Mansikkakakkupäivä

Tällä kertaa kesken muuton en leiponut itse kakkua, vaan sen taikoi tilauksesta  keravalainen kahvila Hilpeä KahviKissa. 

Kaksi poikastakin saapui kakkukahville.

Ja kukkina tälle päivälle on yleensä ollut pionin kukkia... 

Saapa nähdä miten tänään käy...  

(No pioneja ei näkynyt mutta ihailin niitä kuvina. =) )



 ************

Tänään on myös
 Käy puistossa päivä

mutta sinne emme ennättäneet... 

Kuvat omia + kuvapalvelu

Mansikkapäivä

Tänään minulla on (ihan henkilökohtainen) 

mansikkapäivä, sillai perinteisesti. 

Olisihan tosi ihanaa jos vaikka kaikkialla 
olisi nyt mansikkapäivä... =D 

Teen ehkä mansikkakakun... 

Nautin myös mansikoista ihan sinällään. 

Rakastan mansikoita! 

Jatkan edelleen mansikkaista perinnettäni, 

ties kuinka monennetta vuotta... 

Nyt, kun meillä ei ole enää mansikkamaata, 

on kaikki mansikat ostettava, enkä pääse 

enää napsimaan niitä suoraan pihalta, 

mutta ei se mitään. On minulla parvekkeella 

yksi mansikka-amppeli lohtunani. 
- Tosin se tekee muotopuolia marjoja, 
mutta ei se marjan vinksahtaneisuus 
makuun vaikuta. =D 

Virallisesti tänään on mm Grillauspäivä, 

mutta meillä ei ole enää grilliä...

Tänään on myöskin 

Cecar-salaatin sekä 

 Countrymusiikin päivä, 

noin nyt muutamia mainitakseni. 

Kotona paras

Kylässä hyvä 

mutta kotona paras. 

Niinhän se on...

Vanhat kuivatutu ruusut 

pääsivät vihdoin esille. 

Tämä puutarhapenkki 
on variksenpoikasten lempipaikka... 

Muistoja pionien kukinnasta. 

Nyt niissä on viimeiset kukat... 

Muistoja Valamonruusuista. 

Näissä ihanuuksissakin 

on viimeiset nuput kohta 

aukeamassa. 

Kesä on aina niin viikoissa, 

jopa päivissä ohi... 

Pitää ehtiä nauttimaan niistä hetkistä. 

Piha on muhkean vihreä ja 

hyvinvoipa sateiden ansiosta. 

Eikä ole onneksi paljoa 

tuhoeläimiäkään. 

Terassilla ei malta istua niin 

paljon kuin siellä pitäisi!

Petivaatteet olen kyllä ehtinyt 

aurikoisina päivinä pestä 

ja vanhanaikaisesti narulla 

kuivattaa kesän tuoksuisiksi. 

Talvitäkit odottavat nyt

jo pakkasia vintillä. 

Me vietämme vielä kesähetkiä. 

Toivottavasti saamme kauniin 

syksyn tämän kauniin ja 

uhkea kesän jatkeeksi. 

Kyllä me joskus
ehdimme terassillakin
istuskella ja nautiskella.

Valamonruusun terälehtiä voi 

napsia vaikka salaatin sekaan. 

Itse salaatinlehdet ovat 

omasta minikasvimaasta, 

entisen tuulen viemän 

kasvihuoneen perustusten 

suojasta. 

Sydän mun kahvissani.

Sain uuden upean persikan ja pinkin 

värisen orkidean Mamaltani. 

Samalla vuosi sitten reissulta 

ostamani yksilö on vihdoin 

tehnyt kukkaputken alkua... 

Jännityksellä - iik - odotan millaisia 

kukkia se tekee, koska siinä ei 

ollut kukkia ostohetkellä.  

Saamani keijunmekko ei 

viihtynyt terassilla. 

Se tykkäsikin sitten paikasta 

jossa aurinkokin pääsee 

ihailemaan sitä, eli 

pihamökin terassilla. 

Valkoiset Queen Mary -pelakuut 

eivät ole olleet lainkaan ulkona 

vaan kukkivat herttaisin, runsain kukin 

olohuoneen ikkunalla. Ovat 

kukkineet jo toukokuusta asti.  
Niiden lehdet ovat vain miniversio 
terassilla kukkivien pelakuiden lehdistä. =D 
Pitäisikö näitäkin hieman päästää 
ulkoilemaan ja vahvistumaan? 
Toisaalta ne muodostavat mukavan 
vihreän verhon olohuoneen ikkunaan... =D 

Ei vieläkään pioneja

Lapsuudenkodissani Mama ojensi puutarhan pioneista 

 tehdyn kimpun minulle aina nimipäiväaamuna. 

Päivä oli talvella olevaa syntymäpäivääkin 
tärkeämpi ja ihanampi, olihan se 

keskellä kesää ja vieläpä mansikka-aikana. 

Yleensä Mama teki mansikkakakun nimipäiväkseni 

ja kutsuin ystäviä kakulle. Jatkoin myöhemmin 
lapsuudenkodista pois muutettuani kakkuperinnettä 
itse. Tietenkin mansikkakermakakulla. 

Ennen muuten nimipäiville mentiin 
kyllä ihan ilman kutsuakin.

Nyt ei juuri kukaan enää vietä nimipäiviä.

 Perinteeksi tullut nimpparimansikkakakun 

leipominenkin on jäänyt... Hani kun ei niin välitä 

makeasta eikä varsinkaan kermavaahdosta 

joka minun mielestäni on täytekakussa se must. 

Sokerikuorrute ja voikreemi taas ovat 

ehdottomasti ihan oh-no-no-no! 

Pionikimpun olisin kyllä mielelläni nähnyt 

ilonani olohuoneen pöydällä, vaan ne ovat yhä 

pampulamaisina nuppuina pihallamme. 

Eilen kurkistelin niitä ja yksi punainen näytti 

hieman jo siltä että se saattaisi aueta 

jos onni olisi myötä, ihan näinä päivinä. 

Tarvittaisiin vain hieman aurinkoa. 

En tiedä onko lapsuudenkodin pihamaalla enää 

 ihania vanhoja pioneja, joista nimipäiväkimppuperinne 

alkoi. Lapsuudenkoti on moneen kertaan vaihtanut  

omistajaa ja uusilla omistajilla on aina valta muuttaa 

pihansa miljöötä. 

Tietä pitkin entisen kodin ohi ajamalla 

ei voi nähdä kukkapenkkejä... 

 Kuvituksena menneiden kesien pioninkukkia.

Juhannuksen muistoja

Osa Murusista ja me kaksi olimme 

Mamani mökkivieraina juhannuksena. 

Mansikkamäen ihana tila otti 

meidät vastaan emäntänsä tapaan 

viraanvaraisena ja ihastuttavana.

Maman rhodot kukkivat ihan 

mielettömästi! 

Itselläni on tämän värinen rhodo 

jossa on YKSI kukka. 

Maman useissa pensaissa oli 

satoja ellei tuhansia kukkia. 

Näissä kuvissa on niistä vain murto-osa. 

 Mamalla on viherpeukalo!

 Mamani rakastaa sinisiä orvokkeja.

Tämä on Maman edelliseltä mökiltä 

Asikkalasta tähän pihaan 

siirretty erikoiskielo. 

Kookas ja kaunis. 

Raesateet ovat yrittäneet tehdä tuhoa... =(  

Saisivat mokomat rakeet nyt 

jo loppua!!!! Miekin pelkään 

pionieni puolesta...

Äiti-Mama on siirtänyt metsäkurjenpolvia 

tonttinsa metsäosuudelta puutarhaan 

jossa niistä kasvaa tietenkin hänen hoidossaan 

mahtavan kokoisia ja uhkeita. 

 Aikoinaan Hollolassa asuessamme ihailimme äidin 

kanssa Salpakankaan seurakuntakeskuksen 

seinällä kasvavaa piippuköynnöstä. 

Mama hankki sellaisen tänne mökilleen vuosia 

sitten ja kesäisin köynnös peittää pihan vanhan 

pienen navetan miltei näkyvistä. 

Piippuköynnös yrittää 

kurkottaa taivaalle. 

Kevään viimeisiä tulppaaneja 

lemmikkien kera.

 Päivänliljoja kukassaan.

 Eri syreenilajikkeita Maman pihalta. 

Kaikkia en edes älynnyt kuvata... 

Maman mökki on kuin 

suoraan Karjalasta, vaikka 

Hämeessä sijaitseekin. 

Akankaali koreana. 

Olen saanut tätä Mamalta 

meidänkin pihaamme mutta ei 

se meillä lähtenyt kasvamaan. 

Jospa minulta puuttuu se jokin 

tietty kosketus? 

Vein mukanani Mansikkamäelle 

tietenkin mansikkakakun...  

Lisäsin päälle vielä kirsikoitakin 

kun itse olen niihin ihan hupsuna! 

Meitä hemmoteltiin kaikella ihanalla! 

Oli leivitettyä kananrintaa, uusia perunoita 

valkosipulivoilla, ihanaa salaattia, 

savukinkkua juustolla, ranskan 

perunoita jne...!

Lähdimme illalla massut pullolaan 

ja suupielet kohollaan. 

Maistelimme meillä vielä lasilliset 

Oodi vapaudelle -kuoharia. 

Oli kyllä turhan hapanta (kuivaa) 

miulle, mutta muut pitivät siitä. 

Olen kai liikaa myynyt kirpparilla 

tavaroita kun ei meiltä löytynyt 

edes neljää samanlaista 

samppanjalasia. =) 

Sunnuntaina Muruset auttoivat Hania 

rakentamaan kesäkeittiön lattiaa. 

Siihen sitten kannettiin Tokmannista 

hankittu isompi hiiligrilli jossa 

paisteltiin kanankinttuja, ananasta, 

pottuja ja maggaraa ja vielä 

jälkiruuaksi lettuja. 

Kuvassa miun gluteenittomia lettusiani. 

Ne tavalliset, joita muut söivät, 

 taisivat pysyä koossa 

paremmin kuin nämä. 

Mutta makuhan se on tärkein. =)