Vielä vähän reissukuvia

Katselin reissukuvia kaihoten ja päätin 

niistä vielä muutaman julkaista. 

Ensimmäisenä ritariperhonen tässä 
kavalkadissa. 

Toisena ritari 
Madridista. 

 

Meillä on tulppaaneja liikenteen- 

jakajina toimivilla korokkeilla ja liikenne-

ympyröissä. Espanjassa oli kaikkialla ruusuja. 

Ihana sininen villikukka.

Saatat kohdata tiellä myös 

ratsukkoja. Aja silloin 
sopivan hiljaa. 

Tämä muistutti meikäläistä 

pihasauniota mutta kukka oli 

jättimäinen kotimaiseen verrattuna. 

Tämä paperimaisen 

suurehkon 

kukan tekevä pensas 

oli yleinen Andaluciassa. 

Näköalapaikan näkymät 

jäivät sielunpohjalle. 

Tämä on vielä näköalapaikalta. 

Hiirenvirnan 

kauniimpi 
espanjanserkku? 

Keijun koti? 

Parvekkeita, kukkia, ruukkuja... 

Terracotta rocks! 

Pomeransseja ja appelsiineja. 

Oleanteri? 

Kun pöllitte niitä kelarullia, niistä 

voi tehdä vaikka aitojakin eikä 

vain niitä hankalia pöytiä, 
joiden jalkaan murtaa varomaton 
vaikka varpaansa. 

Varpaan voi murtaa myöskin 
pölynimuriin jonka siivouspäivänä 
on jättänyt itse keskelle lattiaa eikä 
petivaatekuormaa kantaessaan 
muista väistää. Nimimerkki: 
nimetön varvas mustankirjavana.

Tosi kuiva kukka. 

Kylä kylpee aamuauringossa.

Pikku-kylällä on tuollainen 

Big brother - linna lähellään. 

Villejä leijonankitoja   

kasvoi jossain tienpientareilla 

kuin meillä lupiineja. 

Hibiskuksia.

Ja taas muutamia viattoman 

valkoisia puluja... 

Energiaa auringosta... 

Samoin tässä. 

Valovoimaista 

aurinkoenergiaa. 

Ja tuulienergiaa. 

Moottoriteiden alussa on 

hyviä varoituksia. 

Eräs patsas Madridissa. 

Madridin 
kaupungin vaakuna, 
jossa on 

karhu ja mansikkapuu. 

Haikara 
voi tehdä pesänsä 

vaikkapa nosturiin... 

Kyltistä huolimatta en löytänyt 

enempää Lateja. 

Minulle riittää 
tämä yksikin. =)

En käynyt katsomassa tarkemmin... 

Näimme monia villikoiria. 

Tässä niistä yksi. 

Olisin huolinut vaikka mukaani! 

Tämä hauska ankka 

astui esiin aidan takaa 
villien murattien seasta. 

Se näytti hymyilevältä. =) 
Oiskohan sen nimi 
ollut vaikka Aku? 

Kanala? =D

Se on siinä ja siinä että 
minulla edes on 
esitellä reissukuvia. 

Sevillassa nääs 
Hani ojensi kameran minulle
ja kuinka ollakaan se tipahti katuun 
minulta, tietenkin objektiivi edellä. =( 
Olin ottanut mukaan vain yhden 
obiskan koska yritin pärjätä
mahdollisimman vähällä tavaralla. 
Obiska on entinen, mutta pystyin 
ottamaan sillä kuitenkin kuvia. 
Obiskat ovat niin arvokkaita 
että harmitti hirveesti. =(
Olin vieläpä lahjaksi saanut sen...
On minulla kotona toinen 
samanmoinen, vanhempi versio. 

Sevillan ihmeitä

Sevillassa, keskellä kaupunkia, 
törmäsimme tähän suloiseen 

monumenttiin, jossa pöydän 
korkuisella tasolla nuori 
tyttö lukee kirjaa ja kaikenlaista 
tapahtuu hänen ympärillään. 

Tämä on Clara Campoamorin 
kunniaksi valmistunut teos. 

Minikirjapinon päällä istuu 

hiiri (tms?) jota ohikulkijat ovat silitelleet 

niin että se hohtaa miltei pronssisena.

Yhden avoimen kirjan alla 

nukkuu lelunalle.

Kirjan selkämys taitaa jälleen 

olla sellainen kohta että sitä 

on pakko ohikulkiessa hipaista tai 

silittää. Selkämys hohti kirkkaana 

auringossa muiden osien ollessa 

kovin patinoituneita. 

Miksi nuken silmät ja kädet on sidottu? 

Ehkä tämä viittaa siihen miten 

Clara Campoamor ajoi 

espanjassa 1900-luvun alussa 

naisten vapautumista 

ja tasa-arvoisuutta. 

Leluankat uivat jonossa kirjojen seassa. 

Lukeva tyttö selän takaa 

kuvattuna. 

Jos olisin pidempi, olisin 

saanut paremman kuvan 

kokonaisuudesta. Nyt oli pakko 

vain kuvata vähän jokaista 

osiota erikseen. 

Enkeliaamiainen

Torstaina 20.4. 2017:

Joimme enkelikahvilassa aamukahvit, 

söimme kroissantit ja joimme vastapuristetut appelsiinimehut, 

eli kaikki x 2, yhteensä 8 euroa ja kaupanpäälle mahakipua. 

-Mistään ei meinaa löytyä mitään gluteenitonta...

Enkelikahvilaa... 

Päiväämme kuului kaupunkivaellusta ja kesätakin etsintää. 

Mie löysin itselleni takin mutta Hani ei.

Löytyi myös äitienpäivälahjatuliainen Mamalle, 

mutta hys-hys, siitä lisää myöhemmin... =)  

Tällaisen mä oon aina halunnu! 

 Aah, kukkia! 

Harmi kun niitä on vaikeaa 

tuoda lentokoneessa... 

Mutta ainahan niitä voi ihailla.

Kukista puheenollen täältä löytyi myös jaloleinikin mukuloita, 

vaikka niitä on kotonakin odottelemassa, kuten myös gladioluksen-, 

anemonien, liljojen yms kukkasipuleitakin... 

Kääks, ne pitäisi äkkiä laittaa multaan! En kehdannut laittaa niitä 

multiin ennen reissua, koska talonvahtina olleella veljelläni 

oli tekemistä jo näiden nykyistenkin kukkieni ja ruukkujeni kanssa. 

Kiitos hänelle, kaikki kukat tuntuivat kasvaneen hänen hoidossaan! 

Kuvissa erilaisia ikkunoita ja parvekkeita reissulta. Minulla on tapana 

ihailla ihmisten parvekkeita jos niissä kasvaa jotakin kiinnnostavaa. 

Mietin, millainen parveke minulla olisi jos asuisin juuri tuossa 

asunnossa. Olisiko parvekkeeni noin kaunis? 

Miellän muutes jotenkin Madridin 

viininpunaiseksi kaupungiksi. 

Nämä parvekkeet ovat 

hyvä esimerkki siitä 

mielleyhtymästä. 

Tässä kuvassa kuninkaanlinna, johon ei tahdottu sisälle, 

koska sinne oli kilometrin turistijono. 

Kaupungissa oli paljon aasialaisia turisteja. 

Tuon ylemmän kuvan patsaan jalustan reliefi.  

Älä juo tätäkään vettä. 

Kuninkaanlinnan puistoa. 

Samoin tässä. 

Ja tässä jatkuu sama puisto. 

Ja taas viininpunainen talo. 

Tuuli kovenee ja pyörittelee katujen roskia ja hiekkaa. 

Jossain päin espanjaa on satanut lunta. Samoin Suomessa...  

Madridissa sää vain hieman viileni ja 

saapui se tuuli... 

Kaupunkia olisi voinut kiertää tällaisellä mutta 

me vaelsimme jalan. 

Ja metrolla. =) 

Tämän pronssisen herran takamusta 

on kovasti silitelty ja hartioitaan taputeltu. 

Tiedä sitten millaista onnea 

patsaaseen koskeminen tuokaan... 

Enkeleitä onko heitä. 

 Tämän kyltin alla myytiin 

epäilemättä jäätelöä... 

- Un helado, por favor. 

Illalla popsimme kanaa ja ranskalaisia ja kahvit 

alle 25 eurolla kahdelle ja masu tuli täysi.

Täälläkin näköjään ovat tuoneet kokiksen
kera lasin jossa on jäitä ja joskus siinä on myös
sitruunan tai limen viipale. Minä kun valmiiksi sairastan
elinikäistä suolistosairautta, en halua lisää outoja pöpöjä,
enkä vessassa asumista, enkä siis halua sitä vesijohtovedestä
tehtyä jäätä juomiini, enkä viipaletta mistään hedelmästä,
mitä ei ole kuorittu... En suosittele niitä muillekaan,
jotka ovat piipahtamassa lomareissulla jossain
muualla kuin Suomessa. Meillä vesijohtovesi on
(varmaankin) maailman puhtainta ja turvallista
sekoilevillekin vatsoille, mutta muualla ei niin ole.

Useimmiten ehdimme hihkaista -No hielo,
ennen kuin tarjoilija ehti kaataa juoman sellaiseen
lasiin. Sitten seurasi jälleen tarjoilijan katoaminen
jonnekin ja hän palaa sen saman lasin kanssa jossa
jäät ovat jo olleet... ja me kiitämme ja juomme
vaan suoraan pullosta eikä siitä lasista. =P

Opimme me sitten lopulta jo tilatessamme
pullojuomaa sanoa ettei jäitä.
- Joskus se sitrusviipale silti oli siellä lasissa 
kun sitä ei erikseen oltu mainittu... 

Nuo oliivit maistuivat muutes 

valkosipulille. =) 

Ehkä vielä opin syömään vihreitäkin 

mutta niistä mustista 

pidän aivan erityisesti. =) 

Ps. Tarina jatkuu huomenna... :)