En voi olla ihailematta

Näitä pelargoneja nimittäin. 

Samalla surettaa koska juuri nyt ne 

olisivat muhkeimmillaan kun kesä jo 

meiltä loppui...

Ne kestävät terassilla vielä 

pitkään kauniina jopa pakkasiakin, 

mutta niitä ei voi enää siirtää sisälle. 

Niiden on vaan nyt annettava 

elää hetkessä ja päivä kerrallaan 

ihan rauhassa.

Suuri lämpötilanvaihtelu 

tässä vaiheessa koituisi niiden 

nopeaksi turmioksi. 

Joka arkiaamu kun hyvästelen Hanin 

suukotellen töihinsä ja

roikun ulko-ovella hänelle vilkuttaen 

ihailen samalla näitä ihanuuksia.

Tuo emokasvi, ensimmäinen mårbacka 

ehti kesän aikana noin komiaksi, 

verrattuna kookkaaseen nokialaiseeni. 

Olen koettanut ikuistaa kauniita 

hetkisiä muistoiksi kesästä. 

Talletan mielikuvia sieluni sopukkaan 

kaikista kookkaista pelakuista 

ja yksinäisestä terassikaudesta.

Violettia riippapelargonia koetin ensiksi 

hartaasti säästellä kylmiltä öiltä 

nostaen sen sisätiloihin joka ilta. 

Jonkin aikaa oli niin viileää päivisinkin 

että ripustin amppelin olohuoneen ikkunan eteen 

mutta se loukkaantui ja kaipasi niin takaisin 

ulos että puolet siitä ykskaks kellastui.

Niinpä siirsin senterassille

enkä enää raahaa sitäkään sisälle.
 

Olkoon siellä missä se 

tuntee olonsa onnelliseksi.

Joidenkin pelargonien lehdet ovat aivan 

mahtavia kooltaan niin että sormet levittäen jopa 

kämmeneni peittyy piiloon sellaisen lehdykän taakse. 

Mittailin monia jopa 16 cm halkaisijaltaan olevia 
lehtiä, kukkien koosta puhumattakaan. 

Queen Marykin teki uhkeita kukkia 

kuin miniruusukimppuja... 

Jopa prinssi Nikolai kiipesi 

terassin kaiteelle katsomaan maailmaa. 

Koska meilläpäin tuulee paljon, 

se tarvitsi kainalosauvoikseen hieman 

apuja ettei lähtenyt tuulen mukaan... 

Tänään olisi Kansainvälinen kahvipäivä 
samoin kuin Korttientekopäiväkin.  

Käytä kuitenkin päiväsi 

ihan haluamallasi 

omalla tavallasi. 

En voi olla ihailematta

Näitä pelargoneja nimittäin. 

Samalla surettaa koska juuri nyt ne 

olisivat muhkeimmillaan kun kesä jo 

meiltä loppui...

Ne kestävät terassilla vielä 

pitkään kauniina jopa pakkasiakin, 

mutta niitä ei voi enää siirtää sisälle. 

Niiden on vaan nyt annettava 

elää hetkessä ja päivä kerrallaan 

ihan rauhassa.

Suuri lämpötilanvaihtelu 

tässä vaiheessa koituisi niiden 

nopeaksi turmioksi. 

Joka arkiaamu kun hyvästelen Hanin 

suukotellen töihinsä ja

roikun ulko-ovella hänelle vilkuttaen 

ihailen samalla näitä ihanuuksia.

Tuo emokasvi, ensimmäinen mårbacka 

ehti kesän aikana noin komiaksi, 

verrattuna kookkaaseen nokialaiseeni. 

Olen koettanut ikuistaa kauniita 

hetkisiä muistoiksi kesästä. 

Talletan mielikuvia sieluni sopukkaan 

kaikista kookkaista pelakuista 

ja yksinäisestä terassikaudesta.

Violettia riippapelargonia koetin ensiksi 

hartaasti säästellä kylmiltä öiltä 

nostaen sen sisätiloihin joka ilta. 

Jonkin aikaa oli niin viileää päivisinkin 

että ripustin amppelin olohuoneen ikkunan eteen 

mutta se loukkaantui ja kaipasi niin takaisin 

ulos että puolet siitä ykskaks kellastui.

Niinpä siirsin senterassille

enkä enää raahaa sitäkään sisälle.
 

Olkoon siellä missä se 

tuntee olonsa onnelliseksi.

Joidenkin pelargonien lehdet ovat aivan 

mahtavia kooltaan niin että sormet levittäen jopa 

kämmeneni peittyy piiloon sellaisen lehdykän taakse. 

Mittailin monia jopa 16 cm halkaisijaltaan olevia 
lehtiä, kukkien koosta puhumattakaan. 

Queen Marykin teki uhkeita kukkia 

kuin miniruusukimppuja... 

Jopa prinssi Nikolai kiipesi 

terassin kaiteelle katsomaan maailmaa. 

Koska meilläpäin tuulee paljon, 

se tarvitsi kainalosauvoikseen hieman 

apuja ettei lähtenyt tuulen mukaan... 

Tänään olisi Kansainvälinen kahvipäivä 
samoin kuin Korttientekopäiväkin.  

Käytä kuitenkin päiväsi 

ihan haluamallasi 

omalla tavallasi. 

Kesäkukkia ulos

Kuukautta aikaisemmin kuin yleensä keväisin, olen kantanut oikeastaan kaikki kukat ulos terassille, nauttimaan oikeasta ja luonnollisesta valosta, tuulesta ja sadevedestä jota keräämme suuriin tynnyreihin. Tosin tynnyrin pohja alkaa jo näkyä eli sateita saisi jo hieman taas kuulua. 

Kasteluvesi on kulunut oikeastaan kukkapenkkien kasteluun.

Pelargonit olivatkin jo venähtäneet niin pitkiksi 

ettei olohuoneen ja keittiön ikkunasta meinanut enää nähdä ulos. 

Toin varastosta minikasvihuoneenkin terassille, ja se on täynnä 

kaikenlaista kesää varten suunniteltua, jakkas ne nyt vaan 

kasvaisivat että niitä kehtaa esitellä. 

...koska kerran piditte edellisestä niin...

...tässä lisää Kuningatar Maryn kuvia. He ovat muuttaneet terassilta sisään ikkunalaudalle, huoneeseen josta tulee nyt peräkammari ja jakkas saadaan sisustettua se,
niin näytän huoneesta enemmänkin.

Oma Mamani tänään käväisi ja ihastui huoneeseen.

Äiti-pieni oli kerännyt minulle punaisia, mustia ja valkoisia herukoita, kun en itse ehtinyt viikonloppuna mennä niitä keräämään, ja toi ne sitten minulle. Olin ihan hämilläni kun tiedän, miten Maman jalat ovat kipeät ja miten kauan marjojen keräämisessä aina menee. Vaikka jopa istuisikin  kerätessään, niin herukoiden keruu on aina hiukan tylsää, juu-juu ainakin oli lapsena...

Siksi tässä pihassa ei ole yhtään herukkapensasta. =)

Mama toi myös ihanan vahvasti tuoksuvan jättimäisen liljankukan,
tuon suuren. Se peittoaa minun pihaltamme sisään
jo toissapäivänä hakemani meidän pihan suurimman liljan... =)

Mepä istuimme siis puolivalmiissa peräkammarissa kaffeella...

Herukoista tehty mehu on kyllä ihan herkkua, sekä vispipuuro jne, sitten talvella.
Mehukeitintä minulla ei ole, mutta teen aina ns pikamehua, eli kiehautan jäiset marjat kattilassa pienessä vesimäärässä, siivilöin pois kuoret ja lisään seokseen sokeria, kiehautan,
laitan kannuun ja jäähdytän. Säilyy lanttaamattomana jääkaapissa n viikon.

Teen tätä pikamehua flunssakaudella.
Meillä ei ole kylmäkellaria eikä jääkaapissakaan kovin paljoa
ylimääräistä tilaa, joten en keittele mehua pulloihin valmiiksi
syksyisin. En myöskään täytä pientä pakastintamme marjoilla,
koska minulla ei koskaan ikinä ole heinäkuussa rahaa ostella
mansikoita. Saahan niitä sitten talvellakin joko tuoreena
tuontitavarana tai sitten valmiiksi pakastettuina. =)

Mutta hei, palatakseni muihinkin kuningattariin,
niin näissä kuvissapa niitä.  

Mamakin näihin ihastui kovin.
Yhden valkoisen Kuningatar Maryn saan ehkä talvetettua.

Samoin yhden vanhanroosan Mårbackan...

ja ehkä yhden hailean violetin Prinssi Nikolain... 

Paljon näitä kukkaruukkuja ei vintin ikkunoiden ääreen talvetukseen
mahdu, mutta sopu antaa joskus sijaa...

Tässä keittiön ikkunaa
juuri tältä hetkeltä.
Mårbackoja ja prinssejä. =)