Käsillä pitää olla jotakin tekeillä

 

Nämä oman pään mukaan tehdyt Mariannesukat on neulottu ruusupuisilla neulepuikoilla punaisesta ja valkoisesta seiskaveikasta.

Tämän Novitalangan nimi oli Korpi, Puunrunko. 

Ostin kerän kesämökkipaikkakunnan lähikaupasta. 

Joskus pitää mennä kauas löytääkseen jotain itselleen läheistä.

Ja kerän lopuista syntyy taas jotakin tv:ta katsellessa...

 

Tämän vuoden sukkasaldo on 16 paria sukkia. 

 

 

 

 

 

 

Olen tänä vuonna erityisesti innostunut virkkaamaan kaikenlaisia torkkupeittoja. Esim kukkapeittoja...  

 

 

 

Iltaisin tv:ta katsellessani saan aikaan tällaisia kukkapalakekoja... 

Eräs ihana ystäväni  sanoi tätä kukkaa jouluruusun näköiseksi. ♥️ 

 

 

Näissä kuvissa kukkatorkkupeiton palojen paikkoja vasta suunnitteilla...♥️

Tässä eräs kookas, tummareunainen peitto isoäidinneliöistä...

 

 

Tässä puolestaan vihreäsävyinen torkkupeitto. 💚

Jotkut laittavat paljon, paljon  eri värejä isoäidinneliöihinsä. Minä virkkaan niistä hieman hillitympiä. =D 

Näissä kukkaruutupeitoissa on sitten väriä vaikka muille jakaa. =) 

Tämä marjapiirakkahassutus on tietenkin pannunalunen... 

Pannulappujakin aina tarvitaan...

 

 

PS: 

Jos ohjeita kaipailet, niin tässä jämälankaideoita sinulle /Meillä kotona 

 

 

Isoädinneliöitä lohtupeitoksi

Virkkaaminen on rentouttavaa, koukuttavaa ja lohduttavaa ajanvietettä. 

Niinpä sain taas päähäni ryhtyä joululahjasukkien loppulangoista tekemään torkkupeittoa isoäidinneliöistä. No juu, valkoista seiskaveikkaa tosin on pitänyt jo monta kerää ostaa lisää lähikaupasta.

Muina lankoina Myhome ja Sockilanka. 

Tällä kertaa teen vaalean lohtupeiton. Tummapohjaisia olen jo tehnytkin ja lahjoittanut ne maailmalle, sekä muutaman vauvapeiton. Tämä lohtupeite jää kyllä ihan itselleni.  

  

Idean sain aikoinaan  Dinglejen Emmerdale-tv-sarjan kodista, ja on niitä isoäidinneliöpeittoja siinä sarjassa varmaan muissakin kodeissa. Voin kuvitella että näyttelijät itse ovat virkanneet neliöitä ja peittoja kuvaustauoillaan. Seuraavaksi teen tuollaisen jättineliön, jossa pikkuneliöt reunoilla... =D  

Ne ovat niin lohduttavan kodikkaita torkkupeittoja. 

Nyt me kaikki tarvitsemme kaiken mahdollisen lohdun. 

Paloja on valmiina tähän lohtuun 190 kappaletta. 

Paloissa on mukana mm Suomi-neliö, Espanja-neliö, Italia-neliö ja koko maailma on kyllä ollut mielessäni... =(

Voi näitä aikoja... 

Lohtupeitto valmistui 1.4.2020.

Mitäs minä sitten tekisin... 

PS:

Jos olet unohtanut miten Isoäidinneliö virkataan, niin tässä olisi loistava Suuri Käsityö -lehden video oppaaksesi. 

Ja tässä palojen yhdistämistekniikkaa.

Omistatko tilkkutäkin?

Aina vain enemmän pihaa on vapaana
talven vaaleasta peitosta. Narulla kuivunut pyykki
tuoksuu tuulelle silloinkin kun petaat sileäksi huolella silitetyn
 lakanan petiisi, ja laitat puhtaan tyynyliinan tyynysi. Se tuoksu hymyillyttää
ja tuudittaa nukkujan onnelliseen uneen. Linnut laulelevat jo
päivisin ihanasti. Mustarastaskin on alkanut jälleen laulaa.
Lumikelloja, niitä syksyllä istuttamiani ihan
uusia, sen edellisen talven tuhoamien tilalle laittamiani, 
ei näy taaskaan missään. Ehkä piha söi ne
talvihorroksessaan, vahingossa.
Kuin karhu jonka piti nukkua, mutta
suupalan suun ulottuville sattuessa se
ei voi vastustaa herkkupalaa
vaan nielaisee sen silmät ummessa...

No mutta kuitenkin teemapäivissä on jälleen useita eri teemoja, 

mm Anna äidille ja isälle anteeksi, Suuren uhrauksen päivä,

Tilkkutäkkien päivä sekä Kiusallisten tilanteiden päivä. 

Erilaisten aiheidensa vuoksi korotin otsikkoon tilkkutäkit, 

koska tilkkutöissä on kaikenikäisiä innostavaa ikiaikaista lumoa.
Vai mitä sanoisit vaikkapa tilkkukissasta? 

Viimeinen pioni maljakossa

Nämä ihanuudet, mun aarteeni, alkoivat tänä kesänä kukkia todella aikaisin! 

Mutta nyt niiden kukinta-aika on auttamattomasti päättynyt ja viimeinen 

kukka on poimittu maljakkoon, pois sateen jaloista.  

Taustalla äiti-Mamani ruusukankaalla uudelleen 

päällystämä vanha nojatuoli. Pöytä on Hanin tekemä.

 Tällaisesta näkymästä pionirakkaus joka kesä alkaa: 

ensin on palleroita ja sitten jättimäisiä kukintoja. 

 Tämä vaaleanpunainen Sarah Bernhardt -pioni 

tuoksuukin lisäksi aivan ihastuttavalle. 

Hurmaavammalle je lempeämmälle 

kuin miltei kaikki hajuvedet joita 

olen nuuhkinut.

 Ja niin pallerot aukeavat 

ja kaikki hetkessä hurmaavat... 

Pari ensimmäistä auennutta 

yksilöä juomalasissa 

aulan portaikossa... 

...olohuoneessa... 

Kesäkuun lopulla sade 

kaatoi pioninkukat kohti maata. Niinpä 

suoritin pelastusoperaation ja keräsin niitä turvaan

valtaisan sylillisen ja noin suuren maljakon puuttuessa 

maljakkokokoelmistani laitoin kukat ämpäriin, 

joka tuli kukista likipitäen täyteen. 

Nostin kukkuraisen kukkaämpärin terassin pöydälle 

jossa se houkutteli luokseen kaikkia 

lentäviä hyönteisiä. 

Toivoin kamalasti että joku 

piipahtaisi kyläilemään 

ja näkisi tuon mahtavan 

sylillisen pioneja... 

Unelma puutarhasta säilyy aina. 

Vaikka en saakaan puutarhaa mukaani 

seuraavaan kotiimme, tuo kirpputorilta 

löytämäni peltipurkki lähtee kyllä kanssamme.  

10 kpl pionipenkki jää ilahduttamaan 

tänne jotakuta muuta... 

Tämä auttaa aina

Neulekausi avattu

Juu. On jo monta paria neulesukkasia valmiina, 

sillä kun neuloosi iskee syksyisin, sille ei voi mitään. =) 

Yritin kyllä jo selittää Murusille, ettei sitten mitään 

joululahjoja tänä vuonna, mutta neuleitahan ei lasketa?

Neuleet ovat silkkaa rakkautta. 

Itse pidän pitkiä äitini neulomia ihania sukkasia mielelläni 

ja tiedän, miten kauan näihinkin pitkiin sukkiin on mennyt aikaa 

ja miten pitkä sukka on jopa hankala neuloa... 

Ja varsinkin kun tiedän ettei Maman sydänkään tykkää neulomisesta 

mutta siitä huolimatta hän on neulonut tyttärilleen pitkiä sukkia... 

Voi sitä rakkauden määrää... 

Kaupoissa bongattua

Tällaisen romanttisen pitsivarjostimen aion virkata ihan itse!!

Joskus vuoden alussa bongasin tämän kyseisen lampunvarjostimen 

lahtelaisesta sisustusliikkeestä, tehdessäni köyhänä runoilijana 

vain näyteikkunaostoksia.

Samassa paikassa oli höyhenistä koottu varjostin. 

Sellaista EN aio tehdä! Aivastelen jo ajatuksesta! =D 

Aika taiteellisen hieno se silti on... 

Ah, tähän naiselliseen pinkkiin työkalusarjaan ihastuin tavaratalo Hong kongissa, 

Lahdessa. Hani epäili näiden todellista käyttökestävyyttä heti niitä kurkistettuaan.

Esikoinen näki tämän kuvani ja katsoi puolestaan minua jotenkin hitaasti, 

kuin tahtoen tiedustella, onko minulla ehkä kuumetta, 

kun hehkutin työkalujen naisellista ihanuutta! =D

Minun piti oikeastaan naistenpäiväksi laittaa tämä kuva esille,
mutta tulin sitten toisiin ajatuksiin... 

Mut hei, ajatelkaa nyt, miten hieno idea antaa nämä vaikka tyttölapselle,
joka on muuttamassa pois kotoa opiskelujen perässä. 

Harmi ettei tuollaisia pinkkisarjoja ollut kun meidän 

tytär päätti lähteä toiselle paikkakunnalle 

opiskelujensa pariin. 

Tällainen oli näyteikkunareissullani
bongaamani tyyny, jossa teksti: 

If you can dream it 

you can do it. 

-Walt Disney- 

Kiitos mr Disney kaikesta. =)

Näinä päivinä

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥ 

Mitä voi tehdä tapetinpalasesta, parista vanhasta kiiltokuvasta,

parista helmestä, nauhasta sekä kakkupaperista? 

No vaikkapa tällaiset enkelitötteröt...

Terassin siniset linnut lentävät tänä talvena olohuoneessa. 

Itse olen sen verran lyhyt, että voin kävellä hyvin tuon alta, mutta 

Hanin kulkiessa kranssin alta, kuuluu pitkän aikaa kilinä ja kolina 

kun linnut tönivät toisiaan. 

Ikkunasta ja sen alla olevasta lämpöpatterista tulee sen verran ilmavirtaa 

että kranssin linnut pyörivät hiljaa kuin ennen Maman tekemät 

ihanat himmelit jouluisin kotikotona tuvan katossa.

Toisinaan pitää kiertää enkelisoittorasiaa ja kuunnella 

mitä sillä on sanottavaa. Se soittaa jotain amerikkalaista 

joululaulua jota en nimeltä tunnista...

Salli-mummun lähettämät ihanuudet ovat olleet näinä päivinä 

kovasti käytössä kakkuja paistellessa. 

Niin suloinen uusvanha desilitran mitta 

kuin posliininen maustemittakin. 

Joskus entisessä elämässä minulla olikin 

tällainen maustemitta suola-astiassa 

aina... Mutta se jäi siihen elämään. 

Nyt sitten Salli-mummo tietämättään 

antoi minulle uuden samanlaisen. 

Minulla olikin ollut 

tällaista posliinista lusikkaa ikävä.

Kiitos Salli.

Muutamille ystäville olen syksyn mittaan lähetellyt neuleita.

Jokaiseen jollekulle lähettämääni pakettiin
- on siinä sitten runokirja tai neuleita - 

merkitsen osoitteeni ja salaa toivon, 

että saisin paketin saajalta vaikka joulukortin.  

Jotkut ystävistäni ovat pistäneetkin paremmaksi
ja lähettäneet kaikkea ihanaa vastalahjaksi.
- Se kortti oikeasti olisi riittänyt. =)

Tässä ihanat kukkatuikut J:ltä, jolle tein pitkät sukat. =)
Hänen paketissaan oli kaikkea muutakin ihanaa, 

niin kuin suloisen (kintaat saaneen) Sukulaissielunkin 

monituisissa yllätyspaketeissa, joista viimeisimmän avaan 

vasta jouluaattona! 

Kiitos teille ihanat. 

Mulla on aina joulu teidän kanssanne.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Mutta nyt ovat sormeni sellaisessa kunnossa etten voi
vähään aikaan neuloa yhtään mitään. Jostakin syystä villalanka
tekee kipeitä avohaavoja sormiini, niihin joihin se koskettaa.
Välillä miun piti paketoida sormia laastareilla melkein tönköiksi ja se hidastutti
harmittavasti neulomista. Onneksi sain kaiken sen valmiiksi, minkä olin
lupautunut tekemään.

En olekaan koskaan voinut pitää villaa muualla kuin käsissä
kintaina ja jaloissa villasukkina. Olisipa kurjaa jos nyt olen
allergisoitunut villalle lisää, niin etten voisi enää neuloa... =(

 Joudun pitämään jonkin aikaa neulepuikoista pakkolomaa.

Tähtinauha

 •.¸¸.•☆•.¸¸.•☆•.¸¸.•☆ •.¸¸.• 

Herkkä ja suloinen tähtinauha on 120 cm pitkä ja sen voit ripustaa minne haluat. =) 

Tähtinauha on Sari Ahon tekemä ja hänen muita käsitöitään löytyy 

mm Kätsysti käsin fb-sivustolta 

sekä hiljattain avatulta Kätsysti käsin nettikaupasta 

josta löytyy kaikkea muutakin ihanaa, 

mutta muista tilata ennen 10.12.2014,
jos tahdot jonkin ihanuuden jouluksi. 

Tähtinauha pääsee pikkutalossa jonnekin, tuomaan jouluntuntua, 

jakkas keksin, minne sen asettelen... =)


 •☆•.¸¸.•☆•.¸¸.•☆ • 

Ihana enkeli

`♥•.¸¸.•♥´♥`♥•.¸¸.•♥´

Eikö olekin aivan hurmaavan ihastuttava enkelityttönen? 

Olen tähän enkelinukkeen niin tyytyväisen ihastunut ja ihastuneen tyytyväinen.

Tämä kaunotar on Tiina Voutilaisen käsialaa ja saapui luokseni postin välityksellä.

Tiinan töitä löydät ihan uuden uutukaisesta Tiinan puoti fb-ryhmästä.

Tiinan muita ihania käsitöitä löytyy myös mm hänen ja tyttärensä ylläpitämältä fb-sivustolta
Sisustusidean kirppis, jossa on tähän aikaan vuodesta ihanan paljon jouluisia
käsitöitä sekä muitakin sisustukseen liittyviä asioita. 

Tiina kertoo rakastavansa käsitöitä ja askartelua ja sen kyllä huomaa.  
Kaikki on niin huolella ja rakkaudella tehtyä. 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Valmistelua

Terassin koristelua...

Pakollista syyskukkien istutusta...

Leipomista...

Makujen testausta...

Kukkapottien hoitelua...

Kaikenlaista puuhaa
on ennen juhlia...