Kun pihalla ei ole enää puuhaa

Voi taas istua lämmittävän takan ääressä, 

kuunnellen takkapuiden pauketta 

 ja neuloa sukkia ja virkata kaikkea, 

vaikka pukinkonttiin, 

vaikkei joulun ihmeisiin enää 

edes uskoisi. 



Nuo Niina Laitisen ideoimat 
ja miun hieman tuunaamat ja liian isoilla 
puikoilla neulomat Metsäretkisukat 
ovat jo pukinkontissa, mutta jäivät 
kuvituskuvaksi.  

Sukkia piti välillä sovitella jalkaan. 
Kuvassa kärjet vielä neulomatta. 
 

Välillä on päästävä metsään. 

Ainakin viikonloppuina 

ihan kahdestaan. 
Tai sitten suuremmalla porukalla, 
mikä vielä hauskempaa. 

Ihanaa että iltoja voi valaista 

jo kaikella mahdollisella. 

Viis siitä jos joku mieltää 
ne jouluisiksi valoiksi. 

Naapurillakin on palanut 
terassin reunoilla lamput  
jo monta vuotta kesät talvet. 

Pitää hiukan komentaa pelakuita 

olemaan kasvamatta hujopeiksi, 

sillä kohta ne peittävät viherverhona 

koko ikkunan. 

Ei silti, ei sekään minua haittaisi 

vaikka kasvaisivatkin 

kuinka isoiksi. 

Talven keskellä 

tulee kuitenkin 

vihreyttä ikävä. 

Kesän pelakuurakkauskohteeni

Mitä aikaisemmin siirrät talvetettavat pelargonit sisälle, 

sitä paremmin ne jatkavat elämäänsä kellastumatta ja 

tiputtamatta lehtiään, niin kuin myöhemmin syksyllä 

tapahtuu suurten lämpötilanvaihtelujen vuoksi. 

Nämä kukkivat jälleen kauniisti terassilla, 

kunnes kasvoivat niin suuriksi ettei 

niiden ohi enää 

päässyt kunnolla kulkemaan.

Terassi kasvattaa mårbackat jotenkin niin hurjan 

pitkiksi ja leveiksi että se on ihan mahdotonta! 

Vaihdoin näiden kukkalaatikkoon tummanpunaiset 

pelakuut ja siirsin mårbackat sisätiloihin. 

Myös Queen Mary on jo olohuoneen ikkunalla, 

kesän sisällä olleiden sisarustensa kanssa. 

Keskiviikkona alkaa kesä

Tänään pitäisi sääennusteiden mukaan olla 

kesäistä koko Suomi-neidon maassa, 

päästä varpaisiin. 

Puutarhassa, tai ihan vaan pihassa, miksi sitä 

nyt kukin haluaa sanoa, kukkii täälläpäin 

vihdoin häälahjakirsikka, sellainen tosi makea. 

Viime syksynä siinä oli ensimmäisiä 

ihania kirsikoita. Sain maistettua pari 

ja kyllä oli ihania, omnomnom. 

Kirsikan virallinen nimi 

on tietenkin makeakirsikka. =)

Myös omenapuut kukkivat. 

Paitsi pari puuta ei vielä kuki... 

Ehkäpä ne vielä uneksuvat... 

Tämä ihana valkoinen narsissi hurmaa 

minut aina kun näen sen. 

Näitäkin piti tulla enemmänkin 

kukkapenkkiin mutta oliko vähä-

luminen talvi pakkasineen taas 

sipulikukilleni vahingoksi? 

Vaikka kasasin kukkapenkkeihin 

lisäluntakin?  

Pari esimerkkiä kerratuista tulppaaneista 

tässä tämä keltainen on Sun Lover... 

ja tässä toisaalla kasvavia Gudoshnik doubleja.

Pidän kovasti surfinioista. 

Ne kukkivat anteliaasti koko kesän 

kun vaan muistat kastella ja nyppiä ne. 

Surfiniatkin piti pitää viime viikolla sisällä 

koska yöt olivat liian kylmiä niille ja monille 

muille kukille. Surfiniat tuoksuivat keittiön 

pöydältä olohuoneeseen asti. 

Nyt ne saavat jälleen roikkua 

terassilla maailmaa katselemassa. 

Hani osti äitienpäivänä meille kaksi 

viiniköynnöstä, punaisen ja vaalean. 

Nekin piti kiikuttaa sisätiloihin kylmyyden 

ja raesateiden vuoksi viime viikolla. 

Vasta maanantaina uskalsin kantaa ne 

takaisin terassille.

Pelakuutkin olivat sisällä turvassa jonkin 

aikaa. Pisimmät ovat valkoisia talvetettuja 

Queen Maryja ja vaaleanpunaisia mårbackoja 

ja matalat uusia tummanpunaisia lähikaupasta.  

Jos kaikki hyvin käy, kohta tässä Hanin 

tekemässä puisessa kukkalaatikossa 

kukkii pelakuumix. 

Ennen viime viikon raekuuroja ehdin hakea

sisälle maljakkoon pari Gudoshnik doublea. 

Nämä pari talvettamaani Queen Marya 

eivät ole tänä keväänä ulkona 

käyneetkään. Taidan jättääkin ne 

tuohon olohuoneen ikkunalle. 

Sadepäivänäkin ne ovat kuin 

vihreät lämpimät verhot.

Äiti-Mamani kävi viime viikon alussa 

ja toi minulle tämän kauniinvärisen 

punasävyisen orvokkiamppelin. Sekin oli jo 

evakossa sisätiloissa mutta pääsi 

jälleen pihalle jo sunnuntaina. 

En voi olla ihailematta

Näitä pelargoneja nimittäin. 

Samalla surettaa koska juuri nyt ne 

olisivat muhkeimmillaan kun kesä jo 

meiltä loppui...

Ne kestävät terassilla vielä 

pitkään kauniina jopa pakkasiakin, 

mutta niitä ei voi enää siirtää sisälle. 

Niiden on vaan nyt annettava 

elää hetkessä ja päivä kerrallaan 

ihan rauhassa.

Suuri lämpötilanvaihtelu 

tässä vaiheessa koituisi niiden 

nopeaksi turmioksi. 

Joka arkiaamu kun hyvästelen Hanin 

suukotellen töihinsä ja

roikun ulko-ovella hänelle vilkuttaen 

ihailen samalla näitä ihanuuksia.

Tuo emokasvi, ensimmäinen mårbacka 

ehti kesän aikana noin komiaksi, 

verrattuna kookkaaseen nokialaiseeni. 

Olen koettanut ikuistaa kauniita 

hetkisiä muistoiksi kesästä. 

Talletan mielikuvia sieluni sopukkaan 

kaikista kookkaista pelakuista 

ja yksinäisestä terassikaudesta.

Violettia riippapelargonia koetin ensiksi 

hartaasti säästellä kylmiltä öiltä 

nostaen sen sisätiloihin joka ilta. 

Jonkin aikaa oli niin viileää päivisinkin 

että ripustin amppelin olohuoneen ikkunan eteen 

mutta se loukkaantui ja kaipasi niin takaisin 

ulos että puolet siitä ykskaks kellastui.

Niinpä siirsin senterassille

enkä enää raahaa sitäkään sisälle.
 

Olkoon siellä missä se 

tuntee olonsa onnelliseksi.

Joidenkin pelargonien lehdet ovat aivan 

mahtavia kooltaan niin että sormet levittäen jopa 

kämmeneni peittyy piiloon sellaisen lehdykän taakse. 

Mittailin monia jopa 16 cm halkaisijaltaan olevia 
lehtiä, kukkien koosta puhumattakaan. 

Queen Marykin teki uhkeita kukkia 

kuin miniruusukimppuja... 

Jopa prinssi Nikolai kiipesi 

terassin kaiteelle katsomaan maailmaa. 

Koska meilläpäin tuulee paljon, 

se tarvitsi kainalosauvoikseen hieman 

apuja ettei lähtenyt tuulen mukaan... 

Tänään olisi Kansainvälinen kahvipäivä 
samoin kuin Korttientekopäiväkin.  

Käytä kuitenkin päiväsi 

ihan haluamallasi 

omalla tavallasi. 

En voi olla ihailematta

Näitä pelargoneja nimittäin. 

Samalla surettaa koska juuri nyt ne 

olisivat muhkeimmillaan kun kesä jo 

meiltä loppui...

Ne kestävät terassilla vielä 

pitkään kauniina jopa pakkasiakin, 

mutta niitä ei voi enää siirtää sisälle. 

Niiden on vaan nyt annettava 

elää hetkessä ja päivä kerrallaan 

ihan rauhassa.

Suuri lämpötilanvaihtelu 

tässä vaiheessa koituisi niiden 

nopeaksi turmioksi. 

Joka arkiaamu kun hyvästelen Hanin 

suukotellen töihinsä ja

roikun ulko-ovella hänelle vilkuttaen 

ihailen samalla näitä ihanuuksia.

Tuo emokasvi, ensimmäinen mårbacka 

ehti kesän aikana noin komiaksi, 

verrattuna kookkaaseen nokialaiseeni. 

Olen koettanut ikuistaa kauniita 

hetkisiä muistoiksi kesästä. 

Talletan mielikuvia sieluni sopukkaan 

kaikista kookkaista pelakuista 

ja yksinäisestä terassikaudesta.

Violettia riippapelargonia koetin ensiksi 

hartaasti säästellä kylmiltä öiltä 

nostaen sen sisätiloihin joka ilta. 

Jonkin aikaa oli niin viileää päivisinkin 

että ripustin amppelin olohuoneen ikkunan eteen 

mutta se loukkaantui ja kaipasi niin takaisin 

ulos että puolet siitä ykskaks kellastui.

Niinpä siirsin senterassille

enkä enää raahaa sitäkään sisälle.
 

Olkoon siellä missä se 

tuntee olonsa onnelliseksi.

Joidenkin pelargonien lehdet ovat aivan 

mahtavia kooltaan niin että sormet levittäen jopa 

kämmeneni peittyy piiloon sellaisen lehdykän taakse. 

Mittailin monia jopa 16 cm halkaisijaltaan olevia 
lehtiä, kukkien koosta puhumattakaan. 

Queen Marykin teki uhkeita kukkia 

kuin miniruusukimppuja... 

Jopa prinssi Nikolai kiipesi 

terassin kaiteelle katsomaan maailmaa. 

Koska meilläpäin tuulee paljon, 

se tarvitsi kainalosauvoikseen hieman 

apuja ettei lähtenyt tuulen mukaan... 

Tänään olisi Kansainvälinen kahvipäivä 
samoin kuin Korttientekopäiväkin.  

Käytä kuitenkin päiväsi 

ihan haluamallasi 

omalla tavallasi. 

Tämän päivän terazzaa

On heinäkuu ja minulla kukkii 

terassilla amaryllis. =) 

Laitoin toukokuussa kaikki vanhat sipulit ruukkuun 

vahvistumaan ja yksi niistä alkoi kasvattaa kukkaputkea. 

Nyt se on aukaissut ihania terälehtiään. 

Tässä se on vielä nupuillaan.

Barcelonasta tuodut muratinalut ovat
jo näin komeita. Näiden lehti on jättikokoinen
marketin muratteihin verrattuna.

Sattumalta tämän aman eli ritarinkukan nimilappukin
oli tallessa. Tämä oli kotimainen sipuli. 

Olin aika järkyttynyt siitä, 
miten reilut yli 30 

kukka- ja kasvilajiketta 
kuoli viime talvena 

ja kappaleittain ajateltuna 
se määrä on 
monikymmenkertainen. 

Se määrä tuntuu ja näkyy 
meidän pihallamme. 

Jotenkin tuhon paljastuttua menetin koko mielenkiintoni
pihakasveihin joita olin vähillä varoillani pihaan kerännyt
istutellut ja hoivannut, kun pakkanen ne noin vain tuhosi...

Kaikkea istuttamaani on tahollaan tuhonnut ukkofasaani,
jänikset ja joku lapion kanssa liikkunut kaksijalkainenkin
joka noin vain kävi juurimassa erään kasvin
mukaansa, jättäen vain reiän. Siksi luovutin...
En istuta pihalle enää mitään uutta. 

Olen nauttinut sen sijaan näistä terassikasveista. 

Tämä vaaleanpunainen nimetön pelargoni 

on yksi lemmikeistäni. 

Malabarinpinaattini ei vaan meinaa kasvaa, 

vaikka (hah-hah) istutin niitä terassin köynnöskasveiksi.

Tämä Suomen kesä taitaa 

olla liian lyhyt sille, 

vaikka laitoin siemenet kasvamaan jo helmikuussa. 

Anemonioiden kukkiakin odottelen näkyviksi.  

Samassa yhteisruukussa oleskeleva, viime vuodelta 

(ihmeen kaupalla talven yli säilynyt) 

 timjami sentääs kasvaa ja siitä voi napsia
paistetun broilerin mausteeksi oksia. Nam. 

Ja pelargonit kukkivat vaikka olen tunkenut 

monia eri lajeja samoihin ruukkuihin. 

Mårbackat ovat kasvaneet ulkona hurjasti pituutta. 

Joudun tukemaan niitä tämän tästä etteivät ne 

nojailisi liikaa terassilla kulkijoihin. 

Hups, on sinne Queen Marykin näköjään salaa 

tupsahtanut samaan istutuslaatikkoon. 

Nämä somistavat myös eteistä, 

kun kasvavat 

sen ikkunan takana.