Käsillä pitää olla jotakin tekeillä

 

Nämä oman pään mukaan tehdyt Mariannesukat on neulottu ruusupuisilla neulepuikoilla punaisesta ja valkoisesta seiskaveikasta.

Tämän Novitalangan nimi oli Korpi, Puunrunko. 

Ostin kerän kesämökkipaikkakunnan lähikaupasta. 

Joskus pitää mennä kauas löytääkseen jotain itselleen läheistä.

Ja kerän lopuista syntyy taas jotakin tv:ta katsellessa...

 

Tämän vuoden sukkasaldo on 16 paria sukkia. 

 

 

 

 

 

 

Olen tänä vuonna erityisesti innostunut virkkaamaan kaikenlaisia torkkupeittoja. Esim kukkapeittoja...  

 

 

 

Iltaisin tv:ta katsellessani saan aikaan tällaisia kukkapalakekoja... 

Eräs ihana ystäväni  sanoi tätä kukkaa jouluruusun näköiseksi. ♥️ 

 

 

Näissä kuvissa kukkatorkkupeiton palojen paikkoja vasta suunnitteilla...♥️

Tässä eräs kookas, tummareunainen peitto isoäidinneliöistä...

 

 

Tässä puolestaan vihreäsävyinen torkkupeitto. 💚

Jotkut laittavat paljon, paljon  eri värejä isoäidinneliöihinsä. Minä virkkaan niistä hieman hillitympiä. =D 

Näissä kukkaruutupeitoissa on sitten väriä vaikka muille jakaa. =) 

Tämä marjapiirakkahassutus on tietenkin pannunalunen... 

Pannulappujakin aina tarvitaan...

 

 

PS: 

Jos ohjeita kaipailet, niin tässä jämälankaideoita sinulle /Meillä kotona 

 

 

Isoädinneliöitä lohtupeitoksi

Virkkaaminen on rentouttavaa, koukuttavaa ja lohduttavaa ajanvietettä. 

Niinpä sain taas päähäni ryhtyä joululahjasukkien loppulangoista tekemään torkkupeittoa isoäidinneliöistä. No juu, valkoista seiskaveikkaa tosin on pitänyt jo monta kerää ostaa lisää lähikaupasta.

Muina lankoina Myhome ja Sockilanka. 

Tällä kertaa teen vaalean lohtupeiton. Tummapohjaisia olen jo tehnytkin ja lahjoittanut ne maailmalle, sekä muutaman vauvapeiton. Tämä lohtupeite jää kyllä ihan itselleni.  

  

Idean sain aikoinaan  Dinglejen Emmerdale-tv-sarjan kodista, ja on niitä isoäidinneliöpeittoja siinä sarjassa varmaan muissakin kodeissa. Voin kuvitella että näyttelijät itse ovat virkanneet neliöitä ja peittoja kuvaustauoillaan. Seuraavaksi teen tuollaisen jättineliön, jossa pikkuneliöt reunoilla... =D  

Ne ovat niin lohduttavan kodikkaita torkkupeittoja. 

Nyt me kaikki tarvitsemme kaiken mahdollisen lohdun. 

Paloja on valmiina tähän lohtuun 190 kappaletta. 

Paloissa on mukana mm Suomi-neliö, Espanja-neliö, Italia-neliö ja koko maailma on kyllä ollut mielessäni... =(

Voi näitä aikoja... 

Lohtupeitto valmistui 1.4.2020.

Mitäs minä sitten tekisin... 

PS:

Jos olet unohtanut miten Isoäidinneliö virkataan, niin tässä olisi loistava Suuri Käsityö -lehden video oppaaksesi. 

Ja tässä palojen yhdistämistekniikkaa.

Torkkupeitto

Tämä oli sellainen kokeilu, 

kuvioita oikein- ja nurinpäin, 

samassa työssä sekä virkkausta 

että neulontaa... 

Tuli valmiiksi jo alkuvuodesta 

mutta olin unohtanut nämä kuvat 

tänne bloggerin luonnoksiin... 

Tämä pinkka odottaa sitä 

neulekerrosta, kun virkkuukoukku 

vaihtui sukkapuikkoihin...

Valmiina se oli tällainen kun 

palat yhdistettiin. 

(Tässä vielä prässäämättä!)  

Annoin sen pois ennen muuttoamme 

koska kaikki mahdollinen piti tarkoin 

harkita, minkä mukaan otti, uuteen 

pikkuruiseen asuinpaikkaan. 

Toivon että se lämmittää 

saajaansa viileinä päivinä 

ja öinä. =) 

Käsin tehty on terapeuttista

Näin herkullista maalia ostin joskus maaliskuussa 

kun lupaus nukkekodista oli vain nyökkäys 

ja haave mielessäni. 

Pienen maalipurkin hankkiminen jo 

etukäteen toi haaveen lähemmäs. 

Kesällä Hani sitten suunnitteli 

mittojeni mukaan ensin 3D:nä 

kaavat tietokoneensa ääressä 

ja vihdoin todellisuus alkoi näkyä 

konkreettisesti,

kun hän hankki puutavaraa 

ja surrutteli osat valmiiksi. 

Nukkekotiin tulee kolme kerrosta. 

Vinttikerros tulee esiin enemmän 

saranoilla kääntyvän katon ansiosta.

Seuraavaksi pitää miettiä taloon 

sopivat lattia- ja kattolistat, tapetit, 

mattomateriaalit jne. 

Nyt puolivalmiissa nukkekodissa 
asuu Sylvanian families pupuja. 
Kalusteet ovat tilapäisiä, 
koska ovat pupuillekin liian pieniä... 

Näin siinä käy kun oman kodin 

remontti alkaa olla valmis, ja mieli 

on tottunut tekemään jotakin 

taloihin liittyvää.

Käsityötkin maistuvat jälleen 

kesätauon jälkeen. 

Kesällä on aina pihalla niin 

paljon puuhaa, ettei käsitöille ole 

aikaa. 

Nyt pihan toiminta alkaa 

hidastua hidastumistaan, 

joten langat sai kaivaa esiin 

ja aloittaa lankahuuma 

virkkauksen parissa. 

Tässä oma 

ns metsähuivini.  
Lankana Novitan Elegia. 

Tämän tein pukinkonttiin. 

Kuten muutamat sukatkin ja 
lisää syntyy koko ajan...  

Nyt on tekeillä harmaa huivi Elegiasta. 

Huivit ovat vielä prässäämättä! 

Siskollekin tein tällaisen huivin 

valkoisena, virkatut kukat 

huivin nurkissa. 

Samoin Mamalleni. =)