Jo kauan, kauan sitten,
rakastuin lapsuudenkodin
pihan upeisiin pioninkukkiin.
Ovat ne sellaisia pihan kuninkaallisia.
💗
Kun aikoinaan Hanin kanssa
hankimme rintamamiestalon
melkein typötyhjällä pihalla,
ostin heti pihaan pionien juurakoita.
Hankin niitä vuosi vuodelta lisää.
Niinpä minulla olikin lopulta 10 komean pionin
penkkirivi. Rakastin niiden muhkeita kukkia,
niiden tuoksua ja värejä.
💗
Olisin halunnut napata mukaani pioneja
hääkimpuksikin, kun heinäkuun 11.s
kahdeksan vuotta sitten menimme
maistraattiin Hanin kanssa ja
nuoriso piti meille kivan hääpäivän
Lahden Launeen perhepuistossa,
mutta ajattelin, että kimppua heittäessä
kukat hajoisivat, niin en sitten ottanut niitä,
vaan hankin vaaleanpunaisen ruusukimpun.
En muistanut, että olisin voinut tehdä pienen
ns heittokimpun jostain kestävämmistä kukista.
-Nunnukka-tytär muuten sai sen kimpun silloin...
💗
Kun päätimme sitten muuttaa pois talostamme,
oli vaikeinta luopua pihan kaikista istutuksista;
puista pensaista, kukista
ja erityisesti juuri niistä rakkaista pioneista...
Tulevan omistajaperheen rouva sanoi
pihaa katsellessaan, talon kuntotutkimusta tehtäessä,
miten pihan kasveja pitää vähentää
koska heillä on niin paljon kissoja...?
En kyllä ymmärtänyt
miten niillä asioilla voisi olla yhteys.
Mitään catiota ei ole kyllä näkynyt siellä pihalla,
- olen kuullut monesti talon ohi ajavalta tuttavalta...
Enkä älynnyt napata pioneja mukaani...
No en tosin tulevaan kerrostaloyksiöömme,
mutta vaikka Mamin mökkipihaan.
Annoin hänen mökilleen kyllä muita kasveja, pihastamme
mm: veljeni meille häälahjaksi antamat syyshortensiat
sekä Hanin hankkimat nelimetriset viiniköynnökset,
köynnöshortensian, jouluruusun, tuoksuvan laventelin ja jotain
muutakin... Siellä ne varmasti nyt kukoistavat...
💗
Pionien kaipuusta syntyi tämä runokin:
erästä pientä puutarhaa
jonka omistavat nyt muut
Jota hoitavat uudet kädet
Astelevat toisten askeleet
Kävin siellä eilen unessani
poimimassa sylillisen pioneja
joita kannoin mukanani
jotka tuoksuivat tutulle
Ja niin rakkaille
Lähikukkakaupan kassalla
oli kukkakimppuja kympillä
Vein ne onnellisena kotiini
ja niitä nuuskuttelin
Hoidin puutarhaikävääni
Ehkä ensi yönä unissaní
maljakon luokse vaellan
Aamulla kimppu sylissäni
terälehtiä tyynylläni
vuoteestani heräilen
- Una Reinman
Mutta...
vanhan kotimme ohi taannoin ajellessamme
purskahdin itkuun, koska minulle rakas
pionipenkki oli kadonnut!!!
- Sen koommin en ole halunnut
että ajettaisi entisen kotitalon ohi... =/
mutta voimme ajella pidempääkin reittiä toista kautta...)
💔
Olisipa olemassa jokin paikka, mihin voisi
sijoittaa rakkaita kasveja tilapäisesti jos joutuu
muuttamaan muualle.
Sellainen kasvien sijoituskoti,
josta voisi noutaa ne aarteet joskus
jonnekin uuteen pihaan...
Ja sinä, joka ostat talon jossa on puutarha,
ja ajattelet jostain kasvista, että et pidä siitä vaan
haluat eroon siitä, mitäpä jos kysyisit siltä talon
edelliseltä omistajalta, haluaisiko HÄN se
kasvin itselleen!!???
- Olen minä täällä mökilläkin
katsellut pioneja sillä silmällä...
Ehkäpä hyvinkin täälläkin on
ainakin muutama ihana
Marilynin mekko joskus kukassa...
💗
Koko heinäkuu on muutes
Tämä on vakava asia,
sillä muovi on vaarallinen
ja vaikea jäte.
Heinäkuu on myös jäätelökuukausi,
Minullakin on täällä mökillä vesivärit,
puuvärit, jne ja kartonkia mukanani, mutta
ulkona on ollut niin paljon tehtävää, etten
ole vielä ehtinyt niillä piirrellä enkä maalailla.
Mutta jospa ne sateet nyt alkaisivat,
niin olisi aikaa jopa maalata sisätiloissa...
Heinäkuun alku 1. - 7.7.2022
on myös käsin kirjoitetun kirjeen arvostusviikkoa
Pitääkin ilahduttaa ainakin yhtä ihanaa
joka saattaisi tykätä miun
käsinkirjoittamastani kirjeestä,
jolta itsekin sain hiljattain sellaisen...
💗
