Pihlaja on ensimmäinen puu, joka tulee
istuttaa uudisrakennuksen pihalle onnea tuomaan.
Kotipihlaja on suomalaisten pyhä puu, ja yleinen maaseudun pihapuuna.
Erityisen pyhinä puina
on pidetty puita, jotka kasvavat erityisissä paikoissa, kuten toisen puun
rungosta tai kallion halkeamissa.
Pihlaja estää mahdollisten vesisuonten haitallista heijastusta. Pihlajaa voidaankin käyttää varpuna,
katsottaessa talon kaivon paikka.
Pihlaja suojelee
myös pihalla
olevia omenapuita ja omenasatoa
pihlajakoilta.
Pihlajan marjassa on viiskanta, jota
virolaiset ja suomalaiset ovat pitäneet onnea tuovana symbolina.
Eurooppalaisessa kansanperinteessä pihlajalla on vankka asema pahalta taikuudelta suojelevana
kasvina, ja siksi se on ollut yleinen esimerkiksi kävelykeppien materiaalina.
Monissa tarinoissa velhojen taikasauvoja valmistetaan pihlajasta.
Kalevalassa pihlajasta ennustettiin hyvät vuodet, naimaonni ja tulevat sodat.
Pihlaja oli Kalevalassa Ukko ylijumalan oletetun vaimon maan jumalatar
Raunin puu.
Pihlajan tiivis puuaines soveltuu puukäsitöiden ja puuastioiden raaka-aineeksi sekä huonekalujen
valmistamiseen.
Taipumista kestävänä pihlajaa on käytetty lisäksi muun muassa haravan piikeissä,
seiväshypyssä seipäänä, tuuli- ja vesimyllyjen rattaiden hampaina, kärryjen akselina, puujousena ja
reen aisoissa.
Pihlajaa voidaan ”lahottaa” pari vuotta kosteassa, jolloin se saa erittäin kauniin
puukuvion mustine raitoineen.
Pihlajan kuori soveltuu nahan parkitsemiseen sisältäen runsaasti parkitsemisaineita.
Tänä kesänä ei ollut paljoakaan haitallisia
pikkuilkiöitä, ötököitä, kirvoja ja kuoriaisia
kasvikunnan riesana, koska kevät oli niin viileä.
Tosin eipä samasta syystä
ollut hyötyhyönteisiäkään
marjasatoja pölyttämässä, mutta
tuulipölytteiset kasvit pärjäsivät hyvin.
Tuulta kun riitti ja riitti...
Viime vuonna meilläpäin ei ollut
lainkaan pihlajanmarjoja.
Tänä vuonna niitä ovat puut pullollaan.
Eli jonkun verran siis keväällä lenteli
hyönteisiä, koska pihlaja on
hyönteispölytteinen...
Jo niitä ovat räkättirastaat käyneet
katselemassa sillä silmällä...
Pihlajat näyttävätkin erityisen suloisilta tänä syksynä.
Saahan jo sanoa syksyksi tätä aikaa, kun maanantain ja tiistain
vastaisena yönäkin oli vain kolme astetta lämmintä!?
Punamarjat ovat hyvin herkullisen näköisiä!
Vai mitä olet mieltä?
Kuin miniomenoita!
Myös terttuseljassa oli kuvaushetkellä
punaisia marjoja, mutta varpuset söivät ne pois. =)
Tässä edessä terttuseljan ja taaempana
pihlajan marjojen punaa vihreyttä vasten.
Vastavärit täydentävät toisiaan.
Keräsin sunnuntaina ison kulhollisen
pihlajan marjoja...
Pihlajan marjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia.
Marjoja käytetään hillojen,
hyytelöiden, makeisten ja alkoholijuomien raaka-aineena. Kansanlääkinnässä
pihlajan marjoja on käytetty reumatismin ja keuhkovikojen hoitoon.
Pihlajan lehdistä voidaan valmistaa erinomaista yrttiteetä.
Puhdistin ja pesin ne, laitoin pakastepusseihin ja
sujautin pakastimeen odottelemaan tuleeko
niistä marmelaadia vai karkkeja, vai molempia.
Talven tullen on mukava tehdä niistä sitten jotakin.
PS:
Pakastaminen
tekee pihlajan marjoista makeampia.
Lainaukset
Wikipedia
Edit:
Sain viestin jossa kyseltiin saako pihlajanmarjoja kerätä
jos ei ole omaa pihaa. Löysin mm tällaisen hyvän vastauksen:
Älä poimi pihlajanmarjoja
toisen pihapuusta
Pihlajanmarjasta
tehdyt hyytelöt ja hillot vilkkuvat monen marjastajan mielessä, kun puut
notkuvat tänä vuonna punaisenaan. Saako marjoja kuitenkaan mennä
poimimaan mistä vaan?
–
Kenenkään pihalle tai viljelyksessä oleville maille ei saa mennä
poimimaan, mutta muuten pihlajanmarjoja voi käytännössä poimia
yhtälailla kuin esimerkiksi mustikoita tai puolukoita, sanoo
erityisasiantuntija Miliza Malmelin ympäristöministeriöstä.
Pihlajanmarjojen
kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, vaikka moni mieltääkin puun
lähinnä koristekasviksi.
Isoimmat yksilöt tosin sijaitsevat usein
tonttien, hakkuualueiden ja puistojen laitamilla.
Malmelin jättäisi
kuitenkin rauhaan myös ne puut, jotka selkeästi sijaitsevat esimerkiksi
asuintontin rajoilla.
Kaupungeilla
voi olla myös erikseen rakennetuille puistoalueilla omia kieltoja,
jotka on hyvä huomioida. Muun muassa Helsinki tai Espoo ei rajoita
pihlajanmarjojen poimintaa kaupungin alueilta mitenkään, mutta
keräyspaikka kannattaa silti valita huolella.
–
Kaupunkialueilla kannattaa pitää mielessä, että ihan vilkkaimpien
liikenneväylien varrelta marjoja ei kannata saasteiden vuoksi poimia,
kuten ei muutakaan syötäväksi tulevaa, sanoo ympäristönsuojelusihteeri
Aia Katrin Espoon kaupungilta.
Toimi ennen tilhiä
Vanhan
ohjeen mukaan pihlajanmarjat tulisi kerätä vasta syksymmällä
ensimmäisten pakkasten jälkeen. Silloin marjan kirpeys ja happamuus
hieman pehmenee. Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moision
mukaan marjastajan ei kuitenkaan kannata odottaa liian kauan.
–
Poimimaan pääsee hyvin jo nyt. Pihlajanmarja pilaantuu melko nopeasti,
eli jos odottelee sinne syyspakkasiin saakka, niin osa marjoista on
saattanut jo pilaantua. Tilhet ja muut linnut ovat myös silloin jo
ehtineet verottaa sadosta osansa, sanoo Moisio.
Birdllifen mukaan pihlajanmarjat maistuvatkin
.
Marja-ateria kelpaa tavallisten marjalintujen, kuten tilhin ja
räkättirastaiden, lisäksi esimerkiksi myös kottaraisille, tikoille ja
käpylinnuille.
Moision mukaan heidän kotitaloudessaan marjoista on jo tovi keitelty hilloja odottamaan talvea.
