Hetken hengähdys & keväänmerkkejä

 

 

 

Olimme pääsiäisenä mökkisaarella. 

 Siellä näimme kevään ensimmäiset sinivuokot. 

 

Pihaan oli ilmaantunut krookuksiakin. 

Peurat eivät olleet vielä rusakoiden kera popsineet niitä pois. 

Mökillä tosin oli tähän asti meidän peurapelätti Jukka-poika, 

joka aika hyvin oli suojellut pihaa koko talven! 

Nyt Jukka näytti jo niin väsyneeltä, että se piti päästää

varhaiseläkkeelle...

Ensimmäiset valkovuokotkin bongattiin. 

Niitä tosin oli vain muutaman kappaleen parvina.  

Onhan vielä vasta huhtikuun alku...

 

Rakastan kaikenlaisia lumikelloja, lumipisaroita, 

kevätkelloja, kevätlumipisaroita jne! 

Näitä tahdon meidän omaankin mökkipihaan. 

 

 

 

Mitä enempi, sen parempi! 

 

 

 

 

Mökkisaarella onneksi ei ole ilkeitä ukko-fasaaneja, 

joka mm edellisessä kotipihassa söi kaikki lumikellojenkin sipulit, 

siinä kuin muutkin...  

 

 

 

Poltimme pihalla oksia ja risuja iloisessa nuotiossa. 

Tai oikeastaan Hani oli kipinävahtina, koska minulla 

on yhä kipeänä 27.3. murtunut kylkiluu. 

Eikä se pääse paranemaan kun/jos rehkin...

 

 

Siivoilin hissukseen kukkapenkkejä 

& syksyn kukkaistutuksia pois, 

kuunnellen, kuinka vähän väliä mökin yllä lenteli auroissaan 

ja parvissaan joutsenia, kurkia ja hanhia kohti pohjoista... 

 

Tässä eräs parvi pellolla lepäämässä. 

 

Sydän aina sykähti 

kun näitä paluumuuttajia katseli. 

Uusi kevät... 

Kuvasin myös keväänmerkkejä. 

 

Nämä heleät aurinkoiset, 

pääsiäisenkeltaiset krookukset 

kukkivat kaupunginpuutarhassa. 

 

 

 

 

 

Linnanpihalla tapasimme taas 

paikallisen kuuluisuuden, 

Kaktus-kissan. 

 

Kaktus on varsinainen terapiakissa. 

Se tietää jos joku kaipaa lohdutusta... 

Niinpä se tuli ihan juosten minun luokseni, 

kehnäsi jaloissani, kehräsi ja puski ja 

karvasi housuni... 

 

********

Ennen mökkireissua meidän takapihallamme oli 

vielä lunta, mutta melkein kaikki oli sulanut 

kun palasimme 10.4. maanantaina

ja tässäkin pihassa kukki jo muutama krookus: 

 

Lisää ilmestyy sitten kun lumi sulaa myös kukkapenkeistä jonne 

piilotin syksyllä niin ikään krookuksia, tulppaaneja jne 

kevät- ja kesäkukkasipuleita. 

 

Eihän kukkia voi koskaan olla liikaa? 

Edes pienellä pihalla? 

Eihän? 

Mökkireissulta saapuessamme Hani vielä vei minut 

puutarhaliikkeisiin, joissa sain ihailla sydämeni kyllyydestä 

mm näitä uhkeita liljoja. 

 

Mukaan lähti vielä pari daalian juurakkoa 

ja mm muutama orvokki 

kodin ovenpieleen amppeliin. 

 

 

 

Näin on kevät virallisesti toivotettu tervetulleeksi. 

Vanhemmat daaliat ovat nyt tässä vaiheessa. 

 

- On tuossa Otossakin pieni punerva alku...

Taaemmassa ruukussa on yksi ennen reissua istutettu 

Rebekka's wordl ja joukkoon liittyi vielä reissusta 

ostetut kaksi uutta; Zippity Do Da & Arabian Night.

 

 

Tuleva kesä taitaa olla daaliakesä... 

 

 

 

 

Pian ollaankin jo heinäkuussa

 

 

 

 Unikkopeltojen ihana punaisuus ilahduttaa teitä pitkin ajellessa niin, että on pakko toisinaan pysähtyä kuvaamaan. Näissä kuvissa on kyseessä viljapellot joiden reunuksilla kasvoi unikkoa, mutta on täällä silmäin ilona ihan oikeita unikkopeltojakin. Joskus unikon seurana kasvaa mm hernettä.

 

Kyläkauppatie on näin kaunis.

Merta tietenkin pitää välillä käydä ihailemassa, mutta talviturkkia ei ole kadotettu vieläkään. Meri on tuon ruovikon takana. Vettä on pitkälti vain 30 cm ja pitää kahlata kauas, että pääsisi uimaan.

Perhoskausikin on jo meneillään...

Muiden puutarhoja on tullut ihailtua, kun omaa ei vielä ole olemassa...

Lilium marthagonin eli varjoliljan tosin kuvasin ojasta. Sepä olikin puutarhakarkulainen. Ihana penkkojen siistijä ei ollut sitä niittänyt. 

Omassa pihassa kasvaa mm villiä karhunvadelmaa... 

Tässä sinisessä pellossa kasvaa Viron kansalliskukkaa, ruiskaunokkia. 

 

Virossa kasvaa 39 erilaista kämmekkää ja Saarenmaallakin niitä on 36 erilaista... Meidän pihassakin kasvaa muutamia. Ainakin neljää erilaista, näin äkkiä tarkasteltuna. Erään kukinta jo meni ja erään kukintaa odotellaan. Kämmekät ovat koko Virossa rauhoitettuja.

Oman pihan kukkia ovat mm nämä punasävyiset orvokit. 

 

Pelargonejahan tietenkin pitää aina kesäisin olla!

Kuressaaren piispanlinnan linnakissaa Kaktustakin olemme toistamiseen käyneet katsomassa, mutta tällä kertaa se oli kiukkuinen ja yritti jopa purra. Selkeästi punkit kiusasivat sitä ja se yritti peruuttaa itsensä jalkani päälle että punkit siirtyisivät minuun...

Tässä muutamia Kuressaaren kaupunginpuiston ihanalle tuoksuvaisia ruusuja. Ihan kuin lapsuudenkodin vaaleanpunainen ruusupensas navetansillan kupeessa, josta joskus nipistin ruusun vesilasiin omaan huoneeseeni tuoksumaan...

 

Taimikaupoissakin olen käynyt kuolaamassa, mutta vielä ei voi ostaa mitään kun ei ole niille paikkaa. Pitää ensin mm polttaa kaadettujen puiden risut pois... Helteellä niitä ei todellakaan polteta keskellä pihaa. Pitänee siis odotella syksyä tai peräti talvea niiden kanssa. Seuraavaksi pitää raivata pois pähkinäpuiden versot, ja aidata ns puutarha-alue, hirvien ja peurojen vuoksi, sitten vasta sinne alueelle voi istuttaa hedelmäpuita tehdä kukkapenkkejä, kasvimaata ja rakentaa kasvihuoneen... 

Huoh. 

Se haave siirtynee ensi kesään,
mutta onpa jotakin mitä odottaa.

Muhun saarellakin käväisimme, bongasimme (ohimennen) Sikke Sumarin B&B-paikka NamiNamasten ja Saarenmaan valssin syntymäpaikan. Valssi on tehty runoon, joka kertoo talkootansseista, ei suinkaan mistään juhannustansseista, vaikka jotkut tuntuvat niin luulevan. 

Juhannus oli ja meni. Sekä virolaisten että suomalaisten. Minun oikea nilkkani tulehtui ihmeellisesti ja Kuressaaren sairaalakin tuli tutuksi. Ensin epäiltiin punkin puremasta tullutta borrelioosia, onhan minussa ollut kiinni jo 7 punkkia! Niitä täällä riittää! Hanissa on ollut kiinni jo 10 punkkia! 

Mutta olen luultavasti sitten kovastikin allerginen kumille, eli en voi  enää varmaan pitää kumisaappaita...! Niiden käyttöaika kohdallani tuli teknisen tiensä päähän. Esikoinen suosittelikin minua hankkimaan kokomuoviset kevytsaappaat. Kortisonivoidetta ja antihistamiinia kehiin... Ja pitää vältellä kumisia esineitä.

Kävimme katsomassa Pyhän Jaakobin kirkkoa, jonka alttarilla oli ihanasti pioninkukkia, saarnastuolissa taivaansininen katto, jossa lentelee valkoinen kyyhkynen ja kynttilät reippaasti puupenkkien päädyissä kiinni... 

Paikallisia makeita mansikoita on tullut maiskuteltua. Tässä niitä gluteenittomien lettujen kera. Niiden paisto grillissä oli muutes melkein liian kuumaa puuhaa helteellä...