasvatin, monet eivät 

tienneet täällä Suomessa niistä mitään. =)

Monissa kukkakaupoissa oli 

myynnissä kevätkukkaseksi hyasintteja. 

Nämä yksilöt olivat myynnissä 

Alcudian markkinoilla. 

Tämä hauska tipu oli ovistopparina! 

Paikallinen pikkukauppa joka 

minun silmissäni oli vallan 

herkkupuoti! 

Tästä voi ostaa mm keväisiä 

onnittelukortteja tai vaikkapa 

ruusun rintapieleen. 

Pasuunakukkia näin myös muutamassa 

paikassa. Nämä kasvoivat eräällä pihalla. 

Tällaisia keltaisia kukkia kasvoi 

ihan kaikkialla! 

Paikallinen kevätkukka?

Ah, ihanat appelsiinit 

tuoksuvat aina 

tuon ikkunan takana... 

Lisää niitä herkkuihanuuksia! 

Kliivioita eli punasarjaa kukki 

myös kaikkialla. 

Minä en vaan saanut sitä 

kasvamaan olohuoneen ikkunalla... 

Tässä vielä kokonaan keltaisina niitä 

saunakukan tyylisiä kevätkukkia. 

Jos tiedät kukan nimen 

niin vinkkaa... 

Eivätkös lampaatkin kuulu 

pääsiäiseen? 

Itse en tosin vieläkään ole 

syönyt lammasta, ainakaan 

tietääkseni. 

Lampaanliha maistuukin 

kuulemma villasukilta. 
Ehkä se on lampaan kosto. =D
 

Mieluummin neulon 

näiden villasta sukkia 

jalkoihimme, sillä keritsemisestä 
eläin jää sentään eloon. 

Pääsiäisenkeltainen sitruuna. 

Oma sitruunapuumme innostui 

kotiamme loman aikana 
hoitaneen Esikois-Jaken 

huomassa avaamaan kaikki 

kukkanuppunsa ja meillä oli 

kotona huumaava sitruunan- 

kukkien tuoksu takaisin
 saapuessamme.  

Kiljuvaksi lopuksi paikallinen 

pääsiäistipu eli kamalan kovaääninen 

papukaija joka huuteli niin että meinasin 

laittaa korvatulpat... 

Kyllä oli korea lintu 

mutta voi miten kamala ääni. 

Tämä lintu taisi kitkeä pois
papukaijainnostukseni. =D

Pihan väriläiskiä

Merkillisen symmetrisesti ruudutetut 

kirjopikarililjat lumoavat ensimmäisten joukossa 

pihamme kesäkukkien kavalkadissa. 

 Ne ovatkin jotenkin aivan erityisiä. 

Muita tulppaaneja odotellessa 

voin ihailla vaikkapa tätä herkän roosaa yksilöä. 

 Ensimmäinen valkoinen narsissi on 

jo puhjennut kukkaan. Se on vallan ihana.

Pikkusydän, Dicentra, 

olisi kannattanut alunperin 

istuttaa ihan vaan jonnekin nurmikolle, 

koska sen kukinto kestää vain hetken, 

se ei pahastu vaikka sen kukinnan jälkeen 

leikkaa ja viimeisin mutta ei vähäisin syy 

on että se on erittäin herkkä ja kova leviämään... 

Nyt sitä on kukkapenkissä 

kaikkialla...

Yksi viime vuoden orvokeista. 

Ne säilyvät ihmeen sitkeästi elossa selviten 

jopa talvesta.

Jostain blogista luin, että keväällä ostetut orvokit 

on kukinnan jälkeen tapana heittää tunkiolle! 

Kauhiaa tuhlaamista!
Ikinä en ole heittänyt orvokkeja pois kesken kasvukauden,

vaan kun ne venähtävät jossain vaiheessa pitkiksi, 

leikkaan ne alas, ja kohta ne kukkivat jälleen entistä ehompina.

Ne voi myös istuttaa johonkin syysasetelmaan, 

koska orvokki kestää erinomaisen hyvin pakkasta.

Syksyllä ne kannattaa siirtää maahan kasvamaan 

jos haluaa niiden säilyvän seuraavaksi kevääksi. 

Yrttipenkissä on tarjolla jo ruohosipulia 

ja suolaheinää. 

Suolaheinäni ovat 
ihan luonnonmukaisia. 

Ne on siirretty juuripaakkuineen muualta 

pihasta kasvamaan erityispaikkaansa.

Keitto ei maistu keitolta ilman lipstikkaa. 

Tämän yrtin alut olen aikoinaan saanut 

Mamaltani. 

Hänen kesäpihallaan kasvi kasvaa 

minun mittaisekseni. Meidän pihalla 

yrtti kasvaa hieman lyhemmäksi. =) 

Minulla ei ole niitä multasormia... 

Ensimmäiset lemmikit kurkistelevat maailmaa. 

Lemmikeille talvi oli kova. Niiden alkuja oli vielä syksyllä 

ihan ruhtinaallisesti mutta vähäluminen talvi taisi 

palelluttaa tuhannet alut... 

En älynnyt lapioida lisää lunta 

kukkapenkkien päälle... =/ 

Nyt lemmikki on pihallamme

melkoinen harvinaisuus. 

Tässä nyt kuitenkin sekä vaaleanpunainen että 

vaaleansininen älä unohda minua- kukka. 

Kevät tuo toukokuun

Ja toukokuu tuo kevään! 
Tässä muutamia viime syksynä Virosta tuomiani 
 posliinihyasintin, Puschkinia libanotican 

sipuleita kukassaan.  

Mukana keväisessä kukkakollaasissa muitakin tällä hetkellä pihassa 

 kukkivia ensimmäisiä pieniä välähdyksiä tulevasta kesästä, 
idänsinililjoja eli scilloja, sinivuokkoja ja krookuksia.

Tulppaanien alkuja näkyy jo siellä täällä, 
samoin narsissien ja kirjopikarililjojen vihreitä pilkahduksia. 
 

 Koivuangervo on kohta lehdessä 

eli sen voin sanoa olevan jo kuuluisalla 

hiirenkorvalla! 

 Myös puut alkavat paisutella lehti- ja kukintoalkujaan.  

Tässä esimerkkinä omenapuun kukkanuppu, 

syreenin lehtinupukkasykerö, 

terttuseljan viininpunaisia kukkatertun alkuja, 

ja pihlajan pehmeänukkaisia lehtikääryleitä.

 Peippokin on saapunut 

ja laulanut varsinkin aamuisin pihalla punarinnan 

ja niiden kaikkien muiden ihanuuksien 
kanssa kilpaa... 

Mene sinäkin ulos 

neljän - viiden - kuuden 

maissa aamulla 

ja 

rakastu 

lintujen konserttiin, 

niin tiedät mistä puhun. 

Paikallisia kevään merkkejä?

En edelleenkään ole onnistunut saamaan 

selville tämän kukan nimeä. 

Samanlaisia kasvoi jossain edellisessäkin aikaisin 

vuoden alussa tekemällämme reissulla. 

Kuin meikäläisiä keväesikoita, 

mutta ei sitten kuitenkaan... 

Näitä nätin keltaisia kukkia oli siellä täällä, 

yleensä pieninä rykelminä. 

Mutta ne eivät tuoksuneet juuri millekään.

Hieman lisää kukkasipuleita...

En näköjään voi vastustaa kukkasipuleita, 

vaikka kuinka olin päättänyt että nyt riittää...

Ylläolevat kalpeansinisen posliinihyasintin
ja punavalkokirjavan pionitulppaanin kukkasipulit
ostin Viron reissulta.

Olin kuin lapsi karkkikaupassa 
ja olisin varmaan parkunut 
ja jalkaani lujasti polkenut, 
jollen olisi saanut kainalooni 
näitä kahta ihanaa pakettia 
täynnä keväisiä lupauksia...


.•♥•.¸¸¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸.¸.•♥•. 

Huomasin sitten toissa viikolla Facebookissa 
Heikkisen puutarhan ilmoituksen, jossa kertoivat 
kukkasipulilähetysten menneen mukkelis makkelis 
autokyydin aikana, joten heillä oli myynnissä 
nimettömiä mutta suuria kevätkukkasipuleita, 
16 senttiä kappale...

 

Minäpä ostin niitä komeita 
mukkelismakkelissipuleita 
sitten oikein todella suuren erän

ja nyt vaan jännityksellä odottelen 
seuraavat noin seitsemän kuukautta, 

mitä ihmettä ja ihanaa niistä 
esiin putkahtelee. 

.•♥•.¸¸¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸.¸.•♥•. 
 

Joskus pitää uskaltaa
ottaa riskejä, 
varsinkin jos asia 
koskee seuraavaa kevättä! 

.•♥•.¸¸¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸.¸.•♥•. 


Yhteensä aikaisemmatkin kukkasipulit mukaan laskien minulla
onkin hommaa yli sadan kukkasipulin istuttamisessa. =)

Sainkin rakon oikeaan kämmeneeni istutuslapion kanssa.
Tai se rakkula taisi tulla jo siitä kun öljysin terassin lattian...
Istutushommissa se rakkula oli puhjennut ja siihen meni multaa
ja nyt minulla on pieni tulehdus oikeassa kämmenessä.
Pidä sinä hansikkaita istutuspuuhissa.
Please. =)

Hajulaukka

Tämä kellokukka on kuin aikuisten värityskirjaan 
puuväreillä väritetty eikö vain? =) 

Miten meinasinkin melkein unohtaa mainita 
tämän kevään ihanan kukkapenkkini uutuuden, 
hajulaukan, Allium siculum.

Näin ensimmäiset hajulaukat Maman puutarhassa, jossa ne ovat
mukavasti päässeet leviämään. Tykästyin kovasti kasviin ja niinpä

viime syksynä tilasin sitä sipuleina nettikaupasta,
ja istuttelin sinne tänne, meidän pihaamme.

Keväällä kukkapenkistä ilmaantui ensin suippoja pitkiä lehtiä,

ja niiden perässä kohta pitkänhuiskea kukkaputki,
joka kukki ihanasti kesä - ja  heinäkuussa. 

Kukan nimi ei ole mitenkään mieltäylentävä, 

mutta itse kasvi on mielestäni mielenkiintoisen ihana.

Kasvin nimi tulee kuulemma siitä,
"kun kasvin lehtiä murskaa 
niin ne haisevat pahalle."  


Paitsi että  

kenen mieleen nyt tulisi mennä 
murskaamaan kukkien lehtiä!!!? 

Itse olen havainnut muutaman kukan maljakkoon leikattuani
varren tuoksuneen hetken vahvasti ruoho-
ja valkosipulin sekoitukselta, mutta tuo
- minun mielestäni - ihana, eikä tippaakaan paha,
ruokainen tuoksu
hälvenee kyllä pian.

Maljakon vedessä kukka ei enää tuoksu.
-Tai haise, niin kuin joku sanoisi,
joka ei sipulista pidä... =)

Syksymmällä elokuussa kukkavarren 
päässä oleva kukinto muuttuu 
tällaiseksi minisipulirypäkseksi.  
Kukkien tilalle ilmestyy pieniä sipulinnäköisiä 

koteloita, jotka ovat pullollaan siemeniä. 

-Tai olisi ollut ellei se pahuksen
viriili viheliäinen ukkofasaani olisi vieraillut jälleen

pihamme kukkapenkeissä ja syönyt näitäkin pois!

Onneksi ehdin ottaa kuvia näistä... 

Valitettavasti se otus on päässyt tosi pahasti 

kukkasipulien makuun. =(

Näistä minisipuleista se pahus sai aikamoisen hikan,
joka lopulta paljastikin ukon ikävän vierailun pihallamme.
Mies hääti linnun pois.

Näin kukkapenkistä miten iso lintu oli jälleen kaivellut
 syviä kuoppia, kaivanut maastakin esiin kukkasipuleita ja
hakannut ne pilalle...

Argh! 

Inhoan sitä lintua! 

Se raahaa joskus mukanaan naaraiden haaremia
mutta niiden naaraiden en ole nähnyt syövän kukkasipuleita.


PS:
Kuinka pitkäikäinen fasaani oikein on,
koska tämä on jo viides kesä kun se mokoma
käy tuhoamassa kukkasipuleita?

Luin nettilehdestä että: 
Fasaani on mieluisa pihavieras. 
Hah! 

Ei meillä, todellakaan!
Se on syönyt jo kymmenien ja kymmenien eurojen arvosta
köyhän runoilijan kukkasipuleita. Snif.


Älkää tarhaajat päästäkö 
niitä enempää Suomen luontoon!!!! 

Se on varsinainen vieraslaji joka pitäisi poistaa Suomen luonnosta! 

*Katselee netistä fasaaninpaisto-ohjeita...