Näytetään tekstit, joissa on tunniste sadonkorjuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sadonkorjuu. Näytä kaikki tekstit

30.10.2020

Pyhäinpäivä, kekri vai Halloween?


 

 

 




 Halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä vietettyyn uuden vuoden juhlaan Samhainiin, jota juhlittiin kesän loppumisen sekä sadonkorjuun kunniaksi.

 

Kelttien uskomusten mukaan samhainin aikana tämän- ja tuonpuoleisten maailmojen väliset rajat katosivat, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi  poltettiin kokkotulia, koska tulen uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan.

 

Siihen aikaan myös nauriita koverrettiin lyhdyiksi ja niissä paloi valo, jotta kuolleiden henget pelästyisivät tulta ja jättäisivät elävät rauhaan.

 

 




Englantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset veivät aikoinaan juhlan mukanaan Amerikkaan, jossa se on aikojen kuluessa saanut nykyisen muotonsa ja nauriitkin ovat vaihtuneet kurpitsoihin. Siellä Halloween onkin varsinainen kurpitsajuhla. Sitä on tarjolla kaikissa muodoissaan niin lyhtyinä kuin syötävänäkin.

 

 




Espanjassa ja latinalaisessa Amerikassa Kuolleiden päivä, eli Día de los Muertos, Día de los Difuntos tai vain los muertos on vainajien muistojuhla, jota vietetään 1.–2. marraskuuta.
Juhla on erityisen merkittävä Meksikossa, jossa se on yleinen vapaapäivä. Synkästä juhlinnan aiheesta huolimatta se on iloinen, jopa riehakas juhla. Päivää vietetään myös Yhdysvalloissa, jossa on suuri meksikolaisvähemmistö, Filippiineillä sekä joissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Brasiliassa se on yleinen vapaapäivä.

 

 


 

  Suomessa on perinteisesti viety Pyhäinpäivänä tai sen aattona haudoille palamaan kynttilöitä. Ne ovatkin yksiä niistä harvoista öistä vuodessa kun hautausmaat loistavat kauniina ja lohdullisina kynttilämerinä.

Nykyinen suomalainen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta katolisen kirkon keskiajalta lähtien viettämästä juhlasta: Kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja Kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. 

Ennen reformaatiota katolinen kirkko vietti Suomessakin vuosittain monia juhlapäiviä pyhimysten muistoksi, ja monet niistä olivat samalla pyhäpäiviä.

Kun suomalaiset ruotsin kuninkaan pakottamina käännytettiin luterilaisuuteen, useimpia pyhimysten päiviä lakattiin viettämästä, mutta ”kaikkien pyhien päivä” eli pyhäin miesten päivä säilyi. 

 

 

 


 

Ammoisista ajoista on Suomessa vietetty myös syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen ihan näinä päivinä Kekriä.

Kekri-sanan etymologiaa ei ole voitu täysin selvittää. Sen on arveltu olevan  pieni­muotoisia pitoja tarkoittava sana kekkerit.

Sanaa on vaihtelevasti käytetty merkitsemään myös pyhäinpäivää, myöhään syksyllä kylvettyä ruista, aavetta, mörköä tai pelätiksi pukeutunutta ihmistä.

Kekri oli sekä sadonkorjuun juhlaa ja karjamarkkinoiden aikaa. Runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa.
Muun muassa kekripyörykät ovat lihapyöryköitä, joihin on lisätty  sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten  punajuurta. 
 
Lammaspaisti oli toinen tyypillinen juhlaruoka, jota myös suvun vainajat kutsuttiin syömään. 

 

Kekrijuhlissa laulettiin, leikittiin ja tanssittiin. Kekristä muodostui 1800-luvulla myös palvelusväen läksiäisjuhla, jonka jälkeen heillä oli kaksi viikkoa vapaata ennen uuteen taloon siirtymistä. Kun talossa oli syöty, juotu ja juhlittu, saivat piiat ja rengit lähteä vierailemaan kotiseudulleen.

Koska kekrin käsitettiin vanhastaan merkitsevän vuoden vaihtumista, liittyi siihen usein myös erilaisten enteiden ja tulevaisuuden ennustamista kuten nykyisin uutenavuotena.


Kekriin liittyi myös 12 päivää kestänyt aika, jolloin ei yleensä tehty
enempää työtä kuin suinkin oli välttämätöntä.
Kylissä liikkui seurueita jotka halusivat taloista kestitystä. Seurueissa oli kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja.  
Kekripukki koottiin esimerkiksi niin, että jonkun eläimen taljan alla käveli kaksi miestä, kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä. Olkia ja naamareita käytettiin myös tässä rakennelmassa. 

 

...mutta kirkko ei tietenkään hyväksynyt kansan pakanalliseksi katsottua kekrin viettoa.

 

Piispantarkastuksessa vuonna 1729 annettiin suomalaiselle papistolle kehotus, että ”heidän piti uskollisesti neuvoa seurakuntaansa  luopumaan taikuudesta”. 

 

Rangaistusten pelossa kansa siirtyi navettoihinsa syömään kekri-ateriaansa... 
Koska Kekri ajankohdaltaan sattui lähelle kristillistä pyhäinpäivää, se on myöhempinä aikoina usein samastettukin pyhäinpäivän kanssa, josta kansanomaisesti onkin käytetty myös kekri-nimitystä.

Monet kekriin liittyneet tavat ja perinteet ovat siirtyneet joulun ja nykyaikaisen uudenvuoden viettoon

 
 Talonpoikaiskulttuurisäätiö on edistänyt kekrin viettoa ja kehittänyt uusia tapoja tähän syksyiseen juhlaan ja onkin tuottanut kouluille kekriopetusmateriaalia ja järjestää mm lasten kekripipari- ja -askartelupajoja.

 

 

Lähteenä Wp

 

Ehdotuksia juhlaruoaksi/Valio

 

 

 


*******

 

 



 

 




29.10.2016

Happy Halloween!




Vuonna 2016 anglosaksinen Halloween 31.10. osuu maanantaille, All Hallow’s Day 1.11. on tiistai, ja meillä Pyhäinpäivä on vasta seuraavana lauantaina 5.11. Suurin osa Halloween-juhlinnasta maailmalla tapahtuu siis jo viikkoa ennen meidän virallisia juhlapyhiämme, lokakuun viimeisenä viikonloppuna.
Halloweenia voi Suomessa mielensä mukaan juhlia joko maanantaina 31.10, perjantaina 4.11. Pyhäinpäivän aattona, tai lauantaina 5.11. Pyhäinpäivänä – tai vaikka kaikkina näinä.
Yleisesti Suomessa suosituin päivä lienee 4.11. perjantai, pyhäinpäivän aatto ja lauantai 5.11. Pyhäinpäivä, koska tällöin useimmilla ihmisillä on lauantaina lomaa.
Toisaalta kaupat, ravintolat ja baarit varmasti aloittavat juhlimisen jo muun maailman mukana eli lokakuun lopussa. Joten tänä vuonna löytää varmasti Halloween-juhlia kahtena viikonloppuna.
Alunperin Halloween on ollut Shamhain, kelttiläinen uuden vuoden ja talven alkamisen sekä kuolleiden juhla, jonka yhteyteen kristinusko on liittänyt omat kuolleiden muistamiseen liittyvät juhlapäivänsä. Latinalaisessa maailmassa on samalle ajankohdalle osuva ”Día de Muertos”, Day of the Dead – kuolleiden muistamisen päivä.
Anglosaksiset maat viettävät Pyhäinpäivää aina 1.11., joten Halloween (eli nimensä mukaisesti All Hallow’s Eve, pyhäinpäivää edeltävä aattoilta) on heillä aina 31.10. Tämä on se päivä, jona Amerikassa kierrellään naamiaisasuissa naapuruston ovilla karkki-jekuttamassa.
Suomalaista sadonkorjuunjuhlaa Kekriä juhlittiin ajankohdaltaan vaihtelevasti sadonkorjuutöiden päättyessä. Kirkon painostuksesta tämä agraarinen juhla vakiintui pyhäinmiestenpäivän yhteyteen 1800-luvulla.Uskonnolliset piirit näkevät Suomessa Halloweenissa pakanallisuuden nousua ja haluavat painottaa Pyhäinpäivää kristillisenä ja vakavana juhlana. Erikoiskaupanliiton mielestä Halloween on ihan oma juhlansa, jota pitäisi viettää aina 31.10. 



Tekstiotteet sivulta:






Kirjoitin muuten fb:iin 14. lokakuuta 2014:

Näin mukavia unia. Sain erään tilauskirjoitustyön valmiiksi ja matkaan. 
Löysin kadonneita asioita. Se tietsikka, jossa kuvani ovat, käyttäytyi tänään 
kiltisti ja päästi miut omaan kuva-arkistooni.  
ja käytin sen sisuksen porkkanakakkuun, 
porkkanaraasteen lisäksi.





Ja Hani kirjoitti fb:iin 12. syyskuuta 2016 :  
"My very first pumpkin carvings!" 


olivat todellakin upeat!
Niiden kuva on tuossa yläosan 
Halloween-kortissakin.





Pihan satoa. =)

Ne kestivät ulkosalla viikon päivät.
Aluksi peittelin ne yöksi peiton 
ja pienen mattopätkän alle... 


Mutta kaikki päättyy aikanaan 
ja nyt meillä on niistä vain kuvia, 
jotka tässä jaan kanssasi
ja kurpitsapikkelssiä
jääkaapissa. 


Halloween linkkejä:






Kekripukin kuva: Warkaudenlehti



Hyvää Kekriä! 

 Kekriperinteet on sijoitettu muihin juhliin 

Kekri: Kuolleet esivanhemmat tulevat katsomaan, ovatko nuoremmat sukupolvet pitäneet paikat kunnossa. Heille katetaan ruokaa pöytään ja lämmitetään sauna.
Pyhäinpäivä: Edesmenneitä läheisiä muistetaan viemällä heidän haudalleen kynttilöitä.

Kekri: Jokaisen pitää syödä ja juoda enemmän kuin jaksaa. Jos joku jättää vatsaan yhtään tyhjää tilaa, hän vaarantaa seuraavan vuoden sadon. Erityinen juhlaruoka on kekriporsas.
Joulu: Sama.

Kekri: Perinteisiä koristeita ovat olkipukit ja himmelit, jotka symboloivat hedelmällisyyttä.
Joulu: Sama, vaikka koristeiden symbolinen merkitys on unohtunut.

Kekri: Juhlaan liittyy hiljainen aika, niin sanottu kekrirauha.
Joulu: Sama.

Kekri: Nuoret miehet pukeutuivat kekripukeiksi vetämällä päälle turkin ja kasvoille naamarin. He kiertävät taloissa tivaamassa, onko sato korjattu ajallaan.
Joulu: Muuten aika sama, mutta pukki kysyy: “Onko täällä kilttejä lapsia?”

Kekri: Nuoret naiset pukeutuvat päästä varpaisiin valkoisiin ja peittävät kasvot valkoisella harsolla. He kiertävät talosta taloon yhdessä kekripukkien kanssa ja pyytävät herkkuja. Jos niitä ei heru, he uhkaavat rikkoa talosta uunin.
Halloween: Aika sama, paitsi että kummituksiksi pukeutuneiden lasten vuorosanat kuuluvat: “Karkki vai kepponen?”

Kekri: Vanha vuosi päättyy sadonkorjuuseen ja uusi vuosi alkaa kekristä. Vuoden vaihtuessa tehdään taikoja ja ennustetaan tulevaa esimerkiksi valamalla lyijyä.
Uudenvuodenaatto: Sama. Tosin nykyisin valetaan tinaa.

Kekri: Kekrinä kuljeskelevien vainajien joukossa saattoi olla pahantahtoisiakin henkiä. Heidän karkottamisekseen oli viisasta polttaa tulia. Myös kekripukki poltetaan...
Pääsiäinen/juhannus: Kokkoja poltetaan. Pääsiäisen alla liikkuvat pienet trullit ja noidat.


Talonpoikaiskulttuurisäätiö




19.9.2016

Mitä tehdä kahdesta kurpitsasta?



Meidän kurpitsasatomme. 
Tämmöiset muhkeat pallukat. 
Pienempi oli viisikiloinen ja 
kookkaampi kahdeksankiloinen. 

Appelsiinia ei punnattu. =D 
Se on kuvassa vain tuomassa 
mittasuhteita. 


Tuolla, pihan toiseksi komeimman puun 
eli raidan takana on pihanperukkamme, 
jossa sijaitsee lehtikomposti.





Kurpitsantaimia oli keväällä kaksi ja 
kuvittelin niiden olevan samaa lajia, 
mutta toinen olikin oranssi
ja toinen kirjava.



Kurpitsat kasvoivat lehtikompostin huipulla ja 
saivat ihmeellisen kasvupyrähdyksen ihan loppukesästä. 




Olisi kurpitsoja tullut enemmänkin,
mutta aina kukkanupun kehittyessä 
minikurpitsaksi, isohampainen ja 
pitkäkorvainen yöllinen hiippari kävi 
puremassa sen poikki ja vei mukanaan. 



 
Ne hiippailivat sinne tänne 
ja ulottivat lonkeronsa 
metrikaupalla 
jopa naapurin puolelle. =) 


Yrittävät ne kukkia yhäkin, 
mutta pelkään viime yön kylmyyden 
tehneen viimeistään lopun niiden hurjasta 
innostuksesta.

Tiesithän, että kurpitsankukat 
ovat mainioita taikinakuoressa 
friteerattuina? 




Tuolla ne odottelevat keittiössä 
vielä tässä kuvassa. 
Aika komeat olivat. =) 




Niistä tehtiin kurpitsapikkelssiä  
sekä kurpitsapiirakkaa 
- josta emme pitäneet 
ja jonka pihalinnut 
lopulta söivät -
muistaen samalla miten
mitään muuta kurpitsasta ei oikeastaan
voi ruuaksi valmistaakaan kuin
pikkelssiä! =D
Mm kaikenmaailman kesäkurpitsaruuista
emme ole koskaan pitäneet.


Itse kurpitsat komeilevat 
yhäkin Hanin kovertamina 
hauskoina lyhtynaamoina 
terassillamme. 



Böö!


Päät ovat kuin me kaksi... =) 


Kuva: Lari Weck

Illan tullen lyhdyt 
hehkuvat hassuina 
naamoina. 


Kurpitsa on hyvin arka hallalle ja jos se ehtii olla 
hallayön ulkona, on se valmistettava hetimiten. 
Muuten kokonainen kurpitsa säilyy kellarissa 
tai kylmiössä vaikka kaksi kuukautta.
Jos meillä olisi ollut sellainen
 lyhdyt olisi voitu kovertaa vasta
sitten kun on Halloween. 

Joskus vaan on 
käytännön syistä 
pakko etuilla. =) 





30.7.2016

Vatulointia



Kävimme sunnuntaina viikko sitten kurkistelemassa 
mustikkametsän antimia. 

Muutaman tunnin saalis oli 
mustikkaa, villivadelmia, metsämansikoita ja muutama 
puolukka, yhteensä 4,5 litraa. 

Villivadelmia saadaksemme meidän piti ylitellä 
suuri oja ja kiivetä kallionreunamille
keikkumaan, jossa pensaat kasvoivat. 
Siellä ne olivat loistavasti säilyneet 
muiden kanssakulkijoiden ulottumattomissa. 

Vatulointi, tuo pöhkö uudissana,
tarkoittanee tietenkin vattujen keräilyä. =D

Saaliina oli myös viisi kantarellia.
Ne ovat minirasiassaan puhdistettuna ja pakastettuna
jos vaikka Mama sattuisi piipahtamaan, 
ja voisin niistä kokata hänelle minikastikkeen...





Tässä marjasaaliimme puhdistettuna. 
- Onneksi molemmat poimivat marjansa 
niin siististi ettei kahdesta puolikasämpäristä 
löytynyt kuin ehkä yhteensä 10 mustikanlehteä. 

Pitihän minun marjapiirakkakin heti 
leipoa. Muut marjat menivät 
pakastimeen odottamaan niitä hetkiä 
kun jälleen tekee mieli maiskutella
kesältä maistuvaa marjapiirasta.


Marjamurupiiraan ohje tuolla. 



24.10.2014

Halloween






Tämän kuukauden viimeisenä päivänä virallisesti 
vietetään All Hallows' Eveä, eli  Halloweeniä.  
Me Suomessa vietämme samantyylistä Pyhäinpäivää 
eli Vainajien muistopäivää. Vai olisiko Kekri oikeastaan 
se meidän vastaava juhlamme? 


Katsotaanpa mitä Wikipedia vähän tiivistettynä sanoo:
Nykyinen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta juhlasta: kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. Suomessa siitä on tullut yleinen vainajien muistopäivä. Silloin monet vievät läheisten haudalle kynttilän tai kukkia kuolleiden muistoksi. Kotona voidaan myös sytyttää kynttilä läheisen muistoksi. 

Vanhoista ajoista on Suomessa vietetty syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen kekriä.
Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä. Kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä. Sanan etymologiaa ei kuitenkaan ole voitu selvittää. Sen on arveltu olevan samaa alkuperää kuin pieni­muotoisia pitoja tarkoittava sana kekkerit. 
Sanaa kekri on vaihtelevasti käytetty merkitsemään myös myöhään syksyllä kylvettyä ruista, aavetta, mörköä tai pelätiksi pukeutunutta ihmistä.

Varhaisempina aikoina kekrillä ei ollut mitään tiettyä kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan sitä saatettiin samassakin kylässä viettää eri taloissa eri aikaan sen mukaan, milloin kukin oli saanut tärkeimmät syystyöt loppuun suoritetuksi.
Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa. Esimerkiksi kekripyörykät ovat lihapyöryköitä, joihin on laitettu sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten esimerkiksi punajuurta. Lammaspaisti oli toinen tyypillinen juhlaruoka, jota syömään kutsuttiin myös suvun vainajat.

Myöhempinä aikoina kekrin osuminen samaan ajankohtaan kirkolliseen pyhäinpäivän kanssa johti toisaalta siihen, että se alettiin käsittää myös vainajien muisto­juhlaksi, jollainen se kuitenkaan, vastoin nykyisin yleistä luuloa, ei alun perin ollut. Se oli ilon juhla. Silloin laulettiin, leikittiin ja tanssittiin.

Siitä muodostui 1800-luvulla myös palvelusväen läksiäisjuhla, jonka jälkeen heillä oli kaksi viikkoa vapaata ennen uuteen taloon siirtymistä. 
Koska kekrin käsitettiin vanhastaan merkitsevän vuoden vaihtumista, liittyi siihen usein myös erilaisten enteiden kuulustelua ja tulevaisuuden ennustamista samaan tapaan kuin nykyisin uuteenvuoteen. 

Kekri muistutti usein saksalaisia karnevaaleja. Siihen liittyi myös tavallisimmin 12 päivää kestänyt jakoaika, jolloin ei yleensä tehty työtä enemmän kuin oli välttämätöntä. Kekrin toisena päivänä lähdettiin ”kekriä kiertämään”. Kylissä liikkui seurueita, joissa oli mukana kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja ja jotka halusivat taloista kestitystä.
Ilmeisesti merkittävin hahmo oli kekripukki, sarvekas ja pelottavan näköinen olento. Kekripukki voitiin koota niin, että karhuntaljan tai vastaavan alla käveli kaksi miestä, kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä. Olkia, turkkia ja naamareita käytettiin myös tässä rakennelmassa. Suomessa kekriä juhlitaan mm polttamalla kekripukki.

(Luin koko ajan kekripukin keripukiksi johon sitä ei kannata sekoittaa.  
Kekripukkia ei pidä sekoittaa myöskään olkipukkiin, 
nuuttipukkiin tai vaikkapa joulupukkiin... =) 





Jossain päin maailmaa tätä tämän ajan juhlaa vietetään nimellä Kuolleiden päivä
Britit viettävät Guy Fawkesin yötä. Venäjälläkin tähän aikaan on Vanhempienpäivä 
jolloin on perinteisesti käyty haudoilla, muisteltu kuolleita ystäviä ja sukulaisia.

Eli siellä täällä koko maapallollamme samaan aikaan, kun pimeys ja synkkä syksy 
saavat elosta ja arjesta vallan, muistellaan menneitä sukupolvia, 
valaisten hautausmaita ja pimeyttä lyhdyin ja kynttilöin.

Itse olen sitä mieltä 
että lähimmäisiä ja sukulaisia
pitäisi muistaa heidän elossa ollessaan 
eikä vasta sitten, 
kun heitä ei enää ole... 

Silti sytytän kynttilän jos toisenkin kodissani
menneille polville.
Heille jotka näin viimeksi lapsena
tai joita en ehtinyt nähdä lainkaan...



Olin hankkinut tuon kuvissa näkyvän kurpitsan koristeeksi tupareihimme ja sen seuraksi 
piti tulla monta pikkuista söpöä kurpitsaa mutta nekin jäivät puuttumaan kuten niin monta 
muutakin suunnittelemaani tuparikoristejuttua, mutta se siitä. Piti vaan kertoa kurpitsasta 
vielä sen verran että ensimmäistä kertaa ikinä kokeilin millaista olisi kaivertaa kurpitsalyhty... 
Se oli yllättävän hankalaa koska itse kurpitsa oli aika kova pinnaltaan. 

Harjoitusta, harjoitusta... 




Tein kurpitsan sisuksista porkkanakurpitsakakun 
(korvaa kurpitsamurskalla osa porkkanaraasteesta) 
ja tuo kuori jäi lyhdyksi terassin kaiteelle.

Kurpitsalyhtyni kutistui kuitenkin ihan muutamassa pakkasyössä muumiomaiseksi 
ja alkoi kiinnostaa talitinttejä. Siirsinkin kurpitsapään sittemmin tunkiolle, 
jossa se on jatkanut eloaan raviten muuta luontoa. 
Meillä ei siis enää nyt kuun vaihteessa näy tätä näkyä terassin kaiteella. 
Se on muisto vain.



Viitteet: Wikipedia

Joko jättiläisen olisi aika herätä?

Viron katajaisella Saarenmaalla, jossa on aina asustanut sitkeitä ja vahvoja merenkävijöitä, hallitsi muinoin rohkea jättiläinen Suur-Tõll....