Suklaamaailmanloppu

Maailmalla huhutaan suklaan loppumisesta. 

Kaakaopavun, tuon jumalten ruuan,
muinoin asteekkien aarteenaan ja
rahanaan pitämän kallisarvoisen siemenen
ja siitä saatavan suklaan tarina
on vaarassa saapua päätepisteeseensä.  

Suklaata kulutetaan maailmassa entistä enemmän.
Siitä ovat kiinnostuneet sellaisetkin kansat joille se oli
vielä jokin aika sitten vieras tuote, mm kiinalaiset. 
 Suklaa, varsinkin tumma suklaa, on terveellistä...

Mutta suklaanystävien täytyisi tietää
eräs ikävä ilmiö suklaaseen liittyen. 

Viljelijälle maksetaan kaakaosta niin mitätön hinta, 

ettei heillä ole varaa maksaa työntekijöilleen kunnon palkkaa. 

Näin ollen kaakaoviljelmillä käytetään työvoimana niin 

viljelijöiden omia lapsia kuin lapsiorjiakin.

Vaikka viljelijät ovat lupautuneet luopumaan lasten käytöstä 

raskaassa ja terveydelle vaarallisessa kaakaon viljelyssä, 

lapsia on silti viljelmillä töissä edelleen. 

Valitettavasti niin minun kuin sinunkin suklaasi 

saattaa olla lapsityövoimalla tuotettua.

Kaakaopuun ongelmina ovat lisäksi kuivuus ja sienitaudit.
Siksi jotkut kaakaonviljelijät ovatkin siirtyneet helpompiin
viljelyskasveihin, muun muassa maissiin.

Olisimmeko me suklaanystävät valmiit maksamaan
suklaasta sen viljelijöille paljon enemmän,
jotta asioiden tila paranisi siellä missä kaakao vielä kasvaa,
että suklaan tarina jatkuisi?


Reilun kaupan suklaa ja kaakao.

Kiusaamisesta...

Hilkka Ahde on nostanut kanteen ex-pomoaan vastaan työpaikkakiusaamisesta. Hän on kertonut ex-pomostaan XX:stä mm: "Hän ei tervehdi minua, ei vastaa puheluihini, eikä noteeraa minua millään tavalla."

Mutta näinhän muissakin suomalaisissa työyhteisöissä toimitaan, eikö vaan? Sellaistahan se arki ja todellisuus monellakin on. Näin käy yleensäkin paikoissa joissa muutama ihminen kokoontuu jonkun asian vuoksi yhteen. Aina on olemassa joku, jota joku toinen tai jopa osa muuta porukkaa näkyvästi karsastaa. Työkaverit saattavat pomon lisäksi suhtatua noin toisiin työntekijöihin eivätkä kohdatessaan ole tuntevinaan sinua.
Minäkin olen ollut muutamassa tuollaisessa työpaikassa. Ne olivat ahdistavia kokemuksia.

Niin ja vaikkapa perhepiirissä, sukulaisten kesken tai jopa naapurien kesken saatetaan käyttäytyä tällä tavoin. Mitä eroa Ahteen kokemaan? Ei mitään. Tuo on suorastaan nykysuomalaisuutta.
Valitettavasti. Vai onko sellainen käytös kansainvälistä?

Tosin jos katselee tv:sta Diili- tai Hell's Kitchen ohjelmia, tietää, miten kauheata kohtelu ihan oikeasti työpaikalla voi olla. (Vaikka ne ovatkin käsikirjoitettuja ja viihdeohjelmiksi tarkoitettuja show-pläjäyksiä, on niissä tietynlainen todellisuuspohja...) Siksipä en katso kyseisiä ohjelmia, en englanniksi enkä suomeksi koska ne ovat ahdistavia ja tuovat mieleen pahoja muistoja eivätkä todellakaan viihdytä.
-Pomottajatyyppi ei aina muuten välttämättä ole miespuolinen...

Ahde jatkaa: "XX:n käyttäytymiseen kuului toisten työntekijöiden arvostelu ja jopa haukkuminen, mitä jo alussa vähän ihmettelin..."

Tuokin on niin tuttua. Noinhan työpaikoilla yleisesti tehdään. Eikö?
Joku ikuisesti ja aina mitätöi kaiken tekemäsi, eikä ikinä todellakaan sano mitään positiivista. Negatiiviset asiat hän kyllä tuo kovaan ääneen esille. 
Olen sellaisissakin työpaikoissa ollut, hetken.

Varsinkin kun joku on poissa, niin hänet porukalla selän takana kunnolla haukutaan...
Puhumattakaan nyt siitä, että samalla tavalla jälleen saattaa joku läheinenkin puhua sinusta, ja vaikkapa muista ystävistään ja sukulaisistaan. Mitä eroa Ahteen kokemaan? 

Ahde: "XX oli tosi vihainen, oli että saatanan perkele, pilaat koko XXX:n maineen. Hän sanoi, että ajattelu on minulta kielletty, hän sanoi, että tästä lähtien sinä teet vain muistioita..."

Voi, voi niin tuttua takuulla monelle. Kiroaminen, manaaminen ja yleinen lannistaminen, kaikenlainen henkinen lyttääminen on tuttua monelle. Niin työkaverille, alaiselle, sukulaiselle toisen sukulaisen taholta tai jopa puolisoiden kesken käytyä nillitystä.

Mitä eroa siis näilläkään muiden ihmisten kokemilla sattumuksilla töissä ja kotona on verrattuna Ahteen kokemaan?

Ehkä se, että joskus joku on saattanut menettää jopa omankin malttinsa ja hän on antanut samalla mitalla takaisin sille ikuiselle toisten panettelijalle, mustamaalaajakiusaajalle, eikä ole enää missään tekemisissä moisen kanssa.

On Ahteen tapauksessa muutakin eroa.
Me muut emme ole nostaneet näistä asioista oikeusjuttuja...

En todellakaan puolustele syrjintää millään tavoin, enkä missään tapauksessa väheksy Ahteen kokemuksia enkä asian julkiseksi nostamista. Päinvastoin. Pointtini onkin, ettei alentavaa syrjintää tulisi kenenkään sulattaa keneltäkään. Piste.

Joka asiassa vaan pitää olla se ensimmäinen, se ennakkotapaus, se rohkein joka uskaltaa nostaa teräväkyntisen kissan pöydälle. Ehkä tämä mahdollinen käytöksestään vastuuseen joutuminen saa tylyttäjäpomottajat, työkaverit jne hieman miettimään, miten kohtelevat kanssaihmisiään.



Lainaukset: Iltalehti