Näytetään tekstit, joissa on tunniste käpytikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käpytikka. Näytä kaikki tekstit

17.5.2018

Lasten lintuviikko





Lasten lintuviikko on lintutapahtuma kouluille, päiväkodeille, perheille ja muille lapsiryhmille. Tapahtuman tarkoituksena on tutustua lintuihin ja lintuharrastukseen etsimällä merkkejä lintujen pesinnästä. Kannustamme kaikkia lapsiryhmiä lähtemään linturetkelle. 


Lasten lintuviikkoa vietetään 14.–20.5.2018. 

Lasten lintuviikon retkellä ei tarvitse tunnistaa lintulajeja, vaan yhdessä havainnoidaan mitä linnut tekevät. Löytyykö pesinnän merkkejä? Lintujen pesintä kiehtoo sekä lapsia että aikuisia, ja pesinnän merkkien etsimisen voi ajatella vaikkapa hauskana salapoliisileikkinä. 

Toukokuun lopulla monien lintujen pesimäaika on parhaimmillaan, ja lintuja on helppo nähdä ja kuulla kaikissa ympäristöissä. Retkelle voi siis lähteä minne vain, kuten puutarhaan, lähimetsään, joen rantaan tai vaikka vain koulun pihalle.




Mitä pesinnän merkkejä etsitään?

Ei haittaa, vaikka ette löytäisi yhtään pesää. 
Monenlaisia pesinnän merkkejä voi löytää, 
vaikka ei olisi lähelläkään pesää: 

-Lintu hakee tai kantaa pesämateriaalia (esim. oksa, heinä, sammal).
-Lintu rakentaa pesää (esim. tikka hakkaa koloa).
-Lintu varoittelee tai hyökkäilee kohti petoa (esim. varista).
Huom, tähän kohtaan sopisi pedoksi ennemminkin 
KÄPYTIKKA! SE on oikea pesärosvo!
-Lintu menee usein mahdolliseen pesäpaikkaan (esim. räystään alle).
-Lintu kantaa ruokaa (esim. toukkia).
-Lintu hautoo pesässä (istuu paikoillaan)
-Pesä tai pönttö, josta kuuluu poikasten ääniä.
-Poikasia, jotka ovat jo lähteneet pesästä.






Pesinnän merkkejä voi etsiä ja löytää, vaikkei tunnistaisi yhtään lintulajia! Katso lisätietoja materiaaleista.
Tapahtuman järjestävät yhteistyössä BirdLife Suomi 


birdlife.fi/tapahtumat/lasten-lintuviikko 






















11.11.2016

Nokkavia ja pitkähampaisia






Tilhilauma saapuu yleensä talven tullen popsimaan 
loppuja pihlajanmarjoja ja niitä on ihana katsella 
ja kuvata. Tänä vuonna kuitenkin ahneet räkättirastaat 
söivät kaiken harakoiden kanssa kilpaa, 
eikä ihanille tilhille jäänyt kuin rippeet joten 
ne jatkoivat matkaansa jonnekin muualle, 
etten ehtinyt edes kameraa hakea 
- saati kissaa sanoa. 

Mustarastaskin kävi paikalla vain toteamassa 
ettei pihapuissa ollut enää omenia, 
eikä yhtään pihlajanmarjaa. 

Olisi pakastimessa ollut hieman 
pihliksiä, mutta olen varannut ne 
mahdollisen joulunpunaisen 
pihlajanmarjamarmeladin tekoon... 



Toisinaan kuuluu haukan huutelu, 
mutta en ole nähnyt sitä koskaan joten en tiedä 
mikä haukka se mahtanee olla. 
Mutta sen aterioiden jäännöksiä olemme joutuneet 
kyllä näkemään ja siivoamaan pois pihasta. 
Milloin kohtaamme rastaan, 
varpusen ja toisinaan jopa harakan jäännöksiä. 

Yleensä linnuista jää jäljelle 
vain siivet... =(


Varpuset rakastavat Valamonruusupensaita, 
joiden suojasta niitä ei voi napata kulkukissa, 
haukka eikä kettukaan. 




Punatulkku-urokset eivät siedä muita lintuja lintulaudalla, 
ainakaan täälläpäin. Vain puoliso saa tulla 
syömään yhtäaikaa uroksen kanssa. Muut linnut 
uros ajaa tiehensä. Tämä onkin siksi harvinainen 
kuva että viherpeippo sai napattua 
auringonkukansiemenen ennen kuin tulkku 
käveli sitä kohti ja ajoi sen uhmakkaasti tiehensä.




Muut linnut ruokailevat hyvässä sovussa keskenään. 
Paitsi kun harakka ryntää liippaamaan nokallaan 
ison määrän siemeniä laudalta maahan, 
lentävät pienet linnut tiehensä ja lauma 
muita harakoita saapuu laudan alle juhlimaan. 


KK:ssa oli artikkeli, kuinka pihaan saa toivomiaan lintuja:

Linnuilla on lempiruokia siinä missä ihmisilläkin. Lintulaudan kattauksella voi 
vaikuttaa siihen, mitä siivekkäitä pihapiirissä lentelee.
Mustarastas on huilisti ja kaunotar, jolle kannattaa järjestää ihan omaa syötävää: 
kuivia omenanpaloja tai kuivattuja pihlajanmarjoja.
Kanta-asiakkaita lintulaudoilla ovat tiaiset ja peipot, joille maistuvat auringonkukansiemen ja murskattu maapähkinä.
Ravintolan suosio voi houkutella paikalle myös närhin tai urpiaisen. Perussetti siemeniä 
ja pähkinää kelpaa niiden lisäksi varpuselle ja usein pyryjä ennakoivalle punatulkulle. 
Vanha kunnon kauralyhde maistuu keltasirkulle ja punatulkulle, mutta ruokana se on aikamoista höttöä. Parasta voimaruokaa on tali, jota nokkivat kiitollisena tiaiset, varpunen ja mustarastas, joskus jopa tikka.
Jos kaupan talipallot eivät innosta, tee itse kauniimpia. Muotiksi sopivat pienet ja kauniin 
muotoiset esineet kuten piparimuotit ja silikoniset muffinssivuoat. Kattilassa sulatettuun 
taliin voi sekoittaa pähkinämurskaa ja siemeniä sekä upottaa narun.


Käytännössä se menee kuitenkin niin, että harakat (joita ei oltu 
edes tilattu vaan ne tulevat yllätyksenä)  sekä orava käyvät 
nopeasti nappaamassa pähkinät ja muut herkkupalat, 
ja naakkalauma hotkii harakoiden kanssa ne talipallot, 
rastaat tyhjentävät ennen etelään lähtöään pihlajat marjoista 
ja omenapuut omenista, rusakot nousevat takajaloilleen 
ja syövät pihasta pois kauralyhteet ja pikkulinnut 
jäävät koputtelemaan niitä auringonkukansiemeniä. 
Jos laitat kauraa siemenseokseen, se toki houkuttelee 
keltasirkkuja ja punatulkkuja, monille muille linnuille 
se on outo siemen jota ne välttelevät ja tiputtavat 
kaurat hangelle. 

Kauraryyneistä pitävät kaikki linnut. 
Yleensä vaan harakat hotkivat nekin 
ennen kuin muut linnut edes niitä näkevät. 


Meidän pihamme lintulaudoilla piipahtaa 
enimmäkseen varpusten parikymmenpäinen lauma, 
tali-, ja sinitiaisia, viherpeippoja, punatulkkuja, 
keltasirkkuja sekä toisinaan kuusitiaisia, tiklejä, 
urpiaisia ja tietenkin oravat, varikset, harakat, naakat, 
tuhma käpytikka ja *kakkiaisfasaanit laudan alla.




Tämä kurre arvasi että hänelle ne 
auringonkukansiemenet oli tarkoitettukin. 
Katso miten sievästi ja säännönmukaisesti 
se napsii siemenet kukkapohjasta. 


Usein ne tarkistavat muuten vaan kukkapurkit. 
Olenpa nähnyt kun ne ovat kaivaneet ruukusta 
 harsokukan juurakon ja vieneet sen mennessään.  

Niin että kyllä ne oravatkin osaavat tehdä 
tuhoja. Kun kerään kuusenkäpyjä terassille 
ne käyvät viskelemässä osan lattialle 
ja osan vievät mukanaan hopeapajun 
oksalle ja kohta puun alle lentelee kävyn 
suomuja ja keskusruoti. 

Hupsuja olioita. 

Eräs orava oli niin rohkea että se tuli 
ovelle asti ja tykkäsi riisikakuista, 
joita se natusteli mielellään. 
Mutta sitä oravaa ei ole enää 
näkynyt. Kesällä hautasin jälleen 
erään auton alle jääneet... 
Jospa se oli juuri se. =/ 



Toisinaan oravat popsivat pikkulintujen kanssa 
siemeniä lintulaudoilla, mutta yleensä ne syövät 
lautojen alta, lupsakoiden varisten kanssa. 

Käpytikka ei ole kovin mukava tuttavuus. 
Tämän vanhan lintulaudan suuaukkoakin ne ovat 
yrittäneet laajentaa, usein nokkaisevat pikkulintuja 
päähän sattuessaan samaan aikaan laudalle, 
ja keväällä pesintäaikaan ryöstävät linnunpoikasia 
pöntöistä. En tykkää! =(



Tällainen jännän värinen varis 
on joskus varisparvessa mukana. 
Onneksi muut eivät tippaakaan 
kiusaa eivätkä ylenkatso sitä 
vaikka sen höyhenpuku muistuttaakin 
enemmän harakkaa, joille varikset 
kyllä antavat hatkoja ruokintapaikalta. 





Jänistuhoja vastaan ostimme Viron reissulla jänis- 
 ja peurakarkotetta. Se liuotetaan veteen ja sillä 
suihkutetaan ne kasvit, joita ei voi verkottaa, 
niin kuin vaikkapa aitataimet. 

Vuosi sitten testasimme ainetta ensimmäisen kerran 
ja tuloksista rohkaistuneina päätimme tänä syksynäkin 
suihkutella kasveja sillä. 
Aineen teho kestää puolisen 
vuotta paketin mukaan, 
eli sopivasti talven. 

Pihassa on kyllä verkotettu hedelmäpuita 
ja muita rusakoiden mielestä herkullisia kasveja, 
mutta usein ne syövätkin jotakin muutakin 
josta eivät muina talvina ole olleet 
lainkaan kiinnostuneet. 


* Fasaanit ovat syöneet hirmuisen määrän kukkasipuleita
pihastamme, siksi pilkkanimitys. =(
Kukkapenkitkin pitää suojata verkoilla niiden 
vuoksi. Jos ei pakkanen niin sitten joku eläin 
on kasvien tuho tällä pihalla. 

Mutta sellaista se on 
kun yrittää rakentaa puutarhaa. 
Ylä- ja alamäkiä 
niin kuin koko elämä. 


 


25.2.2015

Käpytikka on petolintu!




Jos pihassasi on pikkulinnunpesiä tai linnunpönttöjä, häädä käpytikka tiehensä!

 

Ai miksi?

 

Koska käpytikka ON PETOLINTU!!

 

Olemme joutuneet omin silmin toteamaan miten käpytikat repivät pikkulintujen poikasia pihan linnunpöntöistä ja vievät ne nokassaan aterioiksi omille poikasilleen!

On todella vaikeaa yrittää häätää petolintua pois pienten lintujen pesäpönttöjen lentoaukolta ja yrittää heitellä  kaikilla mahdollisilla esineillä sitä! Kiihkeän raadollisesti se tahtoisi syödä kaikki pihamme pienet viattomat tiaisten ja kirjosieppojen poikaset!😓



Muista että lintupönttöjen lentoaukkoihin pitää laittaa se peltilevy, sille on tarkoituksensa!!!

Jos sitä ei ole, tämä petolintu suurentaa hetkessä lentoaukon ja vie pikalounaikseen koko pikkulintujen pesueen!!!

Pellitetystäkin lentoaukosta mahtuu pönttöön tikan pää, ja se osaa käyttää sitä tietoa hyväkseen vieraillen pöntöillä silloin, kun poikaset ovat jo niin suuria että ne jonkun tullessa pöntön suulle luulevat emokseen tulijaa nousten toistensa päälle saadakseen ensimmäisen suupalan emoilta ja vastassaan onkin petolinnun kova nokka, joka kiskaisee pian tuskasta kiljuvan poikasen pois turvallisesta lintukodosta vieden uhrin ruuaksi omille poikasilleen!

 

💔


Kerran sain huudollani ja kiljunnallani pelästytettyä jo sinitiaisen poikanen suussaan lentävän käpytikkaroiston ja tikka pudotti vahingossa poikasen nurmikolle, josta minä äkkiä nappasin sen pikkuisen ja kiipesin linnunpöntölle ja pudotin lentoaukosta poikasen takaisin...! 

 



- Seuraavana syksynä, kun heittelin kerran leivänmuruja pihan hassuille lemmikkivariksille, tuli pieni sinitiainenkin syömään niitä ja mietin sen rohkeutta ihaillen, voisiko se olla juuri se, jonka pelastin... 💗





"Kesäisin käpytikka syö hyönteisiä ja niiden toukkia. Se voi syödä myös marjoja ja ryöstää muiden lintujen munia ja poikasia."/Wikipedi
Aika heikosti netissä kerrotaan tämän petolinnun raadollisuudesta... =/

 

Kerran päästyään lihan makuun se ei luovu siitä ja opettaa seuraavallekin sukupolvelle tämän "pikaruoan" 😪