Luonnon omat leikkikentät

Tiedetään, että ihmiset ovat löytäneet iloa jalkojensa alla olevista hiekanjyvistä muinaisista ajoista lähtien. 

Tämänpäiväinen hiekkaleikkipäivä on tarkoitettu paljain jaloin seikkailuun ja luovaan leikkiin. Hiekassa leikkiminen on mahdollisuus olla yhteydessä maahan ja päästää luovuus valloilleen. Olipa kyseessä sitten laaja rannikko tai takapihan hiekkalaatikko, tämä päivä muistuttaa miten päästetään mielikuvitus vapaaksi. Hauskanpidon lisäksi päivä on kunnianosoitus tälle luonnon leikkikentiltä löytyvälle ajattomalle ilolle. 

Hiekka on ollut ihmisen ilmaisun kangas vuosituhansien ajan, tarjoten kosketeltavan kokemuksen, joka rauhoittaa sielua ja herättää mielikuvituksen. 

Varhaisimmat hiekasta löydetyt jalanjäljet ovat noin 117 000 vuotta vanhoja.  

Hiekkaleikkiperinne kehittyi merkittävästi ajan myötä. 1900-luvun alkupuolella hiekassa leikkimisestä oli tullut rakastettu ranta-aktiviteetti, osittain sellaisten innovaatioiden ansiosta kuin vuonna 1902 patentoidut hiekkalinnojen muotit, jotka helpottivat hiekkateosten luomista. Tämä herätti laajaa kiinnostusta hiekkalinnojen rakentamiseen. 

Sveitsiläinen psykoanalyytikko Carl Jung kehitti vuonna 1914 hiekkaleikkiterapian, joka korosti entisestään hiekan terapeuttisia hyötyjä. Hiekkaleikit tarjoavat oivalluksia alitajuntaan luomalla ja manipuloimalla hiekkamaisemia. 

1950-luvulla leluteollisuus alkoi tuottaa erilaisia leluja, jotka oli suunniteltu erityisesti hiekalla leikkimistä varten. Tämä aikakausi toi mukanaan myös hiekkalaatikoiden nousun leikkikenttien ja takapihojen vakiovarusteeksi, jotka tarjosivat lapsille oman tilan mielikuvitukselliselle leikille.

Ensimmäinen kansainvälinen hiekanveistosfestivaali pidettiin vuonna 1974. Se vakiinnutti "hiekassa leikkimisen" ajanvietteenä ja arvostettuna taiteellisen ilmaisun muotona. 

 

  

Muutamia ehdotuksia tälle päivälle, jotka tuovat esiin sisäisen lapsen jokaisessa 

 

Rakentakaa unelmalinnoja suoraan rannalle tai hiekkalaatikkoon. Vain mielikuvitus on rajana. 

 

 

 

 

Voitte piilottaa"aarteita" hiekkaan ystävien tai perheen löydettäväksi. Olipa kyseessä sitten pienet lelut, kolikot tai jopa vain värikkäät kivet, se lisää seikkailun elementin hiekkaretkeen.

Aivan kuten teette lumienkeleitä talvella, kokeilkaa tehdä kesällä hiekkaenkeleitä!  

Muovailkaa hiekasta erilaisia muotoja ja hahmoja. Ehkä hiekkakilpikonna tai rakas lemmikki. 

 

Picture: 𝓉𝓇𝒶𝓃𝓆𝓊𝒾𝓁𝒾𝓉𝓎 
 

Kirjoittakaa viestejä tai piirtäkää kuvia hiekkaan lähellä veden reunaa. Näin voi lähettää viestin merelle. 

 

Picture: 𝓉𝓇𝒶𝓃𝓆𝓊𝒾𝓁𝒾𝓉𝓎 

 

Kävelkää rannalla ja luokaa polkuja hiekkaan. Se on yksinkertainen, rauhallinen keino nauttia rannasta ja jättää väliaikainen merkki läsnäolosta. 

Jos ranta ei ole vaihtoehto, täyttäkää lastenallas hiekalla luodaksenne tilapäinen hiekkalaatikko. Mikä loistava leikkipaikka lapsille, jossa voi pitää hauskaa poistumatta kotipihalta. 

 

 

Sinä itse voit vaikkapa antaa hiekanjyvien valua sormiesi välistä ja tuntea miten se rauhoittaa.  

  Leiki hiekassa -päivä
#PlayInTheSandDay

/DOTY

 

 

 

Älä muutu koskaan
liian aikuiseksi
ja totiseksi
Pidä hengissä
se pieni lapsi
sisimmässäsi

- Una Reinman 

#playinthesand 

#leikihiekalla  

#hiekka  

#hiekkalinna   

#hiekkaleikki  

#hiekkaranta 

#hiekkadyynit  

#hiekkalaatikko 

#hiekkalaatikolla
#hiekkaleikkejä 

#hiekkaa 

#hiekkaveistos  

#hiekkateos  

#hiekkamuotti 

 #hiekkalinnamuotti 

#hiekkalelut  

#hiekkaleikkiterapia 

#hiekkaterapiaa  

#hiekkapatsas  

#piirrähiekkaan 

#hiekkaankirjoitettu 

#jäljethiekassa  

#hiekanjyvä 

#merenranta 

#järvenranta 

#aaltojenviemää

Hiekkaleikkipäivä

Ota tänään lapioita, hiekkamuotteja, ämpäreitä, 

mielikuvitusta, eväät ja lapset mukaasi 

ja menkää meren tai järven rannalle leikkimään. 

Voitte tietysti mennä ihan vaan 

pihan hiekkalaatikollekin tai 

leikkipuistoon. Tärkeintä on juuri

yhdessäolo, koska sattuu olemaan  
sekä Poikien ja tyttärien päivä 
että myöskin Hiekkaleikkipäivä. 


PS: Tänään on myös osittainen 
auringonpimennys. 

Poikien, tyttärien ja hiekkaleikkien päivä

Lapset, 
nuo rakkaat ja tärkeät 
ihmiset, jotka haluaisit 
pitää aina lähelläsi. 


Tänään on 
Poikien ja tyttärien päivä.

 Joka päivä sitä miettii, miten ne 
omat pojat ja tytär 
maailmalla pärjäävät. 
Toivoo, että heillä 
olisi kaikki hyvin. 

On myöskin Hiekkaleikkipäivä. 
Kaikki vaan hiekkalelujen 
kanssa nyt siis hiekkarannalle 
tai pihan hiekkalaatikolle.

Malagaan

27.4.2017:

Minun teki niin mieli kahlaamaan 

meren rantahietikolle 

että Hani käänsi auton nokan 

kohti rakasta Välimerta ja Malagaa. 

Ihan parhautta! 
Vaikka emme ole mitään 
auringossa löhöäjiä, 
se meri virkisti meitä rantakahlaajia, 
 ja tuuli puhdisti sielua, 
ja lämmin hiekka varpaiden 
väleissä vei pois alakuloa... 

Kengät pois... 
Nuo kangaskengät mie kävelin 
ihan puhki. Roskiin jäivät sinne sitten 
reissun päätteeksi. 

Lämmintä 24 astetta ja pari tuntia rannalla 

istuessamme meinasimme palaa 

aurinkovoiteista huolimatta. 

Niinpä lähdimmekin kohti ilmastoitua autoa 
ja takaisin Osunaa kohti. 

Kaunista. 

Näen tässä vuoressa 
lepäävän jykeväleukaisen intiaanin. 
Näetkö sinä? 

Hani-rakas kysyi taas 
mitä minä söisin tänään 

ja minä vastasin kuten melkein 

aina että kalaa tai kanaa. 

Se on sellainen vitsi. 
Harvemmin sellaista 
kuitenkaan saan ruuaksi. =D 

Mutta joskus onnistaa... 

Takaisin hotlalle mennessämme löysimme 

ravintolan nimeltä El marquese. 

Minä sain paistettua kalaa, 
parsaa, ja muusia! 
Hanin pihvi oli peitetty 
noilla ilmakuivatuilla, mutta kun 
hän poisti ne, oli pihvi ihan ok 
kuulemma. 

Oli kyllä paras ruoka täällä ollessamme,

mutta miinusta tuli noista kuvaamistanikin 
leivistä jota emme olleet tilanneet 

ja joita emme edes hipaisseet,  
vaan ne jäivät koskemattomina pöytään, 

ja jotka kuitenkin erikseen laskutettiin!

Huomasimme virheen vasta myöhemmin 

niin emme saaneet tuota ylimääräisesti 

laskutettua 5 euroa takaisin. 

Pitäkää siis varanne, jos viattomasti 

pöytäänne tuodaan leipää... 

Varpunen syö gluteenittoman 
keksini murusta rannalla... 

Sitten suihkuun illalla ja 
taas matkalaukkujen pakkausta,

sillä huomenna lähdemme ajelemaan 

kohti Sevillaa, palautamme auton 
ja siitä junalla takaisin Madridiin 

jossa yövymme uudessa, kolmannessa hotellissa 

reissumme aikana, kauempana keskustasta. 

Löytyihän niitä bougainvilleoitakin! 




Uusiin seikkailuihin siis. 

Sinivalkoista

Raikas ranskalainen parveke. =) 

Turistit lähtee linnut jää...

Välimeren rannalla...

Näissä vietimme tovin...

Joskus ei sanoja tarvita 

vaan kuvat puhuvat... 

Kolikon kääntöpuoli

Keräsin Torremolinoksen rantahietikolta simpukankuoria niin että lopulta Hani alkoi jo topputella, etten saa poimia niitä yhtään enempää.

-Miksen?
-No onko noin paljon edes laillista kerätä niitä, pelotteli mies.
-Ei tämä nyt paljon ole. Muutama...
-Miks sä keräät niitä? Mihin sä niitä tarvit?
-Muistoksi...
-Nehän painaakin ihan hirveesti! Saat itse kantaa ne omassa matkalaukussasi!
-No okei. Nää riittää... Tällä kertaa... =)

 Keräämäni simpukankuoret pestyinä hotellin kylpyhuoneessa... 

Ei niitä nyt NIIN kauheasti ole. Vai? =) 

Emme me pahemmin mitään tuliaisia tuoneetkaan tällä kertaa. Itselleni ostin pari puseroa, viime kesän hurjassa remontissa tuhoutuneiden tilalle. Mies osti fleecepusakan. Koetin saada hänet menemään espanjalaiselle parturille, jotta he olisivat leikanneet hänelle kivan, ihan uuden hiusmallin ja ajaneet partansakin, mutta ei tuo vanhoillinen mieheni suostunut. =)

Kaikki ei suinkaan tässä maassakaan ole paratiisia. Kerjäläisiä oli jonkin verran joka päivä jossakin päin, varsinkin kaupungeissa.
Syrjäkylillä emme nähneet kerjäläisiä. Hani ei koskaan anna mitään kellekään kerjääjälle, mutta minä aina hellyn. Voin niin samaistua siihen heidän olotilaansa...

Malagan lentoasemalle oli eniten kerjäläisiä. He penkoivat avoimia roskalaatikoita joihin turistit heittivät roskansa ja puoliksi juomansa juomat pahvimukeissa. Näimme, miten nämä ihmispoloiset kulkivat roskalaatikoiden reittiä, joivat muiden ihmisten juomien jämät ja laittoivat suuhunsa jonkun jättämän sämpylänpuolikkaan, tonkivat roskia...

Kentällä jaoin kaikki loput kolikkoni pois. Kuuromykkä mies sai kolikkoannoksen, nuori mies sai pari euroa kahviin, kuumeinen mies sai kourallisen kolikoita kun Hanin silmä vältti. Kuumeinen otti kämmenistäni kiinni kuin siunaten ja minä olin pahoillani ettei minulla ollut antaa enempää...

Auringonlaskua odottamassa

Pärnun valkoinen hiekkaranta houkutteli katsomaan 

miltä auringonlasku siellä näyttäisi.
Tässä näkymiä Riianlahdelle,
noin tunti ennen auringonlaskua.

Olen sisämaan kasvatti ja meri on minulle aina
sellainen kunnioitettava ihme. 

Meri solisi,
ei aaltoillut
vaan solisi lakkaamatta
vyöryen kohti rantaa...

Taivas alkaa jo saada iltaruskoväriä.

Koska turistisesonki oli jo ohi, 

oli silmänkantamattomiin jatkuvalla
pitkällä rannalla ihanan rauhallista. 

Ei lokkeja, ei ihmisvilinää. Meitä oli rannalla vain muutama
paikallinen ja pari turistia. Muutama paikallinen ajeli polkupyörillä
dyyneillä ja hiekkarannalla.

Vain yksi nainen näkyi uimassa.
Vesi oli jo aika kylmää...
Ainakin minun makuuni,
joka en ehtinyt talviturkkia tänä kesänä
edes heittää...

Minä uskalsin paljastaa vain jalkapohjani 

hetkeksi viileälle valkoiselle hiekalle, 

jota ilta-aurinko jo punasi.
Kiskoin kuitenkin kengät äkkiä
takaisin kun jalkojen kimppuun kävi
tuollaisia pieniä kärpäsiä.
:)

Nyt aurinko meren taa jo vajosi 

kaikki pilvet värjäsi.

Auringon puolikaskin katoaa nopeasti.
Se päivä päättyi nyt...

Kuulin erään miehen sanovan toiselle, ohi kulkiessaan,
kuinka tämä päivä oli ihan täydellinen.

Niin oli minustakin. =) 

Olinpa onnellinen
saadessani nähdä tämän.