Minun kävi sääliksi kulkukissa
joka päivästä toiseen kävi terassillamme
niin että aloin laittaa sille sinne kissanruokaa
pieneen kippoon ja iltaisin ja aamuvarhain
se kävikin syömässä kulhon tyhjäksi.
Joskus syömässä kävi toisennäköisiäkin
kissoja, mutta yleensä tämä sama.
Lainasin sitten kissaloukun jotta
saataisiin kissa pois talven alta ulkoa.
Se jäikin loukkuun, oli meillä yön
ja seuraavana aamuna kun meidän piti
viedä se löytöeläintaloon, se väänsi
lattialle ihan kamalat kakat.
Se lujahti ulos ovesta avatessani sen
ja minä jäin haukkomaan henkeäni
siivotessani sitä hurjalle haisevaa
läjää lattialta.
Meinasi vähän yököttää...
Muutamaa päivää myöhemmin
kissa tuli loukkuun uudelleen ja
taas illalla joten se yöpyi
kylpyhuoneessa koska itki vähän
väliä vaikka muuten kesy olikin.
Aamulla kun Hani lähti töihin
livahti kissakin samalla ovenavauksella
tiehensä, saapuen samana iltana
jälleen terassille oven taakse.
Kun avasin oven, se tuli sisälle
ihan vapaaehtoisesti,
aivan kuin olisi niin aina tehnyt.
Se kehräsi hurjasti koko ajan
ja merkitsi kaiken talossamme
omakseen, viihtyen kanssamme
sohvalla silittävien käsiemme lähellä.
Ehkä sitä houkutti bed and breakfast
jälleen. Se oppi, missä kaapissa pidin
kissannaksulaatikkoa, katseli jääkaappia
(niin kuin kuvassakin)
merkitsevästi ja tunnisti maitopurkin.
Vettä se ei huolinut juoda edes öisin
kylpyhuoneessa, mutta maidosta se
meni melkein hupsuksi.
Kolmantena aamunaan meillä saimme
sen pysymään talossa ruuan avulla
kylpyhuoneeseen houkuteltuna
ettei se jälleen karkaisi Hanin lähtiessä
töihinsä. Niin sain soitettua
eläintaloon josta iltapäivällä
saavuttiinkin kissankorin kanssa
kulkuria hakemaan.
Kissa suuttui hakijanaisille ja
oikein murisi heille äänellä jota en
ollutkaan vielä siitä edes kuullutkaan.
Se esitteli karkuun juostessaan
vaatimatonta taloamme naisille
ja minä hihkaisin väliin siihen
juoksuun että talokin on
muutes myytävänä. Hih.
Niin kissa lähti ja toivottavasti
sen omistajat saivat kisun
takaisin omaan kotiin.
PS: Valitettavasti koko operaatio
oli turhaa sillä kissan omistajat,
lunastettuaan kissansa ensin pois
löytöeläintalolta, päästävät sen
takaisin kylille vaeltamaan...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
