Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luonnon kunnioitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luonnon kunnioitus. Näytä kaikki tekstit

15.6.2019

Kamera mukaan ja pihalle







sekä mm Hymyn voimapäivä.
Ei muuta kuin kamera olalle ja 
hymyillen ulos pihalle. 
Jos sinulla on aikaa, mene 
oikeasti metsään tai meren tai 
muun vesistön rannalle. 
Huomaat kuinka kohta olo 
tuntuu jo paremmalle ja se 
hymykin tulee ihan luonnostaan 
kun luonto parantaa.  






5.8.2016

Metsäretkihetki







 Lauantaiaamuna lähdimme ajelemaan jonnekin 
ja itse oikeastaan olin siinä vaiheessa varsin 
tietämätön matkakohteestamme.




Menomatkalla piipahdimme ensin kahvilla 
 Valkealassa tässä ihastuttavassa 
kahvila-sisustuspuoti Kaarnasydämessä
Kuvassa Hanin porkkanakakkupala. 


Siellä olisi ollut myynnissä kaikkea ihanaa sisustuksellista, 
mutta hinnat valitettavasti yli miun kipurajani. 
Siispä tyydyin vain ihailemaan niitä kaikkia ihanuuksia.

Nuo ylimmän kuvan sydämelliset
lyhdytkin olivat tosi suloisia. 





oli kovasti muitakin vaeltajia. 
Sinne yllätysreissumme sitten johti. 
Aamupäivällä oli todella kaunis sääkin.

Olin pakannut marjaämpäreitä mukaamme, 
mutta niitä ei sitten tarvittukaan ja minä 
olin ihan väärin pukeutunut sinne paikkaan. 
Minulla oli kangaskengät jalassa 
ja kumisaappaat autossa.




Repoveden metsä oli kaunis, 
sammalmattoineen ja puunrunkoineen. 



Vastarannan kalliot näyttivät jyrkänuhkeilta ja kunnioitettavilta.

Lossilla pääsi yli järvensalmen, käsivoimin. 
Onneksi oli herrasmiehiä mukana 
jotka kävivät töihin heti lossille astuttuamme. 


Metsän kauneus on sen hiljaisuus.

Itselläni oli vaan niin huonot kengät, 
ettei vaeltelusta tullut kovin pitkäaikaista. 
Jos olisin tiennyt minne päädymme, 
olisin pakannut vaelluskengät autoon mukaan. =)





Woikosken kaasutehtaan koski kuohusi kotimatkalla. 



Ihastuin tuohon koskenpartaan kivitaloon...


Meillä oli eväitä mukanamme joita ampiaisetkin 
valitettavasti tahtoivat myös maistella ja niinpä istuskelumme 
huovalla rantakalliolla, jäi tosi lyhyeksi piknikiksi.

(Ulkonasyöminen kävi lyhyeksi myös Lahdessa 
Sinuhen leipomon lounaskahvilassa tässä eräänä päivänä.)

Ovat nuo kaikki lentävät ötökät tosi nälkäisiä, koska kaikki 
mesikukat ovat suurinpiirtein jo kukkineet. Nälkä ajaa ötökän 
jopa istumaan ihmisen eväsleivälle... 
ja leipähän lentää silloin kauas, 
piknik-viltti ravistellaan 
ja ihmiset juoksevat autolleen 
ajaen tiehensä... 





 Heinola sattui olemaan kotimatkan varrella 
joten menimme katsomaan onko Jaakko-papukaija Lintutarhalla 
vielä saunaan menoa kehottelemassa, mutta ei löytynyt 
koko papukaijaa? Mitä sille on tapahtunut? 



Löytyi vaan valkoinen papukaija Kaija, 
jota lapset tuntuivat kutsuvan Kaija Koo:ksi 
ja utelias, mutta selkeästi strrrrressaantunut koputtelija Otto-kakadu,
(oli repinyt itsestään hirrrrrveästi höyheniä yksinäisyydessään...) 
jonka olisin huolinut heti mukaani, komea Julli-korppi, 
joka tuijotti katolla vaeltavia puluja, hassu harmaahaikara 
ja monta muuta nokallista eläintä.


Seikkailusta se tämäkin kävi. =) 




15.12.2015

Peuran katse








 Pala metsää sisätiloissa, 
niin kuin usein jouluna.

Tänä vuonna metsän mukana tuli myös tämä
suloinen pieni bambi. 



Idea lähti tuosta suloisesta, 
vain yhden muffinssin kakkukuvusta, 
johon tahdoin lelukaupasta minibambin... 


Lisäksi Maman metsästä vähän jäkälää.
Sitten asetelma oli mielestäni 
täydellinen. 








Oman katseeni käännän illalla ja yöllä taivaalle, 
jos vaikka näkisin taas tähdenlentoja... 

On Geminidien aika vaeltaa...


29.6.2015

Maailman kauneinta





Luonto. 
Siellä se kaikki kauneus on. 





4.3.2015

Jalanjälkiä





Talvella on aina mielenkiintoista seurata, miten kesällä vapaasti virtaavasta joesta 
tulee jäätyneenä tärkeä valtaväylä muillekin kuin kaloille. Keskellä jokea menee talvisin 
pehmoisten ja karvaisten eläinten suosituin ja nopein reitti halki kylien, 
pienen kaupunkimme ja ali siltojen.



Joen kohdilla eläimet näkevät helposti jolkotellessaan 
onko vaaraa ja vihollisia lähistöllä. 



Niinpä jäistä reittiä vaeltaa pitkin yötä kaikennäköistä tassuttajaa. 
On kymmenittäin jäniksiä ja ainakin yksi kettu. Saaliita ja saalistaja, 
tosin eri aikaan kohtaamatta toisiaan. On supia, metsähiiriä ja -myyriä. 
Luultavasti suurimmista jäljistä päätellen ilveksiäkin tai sitten se on suuri villikoira. 
On oravia, kissoja, talven lintuja ja sulan alueen sorsia päivisin. 



Eläimet tietävät tuoksuista ja jäljistä senkin, etteivät ihmiset astu joen jäälle kovan 
virtauksen vuoksi. Jää ei liene kovinkaan paksua ja kestävää edes paukupakkasilla.
 Näin kyllä tänä talvena yhdet moottorikelkan jäljet joessa. Joku oli totisesti leikkinyt 
tuurillaan. Enkä nyt tarkoita sitä yhtä kyläkauppaa.


https://www.facebook.com/121762977864133/photos/pb.121762977864133.-2207520000.1425549721./1054266824613739/?type=1&theater

Samanlaisia jälkiä oli talviaamuisin
ihan omalla pihallakin. =) 



Nyt kun helmikuun lempeämpi talvi ja lauhkeat päivät vesisateineen ovat 
sulattaneet pois talvenselkää, on jokikin jo osittain sulanut. 
Talvireitti alkaa olla esillä viimeisiä hetkiä.
Kohta ei jää enää lumijälkiä, joita seurata. 
Kevät tuo mukanaan uudet polut ja jäljet.










24.2.2015

Älä mene heikolle jäälle!





Jäätilanne on nyt monin paikoin vaarallisen heikko, ja jäillä liikkuminen edellyttää erityistä varovaisuutta. Helmikuussa vesistöjen jäänpaksuudet ovat olleet suurimmassa osassa maata selvästi keskimääräistä ohuempia, kertoo Suomen Ympäristökeskus. Jäillä liikkuessa on aina varauduttava siihen, että jää voi pettää alta.

–Jäillä liikuttaessa on aina valmistauduttava siihen, että jää voi pettää. Varusteiden on oltava sellaiset, että voi pelastaa itsensä tai kanssaihmisen jäistä. Jäälle ei kannata mennä, ellei ole täysin varma, että se kestää. Ja vaikka olisi varma jään kestävyydestä, täytyy varustautua oikein, sanoo LähiTapiolan osastopäällikkö Antti Määttänen.

Antti Määttänen kokeili itse jäiden kestävyyttä keskiviikkona 18.2. Helsingin edustalla valvotuissa olosuhteissa sekä asianmukaisissa turvavarusteissa ja kuivapuvussa että ilman välineitä ja toppatakki päällä.

–Olihan se yllättävää, kun jää petti alta, mutta niin kauan kuin kuivapuku kelluttaa ja jalat pysyvät pinnalla, avannosta pääsee kyllä ylös naskaleiden avulla. Ei ollut ongelmia ollenkaan päästä ylös, kun varusteet ovat kunnossa, Määttänen kuvailee.

Määttänen kokeili heikoista jäistä pelastautumista myös ilman turvavarusteita. SUH:n koulutussuunnittelija Anne Hiltunen veti Antin vedestä ylös heittoliinan avulla. Kokemus jäihin putoamisesta oli, että kylmä vie toimintakyvyn hyvin nopeasti.
–Kyllä se tekemätön paikka oli päästä avannosta, kun ei ole naskaleita ja märät vaatteet painavat tonnin. Eihän sieltä ylös pääse, Antti Määttänen totesi.

Jäänaskalit, kelluttava reppu ja heittoliina


Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton, SUH:n, mukaan jäänaskalit on ehdottomasti oltava mukana jäillä liikuttaessa. Lisäksi on syytä olla kelluttavaksi pakattu reppu, jossa on muovipussiin pakattuna vaihtovaatteet. Heittoliinan avulla voi pelastaa joko itsensä tai toisen jäistä, ja heittoliinan on hyvä olla näkyvästi ja helposti saatavilla. Jään paksuutta voi kokeilla jääkepillä.

Jää voi aina pettää alta – varsinkin merialueilla. Rajavartiolaitoksen mukaan merialueilla jäihin vajoaa vuosittain kymmeniä henkilöitä. Viranomaisten ohella pelastajana on usein myös sivullinen henkilö, joka näkee jäihin vajoamisen.

–Kun mennään jäille, täytyy aina varmistua siitä, että on mahdollisuus pyytää apua. Ensimmäinen vaihtoehto varmaankin on, että huutaa apua. Soitto hätänumeroon tai meripelastuksen hälytysnumeroon käynnistää viranomaistoimet. Hyvin tärkeää on, että olisi vaikka kaksi matkapuhelinta, joista toinen pakattu niin, että se varmasti toimii, sanoo kapteeniluutnantti Mikko Hirvi Rajavartiolaitokselta.

Rajavartiolaitos korostaa, että viranomaisten on tärkeää saada tieto myös silloin, kun henkilö itse pääsee pelastautumaan avannosta. Jos veteen on jäänyt kellumaan varusteita, ne aiheuttavat usein mittavat pelastustoimet, ellei tietoa pelastautumisesta ole tullut.

Muista nämä:


-Jäät ovat nyt monin paikoin keskimääräistä ohuempia ja jäätilanne on vaarallinen. Älä mene jäille!
-Ota aina jäillä liikkuessa huomioon, että jää voi pettää alta. Varaudu siihen, että voit joutua pelastautumaan itse tai auttamaan toista jäihin vajonnutta.
-Älä liiku jäillä ilman asianmukaisia varusteita. Ainakin jäänaskalit on oltava mukana. Kelluttava reppu ja heittoliina ovat tärkeitä pelastusvälineitä.
-Kelluntapuku on erinomainen varuste jäillä liikuttaessa. Toimintakyvyn tai fyysisen kunnon ollessa rajoittunut on kelluntapuku varmin pelastusväline.
-Pystytkö huutamaan apua? Toimiiko kännykkä? Matkapuhelin on syytä pakata niin, että se toimii. Apua saa sisävesillä soittamalla hätänumeroon 112 tai merellä meripelastuksen hälytysnumeroon 0294 1000. Soitto käynnistää viranomaistoimet.
-Ilmoita myös silloin, jos pääset jäistä omin avuin. Muutoin avannon tai sinne jääneiden varusteiden havaitseminen voi käynnistää pelastustoimet. 
Lähde: Tiedote 


Kelluttava reppu = reppu, johon on sidottu pelastusköysi. 
Kellukkeen saa esimerkiksi kanisterista. Estää vajoamasta jäihin.

Myös kovaääninen pilli, joka on naskalien tavoin kaulassa, 
olisi hyvä varokeväline jäällä liikkujille.

Kuvituksena on jo laulujoutsenia, koska eiköhän niistäkin ensimmäiset saapune jo näinä päivinä,
kun ensimmäiset kiurutkin on jo bongattu tälle keväälle. Kuu kiurusta...


Wikikirjasto: Erätaidot/Heikot jäät 





12.1.2015

Ukonvaaja







Sain Taivaannaulan, suomalais-karjalaista tunnettua kansanperinnettä jatkavan ja edistävän yhdistyksen varapuheenjohtaja
Mikko Vesteriseltä vinkin huikeasta dokumenttielokuvasta Ukonvaaja. Taivaannaula on mukana asiantuntija-apuna elokuvanteossa Helomedian kanssa. Helomedia on uuden ajan tuotantoyhtiö, joka tuottaa videotuotantoja televisioon ja yrityksille. 

Ukonvaaja kertoo vanhakantaisesta
suomalaisesta luonnonuskosta ja mytologiasta.
Elokuva saa ensi-iltansa tänä vuonna. 

"Suomalainen luonnonuskonto saattaa kuulostaa kaukaiselta muistolta tai historian jäänteeltä. Sen maailma on kuitenkin jäänyt unholaan vasta muutamia sukupolvia sitten. Kansamme henkinen perinne on kuitenkin paljon laajempi, kuin mitä Kalevalasta voi lukea. Se näkyy edelleen kalenterissamme ja tavoissamme, mutta tarinat niiden taustalla alkavat unohtua. Emme halua oman kotoperäisen mytologiamme ja kansanperinteemme joutuvan unholaan. Siksi haluamme tuoda dokumentin keinoin taas eläväksi esivanhempiemme maailmankuvan, elämäntavan ja kulttuuriperinnön.

Dokumenttielokuvassa A.W. Yrjänä etsii oman kotoperäisen perinteen lisäksi
suomenuskoisen sielukäsityksen mukaisesti henkeä, luontoa ja itseä.
“Olen aina halunnut tuoda suomalaista mytologiaa tunnetuksi ja lähelle ihmisiä.
Aihepiiri on valtavan syvä ja valloittava. Meillä on pitkä vahva suomalainen perinne,
jota on hyvä lähestyä kunkin ajan kerronnallisella tyylillä,
ja antaa sen tarinoille kuvallinen asu”, Yrjänä kuvailee."  -Helomedia-


"Suomalaisessa luonnonuskossa tähdet, puut, eläimet ja luonto 
ovat sielullisia olentoja kuten ihminenkin..." 

"Eletäänkö me loppujen lopuksi nyt sellaista aikaa joka on eniten  
vieraantunut luonnosta koko historiassa?" 

-A.W.Yrjänä, elokuvan pääosan esittäjä-


"Muinainen suomalainen kansanperinne on täynnä kiehtovia tarinoita
mutta kuinka paljon me nykyihmiset lopulta tiedämme tai muistamme
omista kulttuurijuuristamme?"

 "Nämä tarinat eivät saa unohtua."

- Jenna Ruisaho, Helomedia-  



Mikä on Ukonvaaja? 

Ukonvaaja  tarkoittaa kivikauden kiviesinettä, 
kuten kivikirvestä tai kivitalttaa, 
joka on otettu myöhemmin taikaesineeksi. 
Ukonvaajaksi kutsutaan myös fulguriittia,  
maahan osuneen salamaniskun jälkeä, 
jossa hiekka on lasittunut putkimaiseksi muodostumaksi.

-Wikipedia-



Suuri toive olisi että Ukonvaaja-elokuva tulisi maanlaajuiseen teatterilevitykseen, 
joten saat mieluusti jakaa eteenpäin elokuvan linkkivinkkiä. =) 







11.1.2015

Hiidenpuu, pitämyspuu, haltijapuu





En ole ihan varma, mutta luulen, että näissä kuvissa on
virolainen pyhä Hiidenpuu, uhripuu, viroksi hiiepuu.

Tämä nauhoin koristeltu monihaarainen puu kasvoi
Narva-Jõesuun tien varrella, aika lähellä hotelliamme.
Emme huomaneet reissulla muita näin runsaasti koristeltuja puita. 
Eräällä hautausmaalla oli muutama nauha niin ikään
eräässä lähipuussa, mutta luulen niiden olleen kaipaavien muistonauhoja.

Oli harmaata ja sateista kun ajelimme Narvaan, enkä silloin kuvannut 
tätä puuta, vaan sovimme Hanin kanssa kuvaavani puun kotimatkalla.



 Kotiinlähtiessämme ei ollut yhtään sen kauniimpi eikä kirkkaampi päivä, 
mutta kuvasin puuta ja sen nauhoja kuitenkin, kunnioittavan etäisyyden päästä.

Olen näköjään keskittynyt kuvaamaan lumisateessa ja tuiskussa vain
monihaaraisen puun kirjavia nauhoja joten en voi nyt jälkikäteen sanoa edes,
mikä puulaji oli kyseessä, mutta lehtipuu se ei ollut... 

Kaikissa puukuvissani näkyy vain kymmeniä,
jos ei satoja nauhoja...

Puu jotenkin lumosi minut. =) 

Puun kirjavien nauhojen arvoitus ei ratkennut 
vaikka kuinka netistä yritin tietoja löytää.



Viimein törmäsin tutkimuksissani sellaiseen sivustoon kuin Taivaannaulaan, 
joka on suomalais-karjalaista tunnettua kansanperinnettä jatkava ja edistävä yhdistys.

Laitoin heidän sivuilleen kyselyn, mitä nauhat Narvalaisessa puussa 
saattaisivat merkitä, koska päättelin sivustonsa perusteella että sieltä se tieto löytyisi.


Sainkin aika nopeasti ystävällisen vastauksen 
Mikko Vesteriseltä, Taivaannaulan varapuheenjohtajalta:

- Kuvien perusteella tuo näyttää vahvasti uhripuulta.
Toinen, tylsempi vaihtoehtohan olisi se,
että nauhat ovat vain koristeena, mutta sitä en oikein usko.

Mikko Vesterinen jatkaa: 
-"Nauhaperinne on Suomessa vanhastaan merkinnyt 
usein yksittäisiä kotitaloja tai kyläyhteisöä suojelevalle pitämyspuulle 
eli haltijapuulle annettavaa lahjaa kiitoksena 
puun tarjoamasta suojeluksesta.

"Samaa perua lienee tapa 
koristella joulukuusikin nauhoin."

Puiden merkitys taas liittyy laajemmin vanhoissa 
myyttirunoissakin esiintyvään maailmanpuuajatteluun
 (taivaankantta kannattelee Pohjantähteen eli 
Taivaannaulaan kiinni kasvava elämänpuu). 

Tiettyjä puita on pidetty pyhinä ja niille osoitettu
uhrilahjoja oman talon/yhteisön onnen turvaamiseksi.
  Nauhaperinteessä on yhtymäkohtia myös vainajainpalvontaan, ainakin
  Karjalassa. Karsikkopuiden eli esivanhempien muistopuiden oksiin on
ripustettu värikkäitä nauhoja tai vaatekaistaleita, jotka jo
 olemassaolollaan risti- tai nimimerkki vuosilukukaiverruksen ohella
kertovat vainajalle, missä kohtaa elävien maailma alkaa ("raja").
  -Näillä tiedoilla nauhojen värimaailmaakin voisi analysoida ainakin sen
  verran, että punainen on perinteisesti "veren värinä" liitetty symbolisesti
  elämänvoimaan ja elämän suojelemiseen. 
Tässä merkityksessä niitä on paitsi
  ripustettu pyhinä pidettyjen puiden oksille myös käytetty rautakauden
  lautanauhavöissä (ja myöhemmissä pirtanauhoissa) yleisesti yhtenä pääväreistä."

Kiitos Mikko Vesterinen
sinne Taivaannaulaan.  


Nyt osaan hiljentyä
vielä suuremmalla kunnioituksella
kaikkien mahdollisten haltijapuiden alle.

Mielestäni omassa pihassammekin on
yksi eräänlainen haltijapuu... <3