Lisää keksejä? = luukku 18

Kenenkään  kodissa ei voi olla liikaa keksejä ja pipareita... 

Jo faaraoiden Egyptissä valmistettiin piparkakkujen edeltäjiä, hunajakakkuja.

Hunajaa pidettiin jumalten ruokana, ja antiikissa siinä uskottiin piilevän pitkän iän salaisuus. Hunajakakkuja uhrattiin jumalille, ja jotta jumalat ymmärtäisivät paremmin, mitä niiltä pyydetään, kakkuja alettiin muotoilla erilaisiksi hahmoiksi. 

Eurooppaan hunajakakut tulivat Kreikan kautta Egyptistä sekä idän kauppamatkoilta ja ristiretkeläisten mukana. Pitkään tätä jumalten herkkua saivat valmistaa vain luostarit, joille kertyi ylijäämähunajaa muun muassa mehiläisvahakynttilöiden valmistuksesta. Vähitellen myös leipurit oppivat tuntemaan reseptin. Kun Kaukoidästä alettiin tuoda eksoottisia mausteita, niitä lisättiin taikinaan ja hunajan tilalle tuli sokeri.

Piparkakku on saanut nimensä maustepippurista, joka oli ensimmäisiä pipareissa käytettyjä mausteita. 

Pian hunajakakut muokkaantuivat eri Euroopan maissa erilaisiksi pipareiksi, esimerkiksi Saksassa pehmeiksi Lebkucheneiksi. Toisaalta vanhan tyylin hunajakakkuperinne jatkuu edelleen esimerkiksi Venäjällä ja Puolassa, jossa valmistetaan vuokaan leivottuja, pitkänomaisia, pehmeitä piernik-nimisiä maustekakkuja. Varsinkin Toruń (saks. Thorn) on kuuluisa piparkakuistaan. Venäläisten mausteisten hunajakakkujen (пряник eli prenikka) pinta kuvioidaan yleensä puisella muotilla. 

Pohjoismaihin pipareiden valmistaminen kulkeutui osittain luostareiden välityksellä keskiajalla.

Ensimmäisen kirjallisen dokumentin mukaan Turkuun tuotiin vuonna 1685 kaksi tynnyrillistä piparkakkuja Saksasta.

Pohjolassa taikinaan lisättiin myös runsaasti voita. Suomessa piparkakkuja leivottiin ensin pappiloissa ja kartanoissa, joista reseptit kulkeutuivat palvelusväen mukana kansan keskuuteen. 

Sokerikuorrutettua piparkakkutaikinasta valmistettua leivonnaisista sanotaan pumpernikkeliksi. 
/Wikipedia 

#BakeCookiesDay,

Leivo keksejä päivä, 

olisi taas tänään.

Hihat ylös ja essu 

eteen ja eikun 

jauhot pölisemään! 

Eikä ole mikään pakko 

tehdä ruskeita joulupipareita. 

Yhtä hyvin voit leipoa ihan 

mitä mieleesi juolahtaa. 

Kuulutko muuten heihin 

joiden pitää joka vuosi 

ostaa uusi piparimuotti? 

Minäkin olen kuulunut 

ennen heihin. Sittemmin 
annoin kokoelmani pois...  

Kaksikerroksiset marmeladilla täytetyt 

keksit ovat juhlavia ja kauniita. 

Tällaisia kutsutaan mm 
Herrasväen pikkuleiviksi. 

Piparit ja keksit ovat
samalla mitä ihanin lahja
jollekulle.

Jos et ehdi etkä jaksa, 

ei ole pakko tehdä itse 

koska kaupasta saa vaikka 

millaisia keksejä ja pipareita, 

joilla voi hyvällä omallatunnolla 

herkutella. 

Myös jouluna. 

Arabian kielen päivä 

on myös tänään sekä

Kansainvälinen siirtolaispäivä. 

Rinkeleitä = luukku 11

 Rinkeli yleistyi Euroopassa keskiajalla.

Rinkelin omintakeinen muoto kuvaa rinnan päälle ristiin asetettuja käsivarsia, mikä oli keskiajalla yleinen tapa rukoilla.

Tarinan mukaan eräs italialainen munkki olisi 600-luvulla kehittänyt tämän tavan pohjalta leivonnaisen.

Hän antoi oppilailleen lahjaksi pieniä leipiä, jotka oli muotoiltu muistuttamaan lasten ristikkäin asettamia käsiä.

Leivonnaisen nimeksi tuli pretiolas – pieni palkinto.

Leipurit ympäri Euroopan omaksuivat ajatuksen, ja rinkelistä tuli onnen, pitkän elämän ja menestyksen symboli.

Rinkelistä tuli vielä kuuluisampi vuonna 1510, kun turkkilaiset joukot yrittivät öisin kaivautua Wienin muurien ali.

Kaupungin yöllä työskentelevät leipurit kuulivat metelin ja turkkilaisten aikeet estettiin. Kiitoksena tästä leipurit saivat omaksi sinetikseen rinkelin kuvan, ja siitä on sittemmin tullut kaikkien leipureiden ja leipomoiden tunnus.

Nykyään
tämän muotoisia rinkeleitä 
nimitetään mm Brezeleiksi. 

 

Viipurinrinkeli

Suomen Viipuriin rinkeli saapui 1300-luvulla fransiskaanimunkkien myötä.

Kun luostarin toiminta uskonpuhdistuksen jälkeen lakkasi, myös kansa tutustui rinkelin valmistuksen saloihin.

Viipurista rinkelintekotaidot levisivät muualle Itä-Suomeen. /wikipedia

Kun olin lapsi, Mami kävi markkinoilla 
ostamassa aina nimenomaan Tyrisevän leipomon Viipurinrinkelin. 
 Se oli hänen mielestään paras, ja hänelle tuttu lapsuudesta saakka. 

Me lapset saimme pienet Viipurinrinkelit 
ja aikuiset jakoivat kahvin kanssa sellaisen suuren. 

Tyrisevän leipomo teki Viipurinrinkeleitä Lappeenrannassa
1800-luvun lopulta lähtien monessa 
polvessa mutta leipomolle ei löytynyt 
jatkajaa ja niinpä se valitettavasti lopetti toimintansa 
vuonna 2016... 

Rinkeleistä on useita 
erilaisia variaatioita. 

Leivonnaiset voivat olla suuri-
kokoisia ja tuoreita tai pieniä 
ja kuivattuja...

Ne voidaan myös maustaa 
esimerkiksi siemenillä, 
pähkinöillä ja suklaalla... 

Tänään on Rinkelipäivä, 
eli paakkelssipäivä, 
niin kuin mummoni sanoisi. 

Toiset syövät rinkelinsä 
sinällään, mutta toiset 
vannovat täytteiden nimeen.  

Vesirinkelin nimi viittaa niiden valmistustapaan, jossa rinkeliä kiehautetaan pikaisesti vedessä ennen paistamista. Rinkelit voidaan syödä sellaisenaan tai esimerkiksi leivän tapaan - voin ja muiden täytteiden kera. 

 Kun vesirinkelin taikinaan lisätään voita, puhutaan valmiista tuottesta voirinkelinä.

Jotkut valitsevat astetta 
makeamman rinkelin, 
joita donitseiksi tai 
munkeiksikin kutsutaan. 

Näinkin voi rinkelinsä nauttia!

Jouluna voi kuusenkin 
koristella vaikka pienin 
rinkelein.

PS: Postita joulukortit 
punaisessa kuoressa 
viimeistään tänään. 

 

 Teemapäivissä on tänään

kansainvälinen vuoristopäivä.  

(Jos satut oleskelemaan nyt
vuoristoisessa maassa, niin
rinkelit ja kaakaota
reppuun ja vuorille vaeltamaan.)

Kahvikakkuja ja erakkopipareita

Ethän koskaan sano täytekakkujen 
vastakohtia "Kuivakakuiksi", 

sillä se on loukkaus kakkua kohtaan. 

Jätetään ne kuivakakkunimitykset 
jo historiaan!  

Nehän ovat tietenkin kahvikakkuja 
ja tänään onkin 
sopivasti Kahvikakkupäivä.
 

Voit leipoa vaikka jouluksi jo 
jonkin herkullisen kahvipöydän 
kuninkaan, joka vain paranee 
vanhetessaan. 

Esim gluteeniton Porkkanakakku 
sekä gluteeniton Toscakakku 
ovat mehevämpiä päivän tai 
parin vanhana, jos sattuvat 
vaan säilymään niin kauan... =D


Jotkut joulukakut säilötään 
metallirasioihin ja kostutetaan 
esim vahvalla makealla kahvilla, 
englantilainen hedelmäkakku konjakilla, 
jotkut kakut sherryllä, 
liköörillä jne... 

En tosin antaisi alkoholilla 
kostutettua kakkupalaa sitten 
lapsen syötäväksi. 

Itselläni ei ole kokemusta

 alkoholilla kostutetuista kakuista, 

mutta kahvi on aina ok.

Sitähän mokkapaloissakin on. =D

Voit myös pakastaa kakun 
ihan vaan sinällään 
odottamaan juhlia tai joulua. 

Parasta tietenkin on 
syödä kakku 
hyvässä seurassa 
jo nyt, ihan heti! =D 

Tai jos et jaksa etkä halua 
leipoa kakkuja 

niin erakkopiparien päiväkin

olisi tänään. 

Erakkopipareissa on mm 
taatelia, rusinoita ja 
jopa pähkinöitä. 

Tässä niihin muuan resepti... 

Olen lukenut jostain, että niihin voi 
halutessaan laittaa mauksi myös 
esim viskiä! 

- Riippuu varmaan erakosta... 
Tämä erakko ei sitä 
"maustetta" niihin laittaisi. =D 

Rakastan kirjoittamista -päiväkin

on tänään. Ja minähän rakastan. 
Ja kyllä, edelleen kirjoittelen 
mm runosia kaiken maailman vihkoihin 
ja paperilapuille... 

Niistä siirrän niitä sitten 
tietokoneelle, jolloin roskakori 
on täynnä rutattuja papereita... 

Mokkaisia neliöitä

Mokkapaloja teki mieli...
Niiden ohjekin olisi tässä:

200 g sulatettua voita
    3 munaa
    3 dl sokeria
    2 dl täysmaitoa
    5 dl vehnäjauhoja
    1 ½ tl leivinjauhetta
    1 ½ tl vaniliinisokeria
    3 rkl tummaa kaakaojauhetta

    Päälle:

    5 dl tomusokeria
    5 rkl sulatettua voita
    5 rkl vahvaa kahvia
    1 rkl tummaa kaakaojauhetta
    1 tl vaniljasokeria
    nonparelleja koristeluun 



Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Sulata voi ja anna jäähtyä.
Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään
ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen taikinaan.
Lisää lopuksi sulatettu voi.

Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 13–15 minuuttia.
Anna jäähtyä ennen kuorrutuksen lisäämistä.

Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään. Kaada kuorrutus
jäähtyneen kypsän pohjalevyn päälle tasaiseksi kerrokseksi.

Ripottele pinnalle koristeet.

Kun kuorrutus on kovettunut,
leikkaa levy terävällä veitsellä annospaloiksi. 

Ohje napattu Iltasanomien sivulta.

Mansikanmakuisia pumpernikkeleitä

 Ystävänpäiväksi kaivoin pakastimesta loput piparkakkutaikinat 

ja tein niistä isojen sydänmuottien avulla suuria sydänpipareita. 

Jäähdyttyään tein sydämiin ensin elintarvikevärillä 

vaaleanpunaiseksi värjäämästäni 

tomusokerikuorrutteesta kuorrutteelle rajat,
eli sydänkuvion sydämen päälle. 

Seuraavaksi pursotin piparien päälle mansikanmakuista 

tomusokerikuorrutetta, jonka heti levittelin kakkulapion 

avulla reunarajausten sisäpuolelle. 

Näiden keksien teossa oikeasti tarvittaisiin 

apukädet. Mulla ei nyt ollut sellaisia 

joten jälki ei ole kauhian viimeisteltyä. 

Tuli vähän kiire nimittäin välillä... =) 

Lopuksi ripottelin kuorrutteen päälle 

nopeasti hieman nonparelleja.
Kuorrute kovettuu päältä yllättävän
nopeasti mutta hitaammin sisältä.

Seuraavaan vuorokauteen ei sitten ollut 
kiire minnekään, vaan pumpernikkelit
kuivuivat rauhassa leivontatason päällä
keittiössä. 

Nämä pumpernikkelien tapaiset isot piparit 

ovat herkkua kahvin kera. Varsinkin kun olen kahviini 

löytänyt tällaisen täyteläisen laktoosittoman cafe-maitojuoman!

Tuoreina ne kait ovat kaikki leivonnaiset 

parhaimmillaan, ja siksi äkkiä katosivatkin 

tarjoilulautaselta. 

Osa pipareista laitettiin purnukkaan 

odottamaan jos vaikka joku sattuisi 

taas kyläilemään täällä päin... Piakkoin. =)

Omaa leipää ja levitettä

¸.•♥•♥•.¸¸.•♥•♥•.¸¸.•♥•♥•.¸

Näin yhtenä yönä hassua unta, jossa kaupasta löysin
leipähyllystä sämpyläpusseja, joissa oli vain yksi pyöreä
 ja yksi soikea sämpylä ja niiden pienessä pussissa luki:
Perussuomalaisen sämpylät.

Hah. =D
Minä en todellakaan kuulu mihinkään
persuihin. =P Olen ennemminkin puolueeton,
koska politiikka ei kiinnosta minua, mutta jos johonkin
kuuluisin, niin se voisi olla vihreät...
Merkillistä, mistä ihmeestä unia tulee?

¸.•♥•♥•.¸¸.•♥•♥•.¸¸.•♥•♥•.¸

Eräässä Kotivinkki-lehdessä oli pataleipäohje, jota kokeilin.

Tosin tuo ihka ensimmäinen leipäversio ei ollut kauneudella
pilattu, mutta maistui ihan syötävälle.

Taikina tehdään vähintää 12 tuntia ennen leivontaa 

tai vielä parempi olisi jos taikinan tekisi 24 tuntia ennen... 

Sellaisen pidemmän kaavan mukaan tehdyn version mie paistoin.

PATALEIPÄ: 

½ tl kuivahiivaa 
2 tl suolaa 
4 dl vehnäjauhoja 
3 dl hiivaleipäjauhoja 
 3½ dl vettä 
Lisäksi ruokaöljyä
padan voiteluun.

 Tee näin:
Yhdistä kuivat aineet.
Lisää lämpöinen vesi ja sekoita nopeasti, älä vaivaa.
peitä kulho ja kohota huoneenlämmössä 12 - 24 tuntia.
Kohotuksen jälkeen kumoa taikina ja tee siitä pallo.
Peitä ja anna kohota n 30 minuuttia.
Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja laita paistopata uuniin.
Ota pata uunista ja sipaise siihen öljyä ja laita taikinapallo pataan.
Laita kansi päälle ja pata uuniin 30 minuutiksi.
Ota kansi pois ja paista vielä 15 minuuttia
ja leipä on valmis otettavaksi pois uunista.

Kumoa heti ja eikun nauttimaan.

Leivän kanssa nautittiin omatekoista levitettä.

 Tätä omatekoista versioita olen meille 

jo jonkin aikaa valmistanut. 

OMATEKOINEN LEVITE: 

200 g normisuolaista voita
1,5 dl ruokaöljyä
1,5 dl vettä

Sekaan voit laittaa esim
valkosipulia murskana tai jauheena
tai esim yrttejä. 

Anna voin pehmetä huoneenlämmössä ja sekoita aineet keskenään.
Sekoita ainekset sauvasekoittimella, sähkövatkaimella tai yleiskoneella tasaiseksi
vaaleaksi massaksi. Annostele rasioihin ja laita jääkaappiin.
Anna makujen tasaantua ja levitteen kovettua n vuorokausi.

Huvittavaa kun jossain vastaavissa ohjeissa lukee:
kirnuvoita... =) Kaikki voit ovat kirnuttua voita... =D 

Jos tahdot levitteestä paistonkestävää, 
jätä vesi pois. 

Joululeivontaa 2

☆ ☆ •✿• ☆ ☆ 

Toiset asettavat tähtien sakarat hillon päälle. 

Mie laitan sakarat alle, että hillo pitää aloillaan ne paiston ajan. 

Toiset voitelevat ennen paistoa tähti-/ joulutortut,
mutta mie en koskaan voitele torttuja,
niin kohoavat mielestäni paremmin, 

Yleensä jäähdyttyään ripottelen vielä tomusokeria päälle, 

että näistä tulee semmoisia
lumitähtiä. 
Miten sinä teet tähtitortut? 

Tuossa kuva napattu ennen kuin ehdin
tomutella ne. =)

☆ ☆ •✿• ☆ ☆  

Pehmeä piparikakku 
Gluteeniton 

4 munaa

3 dl sokeria

1½ dl kermaa

1½ dl voisulaa

4 dl gluteenittomia (Semper) jauhoja

2 tl piparkakkumaustetta

1 tl vaniljasokeria

½ tl kardemummaa

2 tl kanelia

1 tl soodaa

1 tl suolaa

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Varaa kerma ja voisula valmiiksi.

Lisää vaahtoon vuorotellen kuivat aineet, voisula ja kerma.

Kaada taikina jauhotettuun (2 l) kakkuvuokaan ja paista

175 asteessa n: 50 minuuttia.

Tämä kakku maistuu päivän tai pari pv vanhana parhaalta.

Kakku sopii gluteenittomille vaikkapa
joulukakun tai joulupiparien korvikkeeksi.

Kakun voi myös erinomaisesti pakastaa.

♥

☆ ☆ •✿• ☆ ☆ 

Pakastatko sinä pakkasen täyteen jouluherkkuja?

Soon ihan hyvä idea, leipoa jo nyt, 

níin pääset helpommalla joulunpyhinä.

Justiinsa pakkasesta sulaneet leivonnaiset 

ovat kyllä aivan kuin juuri leivottuja.

Nam.

☆ ☆ •✿• ☆ ☆ 

Halloween

Tämän kuukauden viimeisenä päivänä virallisesti 

vietetään All Hallows' Eveä, eli  Halloweeniä.  

Me Suomessa vietämme samantyylistä Pyhäinpäivää 

eli Vainajien muistopäivää. Vai olisiko Kekri oikeastaan 

se meidän vastaava juhlamme? 

Katsotaanpa mitä Wikipedia vähän tiivistettynä sanoo:

Nykyinen pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta juhlasta: kaikkien pyhien päivä 1. marraskuuta ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2. marraskuuta. Suomessa siitä on tullut yleinen vainajien muistopäivä. Silloin monet vievät läheisten haudalle kynttilän tai kukkia kuolleiden muistoksi. Kotona voidaan myös sytyttää kynttilä läheisen muistoksi. 

Vanhoista ajoista on Suomessa vietetty syksyllä sadonkorjuun päättymisen jälkeen kekriä.

Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä. Kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä. Sanan etymologiaa ei kuitenkaan ole voitu selvittää. Sen on arveltu olevan samaa alkuperää kuin pieni­muotoisia pitoja tarkoittava sana kekkerit. 

Sanaa kekri on vaihtelevasti käytetty merkitsemään myös myöhään syksyllä kylvettyä ruista, aavetta, mörköä tai pelätiksi pukeutunutta ihmistä.

Varhaisempina aikoina kekrillä ei ollut mitään tiettyä kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan sitä saatettiin samassakin kylässä viettää eri taloissa eri aikaan sen mukaan, milloin kukin oli saanut tärkeimmät syystyöt loppuun suoritetuksi.

Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa. Esimerkiksi kekripyörykät ovat lihapyöryköitä, joihin on laitettu sadonkorjuusta tulleita aineksia, kuten esimerkiksi punajuurta. Lammaspaisti oli toinen tyypillinen juhlaruoka, jota syömään kutsuttiin myös suvun vainajat.

Myöhempinä aikoina kekrin osuminen samaan ajankohtaan kirkolliseen pyhäinpäivän kanssa johti toisaalta siihen, että se alettiin käsittää myös vainajien muisto­juhlaksi, jollainen se kuitenkaan, vastoin nykyisin yleistä luuloa, ei alun perin ollut. Se oli ilon juhla. Silloin laulettiin, leikittiin ja tanssittiin.

Siitä muodostui 1800-luvulla myös palvelusväen läksiäisjuhla, jonka jälkeen heillä oli kaksi viikkoa vapaata ennen uuteen taloon siirtymistä. 

Koska kekrin käsitettiin vanhastaan merkitsevän vuoden vaihtumista, liittyi siihen usein myös erilaisten enteiden kuulustelua ja tulevaisuuden ennustamista samaan tapaan kuin nykyisin uuteenvuoteen. 

Kekri muistutti usein saksalaisia karnevaaleja. Siihen liittyi myös tavallisimmin 12 päivää kestänyt jakoaika, jolloin ei yleensä tehty työtä enemmän kuin oli välttämätöntä. Kekrin toisena päivänä lähdettiin ”kekriä kiertämään”. Kylissä liikkui seurueita, joissa oli mukana kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja ja jotka halusivat taloista kestitystä.

Ilmeisesti merkittävin hahmo oli kekripukki, sarvekas ja pelottavan näköinen olento. Kekripukki voitiin koota niin, että karhuntaljan tai vastaavan alla käveli kaksi miestä, kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä. Olkia, turkkia ja naamareita käytettiin myös tässä rakennelmassa. Suomessa kekriä juhlitaan mm polttamalla kekripukki.

(Luin koko ajan kekripukin keripukiksi johon sitä ei kannata sekoittaa.  

Kekripukkia ei pidä sekoittaa myöskään olkipukkiin, 

nuuttipukkiin tai vaikkapa joulupukkiin... =) 

Jossain päin maailmaa tätä tämän ajan juhlaa vietetään nimellä Kuolleiden päivä. 

Britit viettävät Guy Fawkesin yötä. Venäjälläkin tähän aikaan on Vanhempienpäivä 

jolloin on perinteisesti käyty haudoilla, muisteltu kuolleita ystäviä ja sukulaisia.

Eli siellä täällä koko maapallollamme samaan aikaan, kun pimeys ja synkkä syksy 

saavat elosta ja arjesta vallan, muistellaan menneitä sukupolvia, 

valaisten hautausmaita ja pimeyttä lyhdyin ja kynttilöin.

Itse olen sitä mieltä 
että lähimmäisiä ja sukulaisia
pitäisi muistaa heidän elossa ollessaan 

eikä vasta sitten, 
kun heitä ei enää ole... 

Silti sytytän kynttilän jos toisenkin kodissani
menneille polville.
Heille jotka näin viimeksi lapsena
tai joita en ehtinyt nähdä lainkaan...

Olin hankkinut tuon kuvissa näkyvän kurpitsan koristeeksi tupareihimme ja sen seuraksi 

piti tulla monta pikkuista söpöä kurpitsaa mutta nekin jäivät puuttumaan kuten niin monta 

muutakin suunnittelemaani tuparikoristejuttua, mutta se siitä. Piti vaan kertoa kurpitsasta 

vielä sen verran että ensimmäistä kertaa ikinä kokeilin millaista olisi kaivertaa kurpitsalyhty... 

Se oli yllättävän hankalaa koska itse kurpitsa oli aika kova pinnaltaan. 

Harjoitusta, harjoitusta... 

Tein kurpitsan sisuksista porkkanakurpitsakakun 

(korvaa kurpitsamurskalla osa porkkanaraasteesta) 

ja tuo kuori jäi lyhdyksi terassin kaiteelle.

Kurpitsalyhtyni kutistui kuitenkin ihan muutamassa pakkasyössä muumiomaiseksi 

ja alkoi kiinnostaa talitinttejä. Siirsinkin kurpitsapään sittemmin tunkiolle, 

jossa se on jatkanut eloaan raviten muuta luontoa. 

Meillä ei siis enää nyt kuun vaihteessa näy tätä näkyä terassin kaiteella. 

Se on muisto vain.

Viitteet: Wikipedia