Näytetään tekstit, joissa on tunniste pietaryrtti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pietaryrtti. Näytä kaikki tekstit

11.1.2020

Melkein talvi?




 Tänä aamuna oli jälleen outo valoilmiö taivaalla, 
joten päätimme lähteä katsomaan millaiselta 
pikkupakkasaamu näyttäisi Keinukalliolla.


 Kyllähän minä sieltäkin löysin kuvattavaa.


 Purot ja joet eivät ole vielä täälläpäin jäässä. 
Vesi virtaa, jääkylmänä tosin.

  
Villejä lupiineja talvella...


 Tähän paikkaan tulee paljon lisää villejä 
lupiineja ensi vuonna koska kaikki 
herneenpalkomaiset 
siemenkodat olivat auenneet.


Valitettavasti täälläpäin maailmaa, 
ei jopa kaksimetriseksi kasvavaa pujoa taideta hillitä. 
- Ei sen kasvua kyllä hillitty edellisessäkään asuinkaupungissamme... =(  

Pujo, Artemisia vulgaris
 sen lisäksi että on myrkyllinen, 
aiheuttaa pahoja siitepölyallergioita, 
ja astmaatikoillekin 
se on tuulipölytteisenä 
yksi pahimpia kesän oireiden aiheuttajia. 




Jossain seudulla pujoa kitketään pois. 


Suomessa keskitytään vihaamaan lupiineja 
ja kurtturuusuja, jotka eivät kuitenkaan aiheuta 
mitään ihmisille, toisin kuin tämä kasvi, jonka 
saisi nostaa asteikossa vaarallisemmaksi, kuin 
tienvarsien värikkäät lupiinit ja kauniit ruusut... 





 Pujoa oli Keravan Keinukalliolla ihan 
kauheasti... 

Voin kuvitella miten siellä ihmiset 
kesäisin oireilevatkaan...  







 Pietaryrtin, Tanacetum vulgare
talvisen näköiseksi huurtuneita hahmoja. 




 Tervalepän, Alnus glutinosa, suloisia käpyjä.





 


Osmankäämejä, Typha, vielä melkein kokonaisina. 

Kuulemani mukaan Osma tarkoittaa ahmaa 
ja käämi jonkin ympärille kiedottua lankaa, 
eli tässäpä teille ahman lankakeriä. 




 




Talvi on selkeästi tulossa tännekin. 

 PS: 
Nimestään huolimatta näin Keinukalliolla vain kolme lasten keinua...!

KEINUkalliollahan pitäisi olla sellainen nuortenmiesten keinukin, niin kuin vanhoissa kotimaisissa elokuvissa
ja rauhallisemmille keinujille 
keinuja sinne tänne, 
ja lapsille kymmeniä, kymmeniä omia keinuja! 








30.7.2019

Värejä teiden varsilla








Mitä kaikkea voi nähdä ajellessaan pitkin 
Suomen maanteitä heinäkuisena päivänä? 



Jossain kohdin tienvarret ovat hempeän punaisina 
maitohorsman viimeisimmistä kukista. 
Ne aloittivat kukintansa tänä kesänä todella 
aikaisin...






Ihan ylimmät kukat ovat enää jäljellä 
kukkatertuissa. Kauniit sellaiset. 



Tienpenkat voivat olla myös keltaiset...  



Syysmaitiainen on aloittanut 
niin ikään aikaisin kukintansa tänä kesänä. 




Jotkut maitiaisen kukat ovatkin jo 
kasvien viimeisimpiä. 

Ihan pian senkin kukinnot ovat hahtuvapalloja, 
jollaisia kukkineet ohdakkeiden entiset 
kukatkin jo ovat.




 Keltainen pietaryrttikin kukoistaa 
komeana ja pystypäisenä siellä täällä.






Punaiset pellot puolestaan ovat tulvillaan 
 puna-apilaa, jota käytetään 
viherlannoituskasvina, parantamaan 
peltomaan ominaisuuksia.
 

Niidenkin kukinta on jo pian kukittu. 


Apilapellot tuoksuvat makealle 
ja näyttävät ihanille. 




Voisin kuvitella että lähistön mehiläistarhurit 
saavat tältä kesältä ihanaa kukkaishunajaa!



Arvaatko mikä tämä violetti pelto sisältää? 




Siinä kasvoi mitä luultavimmin ruisvirnaa, joka on kovasti hiirenvirnaa muistuttava rehu- ja viherlannoituskasvi. 

Niiden seassa tukikasveina seisoskeli auringonkukkia, 
jotka sentään eivät vielä olleet kukassa, 
mutta ihan pian nekin aloittavat 
keltaisten aurinkojensa hehkun. 





Myös peltosauniota näkee useilla pelloilla. 
Sitä toki kasvaa myös teiden varsilla ihan viljelemättä. 



Ja ne pellot... 
Osa näyttää jo ihan tuleentuneelta 
ja suorastaan puintikelpoisilta! 
Tässä kukoistaa vehnä. Vai...? 




Nämä tähkät olivat hyvin kauniita. 




Tässä puolestaan ehkä ohrapelto.  
Vai ruis? Miten erotan ne toisistaan? Apua!
Kyllä mie ne ennen lapsena, maalla asuessani tunnistin... 
Onko minusta tullut liian kaupunkilainen?




Tämä ainakin on ihan vaan kaunista heinää...




Puukujat viilentävät tielläkulkijaa. 






Ehkä joihinkin jokiinkin voi jopa pulahtaa? 

- Jos on uikkarit mukana. =) 














31.7.2016

Virran partaalla





Päivällä 
lentelee päiväperhosia 
 illalla iltaperhosia, 
yöllä yökkösiä
ja aamulla aamunkoi. ;) 




Kaikenlaiset kaunokit kukkivat hurjasti joka puolella.
Ainakin täällä Eteläisessä Suomessa.
Ovat juuri nyt kauneimmillaan.






Valitettavasti perhosia oli vähemmän kuin itikoita 
ja paarmoja, jotka hyökkäsivät kimppuun heti kun 
pysähdyin hetkeksi napatakseni kunkin kuvan... 




Jossain seudulla panostetaan siihen
esimerkiksi kilpailuilla, että
allergia- ja astmaoireita aiheuttavat pujot poistetaan
mm teiden varsilta yms, mutta ei täällä...

Tuntuu että täällä suorastaan kasvatetaan niitä.
Nämä yksilöt olivat parimetrisiä. 




Neidonkorentoja on monesti vaikea kuvata,
kun eivät pysy paikoillaan, mutta 
tämän yhden ehdin napata kuvaan kamerallani. 



Viisi vuotta sitten, tänne muuttaessamme,
tämä joki oli vapaa ja avoin. 
Nyttemmin se on paikoitellen
pahasti umpeenkasvanut
rehevöityessään hirmuisen rajusti.
Kanootilla ei enää pääsisi... 



Mm tällaista kasvaa joessa, lilluen veden pinnalla.

Pellot ulottuvat jokeen, samoin eläinten laitumet.





Löysin pitkästä aikaa pillikkeitä ja heti piti tietenkin kokeilla, 
osaanko vielä viheltää sellaisella.



Kyllä osasin. Aika vinkeä ääni olikin. =)



Sain nuo konitkin tuijottamaan kummissaan vihellykselläni.





Jokea myötäillen pääsee vaeltamaan
kävellen miltein sademetsämäisissä 
tunnelmissa rehevöityneellä polulla.



Joen rantapenkka on niin rehevää maata, että nokkosetkin
ovat kasvaneet siellä kaksimetrisiksi.
Meillä oli sortsit jaloissamme,
joten mies ryhtyi sankarikseni,
nappasi pitkän kepin käteensä ja huitoi nokkosia
kauemmaksi ja polkua leveämmäksi,
jotta ne eivät polttelisi minua.

Nokkoset olivat Hania paljon pidempiä,
minusta puhumattakaan.

Ritarini auttoi minua kulkemaan tätä
seikkailupolkua. <3


Kangaskenkäni kyllä viidakossamme kastuivat
sillä lenkillä, mutta ei se mitään.






Pietaryrtissä, yhdessä tämän ajan kukkijassa, 
 istuskeli joku haamunvaalea otus
meitä katselemassa.






Niin se kesä on taas lopuillaan. 
Kasvit ja kukat alkavat nuokkua
ja ruskettua.