Elonkorjuukuu

Niin vaan sitten alkaa jo elokuu, 
kuukausi, jona peuransarvet putoavat, niin kuin esivanhempamme tätä loppukesän aikaa kutsuivat.

 

Elonkorjuukuussa viimeistään alkavat sadonkorjuuajan huippuhetket. Monet säilövät, hilloavat, pikkelöivät, pakastavat ja kuivaavat kesän satoa, niin puutarhoista kuin luonnonantimistakin. Mites sinä? Onko urakkaa tiedossa?  

 

Meillekin tuli mansikkaa reilut 10 kiloa pienestä mansikkamaastamme, joten minulla on muutama purnukka mansikkamollukkahilloa ensi talveksi, kuin muumimammalla konsanaan, kakkuja ja plättylettuja varten. 

 

 

Pian saavat lapset jo herätä aamuisin koulutielle... 

Mutta huomenna voit vielä kaivaa värityskirjat esille ja värittää sielusi kyllyydestä, jos sinulla sellaisia sattuu olemaan. 

- Niitä värityskirjoja meinaan... =D 

  

 

 

Viimeiset punaiset omenat

Omenainen ovikranssi.

Omenainen lyhty. 

Omenia rappusilla.

Meinasin kirjoittaa että viimeinen anemonia, 

mutta niitä on vielä muutama nuppunen kukkapenkissä. 

Tämä oli ehkä kolmanneksi viimeinen. 

Kesän pihakengissäkin on valkoista maalia. 

Sitä on terassia maalailtu näköjään 

myös nämä jaloissa... 

Syksy kuiskii

Vaikka kesää haluaisi pitkittää, on syksy jo todellisuutta. 

Nämä pihlajanmarjat näkyvät kylpyhuoneemme ikkunasta.
Kun muutimme tänne, tuo pihlaja oli pikkuruinen... 

Sänkipeltojen olkinen tuoksu,
 ja omenapuiden vielä raa'at omenat
tuovat mieleen lapsuuden syksyt...

Tekee mieli kipaista jälleen pelloille juoksemaan... 

Aurinko on jo matalammalla kuin vaikkapa heinäkuussa
eikä enää lämmitä samalla tavalla.

Aamuisin on lämmintä enää hieman yli
+10 astetta eli yöt ovat jo niin kylmiä,
että kannan arempia kukkia terassilta sisään yöksi. 

Villasukat on pitänyt kaivella
jo esiin kesäpiiloistaan
ja ne on mieluusti kiskottu iltavilakalla
sisätiloissa jo jalkaan.

Takoissa on jo ensimmäiset lämmittävät tulennokset
pidetty, sillä helteisen hektisen kesän jälkeen säätila
on muuttunut myös hurjan kosteaksi.

Yhtäkkiä onkin jo syksy, ilman pehmeää laskua. 

Kansalaisopistot ovat lähettäneet kutsujaan
kansalaisille vinkiksi harrasteista
ja minäkin olen valinnut sieltä luetteloista
itselleni erään jutun, samalla kun ilmoitin
Hanin jatko-espanjan kurssille.

Omena

Ei kuulemma putoa 

kauas puusta... 

Mummon omenapaistos

Eli omenaputinki

Mielellään happamia omenoita palasina
niin paljon, että uunivuoan pohja peittyy
n. 200g pehmeää voita tai margariinia
n. 1½ dl sokeria
n. 4½ dl vehnäjauhoja
n. 2 tl kanelia
maun mukaan vaniljasokeria


Laita uuni kuumenemaan 175 (-200) asteeseen.
Kuori ja pilko omenat voidellun,
uuninkestävän vuoan pohjalle.
Ripottele päälle sokeria,
vaniljasokeria ja kanelia.

Nypi ja murustele sormin voi ja
vehnäjauhot sekaisin.
Seoksesta ei ole tarkoitus tehdä taikinaa, joten
jos seos on liian kiinteää, lisää jauhoja
niin kauan, että seos on selkeästi murumainen.


Levitä seos kevyesti omenanpalojen päälle.
Älä paina muruseosta yhtään.
Pinnalle voit ripotella hiukan sokeria ja kanelia.
Astia uuniin 1h - 1½h,
kunnes omenanpalat ovat
muuttuneet hillomaiseksi muruseoksen alla,
ja muruseos on saanut omenista kosteutta.
(riippuu uunista...)


Nauti lämpöisenä vaniljajäätelön kera.
Tai jäähtyneenä kermavaahtohöttyrän kanssa. 

 

Tämä ohje on periytynyt Selma-mummoltani 

Liisa-äidilleni ja nyt sinäkin saat sen. <3