Kevät rynnii ihanasti

Krookukset ja kevättähdet kukkivat vihdoin kilpaa.  

Niillä on kiire tehdä tilaa mm tulppaaneille... 

 Mutta voi että ne ovatkin nättejä! 

- Ja kovin kaivattuja! 

Takapihalta metsäjänikset söivät 

krookuksenkukat jo pois... =(

Niitä juoksentelee neljä tosi kookasta 

yksilöä täällä tekemässä pahojaan... 

Kukaan ei vissiin enää metsästä 

jäniksiä? 

 Istutin syksyllä tavallisten kevättähtien 

sekaan valkoisia ja vaaleanpunaisia. 

Ovat aika namusen näköisiä!

Tässä niitä tavallisia sinisiä kevättähtiä. 

Posliinihyasintit, Puschkinia libanotica, 
  tuoksuvat ihastuttavalle. 

Niin kuin hyasintit aina. 

Tässä kokoonpanossa on jo muutaman vuoden 

takaisia Virosta ostettuja hyasintteja.

Nämä on istutettu viime syksynä. 

Aikaa myöten nämäkin hieman leviävät joten 

toivottavasti tässäkin penkissä näitä 

on vuosi vuodelta enemmän. 

 Hiirenkorvia siellä täällä... 

Idänsinililjatkin leviävät aikaa myöten. 

Nämä kasvavat omassa kukkapenkissä 

ja jo hieman jopa sen vieressä... 

 Mutta läheisellä autiopihalla 

kasvaa idänsinililjoja, eli scilloja 

jo ihan mahdottoman vallattoman paljon. 

Ovat villiintyneet siellä herttaisesti. 

 Scillamatto kuulostaa ihanalle... 

 Koivut ovat jo hiirenkorvilla! 

Totta se on! Kevät on täällä! 

Tästä hieman näkee miten Kesäpikkusydänkin 

on vallannut puolet kukkapenkistä. 

 

Kukkapenkissä kun pitäisi olla 

nätisti että kaikilla olisi tilaa 

ja paikka auringossa. 

Se pitäneekin kaivaa esiin syksyllä ja 

istuttaa vallattomine juurineen 

jonnekin ihan yksinään, ja 

sellaiseen paikkaan jonka se saa 

luvan kanssa villisti valloittaa.

Vuokkoset

Silmiäsi sinisyydellä 
ilahduttamaan... 

Ulkona on niin lämmintä 
että tuntuu melkein kesältä. 

Idänsinililja, 

eli siperiansinililja, 

Scilla siberica 

 on kuvattu ihan

omassa kukkapenkissä. 

Se kuuluu pikkusiskoni antamiin 

häälahjasipulikukkiin. 

 Muidenkin häävieraiden kukkia 

nousee yhä kukkapenkistä. 

Ihanina muistoina. 

Kevät tuo toukokuun

Ja toukokuu tuo kevään! 
Tässä muutamia viime syksynä Virosta tuomiani 
 posliinihyasintin, Puschkinia libanotican 

sipuleita kukassaan.  

Mukana keväisessä kukkakollaasissa muitakin tällä hetkellä pihassa 

 kukkivia ensimmäisiä pieniä välähdyksiä tulevasta kesästä, 
idänsinililjoja eli scilloja, sinivuokkoja ja krookuksia.

Tulppaanien alkuja näkyy jo siellä täällä, 
samoin narsissien ja kirjopikarililjojen vihreitä pilkahduksia. 
 

 Koivuangervo on kohta lehdessä 

eli sen voin sanoa olevan jo kuuluisalla 

hiirenkorvalla! 

 Myös puut alkavat paisutella lehti- ja kukintoalkujaan.  

Tässä esimerkkinä omenapuun kukkanuppu, 

syreenin lehtinupukkasykerö, 

terttuseljan viininpunaisia kukkatertun alkuja, 

ja pihlajan pehmeänukkaisia lehtikääryleitä.

 Peippokin on saapunut 

ja laulanut varsinkin aamuisin pihalla punarinnan 

ja niiden kaikkien muiden ihanuuksien 
kanssa kilpaa... 

Mene sinäkin ulos 

neljän - viiden - kuuden 

maissa aamulla 

ja 

rakastu 

lintujen konserttiin, 

niin tiedät mistä puhun. 

Hiirenkorvat ovat ilmestyneet

Lähtiessämme reilu viikko sitten reissuun, oli maailma surullisen kulottuneen värinen 

ja vain nurmikon sammaloituneet kohdat vihersivät, krookuksenlehtien kanssa, 

sekä muutamat tulppaaninlehtien alut.

Etkä saa sanoa, että tarvisimme jotain sammalsyöppöä tai että sammal pitäisi haravoida 

pois nurmikolta, koska me rakastamme pehmeää sammalta.
Onhan jotakin vihreätä. Mie ihmettelen sitä miten jotkut epätoivoisesti sitä sammalta 

inhoavat. Hassut.

Saksassa tuntui kevät olevan viikko sitten noin kolmisen viikkoa edellä kotimaista. 

Sen verran ikkunoista katselimme kun tuntikausia vietimme huonoilla tuoleilla 

aikaa Munchenin lentoasemalla.

Takaisintullessa välilasku oli Frankfurtissa, jossa oli hiukan pehmeämmät istuimet. 

Jaa niin ja ikkunoista näkyi oikeastaan vain laajaa kenttää, enkä muistanut katsella 

kaukanakaan siintäviä puita. Olimme kaukana ikkunoista ja jouduimme vähän väliä 

vaihtamaan paikkaa kun saimme väärää informaatiota Helsingin lennon portista. 

Saksalaista täsmällisyyttä?

Kotopihassa huomasin eilen tullessamme paljon ihanaa sinistä sipulikukkien penkissä. 

Häälahjaksi syksyllä Pikkusikolta saadut scillathan ne siellä kukoistivat salaa ilman meitä. 

Ja nurmikkohan pitää ihan pian leikata! 

Suomen vesisateet ovat värittäneet kulottuneen ja seepian värisen maan jälleen vihreäksi. 

Koivut ovat lämpimissä paikoissa hiirenkorvilla, samoin pajut ja terttuseljassa on jo

isohkot viininpunaiset lehdykät kukkaterttunuppujensa suojina. 

Kirjopikarililjat ovat nostamassa päätään.

Muutama tete-narsissi jotka olen jonakin pääsiäisenä istuttanut syreenin alle 

on kukassaan.

Kevät on täällä.