Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogiystävä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogiystävä. Näytä kaikki tekstit

24.10.2018

Ehkä on tullut aika muuttaa?


 
 
 
Nimittäin blogin paikkaa? 

Tämä jo vuonna 2005 aloitettu blogi 
taitaa olla tiensä päässä koskapa sivujeni päälle
on alkanut ilmaantua yllättäen muiden mainoksia?


Onko muilla blogspotissa tällaisia yllättäviä ilmestyksiä?


Mikä voisi olla uuden blogini kotipaikka? 
Ehdotuksia?
 




19.3.2017

Vahvoja naisia





Ulrika Wilhelmina Johnsonina syntynyt kirjailija, journalisti ja kauppias oli naimisissa Johan Ferdinand Canthin kanssa. Ulrika Wilhelmina otti käyttöön Minna-nimen joten Minna Canthina sittemmin tunnettu nainen syntyi 19.3.1844 ja  kuoli  53 -vuotiaana 12.5.1897.

Johan Canth oli Minnan seminaarikoulun opettaja joka meni naimisiin oppilaansa kanssa ja pariskunnalle syntyi kuusi lasta Johanin eläessä ja hänen kuoltuaan Minna synnytti seitsemännen lapsensa.

Leskeksi tultuaan Minna ryhtyi kauppiaaksi isävainajansa saappaisiin ja laajensi kaupallista toimintaansa, unohtamatta kuitenkaan kirjoittamista.

Minna piti mm yllä kirjailijasalonkia ja kiinnostui mm naisasialiikkestä aiheuttaen siten pahennusta silloisessa yhteiskunnassa.

Minna Canth julkaisi kaikkiaan kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia sekä lisäksi kertomuksia, lehtiartikkeleita ja puheita. Hän oli aikansa realismin edustajia ja tarttui teoksissaan useisiin yhteiskunnan epäkohtiin. Fiktiivisten teosten lisäksi Canth kirjoitti kantaaottavia kirjoituksia lehtiin eikä empinyt esittää radikaalejakaan ajatuksia. Hän piti myös luentoja, suomensi joitakin teoksia, toimitti Vapaita Aatteita -lehteä ja otti muutenkin aktiivisesti osaa kirjalliseen elämään. Hän opiskeli uutta koko ikänsä.

Canthia pidetään ensimmäisenä nykysuomalaisena naiskirjailijana. Canth oli aikansa Suomessa merkittävä mielipidevaikuttaja ja eurooppalaisten aatteiden välittäjä. Ajatusmaailmaltaan hän oli vapaamielinen nuorsuomalainen. 

Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia. Kuva ja tekstin lähde: Wikipedia 


vietetään tänään hänen muistokseen.  



****************************





Minulle Minna Canthista ja hänen elämäntarinastaan tulee vahvasti mieleen ystäväni Satu Krokvik. Myös hän oli vahva, kouluttautunut ja persoonallinen nainen, seitsemän lapsen äiti joka hautasi ensimmäisen miehensä, eli yksinhuoltajana lastensa kera, kirjoitti, opiskeli laaja-alaisesti mm teologiaa, piti yllä nettiyhteisöä, (jossa minäkin häneen tutustuin), oli hengästyttävän viisas ja rakasti meitä kaikkia tasapuolisesti. 

Uuden miehen astuttua elämäänsä hän synnytti maailmaan vielä kaksi lasta, jatkoi yliopisto-opiskeluaan ja journalistista vaikuttamista useissa lehdissä, kirjoittamistaan Viipaleita -blogissaan ja vaikuttaen vilkkaasti somessa, arjet eläen suurperheen kokoonpanevana voimana ja monitaitoisena äitinä, hieman boheemina ja taiteellisena persoonana, joka jäi meille ystävilleen ikuisesti mieleen viisaana tahtonaisena. 

Hän poistui tästä maallisesta elämästä liian varhain, 
juuri 50 -vuotta täytettyään ja jätti Sadunmentävän aukon elämäämme.



Kiitos teille kaikille 
vahvoille naisille. 
Olette esikuvia meille 
suomalaisille.  

-Una Reinman  






6.12.2015

Surua silmissä






 
 

❤❤❤
Muistokirjoitus: 


Satu, 
olit avarakatseinen,
objektiivinen ja viisas nainen. 

Luulen että sinulla oli aina hallussasi
ikioma 
kaiken käsikirja,
ennen kuin käsitteenä
sellainen keksittiinkään.

Vaikka tietotaitosi oli mahtava
tahdoit silti jatkuvasti opiskella uutta
Tiedonjanosi oli loputonta.

Me subjektiivisen ajattelutavan omaavat
saimme monesti vaivihkaa heittää menemään
omat suppeat päätelmämme,
jääden salaisesti ihailemaan sanojasi  
ja ajattelemaan asioita avoimemmin,
pyöreämmin,
ilman kantteja ja sakaroita.

Sinä uskoit hyvää kaikista meistä,
jotka elämä heitti hetkeksi
samaa matkaa kanssasi kulkemaan. 

Et antanut pikkuasioiden vaivata
elämääsi. Elämä itse oli sinulle
laajempi käsite kuin moni meistä
pystyy käsittämäänkään.

Vakavat sairaudetkaan eivät
lannistaneet askeleitasi,
vaan selätit ne
tähän viimeiseen asti
päättäväisyydelläsi
ja energisyydelläsi.

Ihmisyydessä, viisaudessa
ja puolueettomuudessa en
ikinä pysty samaan.
Uskon ettei kyllä
ihan helpolla kukaan muukaan,
paitsi ehkä joku lapsistasi
joka omaa samoja
ihmeellisiä geenejäsi. 

Suo anteeksi Satu,
sinä olisit ansainnut kuulla
nämä sanat jo eläessäsi
mutta emme tienneet
että aika ei riitä...

Kiitos sinulle ystävyydestäsi.

 Voimia perheellesi.
Poissaolosi on oleva heille aivan
sanoinkuvaamaton aukko elämässä.

Olit maanläheinen tuki niin monelle
jo täällä maan päällä.
Siellä pilvien päälläkin
sinua jo odotettiin
ja nyt
olet oikea enkeli.

En unohda
sinua ikinä.


 ❤



Satu Krokvik, 
Viipaleita-blogin kirjoittaja, 
ystäväni noin 15 vuoden ajalta
nukkui pois lauantaina
05.12.2015
 sairauden aiheuttamien 
komplikaatioiden
uuvuttamana. 








7.10.2015

Haaste ja palkinto





 


Lapsuudenkotipihan jättivaahteran alla 
kulkee polku mielessäni tuttuna
Ennen kuin reitti oli lumesta sekaisin 
sitä pitkin saattoi vaellella
Kotoa suureen maailmaan oikaista
Ojan yli kulkeva puusilta kopisi kumeasti
jääden haaveeksi ikuiseksi
omasta sillasta jonnekin ja takaisin  

Silmieni harmaudessa 
on aina kaipausta 
veden ääreen liplatukseen
Aikuisenakin voin muistaa sen 
loiskahdusäänen
Miten järven pohja olikaan musta
Miten litteästä kivestä tulikaan 
katoavia rinkuloita vedenpintaan 

Talvipakkasten puraisun
tunnen yhä poskien kuumotuksena
Koulun hiihtokisojen jälkeen ruokalassa 
joimme kieli palaneena
 teräsmukista tulikuumaa sekamehua
Kotona oli muki samanmoinen
Äiti käytti sitä mittana keittäessään
pikkuveljelle aamupuuroa 

Tuulispää istuu usein mukanani
keinuen korvarenkaissani
tuo henkilökohtainen assistenttini
Pyörällä huristellessani
kiljuu nauraen korvaani
muistutellen tuhansista suunnitelmistani 
heitellen ohikulkijoille lentosuukkoja 
joita he eivät ehdi huomata

Aurinko on purrut niin monesti ihoa
nenänpäästäkin kipeästi nipistellen
joten palloa tulista yhä pakenen
varjoissa mielummin kuljen  
Sen sijaan kuuta
öisin kaihoisasti kauankin ihailen  
Tähtiä takapihalla tuijottelen 
kaakaota hörppien 

Kesä viiltävän hektinen
kuultaa läpi vuoden 

miltei kaikissa lauseissani 
alati kaipuuna puheissani
Leukanivelet hellinä muistan maistelleeni
 suvea, simaa ja salmiakkia
Ruusuja nirvanaan asti nuuskutelleeni
Poimineeni satoja kukkia

Kuin ahvenvita kesälämpöisen järven
kietoutuvat hiukset iltaisin harteilleni
Takkaloimun punaamina
valkoapilan tuoksuisina
nojatessani armaan käsivarteen
timoteikulmiani nostellen 
Menneisyyden haamuja olkapäiltäni 
surumielisesti pois pyyhkien 


-Una Reinman-


Sain blogihaasteen mielenkiintoisine kysymyksineen Leila Kastellillta Metsätontun Ruusutarha-blogista, kiitos Leila, ja niihin tällä edellä olevalla, ihan väkisin runomittaan syntyneellä postauksellani koetin vastata. Tällaisia olivat Leilan kysymykset: 

1. Mikä maisema lepää sinun otsallasi, ehkä se minkä ajattelet olevan myös mielimaisemaasi.
2. Mikä kuva on silmäsi iiriksessä? Mitä mielelläsi katselet?
3. Mikä lepää poskipäilläsi, poskillasi?
4. Mikä/kuka kuiskuttelee korvaasi, ehkä istuu korvalehdelläsi?
5. Mikä kuva nenäsi päässä?
6, Mikä lause, asia, huulillasi?
7. Mitä kuvaa leukasi tahto?
8. Mitä on kaulallasi?
9. Entä hiukset, mistä ne ovat tehty?
10. Entä kulmakarvasi?
11. Kuka/mikä istuu olkapäälläsi ja onko se painava vai kevyt?   



Sain myös oheisen palkinnon.  



 Tunnustushaasteen säännöt:


1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkitä hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkitä oma postauksesi heille, 

jotta he tietävät mistä on kyse.  

Tässä minun kysymykseni Sinulle: 

 

1. Oletko onnellinen? 
2. Kuka oli lapsuudensankarisi? 
3. Mistä et luovu mistään hinnasta?
4. Ovatko kaikki haaveesi toteutuneet?
5. Miten olet ajatellut viettää ensi kesän? 
6. Lempipuusi? 
7. Mieliaskareesi?
8. Salainen paheesi?
9. Pitkä vai lyhyt?
10. Kylmä vai kuuma?
11. Kuka tietää lisäksesi kaikki/jonkun tunnussanasi? 

Seuraavat haastan ja palkitsen tunnustuksella mukaan:  


Anna Amnellin, Blogisisko-blogista
Satu Tannisen, Naisen silmin blogista
Henrietan blogista Homesick
Mymskän, Toisaalta ja toisaalta-blogista
Tarjan, Kesän taikaa-blogista



PS: Huomasin jossakin vaiheessa, laittaneeni kysymykset pääasiassa sellaisille bloggaajille joiden kanssa olen myös fb-ystävä. =)))

Nämä minun kysymykseni saa kylä napsaista mukaansa 

myös ihan kuka vaan niihin haluaisi vastailla.  =)


 




11.8.2015

Tuoksuherneitä





Lathyrus odoratus,
suomeksi haju- tai tuoksuherne. 


Nämä ovat jälleen ystävän lähettämistä siemenistä kasvatettuja 
kukkia, joita minulla ei olekaan ollut pitkään aikaan, 
joten vähän jännityksellä näitä kasvattelin.


Kylvin siemenet toukokuun alussa kasvihuoneessa olleesseen ruukkuun
joka tuotiin terassin kaiteelle kesäkuussa, kaikkien remonttitarvikkeiden
keskelle ja nyt elokuussa tuikahtivat nämä tuoksuvat kukat kukkimaan.


Tässä niitä ihania tuoksujia on maljakosssa sisätiloissa 
tuomassa ainutlaatuista parfyymiaan iloksemme.  



Tuoksuherneiden seassa maljakossa on kasvihuoneessa 
niinikään siemenistä itsekasvatettuja orvokkeja.



Jos näet vaikkapa torilla jollakin myynnissä tuoksuherneitä, 
ostapa kimppu iloksesi. Äläkä tingi niiden hinnasta, sillä ne ovat oikukkaita 
kasvatettavia ja ihan joka centin arvoisia. Muista kuitenkin että koko
kasvi on myrkyllinen.

Kiitos Katja 
näistäkin ihanista kukista.  



5.4.2015

Ihania blogiystäviä!







Mimon Mami lähetti kiitokseksi Kevätmessulipuista
paketin, jossa oli ihanaa tummaa
Lindt Sea Salt suklaata, suloisen tuoksuista 
Kissanpäivät teetä ja söpö kortti. 
Olen arponut ennenkin pääsylippuja, runokirjoja sekä lähetellyt villasukkiani 
maailmalle ja muita arpajaisvoittoja jne, mutta tällaista kiitosta on 
harvemmin kukaan takaisinpäin lähettänyt, vaikka 
ihanansuloisia poikkeuksiakin toki on! =) 



Kiitos Mami! 

Kaikki Mamit on kyllä ihan erityisiä. <3 
Tämä oli yllättävää, 
ilostuttavaa ja 
hirmuisen ystävällistä!


Kissanpäivät -teessä on
 vihreää Gun Powder teetä,
mausteena Cupuacu-hedelmää,
omenanpaloja, appelsiinipuun kukkia,
papaijan paloja ja hibiscusta.

Mistä ihmeestä Mimon Mami oli lukenut minua kuin
avointa kirjaa, ja osasikin lähettää ihanaa tummaa suklaata
ja vaikka kahvia paljon juonkin, niin nautin usein myös hyvää teetä...? =)
Oon tainnut vissiin joskus mainita
jotta tykkään kovasti näistä kahdesta herkusta. =)

Tosin haudutan irtoteetä
vähemmän aikaa kuin hurjimmat tee-friikit,
ja pussiteetä juodessani en koskaan, ikinä, jätä 
teepussia roikkumaan mukiini... hyix. 



Myös suloiselta SS:lta saapui paketti pääsiäistervehdyskortin kera 
(pääsiäiskorttejakin tuli postilaatikkoomme ihanan monta!
ja häneltäkin saapui suklaatia! Nimittäin Fazerin Salty popcorn uutuussuklaata
jossa maitosuklaan seassa on - omnom - popcornia.
Omnom, saimme toimia suklaan maistajina. 

Sukulaissielu-Katja, on myös muutaman muun lisäksi poikkeuksellinen 
ystävä joka on ilahduttanut minua ja meitä monet kerrat ihan
konkreettisilla yllätyspaketeilla joissa on ollut kaikkea ihanaa ja suloista. 

Kuva on lainattu Fazerin sivulta 
koska meidän suklaalevymme hupsusti hupeni... =) 

SS:n lähettämän suklaan mausta tuli mieleen se
kun lapsena lauantaisin Pikkusisko sai juustonaksupussin, 
Pikkuveli sipsejä tai tavallisia popcorneja ja minä suklaapopcornipussin. 
Vähän samanlainen suklaapopcornin maku on tuossa uutuuslevyssä.

Harmi kun teillä kummallakaan, Sukulaissielulla eikä
Mimon Mamillakaan, ole omaa blogia... 



Kiitos, 
kun olette olemassa, 
kaikki 
ihanat blogiystävät!   










9.1.2015

Vielä saapui yksi lahja!





Oi joi! Postiljooni-poika toi vielä yhden joulupaketin! 
Satuin näkemään ikkunasta kun hän ajeli meidän laatikolle 
ja laittoi jonkin ison vaalean paketin sinne, 
joten puin äkkiä takin ja saapikkaat ja kiiruhdin katsomaan 
mitä hän meille jätti. 


Ja ah ja voih! 
Siellähän oli lahjapaketti! 

Kiitos ihanasta jouluisesta paketista 
ja paketin herkkusuklaista 
ja kauniista kortista kuuluu 
Allulle, joka kirjoittaa blogiaan 
Sitä sun tätä saksasta saakka. 

Kiitos Allu! 
 Vaikka avasin rasian, 
en ole näitä vielä maistellut, 
vaan suljin rasian kuvauksen jälkeen. =)

Tiedätkö,
pelkkä korttikin olisi jo riittänyt.
Se oli ihana. <3


Tämä oli ihana yllätys! 
Nämä ovat kaikki ainakin herkun näköisiä! 

Mutta en maista vielä, en! 
Odottelen että Latekin on paikalla 
maistamassa saksan tuliaisia. =) 



Allu on kertonut lähettäneensä jo aiemmin yhden paketin, 
kiitokseksi siitä kun lähetin hänelle yhden joululehden, 
mutta sitä edellistä pakettia ei postiljoonimme koskaan tuonut perille... 
Tai ainakaan me emme sitä saaneet... 

Nyt Allulta meni rahaa ylenmäärin kun hän 
laittoi vielä toisen kerran meille lahjalähetyksen.... 
Voih! 

*niijaus ja vilkutus Allulle* 



Ihmeellisesti muutakin postia on kyllä vuosien aikana 
tässä osoitteessa asuessamme kadonnut, 
ja kovastikin kaivattua postia on jäänyt saapumatta.
Niin kuin esimerkiksi Allun ensimmäinen paketti...

Onkohan sellainen yleistä Suomessa? 
Kokemuksia? 

Meillä on sellainen muovinen postilaatikko 
nököttämässä tuolla tien reunassa... 
Pitäisikö harkita lukolliseen postilaatikkoon siirtymistä? 
 Meillä oli kylläkin sellainen jo kertaalleen, mutta silloinen 
postiljooni-nainen sai raivonpuuskia sen laatikon kanssa 
ja sanoi vihaavansa sellaisia ärsyttäviä postilaatikoita, 
niin me hankittiin sitten sen laatikon tilalle 
tälle seudulle sopiva perinteinen muovinen malli... 

Tosin siinä lukollisessa oli aikas pieni suuaukko 
postilaatikoksi... 
Ehkä se hidasti postiljoonin jakoreitin vauhtia?