Tilhilauma saapuu yleensä talven tullen popsimaan
loppuja pihlajanmarjoja ja niitä on ihana katsella
ja kuvata. Tänä vuonna kuitenkin ahneet räkättirastaat
söivät kaiken harakoiden kanssa kilpaa,
eikä ihanille tilhille jäänyt kuin rippeet joten
ne jatkoivat matkaansa jonnekin muualle,
etten ehtinyt edes kameraa hakea
- saati kissaa sanoa.
Mustarastaskin kävi paikalla vain toteamassa
ettei pihapuissa ollut enää omenia,
eikä yhtään pihlajanmarjaa.
Olisi pakastimessa ollut hieman
pihliksiä, mutta olen varannut ne
mahdollisen joulunpunaisen
pihlajanmarjamarmeladin tekoon...
Toisinaan kuuluu haukan huutelu,
mutta en ole nähnyt sitä koskaan joten en tiedä
mikä haukka se mahtanee olla.
Mutta sen aterioiden jäännöksiä olemme joutuneet
kyllä näkemään ja siivoamaan pois pihasta.
Milloin kohtaamme rastaan,
varpusen ja toisinaan jopa harakan jäännöksiä.
Yleensä linnuista jää jäljelle
vain siivet... =(
Varpuset rakastavat Valamonruusupensaita,
joiden suojasta niitä ei voi napata kulkukissa,
haukka eikä kettukaan.
Punatulkku-urokset eivät siedä muita lintuja lintulaudalla,
ainakaan täälläpäin. Vain puoliso saa tulla
syömään yhtäaikaa uroksen kanssa. Muut linnut
uros ajaa tiehensä. Tämä onkin siksi harvinainen
kuva että viherpeippo sai napattua
auringonkukansiemenen ennen kuin tulkku
käveli sitä kohti ja ajoi sen uhmakkaasti tiehensä.
Muut linnut ruokailevat hyvässä sovussa keskenään.
Paitsi kun harakka ryntää liippaamaan nokallaan
ison määrän siemeniä laudalta maahan,
lentävät pienet linnut tiehensä ja lauma
muita harakoita saapuu laudan alle juhlimaan.
KK:ssa oli artikkeli,
kuinka pihaan saa toivomiaan lintuja:
Linnuilla on
lempiruokia siinä missä ihmisilläkin. Lintulaudan kattauksella voi
vaikuttaa siihen, mitä siivekkäitä pihapiirissä lentelee.
Mustarastas on huilisti ja kaunotar, jolle kannattaa
järjestää ihan omaa syötävää:
kuivia omenanpaloja tai kuivattuja
pihlajanmarjoja.
Kanta-asiakkaita lintulaudoilla ovat tiaiset ja peipot, joille maistuvat auringonkukansiemen ja murskattu maapähkinä.
Ravintolan
suosio voi houkutella paikalle myös närhin tai urpiaisen. Perussetti
siemeniä
ja pähkinää kelpaa niiden lisäksi varpuselle ja usein pyryjä
ennakoivalle punatulkulle.
Vanha kunnon kauralyhde maistuu keltasirkulle ja punatulkulle,
mutta ruokana se on aikamoista höttöä. Parasta voimaruokaa on tali,
jota nokkivat kiitollisena tiaiset, varpunen ja mustarastas, joskus jopa
tikka.
Jos kaupan talipallot eivät
innosta, tee itse kauniimpia. Muotiksi sopivat pienet ja kauniin
muotoiset esineet kuten piparimuotit ja silikoniset muffinssivuoat.
Kattilassa sulatettuun
taliin voi sekoittaa pähkinämurskaa ja siemeniä
sekä upottaa narun.
Käytännössä
se menee kuitenkin niin, että harakat (joita ei oltu
edes tilattu vaan ne tulevat yllätyksenä) sekä orava käyvät
nopeasti
nappaamassa pähkinät ja muut herkkupalat,
ja naakkalauma hotkii harakoiden kanssa ne talipallot,
rastaat tyhjentävät ennen
etelään lähtöään pihlajat marjoista
ja omenapuut omenista, rusakot
nousevat takajaloilleen
ja syövät pihasta pois kauralyhteet ja
pikkulinnut
jäävät koputtelemaan niitä auringonkukansiemeniä.
Jos laitat kauraa siemenseokseen, se toki houkuttelee
keltasirkkuja ja punatulkkuja, monille muille linnuille
se on outo siemen jota ne välttelevät ja tiputtavat
kaurat hangelle.
Kauraryyneistä pitävät kaikki linnut.
Yleensä vaan harakat hotkivat nekin
ennen kuin muut linnut edes niitä näkevät.
Meidän pihamme lintulaudoilla piipahtaa
enimmäkseen varpusten parikymmenpäinen lauma,
tali-, ja sinitiaisia, viherpeippoja, punatulkkuja,
keltasirkkuja sekä toisinaan kuusitiaisia, tiklejä,
urpiaisia ja tietenkin oravat, varikset, harakat, naakat,
tuhma käpytikka ja *kakkiaisfasaanit laudan alla.
Tämä kurre arvasi että hänelle ne
auringonkukansiemenet oli tarkoitettukin.
Katso miten sievästi ja säännönmukaisesti
se napsii siemenet kukkapohjasta.
Usein ne tarkistavat muuten vaan kukkapurkit.
Olenpa nähnyt kun ne ovat kaivaneet ruukusta
harsokukan juurakon ja vieneet sen mennessään.
Niin että kyllä ne oravatkin osaavat tehdä
tuhoja. Kun kerään kuusenkäpyjä terassille
ne käyvät viskelemässä osan lattialle
ja osan vievät mukanaan hopeapajun
oksalle ja kohta puun alle lentelee kävyn
suomuja ja keskusruoti.
Hupsuja olioita.
Eräs orava oli niin rohkea että se tuli
ovelle asti ja tykkäsi riisikakuista,
joita se natusteli mielellään.
Mutta sitä oravaa ei ole enää
näkynyt. Kesällä hautasin jälleen
erään auton alle jääneet...
Jospa se oli juuri se. =/
Toisinaan oravat popsivat pikkulintujen kanssa
siemeniä lintulaudoilla, mutta yleensä ne syövät
lautojen alta, lupsakoiden varisten kanssa.
Käpytikka ei ole kovin mukava tuttavuus.
Tämän vanhan lintulaudan suuaukkoakin ne ovat
yrittäneet laajentaa, usein nokkaisevat pikkulintuja
päähän sattuessaan samaan aikaan laudalle,
ja keväällä pesintäaikaan ryöstävät linnunpoikasia
pöntöistä. En tykkää! =(
Tällainen jännän värinen varis
on joskus varisparvessa mukana.
Onneksi muut eivät tippaakaan
kiusaa eivätkä ylenkatso sitä
vaikka sen höyhenpuku muistuttaakin
enemmän harakkaa, joille varikset
kyllä antavat hatkoja ruokintapaikalta.
Jänistuhoja vastaan ostimme Viron reissulla jänis-
ja peurakarkotetta. Se liuotetaan veteen ja sillä
suihkutetaan ne kasvit, joita ei voi verkottaa,
niin kuin vaikkapa aitataimet.
Vuosi sitten testasimme ainetta ensimmäisen kerran
ja tuloksista rohkaistuneina päätimme tänä syksynäkin
suihkutella kasveja sillä.
Aineen teho kestää puolisen
vuotta paketin mukaan,
eli sopivasti talven.
Pihassa on kyllä verkotettu hedelmäpuita
ja muita rusakoiden mielestä herkullisia kasveja,
mutta usein ne syövätkin jotakin muutakin
josta eivät muina talvina ole olleet
lainkaan kiinnostuneet.
* Fasaanit ovat syöneet hirmuisen määrän kukkasipuleita
pihastamme, siksi pilkkanimitys. =(
Kukkapenkitkin pitää suojata verkoilla niiden
vuoksi. Jos ei pakkanen niin sitten joku eläin
on kasvien tuho tällä pihalla.
Mutta sellaista se on
kun yrittää rakentaa puutarhaa.
Ylä- ja alamäkiä
niin kuin koko elämä.
