Se on nyt.
Koivuissa on kasvupaikasta riippuen
jo erikokoisia korvia, täällä eteläisessä Suomessa.
Tällaisia hiirenkorvia oli Pukkilassa 25.4.
Tämän saman pikkukosken maisemissa
olemme olleet jo viime syksynä,
sekä talvella.
Joka vuodenaikana maisema on hieman
erilainen. Keväällä se on tällainen.
Tulemme taas kesällä uudelleen.
Vanha tuomikin on jo nupuilla...
Pienet pelto-orvokitkin ovat jo heränneet...
Orvokki-sanan toi suomen kieleen Elias Lönnrot kasviossaan Flora fennica vuonna 1860. Aivan kokonaan hän ei silti sanaa keksinyt, sillä kansa puhui jo ennestään ”orvon kukasta”. /Suomen luonto
Pikkukäenrieskakin jo kukkii.
Ne ovat kuin minipäivänliljoja
tai minimininarsisseja...
Kallion päällä kukki komeaksi kasvanut
posliinihyasintti.
Kevättaskuruohon kukkia on
tänä keväänä yllättävän paljon!
Se on tosin niin pieni kukka,
muistuttaa kauempaa valkoapilan
kukkaa, että saattaa jäädä
huomaamatta monilta.
Kevättunnelmia...
Metsäkurjenpolvetkin aloittelevat
jo kasvuaan.
Samoin poimulehdetkin heräilevät...
...ja valkovuokot...
Pajut kukkivat hurjasti.
Kunnon sade puhdistaisi
maailmaa ja tekisi hyvää
rutikuivalle luonnolle
muutenkin...
...ja perhoset...
Niin yö- kuin päiväsemmoiset.
Erityisen paljon näkyy sitruunaperhosia.
Tämän erikoisen kiitäjän/yökkösen
kuvasi Hani miun kamerallani.
Sen selässä on sydän. <3
Harmaiden lehtien seasta nostaa päänsä
myös lupiini. Toisten iloksi ja toisten riesaksi.
Sanotaan että se ei ole Suomen luonnon kasvi...
On se täällä niin kauan kasvanut että annetaan sen
jo olla. Niin moni muukin meillä kasvava on
alkujaan kulkeutunut tänne omia reittejään...
Antaa kaikkien kukkien kukkia.
PS: lupiini on helppo pitää kurissa
pihapiirissä. KUN se on kukkinut,
leikkaa sen kukkaset pois.
Näin se ei leviä muualle vaan
kasvaa vain sillä omalla kasvupaikallaan.
