Liljankukkia

Valkoiset liljankukat ehtivät kukkia 
jo, ihan salaa, mutta tässä muutama 

 kesän värikkäämpi lilja 

 niin sisällä kuin ulkona. 

Olen Pikkusiskoltani oppinut leikkaamaan 

nuo liljojen heteet pois, koska niiden ruskea 

väri jää kovin ilkeästi sotkemaan sekä itse 

kukkaa, että mm pöytäliinaa jolle niistä 

putoaa siitepölyä... 

Se väri ei meinaa missään pesussa 

lähteä pois. Parempi siis napata kii heteistä 

ja leikata ne pois jos liljat tulevat maljakkoon. 

Ovat ne silti vielä kauniit, 

ilman heteitäkin. 

Usein ihmisiltä unohtuu 

että kuunliljakin on lilja. 

-Ja hyvin kaunis onkin! 

Puulijat kukkivat viimeisten joukossa. 

Vertauksen vuoksi samaa liljaa 

vuodelta 2011. Kukka oli silloin komeampi... 

Nyt helle vei mehut kukistakin. =( 

Alimpana kesäyön kuva liljapenkistä. 

Vielä hieman liljoista

Tiedätkö ne liljojen 

ruskeat heteet, jotka tippuessaan 

pöytäliinalle värjäävät kankaan niin, 
ettei väri meinaa lähteä pesussakaan pois?

Parasta onkin leikata heteet jo ennen 
kuin laitat liljamaljakon pöydällesi. 

Itse kukka ei siitä kärsi, 

vaan kestää maljakossa 

leikkona ihan normaalisti.  

Pihalla kukkii nyt ihanasti vaaleanpunaisia 

liljoja, niitä viime syksynä istuttamiani. 

Tässä kuvassa ne kasvavat vuohenkellojen joukossa. 

Hups, pitääkin leikata pois nuo vuohenkello-

jen kukkaravat, ettei koko kukkapenkki ole 

tulevaisuudessa täynnä pelkkää kellokukkaa! 

Kohta voin kerätä hajulaukkojen 

kookkaat siemenetkin talteen 

niiden kuivettuneista kukkavarsista.

Jokin ötökkä maistelee 

liljankukkien terälehtiä öisin...=( 

Punaiset liljat kasvavat etupihalla.

Valkoiset ja vaaleanpunaiset liljat 

kasvavat alapihalla. 

Odotan jännityksellä ehtivätkö 

puuliljat aueta ennen kylmiä öitä... 

Monet unohtavat että 

kuunlilja on myös mitä 

kaunein lilja. 

Rakastan kuunliljoja, 

niiden kukkia ja 

lehtien lamoavaa kasvutapaa. 

Mamani saa nekin kasvamaan 
aivan valtaviksi ja upeiksi. 
Nämä omat liljani ovat miniversioita 
äitini kasveihin verrattuna. =) 

No juu, tässä sitten niitä 

menneiden kesien punaisia, 

valkoisia ja vaaleanpunaisia 

liljoja. Niitä jotka meidän 

pihassa muuttuvat keltaisiksi...

Kuun ja riippumaton päivä

Vieläkään meillä ei ole 
riippukeinua eli riippumattoa! 
Kuinka sellaista olenkaan 
aina ikävöinyt, joko sisälle 
tai ulos tai molempi parempi.

Riippumatto on kankaasta tai verkosta tehty, kahden pidikkeen väliin ripustettu makuualusta. Yleisen käsityksen mukaan riippumatto on kotoisin Väli-Amerikan mayaintiaaneilta suunnilleen tuhannen vuoden takaa. Riippumatot ovat olleet perinteisesti suosittuja nukkumapaikkoja laivoilla, koska riippumatto liikkuu laivan liikkeen mukana eikä nukkuja pääse näin ollen putoamaan lattialle. ^-Wikipedia-

Tänään sattuukin olemaan 
Riippumattopäivä. 
Sellainenkin päivä pitää olla, 
ainakin kerran vuodessa. 

Oi! Jossain on ihana paikka 
jossa on MONTA 
riippumattoa, mistä valita! 

 Toiset eivät saa unta 
kun on täysikuu. 
Hassua että minä 
nukun silloin paljon 
paremmin kuin muulloin! =D 

Tänään on myös Kuun päivä, 
vaikka harvemmin 
kuu päivällä näyttäytyy. 
Paitsi joskus... 
 
Ehkä teemapäivän nimen 
pitäisikin olla Kuun yö. =) 
Paitsi että nyt yötaivaalla ei 
näy kuuta... On ihan uuden kuun 
aika ja viikon päästä näemme 
jälleen puolikuun. Seuraava 
täysikuu on 7.8. Elokuun kuutamoilta...

Koska blogissani on tarinaa maan 
ja kuun väliltä, 
laitetaas esiin kuunliljakuva 
vuosien takaa, tosin ennen julkaisematon. 

Kuunliljat ovat nyt jo siinä vaiheessa 
että kohta puoliin avaavat ensimmäiset 
herkät violetit kukkansa. 

Liljantuoksua

Muut liljani tuhoutuivat viime talvena. 

Myös ihanat puuliljat joihin olin niin kiintynyt.

Punaiset liljat olen keväällä ostanut 
lähikaupasta siinä vaiheessa 

kun niiden mukulapusseja sai 1 euron 
kappalehintaan, kasvattanut 

ruukuissa taimiksi ja siirtänyt 
sitten kukkapenkkiin jatkamaan  

kasvuaan. Ilman niitä euron pusseja 
ei olisi enää paljoa väri-iloittelua 
tähän aikaan pihalla. 

Nämä muutamat oranssit vain putkahtivat esiin enää tänä kesänä 

niistä jo kauan sitten maahan istuttamistani. 

Jättiaukko jäi siis liljoistakin. =(

Kaikki kärsivät, 

jopa lilja, ruusu, kirsikkapuu: 

Liljoista suurin osa katosi. 

Äitienpäiväruusut tuhoutuivat, 

samoin sininen ruusuni, 

kirsikkapuukin on vähän huonoissa 

kantumissa... 

Kuunliljatkin ovat pienempiä kuin koskaan ennen. 

Nekin ovat jotenkin toipumislomalla viime talvesta. 

Pidän kovasti niiden kukista. 

Varjoliljat tuhoutuivat kokonaan... =( 

Terazza

Kärkkäisen pihamyynnistä löytyi tämä suloinen pelargoni, 

joka oli pakko saada vaikka minun täytyi pitää se sylissäni 

autossa ettei sen kukkavarsille vaan tapahdu onnettomuuksia. 

Jalkojen välissä oli samalla toinen ruukku jossa oli 

keltainen pioni, fasaanin pois kaiveleman ja tuhoaman tilalle.

Sitten on jälleen 10 pionia penkissään. 

Hauskoja nimiä oli pioneilla: 

Jalkavaimo nousee kyvystä taisi olla yksi. 

Kertoo hiukan Kiinan historiasta,

pioni kun on alunperin sieltä kotoisin...

Olemme lisänneet terassille hiukan näkö- ja tuulisuojaa, 

kun Pikkumetsä, jonka piti olla terassin suojana 

melulta, katseilta ja tuulelta, raivattiin muiden toimesta pois. 

Pelargonit ovat venähtäneet pitkänhuiskeiksi ja voit kuvitella 

ettei sisältä enää nähnyt ulos
kun ikkunalla oli valoa kurkottelemassa tuollaisia kasveja. 

Olen siirtänyt pelakuut ulkoruukkuihin ja istutellut niitä sekaisin. 

Kirjavalehtinen kuunlilja odottaa pihalle istutusta. 

Se on ostettu Lidlistä kauppareissulla. 

En näköjään voi vastustaa kukkia... 

Muratinalun olen tuonut joskus 

etelänreissulta. Se odottaa 

paksua rautalankaa josta teen sille 

kiipeilytelineen... 

Lähi S-marketissa oli dahlioita eurolla paketti joten ostin niitä kymmenkunta. 

Ovat nätisti lähteneet kasvamaan. Kesäkuun 10.s on perinteisesti päivä jolloin 

kesäkukkia voi istutella pihalle, koska hallaöiden pitäisi sitten olla jo ohi...

Silloin dahliatkin pääsevät kukkapenkkiin. 

Toinen syyshortensia kuoli talven jäljiltä. =( 

Toisen sain elvytettyä siirtämällä sen ruukkuun, leikkaamalla 

ja kastelemalla ja ehkä myös vähän oli vaikutusta 

myös rakkaudella... 

Sen voisi istuttaa pihalle takaisin mutta kokeilen, 

kuinka se pärjäisi ruukussa terassilla.

Tässä se uusi nimetön pelargoni taas keikkuu. =) 

Sen lehdet muistuttavat miulla joskus ollutta riippapelargonia, 

joten voi olla että kohta kukkavarret 

alkavat tavoitellakin taivaan sijasta
terassin lattiaa. 

Talvetetut pelargonit
olisi keväällä pitänyt leikata lyhyiksi 

mutta en raaskinut. 

Siksi niitä nyt piti vähän tukea jotta tuuli 

ei kaataisi niitä kumoon.