Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogiystävä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogiystävä. Näytä kaikki tekstit
24.10.2018
Ehkä on tullut aika muuttaa?
Labels:
Bloggaaja,
blogger,
blogi,
blogimaailma,
blogistania,
Blogiystävä,
blogspot,
muuttoaikeita,
Slowlife
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
19.3.2017
Vahvoja naisia
Ulrika Wilhelmina Johnsonina syntynyt kirjailija, journalisti ja kauppias oli naimisissa Johan Ferdinand Canthin kanssa. Ulrika Wilhelmina otti käyttöön Minna-nimen joten Minna Canthina sittemmin tunnettu nainen syntyi 19.3.1844 ja kuoli 53 -vuotiaana 12.5.1897.
Johan Canth oli Minnan seminaarikoulun opettaja joka meni naimisiin oppilaansa kanssa ja pariskunnalle syntyi kuusi lasta Johanin eläessä ja hänen kuoltuaan Minna synnytti seitsemännen lapsensa.
Leskeksi tultuaan Minna ryhtyi kauppiaaksi isävainajansa saappaisiin ja laajensi kaupallista toimintaansa, unohtamatta kuitenkaan kirjoittamista.
Minna piti mm yllä kirjailijasalonkia ja kiinnostui mm naisasialiikkestä aiheuttaen siten pahennusta silloisessa yhteiskunnassa.
Minna Canth julkaisi kaikkiaan kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia sekä lisäksi kertomuksia, lehtiartikkeleita ja puheita. Hän oli aikansa realismin edustajia ja tarttui teoksissaan useisiin yhteiskunnan epäkohtiin. Fiktiivisten teosten lisäksi Canth kirjoitti kantaaottavia kirjoituksia lehtiin eikä empinyt esittää radikaalejakaan ajatuksia. Hän piti myös luentoja, suomensi joitakin teoksia, toimitti Vapaita Aatteita -lehteä ja otti muutenkin aktiivisesti osaa kirjalliseen elämään. Hän opiskeli uutta koko ikänsä.
Canthia pidetään ensimmäisenä nykysuomalaisena naiskirjailijana. Canth oli aikansa Suomessa merkittävä mielipidevaikuttaja ja eurooppalaisten aatteiden välittäjä. Ajatusmaailmaltaan hän oli vapaamielinen nuorsuomalainen.
Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia. Kuva ja tekstin lähde: Wikipedia
vietetään tänään hänen muistokseen.
****************************
Minulle Minna Canthista ja hänen elämäntarinastaan tulee vahvasti mieleen ystäväni Satu Krokvik. Myös hän oli vahva, kouluttautunut ja persoonallinen nainen, seitsemän lapsen äiti joka hautasi ensimmäisen miehensä, eli yksinhuoltajana lastensa kera, kirjoitti, opiskeli laaja-alaisesti mm teologiaa, piti yllä nettiyhteisöä, (jossa minäkin häneen tutustuin), oli hengästyttävän viisas ja rakasti meitä kaikkia tasapuolisesti.
Uuden miehen astuttua elämäänsä hän synnytti maailmaan vielä kaksi lasta, jatkoi yliopisto-opiskeluaan ja journalistista vaikuttamista useissa lehdissä, kirjoittamistaan Viipaleita -blogissaan ja vaikuttaen vilkkaasti somessa, arjet eläen suurperheen kokoonpanevana voimana ja monitaitoisena äitinä, hieman boheemina ja taiteellisena persoonana, joka jäi meille ystävilleen ikuisesti mieleen viisaana tahtonaisena.
Hän poistui tästä maallisesta elämästä liian varhain,
juuri 50 -vuotta täytettyään ja jätti Sadunmentävän aukon elämäämme.
Kiitos teille kaikille
vahvoille naisille.
vahvoille naisille.
Olette esikuvia meille
suomalaisille.
-Una Reinman
-Una Reinman
Labels:
Blogiystävä,
fb-ystävä,
Maaliskuu,
Minna Canth,
Satu Krokvik,
tasa-arvo,
Teemapäivä,
Viipaleita
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
6.12.2015
Surua silmissä
❤❤❤
Muistokirjoitus:
Muistokirjoitus:
Satu,
olit avarakatseinen,
objektiivinen ja viisas nainen.
Luulen että sinulla oli aina hallussasi
ikioma
kaiken käsikirja,
ennen kuin käsitteenä
sellainen keksittiinkään.
Vaikka tietotaitosi oli mahtava
tahdoit silti jatkuvasti opiskella uutta
Tiedonjanosi oli loputonta.
Me subjektiivisen ajattelutavan omaavat
saimme monesti vaivihkaa heittää menemään
omat suppeat päätelmämme,
jääden salaisesti ihailemaan sanojasi
ja ajattelemaan asioita avoimemmin,
pyöreämmin,
ilman kantteja ja sakaroita.
Sinä uskoit hyvää kaikista meistä,
jotka elämä heitti hetkeksi
samaa matkaa kanssasi kulkemaan.
Et antanut pikkuasioiden vaivata
elämääsi. Elämä itse oli sinulle
laajempi käsite kuin moni meistä
pystyy käsittämäänkään.
Vakavat sairaudetkaan eivät
lannistaneet askeleitasi,
vaan selätit ne
tähän viimeiseen asti
päättäväisyydelläsi
ja energisyydelläsi.
Ihmisyydessä, viisaudessa
ja puolueettomuudessa en
ikinä pysty samaan.
Uskon ettei kyllä
ihan helpolla kukaan muukaan,
paitsi ehkä joku lapsistasi
joka omaa samoja
ihmeellisiä geenejäsi.
Suo anteeksi Satu,
sinä olisit ansainnut kuulla
nämä sanat jo eläessäsi
mutta emme tienneet
että aika ei riitä...
Kiitos sinulle ystävyydestäsi.
Voimia perheellesi.
Poissaolosi on oleva heille aivan
sanoinkuvaamaton aukko elämässä.
Olit maanläheinen tuki niin monelle
jo täällä maan päällä.
Siellä pilvien päälläkin
sinua jo odotettiin
ja nyt
olet oikea enkeli.
En unohda
sinua ikinä.
❤
olit avarakatseinen,
objektiivinen ja viisas nainen.
Luulen että sinulla oli aina hallussasi
ikioma
kaiken käsikirja,
ennen kuin käsitteenä
sellainen keksittiinkään.
Vaikka tietotaitosi oli mahtava
tahdoit silti jatkuvasti opiskella uutta
Tiedonjanosi oli loputonta.
Me subjektiivisen ajattelutavan omaavat
saimme monesti vaivihkaa heittää menemään
omat suppeat päätelmämme,
jääden salaisesti ihailemaan sanojasi
ja ajattelemaan asioita avoimemmin,
pyöreämmin,
ilman kantteja ja sakaroita.
Sinä uskoit hyvää kaikista meistä,
jotka elämä heitti hetkeksi
samaa matkaa kanssasi kulkemaan.
Et antanut pikkuasioiden vaivata
elämääsi. Elämä itse oli sinulle
laajempi käsite kuin moni meistä
pystyy käsittämäänkään.
Vakavat sairaudetkaan eivät
lannistaneet askeleitasi,
vaan selätit ne
tähän viimeiseen asti
päättäväisyydelläsi
ja energisyydelläsi.
Ihmisyydessä, viisaudessa
ja puolueettomuudessa en
ikinä pysty samaan.
Uskon ettei kyllä
ihan helpolla kukaan muukaan,
paitsi ehkä joku lapsistasi
joka omaa samoja
ihmeellisiä geenejäsi.
Suo anteeksi Satu,
sinä olisit ansainnut kuulla
nämä sanat jo eläessäsi
mutta emme tienneet
että aika ei riitä...
Kiitos sinulle ystävyydestäsi.
Voimia perheellesi.
Poissaolosi on oleva heille aivan
sanoinkuvaamaton aukko elämässä.
Olit maanläheinen tuki niin monelle
jo täällä maan päällä.
Siellä pilvien päälläkin
sinua jo odotettiin
ja nyt
olet oikea enkeli.
En unohda
sinua ikinä.
❤
Satu Krokvik,
Viipaleita-blogin kirjoittaja,
ystäväni noin 15 vuoden ajalta
nukkui pois lauantaina
05.12.2015
Viipaleita-blogin kirjoittaja,
ystäväni noin 15 vuoden ajalta
nukkui pois lauantaina
05.12.2015
sairauden aiheuttamien
komplikaatioiden
uuvuttamana.
uuvuttamana.
Labels:
#unareinman,
blogimaailma,
Blogiystävä,
suru,
sururuno,
Viipaleita
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
7.10.2015
Haaste ja palkinto
kulkee polku mielessäni tuttuna
Ennen kuin reitti oli lumesta sekaisin
sitä pitkin saattoi vaellella
Kotoa suureen maailmaan oikaista
Ojan yli kulkeva puusilta kopisi kumeasti
jääden haaveeksi ikuiseksi
omasta sillasta jonnekin ja takaisin
omasta sillasta jonnekin ja takaisin
Silmieni harmaudessa
on aina kaipausta
on aina kaipausta
veden ääreen liplatukseen
Aikuisenakin voin muistaa sen
loiskahdusäänen
Miten järven pohja olikaan musta
Miten litteästä kivestä tulikaan
katoavia rinkuloita vedenpintaan
Talvipakkasten puraisun
tunnen yhä poskien kuumotuksena
Koulun hiihtokisojen jälkeen ruokalassa
joimme kieli palaneena
joimme kieli palaneena
teräsmukista tulikuumaa sekamehua
Kotona oli muki samanmoinen
Äiti käytti sitä mittana keittäessään
pikkuveljelle aamupuuroa
Tuulispää istuu usein mukanani
keinuen korvarenkaissani
tuo henkilökohtainen assistenttini
Pyörällä huristellessani
kiljuu nauraen korvaani
muistutellen tuhansista suunnitelmistani
heitellen ohikulkijoille lentosuukkoja
joita he eivät ehdi huomata
heitellen ohikulkijoille lentosuukkoja
joita he eivät ehdi huomata
Aurinko on purrut niin monesti ihoa
nenänpäästäkin kipeästi nipistellen
joten palloa tulista yhä pakenen
varjoissa mielummin kuljen
Sen sijaan kuuta
öisin kaihoisasti kauankin ihailen
Tähtiä takapihalla tuijottelen
kaakaota hörppien
Tähtiä takapihalla tuijottelen
kaakaota hörppien
Kesä viiltävän hektinen
kuultaa läpi vuoden
miltei kaikissa lauseissani
kuultaa läpi vuoden
miltei kaikissa lauseissani
alati kaipuuna puheissani
Leukanivelet hellinä muistan maistelleeni
suvea, simaa ja salmiakkia
suvea, simaa ja salmiakkia
Ruusuja nirvanaan asti nuuskutelleeni
Poimineeni satoja kukkia
Kuin ahvenvita kesälämpöisen järven
kietoutuvat hiukset iltaisin harteilleni
Takkaloimun punaamina
valkoapilan tuoksuisina
nojatessani armaan käsivarteen
timoteikulmiani nostellen
Menneisyyden haamuja olkapäiltäni
surumielisesti pois pyyhkien
-Una Reinman-
Sain
blogihaasteen mielenkiintoisine kysymyksineen Leila Kastellillta Metsätontun Ruusutarha-blogista, kiitos Leila, ja niihin tällä edellä olevalla, ihan väkisin runomittaan syntyneellä postauksellani
koetin vastata. Tällaisia olivat Leilan kysymykset:
1. Mikä maisema lepää sinun otsallasi, ehkä se minkä ajattelet olevan myös mielimaisemaasi.
2. Mikä kuva on silmäsi iiriksessä? Mitä mielelläsi katselet?
3. Mikä lepää poskipäilläsi, poskillasi?
4. Mikä/kuka kuiskuttelee korvaasi, ehkä istuu korvalehdelläsi?
5. Mikä kuva nenäsi päässä?
6, Mikä lause, asia, huulillasi?
7. Mitä kuvaa leukasi tahto?
8. Mitä on kaulallasi?
9. Entä hiukset, mistä ne ovat tehty?
10. Entä kulmakarvasi?
11. Kuka/mikä istuu olkapäälläsi ja onko se painava vai kevyt?
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkitä hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkitä oma postauksesi heille,
jotta he tietävät mistä on kyse.
Sain myös oheisen palkinnon.
Tunnustushaasteen säännöt:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkitä hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkitä oma postauksesi heille,
jotta he tietävät mistä on kyse.
Tässä minun kysymykseni Sinulle:
1. Oletko onnellinen?
2. Kuka oli lapsuudensankarisi?
3. Mistä et luovu mistään hinnasta?
4. Ovatko kaikki haaveesi toteutuneet?
5. Miten olet ajatellut viettää ensi kesän?
6. Lempipuusi?
7. Mieliaskareesi?
8. Salainen paheesi?
9. Pitkä vai lyhyt?
10. Kylmä vai kuuma?
11. Kuka tietää lisäksesi kaikki/jonkun tunnussanasi?
Seuraavat haastan ja palkitsen tunnustuksella mukaan:
Henrietan blogista Homesick
Mymskän, Toisaalta ja toisaalta-blogista
Ritan, Kieltenopen blogista
Tarjan, Kesän taikaa-blogista
Aimariin, Kuvakirjeitä Karsikonperältä-blogista sekä Hitusen
PS: Huomasin jossakin vaiheessa, laittaneeni kysymykset pääasiassa sellaisille bloggaajille joiden kanssa olen myös fb-ystävä. =)))
Nämä minun kysymykseni saa kylä napsaista mukaansa
myös ihan kuka vaan niihin haluaisi vastailla. =)
Labels:
Blogiystävä,
Haasteita,
Ihan pihalla,
Kesä,
Niitä näitä,
Slowlife
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
11.8.2015
Tuoksuherneitä
Lathyrus odoratus,
suomeksi haju- tai tuoksuherne.
suomeksi haju- tai tuoksuherne.
Nämä ovat jälleen ystävän lähettämistä siemenistä kasvatettuja
kukkia, joita minulla ei olekaan ollut pitkään aikaan,
Kylvin siemenet toukokuun alussa kasvihuoneessa olleesseen ruukkuun
joka tuotiin terassin kaiteelle kesäkuussa, kaikkien remonttitarvikkeiden
keskelle ja nyt elokuussa tuikahtivat nämä tuoksuvat kukat kukkimaan.
joka tuotiin terassin kaiteelle kesäkuussa, kaikkien remonttitarvikkeiden
keskelle ja nyt elokuussa tuikahtivat nämä tuoksuvat kukat kukkimaan.
Tässä niitä ihania tuoksujia on maljakosssa sisätiloissa
tuomassa ainutlaatuista parfyymiaan iloksemme.
Tuoksuherneiden seassa maljakossa on kasvihuoneessa
niinikään siemenistä itsekasvatettuja orvokkeja.
Jos näet vaikkapa torilla jollakin myynnissä tuoksuherneitä,
ostapa kimppu iloksesi. Äläkä tingi niiden hinnasta, sillä ne ovat oikukkaita
kasvatettavia ja ihan joka centin arvoisia. Muista kuitenkin että koko
kasvi on myrkyllinen.
kasvi on myrkyllinen.
Kiitos Katja
näistäkin ihanista kukista.
näistäkin ihanista kukista.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
5.4.2015
Ihania blogiystäviä!
Mimon Mami lähetti kiitokseksi Kevätmessulipuista
paketin, jossa oli ihanaa tummaa
paketin, jossa oli ihanaa tummaa
Lindt Sea Salt suklaata, suloisen tuoksuista
Kissanpäivät teetä ja söpö kortti.
Kissanpäivät teetä ja söpö kortti.
Olen arponut ennenkin pääsylippuja, runokirjoja sekä lähetellyt villasukkiani
maailmalle ja muita arpajaisvoittoja jne, mutta tällaista kiitosta on
harvemmin kukaan takaisinpäin lähettänyt, vaikka
ihanansuloisia poikkeuksiakin toki on! =)
Kiitos Mami!
Kaikki Mamit on kyllä ihan erityisiä. <3
Kaikki Mamit on kyllä ihan erityisiä. <3
Tämä oli yllättävää,
ilostuttavaa ja
hirmuisen ystävällistä!
Kissanpäivät -teessä on
vihreää Gun Powder teetä,
mausteena Cupuacu-hedelmää,
omenanpaloja, appelsiinipuun kukkia,
papaijan paloja ja hibiscusta.
Mistä ihmeestä Mimon Mami oli lukenut minua kuin
avointa kirjaa, ja osasikin lähettää ihanaa tummaa suklaata
ja vaikka kahvia paljon juonkin, niin nautin usein myös hyvää teetä...? =)
Oon tainnut vissiin joskus mainita
jotta tykkään kovasti näistä kahdesta herkusta. =)
Tosin haudutan irtoteetä
vähemmän aikaa kuin hurjimmat tee-friikit,
ja pussiteetä juodessani en koskaan, ikinä, jätä
teepussia roikkumaan mukiini... hyix.
Myös suloiselta SS:lta saapui paketti pääsiäistervehdyskortin kera
(pääsiäiskorttejakin tuli postilaatikkoomme ihanan monta!)
ja häneltäkin saapui suklaatia! Nimittäin Fazerin Salty popcorn uutuussuklaata
jossa maitosuklaan seassa on - omnom - popcornia.
Omnom, saimme toimia suklaan maistajina.
jossa maitosuklaan seassa on - omnom - popcornia.
Omnom, saimme toimia suklaan maistajina.
Sukulaissielu-Katja, on myös muutaman muun lisäksi poikkeuksellinen
ystävä joka on ilahduttanut minua ja meitä monet kerrat ihan
konkreettisilla yllätyspaketeilla joissa on ollut kaikkea ihanaa ja suloista.
konkreettisilla yllätyspaketeilla joissa on ollut kaikkea ihanaa ja suloista.
Kuva on lainattu Fazerin sivulta
koska meidän suklaalevymme hupsusti hupeni... =)
SS:n lähettämän suklaan mausta tuli mieleen se
kun lapsena lauantaisin Pikkusisko sai juustonaksupussin,
kun lapsena lauantaisin Pikkusisko sai juustonaksupussin,
Pikkuveli sipsejä tai tavallisia popcorneja ja minä suklaapopcornipussin.
Vähän samanlainen suklaapopcornin maku on tuossa uutuuslevyssä.
Harmi kun teillä kummallakaan, Sukulaissielulla eikä
Mimon Mamillakaan, ole omaa blogia...
Harmi kun teillä kummallakaan, Sukulaissielulla eikä
Mimon Mamillakaan, ole omaa blogia...
Kiitos,
kun olette olemassa,
kaikki
ihanat blogiystävät!
♥
Labels:
Blogiystävä,
Huhtikuu,
postikortteja,
Pääsiäinen,
Suklaa,
tee,
Ystävyys,
ystävät
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
9.1.2015
Vielä saapui yksi lahja!
Oi joi! Postiljooni-poika toi vielä yhden joulupaketin!
Satuin näkemään ikkunasta kun hän ajeli meidän laatikolle
ja laittoi jonkin ison vaalean paketin sinne,
joten puin äkkiä takin ja saapikkaat ja kiiruhdin katsomaan
mitä hän meille jätti.
Ja ah ja voih!
Siellähän oli lahjapaketti!
Kiitos ihanasta jouluisesta paketista
ja paketin herkkusuklaista
ja kauniista kortista kuuluu
Allulle, joka kirjoittaa blogiaan
Sitä sun tätä saksasta saakka.
Kiitos Allu!
Vaikka avasin rasian,
en ole näitä vielä maistellut,
vaan suljin rasian kuvauksen jälkeen. =)
Tiedätkö,
pelkkä korttikin olisi jo riittänyt.
Se oli ihana. <3
Tiedätkö,
pelkkä korttikin olisi jo riittänyt.
Se oli ihana. <3
Tämä oli ihana yllätys!
Nämä ovat kaikki ainakin herkun näköisiä!
Mutta en maista vielä, en!
Odottelen että Latekin on paikalla
maistamassa saksan tuliaisia. =)
Allu on kertonut lähettäneensä jo aiemmin yhden paketin,
kiitokseksi siitä kun lähetin hänelle yhden joululehden,
mutta sitä edellistä pakettia ei postiljoonimme koskaan tuonut perille...
Tai ainakaan me emme sitä saaneet...
Nyt Allulta meni rahaa ylenmäärin kun hän
laittoi vielä toisen kerran meille lahjalähetyksen....
Voih!
*niijaus ja vilkutus Allulle*
Ihmeellisesti muutakin postia on kyllä vuosien aikana
tässä osoitteessa asuessamme kadonnut,
ja kovastikin kaivattua postia on jäänyt saapumatta.
Niin kuin esimerkiksi Allun ensimmäinen paketti...
Niin kuin esimerkiksi Allun ensimmäinen paketti...
Onkohan sellainen yleistä Suomessa?
Kokemuksia?
Meillä on sellainen muovinen postilaatikko
nököttämässä tuolla tien reunassa...
Pitäisikö harkita lukolliseen postilaatikkoon siirtymistä?
Meillä oli kylläkin sellainen jo kertaalleen, mutta silloinen
postiljooni-nainen sai raivonpuuskia sen laatikon kanssa
ja sanoi vihaavansa sellaisia ärsyttäviä postilaatikoita,
niin me hankittiin sitten sen laatikon tilalle
tälle seudulle sopiva perinteinen muovinen malli...
Tosin siinä lukollisessa oli aikas pieni suuaukko
postilaatikoksi...
Ehkä se hidasti postiljoonin jakoreitin vauhtia?
Labels:
Blogiystävä,
Joulu,
Lahja,
Paketti,
Posti,
postikortti,
Suklaa,
ystävät
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









