" Kolme aikuista sisarusta palaa keskellä metsää sijaitsevaan lapsuudenkotiinsa, jossa heidän vanhempiensa väitettiin joutuneen murhatuiksi. Suunnitelmana on saada talo ja omaisuus valmiiksi myyntiin, mutta käy ilmi, että jokin paha yrittää estää heitä tekemästä niin."
Kävimme katsomassa Koputus-elokuvan.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Elokuvan musiikki oli hengästyttävää ja jäi todella mieleen soimaan, kiitos erityisesti Leonardo (Leo) Antonio Pellegrinon, tunnetaan myös nimellä Leo P!Hän todellakin loistaa tässä elokuvassa! Et voi olla huomioimatta hänen mielettömän upeaa soittotaitoaan!!?
Hän on amerikkalainen baritonisaksofonisti jonka soitto oli aivan mahtavaa!⭐⭐⭐⭐⭐ musiikille ja Leolle!
PS:
Lahden Finnkino Kuvapalatsille sellaisia terveisiä, että ne teidän penkit alkavat olla valitettavasti jo teknisen käyttöikänsä päässä. Penkin keskelle oli muodostunut syvä, ryttyinen kolo. Kaksi tuntia siinä vielä istui, mutta kolmas tunti oli jo kidutusta, eikä auttanut vaikka myttäsin oman toppatakkini selän taakse tyynyksi...
Vinkvink: joku rahakas voisi sponssata Lahden Finnkinolle uudet penkit, tai jopa uuden salin, koska:
Tämä oli anniskeluesitys, joten useilla oli saliin tullessaan viinilaseja ja tarjottimellinen naposteltavaa mukanaan, eikä niille oikeastaan ollut paikkaa missään, joten eräänkin katsojan tavarat tippuilivat kesken elokuvan lattialle moneen kertaan.
Anniskeluesityksiä varten voisi olla olemassa ihan ikioma sali, jossa olisi KUNNON nojatuolit, joissa pystyy istumaan jopa sen 3 tuntia 9 minuuttia, ilman selkäsärkyä.
Juomia sekä naposteltavia varten pitäisi olla olemassa jonkinlainen (esiinkääntyvä) pikkupöytä...
#diegocalva
#babylon
#ennakkonäytös
#kuvapalatsi
#lahti
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Kansa poistui vakavina ja hiljaisina teatterista. Osa silmät kosteina kuten mekin.
Minä katselen yleensä aina kaikkia ohjelmia ja elokuvia kuvaajan silmin ja pidin erityisesti tämän elokuvan kameratyöskentelystä. Mika Orasmaasta vielä tullaan kuulemaan paljon lisää. Luontokuvaukset olivat lohdullisen kauniita sodan rumuuden ja armottomuuden keskellä. Suomi on kaunis maa. Onneksi meillä on luonto. Luonto parantaa...Näin naisena en olisi halunnut katsoa sotimista niin kauan, enkä niin tarkasti ja katselinkin välillä muualle, kun ammukset, jyminä ja raadollisuus täyttivät valkokankaan. Toisaalta jos elokuvan nimenä on mikä tahansa sotilas, mitä muuta voit odottaa kuin sodan kauhujen kuvausta. Hyvin pelottavan toden tuntuista. Monesti, vaikka tiesin mitä elokuva sisältää, säikähdin illan aikana jotakin. Ihan syystä elokuvan ikäraja on 16 v.Yksi nainen käveli pois leffan puolivälissä eikä palannut enää takaisin. Itsekin pohdin kauan elokuvaan lähtöä, saatuani sattumalta liput kahdelle elokuvaa katsomaan, koska en ole halunnut niitä kahta muutakaan versiota tästä aiheesta katsoa kuin kerran.Onneksi päätin mennä.
Jussi Vatanen oli loistavan hieno Koskelan roolissaan.Pidin myös Aku Hirviniemestä Hietasena. Hani piti kovasti Rokan osaa esittävästä Eero Ahosta. Loistavia olivat myös Johannes Holopainen Kariluotona, Max Ovaska Määttänä, Samuli Vauramo Lammiona, Akseli Kouki Salona, Mikko Kouki Korpelana, Andrei Ale'n Rahikaisena, Joonas Saartamo Lahtisena, Hannes Suominen hihittelevänä Vanhalana, Severi Saarinen Lehtona (vaikka en siitä hahmosta pidäkään), ja Eino Heiskanen Riitaojana, Hemmo Karja Mielosena, Pirkka-Pekka Petelius, kapteeni Kaarnana, kaunis Diana Potzharskaya Verana, Annika Stenvall Raili Kotilaisena, Arttu Kapulainen jotenkin ressukkana Sutena ja Juho Milonoff, jolle jotenkin loistavasti matsasi Honkajoen hahmo jousipyssyineen. Janne Virtanen melkein (anteeksi vain) koomisena everstiluutnantti Karjulana oli myös aikamoinen...Hanin mielestä ohjaaja Aku Louhimies on selkeästi opiskellut Veteen piirretyn viivansa ja Pelastakaa sotamies Ryaninsa hyvin. Ne sotakuvat tulivat varsinkin alussa hänen mieleensä. Suurimmaksi osaksi elokuvan innoittajana on toki kuitenkin Väinö Linnan Sotaromaani, eli v.2000 julkaistu sensuroimaton versio v.1954 julkaistusta Tuntemattomasta sotilaasta.Jokainen suomalainen tietää mistä Tuntematon sotilas kertoo, mutta jos ei tiedä niin tässä muistutus: Elokuva kertoo Rokan, Kariluodon, Koskelan, Hietasen ja heidän taistelutovereidensa tarinan – miten toveruus, huumori ja halu jäädä henkiin yhdistävät miehiä matkalla sinne ja takaisin. Sota mullistaa niin yksittäisen sotilaan kuin kotirintamalle jääneidenkin elämän ja jättää jälkensä koko kansakuntaan.-Tuntematon sotilas 2017-Oli tärkeää tuoda elokuvassa esiin miten naiset tekivät tärkeää, väsymätöntä työtään, miten lotat uurastivat rintamalla, miten kotiväki, pääasiassa naiset, jäivät pitämään huolta karjasta, pellosta, lapsista ja taloista ja miten sota kosketti myös naisia.
Tämän "Vesalan" tilalla Rokan vaimona olisi kuitenkin voinut olla joku oikea näyttelijä, jonka ei olisi tarvinut ihan pakosti laulaa, eikä näyttää omaa omituista näkemystään saunassa vihtomisesta,
(ohjaajan haastattelusta myöhemmin kuulin että se kaikki oli esiintyjän omaa valintaa, hah!)0
Vesalan saunakohtaus oli elokuvan turhin kohtaus jota ei olisi tarvittu lainkaan.
Tämä elokuva on aivan selkeästi (ja loistavasti) tehty kansainvälisille markkinoille, joten jotkut julkkiskasvot esiintyvät siinä ehkä markkinointikikkana.
Voi olla että Robin Packalenkin oli tällainen kikka mutta hienostihan nuorimies Hauhiaa näytteli, ja hänen kohtalostaan tuli ihan suru.
(Muutenkin kyynelehdin ja pyyhin silmiäni vähän väliä kaulaliinaani. Asiaa ei silmien kirvelyssä ja kurkun karheudessa parantanut se, että viereeni istui nainen, joka selkeästi asustaa hometalossa.
-Minä niin tiedän sen hajun... =/ Valitettavasti. Niin tietävät lapsenikin...
Mietin, pitäisikö naiselle sanoa jotain siitä asiasta...
En sanonut. Kuuntelin vaan sisimmässäni huolissani hänen pahalta kuulostavaa yskäänsä...- Voiko ylipäätään kenellekään sanoa töksäistä että hei, tiedätkö että asut hometalossa?
Palataanpa elokuvaan. Pidimme kovasti Lasse Enersenin musiikista. Se oli loistavaa, kansainvälistä laatua. Äänitys - kuten elokuvan alusta selviää - oli sekin tehty huolella.Ehkä joidenkin vuorosanat tosin olivat jollain oudolla murteella ja jopa slangilla, jota en ole koskaan oppinut tulkitsemaan, vaikka itsekin puhun sekaisin monen murrealueen sanoja.-Toisaalta, sodan melskeessä varmasti kaikki kuulevat huonosti.Venäjänkielisiin sanoihin kaipasin tekstitystä vaikka jonkun sanan sieltä täältä ymmärsinkin.Saksankielisiin sanoihinkin olisi voitu laittaa teksti suomeksi, sitä kieltä en osaa.- Ai niin, tämä on Suomi 100 -elokuva.Kuulemma maailmalle on leikattu oma, kaksituntinen versio elokuvasta? Hyvä se olisi tämäkin ollut ihan tällaisenaan maailmalle saakka...
Sodan melskeen, ammusten,komentojen ja tuskanhuutojen keskellä
kauhun pauhu työntyy taka-alalle javoit kuulla, miten kovakuoriainen kävelee.Tai miten lumi ja sade rummuttavat korsun kattoa,sotilaan metallista kypärää.
Surun ja tuskan voi aistia sotamiehen ilmeessä, lottien väsyneissä kasvoissa, venäläisnaisen silmissä, kuolevan viimeisessä silmäyksessä kohti puiden latvuksia.
Laulavatko linnut silloinkin, kun tykit ja muut aseet räjähtelevät?
Miksi JUURI nyt, kun Tuntemattoman
sotilaan ja sen koko tiimin olisi
kuulunut saada sille kuulunut maine,
kiitos ja kunnia?
| Ps2: 31.12.2018 Eilen Yle alkoi näyttää Aku Louhimiehen Tuntematonta sotilasta viisiosaisena sarjana. Sarjana tämä tarina on hieman erilainen kuin elokuvana, jo alku oli erilainen, mutta katsomme koko sarjan maratonina sitten kun kaikki osat ovat boxilla. Katsoimme maratonina boxiltamme 10.2.2019 Tuntemattoman sotilaan tv-sarjana. Oli se... Olo oli sanaton... Se on hieno teos. En voinut katsoa uudelleen sitä ambulanssikohtausta. Pakenin keittiöön kokkaamaan. Kyyneliltä en välttynyt kuitenkaan. Sota On Niin Turhaa... :( Mutta elokuva sekä sarja ovat upeita. |
|
PS3:Uskomattoman vähäisestä arvostuksesta kertoo sekin että koko elokuva nähtiin televisiosta vasta yli kaksi vuotta ensi-iltansa jälkeen, 6.1.2020... 💔
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
"Suomalainen luonnonuskonto saattaa kuulostaa kaukaiselta muistolta tai historian jäänteeltä. Sen maailma on kuitenkin jäänyt unholaan vasta muutamia sukupolvia sitten. Kansamme henkinen perinne on kuitenkin paljon laajempi, kuin mitä Kalevalasta voi lukea. Se näkyy edelleen kalenterissamme ja tavoissamme, mutta tarinat niiden taustalla alkavat unohtua. Emme halua oman kotoperäisen mytologiamme ja kansanperinteemme joutuvan unholaan. Siksi haluamme tuoda dokumentin keinoin taas eläväksi esivanhempiemme maailmankuvan, elämäntavan ja kulttuuriperinnön.
Dokumenttielokuvassa A.W. Yrjänä etsii oman kotoperäisen perinteen lisäksi
suomenuskoisen sielukäsityksen mukaisesti henkeä, luontoa ja itseä.
“Olen aina halunnut tuoda suomalaista mytologiaa tunnetuksi ja lähelle ihmisiä.
Aihepiiri on valtavan syvä ja valloittava. Meillä on pitkä vahva suomalainen perinne,
jota on hyvä lähestyä kunkin ajan kerronnallisella tyylillä,
ja antaa sen tarinoille kuvallinen asu”, Yrjänä kuvailee." -Helomedia-
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
