Tänään on kansainvälinen leivontapäivä
#InternationalBakingDay
Korvapuusti maistuu lapsuudelle kylmän maidon tai kuuman juoman kanssa. 🤎🧡 Mitä sinä leivot mieluiten?
Tänään on kansainvälinen leivontapäivä
#InternationalBakingDay
Korvapuusti maistuu lapsuudelle kylmän maidon tai kuuman juoman kanssa. 🤎🧡 Mitä sinä leivot mieluiten?
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Jaa miten niin?
No, koska tänään on
Leipoisiko sitä suolaista vaiko makeaa?
Ihan sama, kunhan vaan leivotaan.
Tänään alkaa myös lasten lintuviikko
josta lisätietoa BirdLife Suomen sivuilta.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Kotona tuoksuu kaneli, neilikka ja inkivääri. Sehän on joulun tuoksu ja monien mielestä myös joulun maku...
Monille joulu ei ole joulua ilman piparkakkuja!
Joskus muinoin - tai ehkä joissain ohjeissa jopa vieläkin - joulupiparien taikinaan laitettiin paljonkin maustepippuria, josta syystä jossain päin Suomea niitä yhä kutsutaan pippurikakkusiksi...
Vain katto on rajana... =)
Keliaakikon piparitPiparireseptejä:
Laktoosittomat piparit
Ruis-kanelipiparit
Vaaleat joulupiparit
150 g huoneenlämpöistä voita
1 dl vaaleaa siirappia
2 dl sokeria
1 dl kermaa
6 dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
(tai piparkakkumaustetta)
1 tl leivinjauhetta
Sulata voi kattilassa. Lisää sokeri ja siirappi. Kuumenna kunnes sokeri liukenee. Jäähdytä seos.
Lisää kerma ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita piparitaikina hyvin ja anna levähtää seuraavaan päivään.
Anna piparitaikinan hieman lämmetä huoneenlämmössä ja kauli jauhotetulla alustalla ohuehkoksi levyksi.
Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Ota muotilla piparkakkuja, lado pellille
ja paista pipareita koosta riippuen 6-10 minuuttia.
Jäähdytä vaaleat piparit ritilällä tai muulla tasaisella alustalla./Kotilieden ohjetta mukaellen.
Jos et nimenomaan pidä jouluisista mausteista, jätä ne pois ja laita taikinaan vain esim vaniljan makua.
******
Gluteenittomat
joulupiparit:
Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet kattilassa.Sulata voi hiukan jäähtyneeseen seokseen ja lisää sen jälkeen kananmunat.Yhdistä jauhoon sooda ja lisää taikinaan.Laita piparitaikina tiiviiseen kulhoon ja anna kovettua jääkaapissa yön yli.Kauli taikina jauhotetulla alustalla ohueksi levyksi ja ota siitä muotilla pipareita.Paista 200 asteessa 5-7 minuuttia.
********
Pipareita voi antaa lahjaksi.
Niitä voi syödä lohduksi.
Niillä voi lepyttää myrtyneet...
Kuka tahansa sulaisi, jos hänet piparkakuilla lahjoisi, jopa tuhmat muuttuvat näillä eväillä kilteiksi...
Vink, vink!
18.12. onkin sopivasti
Jotkin piparkakkuihin liitetyistä uskomuksista kulkevat kansanperinteessä vielä tänäkin päivänä. Useimmiten näillä uskomuksilla haviteltiin onnea, rikkautta ja menestystä. Aikoinaan esimerkiksi uskottiin, että pitämällä piparkakkua kirkonmenojen ajan taskussa vältyttiin sairauksilta. Kakkuun siunaantui voimaa, ja sitä syömällä välttyi tarttuvilta taudeilta.
Luostareiden kahvipöydissä esiintyneiden eläinhahmoisten piparkakkujen tarkoituksena oli taas karjaonnen turvaaminen.
Kristillisessä perinteessä piparkakkujen ja muiden makeiden joululeivonnaisten sanottiin olevan enkelten leipää.
Monilla piparkakkumalleilla on oma vertauskuvallinen merkityksensä, vaikka sitä ei enää välttämättä tiedostetakaan.
Esimerkiksi possupipari on symboli viikinkiajan uhrileivästä, jonka avulla jumalilta toivottiin rikkautta.Suomessa suosituin kukan mallinen piparkakku on hyvän sadon, rikkauden ja hedelmällisyyden vertauskuva.Piparkakku-ukko ja -akka puolestaan kuuluvat ikivanhaan elämänpuuaiheeseen, joka on pitkän ja onnellisen elämän symboli.Sydän, tähti ja lintu ovat rakkauden ja uskon vertauskuvia. /Wikipedia
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Mustikoita ei tosin kokonaisina ja tuoreina nyt saa omasta maasta vaan se on sitä muun maan mustikkaa, jos teet tuoreista.
Mutta pakastettuina löytyy myös kotimaisia mustikoita. - Ovat tosin ihan pippurin kokoisia. =D
Tulevana syksynä ei varmaan mustikkaa eteläisessä Suomessa valitettavasti kaikkialla saadakaan, koska lumenpuute aiheutti sen, että mustikanvarret paikoin talvella paleltuivat... =(
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.