Pihaan on tullut jo syys

Minun piti ostaa callunoita, 

eikä vähiten niiden nimen vuoksi, 

mutta päädyinkin vahvatekoisempiin 

kanerviin. Jos niitä ei nyt enää kastele, 

eikä laita sään armoille, niin niissä on 

keväällä vielä paljon viininpunaisia kukkia. 

Ovat ikäänkuin kuivakukkia. =) 

Pihan pensaita syysasussaan. 

Vaahteroiden värijuhlaa. 

Koivut ovat tätä nykyä miltei 

lehdettömiä, eli tämä kuva 
portinpielen koivusta 
on jo historiaa. 
 Tuuli on tehnyt tuhojaan. 

Sade on läiskinyt lätäköitä pihaan. 
Eikä minulla ole edes kurahousuja...

Jotenkin rangaistukseksi ja luonnon kostoiskuksi 
- minulle, kun en sieniä voi syödä 
enkä välttämättä haluaisi edes nähdä -

pihaamme ilmestyi kaikenlaisia sieniä sinne tänne, 

joitakin jopa kamalasti kuten näitä harmaita ällötyksiä. 

Keskimmäinen Murunen koetti saada minut 
innostumaan sienten kuvaamisesta, 
joten yritin nieleskellen parhaani. 

Se, ettei siedä edes sienten hajua, 

saattaa näkyä jopa kuvissa... =) 

Nämä limaiset ällötykset katosivat  

muutaman päivän päästä ilmestymisestään 

ja niiden tilalla nurmikolla oli vain 

mustia läiskiä... 

Mätänivätkö ne samantien vai 

söikö ne joku? Jäniskö? 
Olipa sillä huono maku. =D 

Tämä näytti Keskimmäisen Murusen mielestä 

Kinder-suklaamunan kuorelta. Hän kävi jopa 

koskemassa tuota ja totesi jotta sieni se on. 

Joku outo sellainen. 

Hanhetkin ovat tehneet valtaisina parvina 

muuttoaan jo etelään, kurkien ja joutsenten tavoin. 

Niitä kaikkia saattaa bongata pelloilla levähtämässä... 
Hanikin kuvasi työmatkallaan valtaisan lauman 
hanhia eräällä pellolla. 

Raita yrittää olla 

sinnikkäästi vielä vihreä, 

kaikkien muiden kellastuessa. 

Sitten kun se tosi kylmä 
pakkasyö saapuu, raidan 
lehdet putoilevat jäisinä 
seuraavana aamuna maahan 
kopsahdellen... 

Koivuangervo kellastui 

ja tuulien kovetessa menetti jo 

lehtensäkin, eli tämäkin kuva on 

jo mennyttä maailmaa... 

Terassilla ei ole enää muita kukkia 

kuin tämä keijunmekko, muratti sekä 

ruusupapu. Ai niin ja ne kanervat...

Kaunopunahatut ovat jo 
melkein ruskettuneet, 
 terälehtensäkin tosi repaleiset. 
Miten surullista. =( 

Kiulukkakisat

Et kai luullut kaikkien ruusunkiulukoiden
olevan samanlaisia?

Ehei tokkiinsa!

Joka ruusulajikkeella on omanlaisensa kiulukkaiset...

Syksyisin ne kisailevat siitä 

kuka on pulskin ja punaisin.

No kuka heistä on sinun mielestäsi kaunein? =)

Pisaroita

Pisaroista kasvaa meri sieluun,
sydämeen...
Jopa pihalle,
kerääntyäkseen lätäköihin.

Kumisaapas onkin kauden paras jalkine.

Täällä meillä maalla
kumisaappailla 

voi käydä vaikka kaupassa 

eikä sitä yhtään ihmetellä.

Kunnon saappaiden lisäksi 

en tietenkään unohda 

myöskään sateenvarjoa. 

Niin vähällä vaivalla 

voi tuntea itsensä lapseksi, 

sateessa vaeltamalla.

Onneksi on vielä ehjät saapikkaat,
keväällä remonttia varten hankitut.

Tässä kuvassa banaanilla olen vasenta saapasta hangannut. =)

Ensimmäisessä kuvassa tietenkin ruusunlehti, 

toisessa gojimarjan oksa, jossa nuppujakin... 

Kolmannessa akileijan syysoksia.

Syksyn leima

Ehkä syksy ei vielä huomanut näitä kerrattuja kosmoskukkia?

Muualla syksy on runtannut leimansa innoissaan
kaikkeen minkä se on löytänyt.

Viimeisissä pihan kukissa soi hieman alakuloinen blues.


Jokaikinen meistä tietää, 
ettei kohta ole kukan kukkaa missään 
pian puiden lehdetkin pois katoaa... 

Koivuangervon syysasu.

Pikku vaahtera  syysväreissään. 

Pionit punastelevat tukiensa takana.
Niistä kasvoikin tänä vuonna vahvavartiset.
Kohta nekin nukkuvat.

Kesäkukkien varsista on ollut puhetta
ja niiden käsittelyn kanssa puuhailee kaksi koulukuntaa.
Toiset siivoavat ja poistavat tarkasti
kaikki kesän merkit kukkapenkeistään jo syksyllä.

Toiset antavat kaiken vaan olla, 
että lumi saapuisi, eivätkä kasvit paleltuisi 
kun suojavaippa kukkien päälle kasaantuisi 
suojaksi ensi kevään elämänaluille... 
Siivoavat sitten keväällä. 

Minä taidan tänä syksynä tehdä niin
ja jätän tuuliaidoiksi ja talvilintujen ruuaksi
kaikki pystyssä törröttävät kukkavarret.
Kukkien juurille jääneet lehdet
jätän niille ravinnoksi.

Gojimarja ei ehtinyt taaskaan tehdä satoa.
Se on selkeästi eteläisemmän kasvuvyöhykkeen kasvi...

Mutta kasvaapa siinä pensaassa ainakin vihreitä pitkiä oksia
joka kesä meidän iloksemme. Onhan sekin jotakin. =)