Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Idea lähti tuosta suloisesta,vain yhden muffinssin kakkukuvusta,johon tahdoin lelukaupasta minibambin...
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Jäätilanne on nyt monin paikoin vaarallisen heikko, ja jäillä liikkuminen edellyttää erityistä varovaisuutta. Helmikuussa vesistöjen jäänpaksuudet ovat olleet suurimmassa osassa maata selvästi keskimääräistä ohuempia, kertoo Suomen Ympäristökeskus. Jäillä liikkuessa on aina varauduttava siihen, että jää voi pettää alta.
–Jäillä liikuttaessa on aina valmistauduttava siihen, että jää voi pettää. Varusteiden on oltava sellaiset, että voi pelastaa itsensä tai kanssaihmisen jäistä. Jäälle ei kannata mennä, ellei ole täysin varma, että se kestää. Ja vaikka olisi varma jään kestävyydestä, täytyy varustautua oikein, sanoo LähiTapiolan osastopäällikkö Antti Määttänen.
Antti Määttänen kokeili itse jäiden kestävyyttä keskiviikkona 18.2. Helsingin edustalla valvotuissa olosuhteissa sekä asianmukaisissa turvavarusteissa ja kuivapuvussa että ilman välineitä ja toppatakki päällä.
–Olihan se yllättävää, kun jää petti alta, mutta niin kauan kuin kuivapuku kelluttaa ja jalat pysyvät pinnalla, avannosta pääsee kyllä ylös naskaleiden avulla. Ei ollut ongelmia ollenkaan päästä ylös, kun varusteet ovat kunnossa, Määttänen kuvailee.
Määttänen kokeili heikoista jäistä pelastautumista myös ilman turvavarusteita. SUH:n koulutussuunnittelija Anne Hiltunen veti Antin vedestä ylös heittoliinan avulla. Kokemus jäihin putoamisesta oli, että kylmä vie toimintakyvyn hyvin nopeasti.
–Kyllä se tekemätön paikka oli päästä avannosta, kun ei ole naskaleita ja märät vaatteet painavat tonnin. Eihän sieltä ylös pääse, Antti Määttänen totesi.
Jäänaskalit, kelluttava reppu ja heittoliina
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton, SUH:n, mukaan jäänaskalit on ehdottomasti oltava mukana jäillä liikuttaessa. Lisäksi on syytä olla kelluttavaksi pakattu reppu, jossa on muovipussiin pakattuna vaihtovaatteet. Heittoliinan avulla voi pelastaa joko itsensä tai toisen jäistä, ja heittoliinan on hyvä olla näkyvästi ja helposti saatavilla. Jään paksuutta voi kokeilla jääkepillä.
Jää voi aina pettää alta – varsinkin merialueilla. Rajavartiolaitoksen mukaan merialueilla jäihin vajoaa vuosittain kymmeniä henkilöitä. Viranomaisten ohella pelastajana on usein myös sivullinen henkilö, joka näkee jäihin vajoamisen.
–Kun mennään jäille, täytyy aina varmistua siitä, että on mahdollisuus pyytää apua. Ensimmäinen vaihtoehto varmaankin on, että huutaa apua. Soitto hätänumeroon tai meripelastuksen hälytysnumeroon käynnistää viranomaistoimet. Hyvin tärkeää on, että olisi vaikka kaksi matkapuhelinta, joista toinen pakattu niin, että se varmasti toimii, sanoo kapteeniluutnantti Mikko Hirvi Rajavartiolaitokselta.
Rajavartiolaitos korostaa, että viranomaisten on tärkeää saada tieto myös silloin, kun henkilö itse pääsee pelastautumaan avannosta. Jos veteen on jäänyt kellumaan varusteita, ne aiheuttavat usein mittavat pelastustoimet, ellei tietoa pelastautumisesta ole tullut.
Muista nämä:
-Jäät ovat nyt monin paikoin keskimääräistä ohuempia ja jäätilanne on vaarallinen. Älä mene jäille!
-Ota aina jäillä liikkuessa huomioon, että jää voi pettää alta. Varaudu siihen, että voit joutua pelastautumaan itse tai auttamaan toista jäihin vajonnutta.
-Älä liiku jäillä ilman asianmukaisia varusteita. Ainakin jäänaskalit on oltava mukana. Kelluttava reppu ja heittoliina ovat tärkeitä pelastusvälineitä.
-Kelluntapuku on erinomainen varuste jäillä liikuttaessa. Toimintakyvyn tai fyysisen kunnon ollessa rajoittunut on kelluntapuku varmin pelastusväline.
-Pystytkö huutamaan apua? Toimiiko kännykkä? Matkapuhelin on syytä pakata niin, että se toimii. Apua saa sisävesillä soittamalla hätänumeroon 112 tai merellä meripelastuksen hälytysnumeroon 0294 1000. Soitto käynnistää viranomaistoimet.
-Ilmoita myös silloin, jos pääset jäistä omin avuin. Muutoin avannon tai sinne jääneiden varusteiden havaitseminen voi käynnistää pelastustoimet.
Lähde: Tiedote
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
"Suomalainen luonnonuskonto saattaa kuulostaa kaukaiselta muistolta tai historian jäänteeltä. Sen maailma on kuitenkin jäänyt unholaan vasta muutamia sukupolvia sitten. Kansamme henkinen perinne on kuitenkin paljon laajempi, kuin mitä Kalevalasta voi lukea. Se näkyy edelleen kalenterissamme ja tavoissamme, mutta tarinat niiden taustalla alkavat unohtua. Emme halua oman kotoperäisen mytologiamme ja kansanperinteemme joutuvan unholaan. Siksi haluamme tuoda dokumentin keinoin taas eläväksi esivanhempiemme maailmankuvan, elämäntavan ja kulttuuriperinnön.
Dokumenttielokuvassa A.W. Yrjänä etsii oman kotoperäisen perinteen lisäksi
suomenuskoisen sielukäsityksen mukaisesti henkeä, luontoa ja itseä.
“Olen aina halunnut tuoda suomalaista mytologiaa tunnetuksi ja lähelle ihmisiä.
Aihepiiri on valtavan syvä ja valloittava. Meillä on pitkä vahva suomalainen perinne,
jota on hyvä lähestyä kunkin ajan kerronnallisella tyylillä,
ja antaa sen tarinoille kuvallinen asu”, Yrjänä kuvailee." -Helomedia-
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
-Näillä tiedoilla nauhojen värimaailmaakin voisi analysoida ainakin sen
verran, että punainen on perinteisesti "veren värinä" liitetty symbolisesti
elämänvoimaan ja elämän suojelemiseen.
Tässä merkityksessä niitä on paitsi
ripustettu pyhinä pidettyjen puiden oksille myös käytetty rautakauden
lautanauhavöissä (ja myöhemmissä pirtanauhoissa) yleisesti yhtenä pääväreistä."
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
