Halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä vietettyyn uuden vuoden juhlaan Samhainiin, jota juhlittiin kesän loppumisen sekä sadonkorjuun kunniaksi.
Kelttien uskomusten mukaan samhainin aikana tämän- ja tuonpuoleisten maailmojen väliset rajat katosivat, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi poltettiin kokkotulia, koska tulen uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan.
Siihen aikaan myös nauriita koverrettiin lyhdyiksi ja niissä paloi valo, jotta kuolleiden henget pelästyisivät tulta ja jättäisivät elävät rauhaan.
Englantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset veivät aikoinaan juhlan mukanaan Amerikkaan, jossa se on aikojen kuluessa saanut nykyisen muotonsa ja nauriitkin ovat vaihtuneet kurpitsoihin. Siellä Halloween onkin varsinainen kurpitsajuhla. Sitä on tarjolla kaikissa muodoissaan niin lyhtyinä kuin syötävänäkin.
Espanjassa ja latinalaisessa Amerikassa Kuolleiden päivä, eli Día de los Muertos, Día de los Difuntos tai vain los muertos on vainajien muistojuhla, jota vietetään 1.–2. marraskuuta.Juhla on erityisen merkittävä Meksikossa, jossa se on yleinen vapaapäivä. Synkästä juhlinnan aiheesta huolimatta se on iloinen, jopa riehakas juhla. Päivää vietetään myös Yhdysvalloissa, jossa on suuri meksikolaisvähemmistö, Filippiineillä sekä joissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Brasiliassa se on yleinen vapaapäivä.
Suomessa on perinteisesti viety Pyhäinpäivänä tai sen aattona haudoille palamaan kynttilöitä. Ne ovatkin yksiä niistä harvoista öistä vuodessa kun hautausmaat loistavat kauniina ja lohdullisina kynttilämerinä.
Nykyinen suomalainen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta katolisen kirkon keskiajalta lähtien viettämästä juhlasta: Kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja Kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta.
Ennen reformaatiota katolinen kirkko vietti Suomessakin vuosittain monia juhlapäiviä pyhimysten muistoksi, ja monet niistä olivat samalla pyhäpäiviä.
Kun suomalaiset ruotsin kuninkaan pakottamina käännytettiin luterilaisuuteen, useimpia pyhimysten päiviä lakattiin viettämästä, mutta ”kaikkien pyhien päivä” eli pyhäin miesten päivä säilyi.
Ammoisista ajoista on Suomessa vietetty myös syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen ihan näinä päivinä Kekriä.
Kekri-sanan etymologiaa ei ole voitu täysin selvittää. Sen on arveltu olevan pienimuotoisia pitoja tarkoittava sana kekkerit.
Sanaa on vaihtelevasti käytetty merkitsemään myös pyhäinpäivää, myöhään syksyllä kylvettyä ruista, aavetta, mörköä tai pelätiksi pukeutunutta ihmistä.
Kekri oli sekä sadonkorjuun juhlaa ja karjamarkkinoiden aikaa. Runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa.Muun muassa kekripyörykät ovat lihapyöryköitä, joihin on lisätty sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten punajuurta.Lammaspaisti oli toinen tyypillinen juhlaruoka, jota myös suvun vainajat kutsuttiin syömään.
Kekrijuhlissa laulettiin, leikittiin ja tanssittiin. Kekristä muodostui 1800-luvulla myös palvelusväen läksiäisjuhla, jonka jälkeen heillä oli kaksi viikkoa vapaata ennen uuteen taloon siirtymistä. Kun talossa oli syöty, juotu ja juhlittu, saivat piiat ja rengit lähteä vierailemaan kotiseudulleen.
Koska kekrin käsitettiin vanhastaan merkitsevän vuoden vaihtumista, liittyi siihen usein myös erilaisten enteiden ja tulevaisuuden ennustamista kuten nykyisin uutenavuotena.
Kekriin liittyi myös 12 päivää kestänyt aika, jolloin ei yleensä tehty enempää työtä kuin suinkin oli välttämätöntä.Kylissä liikkui seurueita jotka halusivat taloista kestitystä. Seurueissa oli kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja.Kekripukki koottiin esimerkiksi niin, että jonkun eläimen taljan alla käveli kaksi miestä, kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä. Olkia ja naamareita käytettiin myös tässä rakennelmassa.
...mutta kirkko ei tietenkään hyväksynyt kansan pakanalliseksi katsottua kekrin viettoa.
Piispantarkastuksessa vuonna 1729 annettiin suomalaiselle papistolle kehotus, että ”heidän piti uskollisesti neuvoa seurakuntaansa luopumaan taikuudesta”.
Rangaistusten pelossa kansa siirtyi navettoihinsa syömään kekri-ateriaansa...Koska Kekri ajankohdaltaan sattui lähelle kristillistä pyhäinpäivää, se on myöhempinä aikoina usein samastettukin pyhäinpäivän kanssa, josta kansanomaisesti onkin käytetty myös kekri-nimitystä.
Monet kekriin liittyneet tavat ja perinteet ovat siirtyneet joulun ja nykyaikaisen uudenvuoden viettoonTalonpoikaiskulttuurisäätiö on edistänyt kekrin viettoa ja kehittänyt uusia tapoja tähän syksyiseen juhlaan ja onkin tuottanut kouluille kekriopetusmateriaalia ja järjestää mm lasten kekripipari- ja -askartelupajoja.
