Lumen maa

Sunnuntaina oli kaunis päivä, 

se tämän vuoden toinen aurinkoinen 

sellainen. Se oli ihan liian ihana 

sisätiloissa vietettäväksi. 

Lämpökerrasto vaan alle, 
villaa ja toppavaatetta päälle 
ja eikun menoksi. 

Ajelimme katsomaan miltä 

Huovilan puistossa näyttää talvella. 

Ja siellähän näytti kauniilta. 

Täällä kesäkuvia aiemmista 
käynneistämme... 

Maalaisidylli nukkui kylmän lumipeittonsa 

alla ja kaikki näytti hartaan kauniilta. 

Kuinkahan monta piikaa näissä 

luhtiaitoissa on joskus kesiään viettänyt? 

Puistotie odottaa kevättä...

Ruususauna on kesällä koivujen 

takana piilossa. 

Pakkanen oli piirrellyt 

aikansa kuluksi kukkia 

ikkunaruutuihin. 

Jospa sekin salaa 

rakastaa kesäaikaa? 
Josko senkin niveliä 
kylmyys kolottaa? 

Puistossa ei ole talvisin 

toimintaa emmekä mekään 

päässeet kuin päätietä 

edestakaisin jonkin matkaa 

hyytävässä tuulessa. 

Tässä ikkunassa pakkanen on 

selvästi koettanut kukkaketoa 

piirustaa. Kauniisti tuo punamulta 

on hirsiseinistä harmaantunut. 

Ruusumuurien takana 

nukuttiin talviunta 

tuulelta suojassa. 

Kylläpä ruusut olivatkin kasvaneet 
hurjasti sitten viime näkemän! 

Kahvikaan ei ollut nyt kuumana. 
Kylmä viima ajoi meidätkin 
takaisin autolle. 

Punatulkku lauleli haikeasti 

jossain kuusen oksien piilossa. 

Poispäin ajellessamme 

ohitimme hiljakseen ajaen 

pari ratsukkoa. 

Kirkonkylä jäi taakse. 

Lehtipuissa kimalsi jäätimantteja 

niin houkuttelevasti, että niitä 

oli pakko pysähtyä ihailemaan. 

Kaikenlaisia taloja ja latoja 

maa päällään kantaa. 

Olisiko tämä sitä 

romuromantiikkaa? 

Samassa kettu juoksi tien yli 

ja katosi metsään. 

Ehdin hädintuskin 

napata siitä pikaräpsyn 

auton ikkunan läpi 

ennen kuin se katosi. 

Jättimäiset kuuset veivät 

hetkeksi auringovalon, 

niin kuin ne tekevät kyllä 

kesälläkin. 

Kuusimetsässä on 

helteelläkin viileää. 

Havupuiden jälkeen 

jäätimantein koristellut 

lehtipuut hurmasivat jälleen. 

Huovilan puisto

Otoksia puistosta: 

Valkoinen lumme valtaa omaa tilaansa 

puiston lammissa muilta vesikasveilta.

 

 Ruususaunan kello... 

 Puistossa on paljon ruusuja, totta kai. 

 

Puksipuu... 

 

 Albiinokello... 

 

Sievä pikkuaitta niiden monien joukossa... 

 

Näitä ruusunkiulukoita Hani sanoi 

aivan suklaarusinoiden näköisiksi.

Olkoon tämä siis suklaarusinapensas. =)

 Vaaleanpunainen lumme kuvattuna pari vuotta sitten.

Nyt lampien vesi ei ollut enää näin selkeää ja kirkasta... 

 

 Lammen rannalla...

Huvimaja lammen keskellä... 

 Auringontähtiä... 

Ruusupuutarhan surulliset paksut seinien alut 

muistuttavat ammoisesta ruusutarhahaaveesta...

Huovilan puistosta on juttua myös uusimmassa Vihervinkit.fi-julkaisussa.
Siellä piipahdimme sunnuntaina katsomassa perhosia.
Sattui olemaan vaan sellainen päivä, ettei perhosia näkynyt.

Aika oli pysähtynyt.
Posetiivari soitti ja lauloi puistossa.
Lampien karpit haukkoivat henkeään naksuttelemalla.

Lisää aiempia kuvia puistosta täällä sekä täällä vuodelta 2008.

...

Hirsinurkkia

.





































































Hirsisiä kuvalkulmia.






Lapsena maalla, meillä oli pihapiirissä monta vanhaa rakennusta.
Oli aittoja ja latoja. Oli myös Maman ansiosta museoksi muutettu
vilja-aitta, jota koko lähikoulun luokkani, yhden lempiopettajani
kera kävi katsomassa. Vähänkö olin silloin iloinen.
Aittojen lisäksi pihamiljöössä oli "lasipalatsi", heinälato, luuva,
hevos- ja traktoritalli, navetta vintteineen, puuliiteri, viljankuivaamo, puimalato,verstas, jne. Ennen kuin vanhimpia rakennuksia ryhdyttiin purkamaan pois.

Eräästä pihasta puretusta luhtiaitasta
hirsien välistä, sammal- ja räsytilkkeiden joukosta
löysin kerran pitkän tumman letin.
Toisesta päästä se oli kuin juuri poikki leikattu.
Letin toisessa päässä oli musta nauha rusetilla.
Kuka oli katkaissut lettinsä
ja laittanut sen hirsien väliin?
Vai mitä oli tapahtunut?
Kukaan ei tiennyt.

Toiko letin katkaisu onnea tupaan?
Oliko kyseessä perinne, vahinko vai silkka ilkivalta?













Kuvat Huovilan puistosta

Puistosunnuntai

.














Sunnuntaiaamu oli omistettu Huovilan puistolle. Puistossa sijaitsevan kotiseutumuseon sisäänpääsyhinta oli niin hunajainen, että jätimme sen väliin. Sen sijaan kävelimme polkuja ja ihailimme siltoja, lampia, kukkia ja suihkulähdettä. Ihailimme puistoa hengästyksissämme. Olikohan silläkin, kaiken kauniin nähtävyyden lisäksi osaa asiassa, että puisto on varsin vaihteleva maisemaltaan. On mäkiä ja laaksoja ja laaksojen pohjilla lampia.





Yhdellä korkealla mäellä on ikään kuin linnan rauniot. Mutta ei se kuitenkaan ole asumuksen jäännös vaan se on eräänlainen toteutumattomien unelmien raunio.
Tarinan mukaan mahtavat kivijärkälemuurit muistuttavat haaveesta, jonka mukaan paikalle piti tulla ihmeellinen ruusutarha. Sinne piti koottaman kaikenmaailman ruusulajikkeita, kivimuurien sisälle suojaan. *Mutta ruusuihin varatut rahat menivät erään suvun jäsenen hurvitteluihin ja pelivelkoihin.
Näin kertoo tarina, mutta niin tai näin, mahtipontisen linnan kivijalka tai ruusutarha, joka tapauksessa se on yhä keskeneräinen, vaan tarvitseeko kaiken maailmassa valmiiksi tullakaan.


*Siinä samassa, pelin huumassa meni muuten muuan, sen suvun kuuluisa kartanokin pelivelkoina.












Eli jo ammoisna aikoina on tuo pelaaminen joiltakin jotenkin riistäytynyt käsistä. Tuo toteutumattomien unelmien raunio puhutteli.
Muurien sisälle on rakennettu eräänlainen näyttely.

Niissä raunioissa voisi piipahtaa uudestaankin.
Voi kuvitella itsensä pitkässä ja raskaassa tumman viininpunaisessa, sinisessä tahi sammalenvihreässä samettipuvussa, hiukset päälaelle kiharoiksi koottuna, vaeltamassa kivimuurin sisällä, istumassa kaihoisana penkillä, ruusunoksa käsissä, balladia hyräilemässä...






Tämä sammakkoprinssi seisoskeli
puistossa yhden lammen rannassa.
Joku oli heittänyt sen pitelemään
kaalinlehteä muistuttavaan
vesialtaaseen 20 cnt...
Mitä lie olikaan toivonut...
Onkohan toiveensa toteutunut?








* PS: Se kuuluisa,
pelivelkoina menetetty kartano + 11 hehtaaria maata,
oli viimeksi myytävänä v:2009...


PS2: Jotkut kuvista aukeavat klikkaamalla. =)

.