Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muistoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muistoja. Näytä kaikki tekstit

29.10.2025

Tuonpuoleiseen menneitä






Kuolemaan suhtaudutaan eri tavalla eri puolilla maailmaa. Sen huomaa hyvin tähän aikaan vuodesta. Siinä missä meillä ollaan hartaita ja juhlavia, on toisella puolen maapalloa hyvinkin erilainen tunnelma. 






 

Día de Muertos – kuolleiden päivä – sulauttaa yhteen vuosisatojen perinteet, kun kuolleiden sielut palaavat vierailemaan elävien valtakunnassa.


 Kuolleiden päivää vietetään marraskuun taitteessa Meksikossa ja Keski-Amerikan maissa sekä osassa Etelä-Amerikkaa ja Yhdysvaltain latinojen keskuudessa.

 

31.10. - ”Víspera de Todos los Santos” (kaikkien pyhien päivän aatto): Pyhäinpäivänä meksikolaiset kunnioittavat kuolleita lapsia, joita he kutsuvat nimellä angelitos – pienet enkelit. Haudat koristellaan orkideoilla ja harsokukilla. Lapsensa menettäneet tekevät samettikukista polun, joka johtaa kotiin. 
1.11. - ”Día de los Angelitos” (pienten enkelien päivä): Meksikolaiset uskovat, että taivaan portit avautuvat keskiyöllä, ja kuolleet lapset voivat etsiä tien kotiin kukkapolkua pitkin. Myöhemmin samana päivänä myös aikuisten sielut pääsevät piipahtamaan perheensä kotialttarin eli ofrendan luona. 
2.11. - ”Día de Muertos” (kuolleiden päivä): Juhlallisuudet huipentuvat kuolleiden päivänä. Ennen aamunkoittoa meksikolaiset kokoontuvat hautausmaille, missä lyhdyt ja kynttilät pitävät pahat henget loitolla. Sukulaiset kunnostavat haudat ja viipyvät niiden ääressä, kunnes aurinko nousee ja on aika lähteä kirkkoon. Myöhemmin pahat henget ajetaan pois kulkueilla ja musiikilla.




Päivän viettoon kuuluu kuoleman hyväksyminen ja pilkkaaminen, hautausmailla vierailut ja kotialttarit, joille asetellaan uhrilahjoja vainajille. 

  🧡

 Meksikolaiset juhlat yhdistyvät kristillisen pyhäinpäivän juhlintaan sekä Mesoamerikanalkuperäiskansojen, kuten mayojen ja asteekkien, perinteisiin. Asteekkien ja mayojen taiteessa ja keramiikassa esiintyi myös paljon pääkalloaiheita, kuten nykyajan kuolleiden päivässäkin. Kun espanjalaiset valloittivat asteekkien maat 1500-luvun alussa, asteekkien uskonnolliset perinteet siirrettiin katolisiin pyhimysjuhliin.

Kuolleiden päivää juhlitaan samaan aikaan kuin katolisia kuolleiden muistojuhlia, pyhimysten päivää ja uskovien vainajien muistopäivää, joita Suomessa vastaa pyhäinpäivä. Joskus kuolleiden päivää juhlitaan vain 2. marraskuuta, mutta yleensä juhla on kaksipäiväinen (Dias de los Muertos). Tällöin sen viettäminen aloitetaan auringonlaskun aikaan 31. lokakuuta, ja se kestää 2. marraskuuta asti. 
 
 


Kuolleiden päivän aikana kuolema hyväksytään ja sitä pilkataan. Näkyvässä osassa juhlinnassa ovat pääkallokuvat ja sesonkiruoat. Yleinen makeinen on golfpallon kokoinen pääkallokarkki. Ihmiset vierailevat hautausmailla, ja kotiin saatetaan pystyttää ofrenda, alttari kuolleille. Elävät syövät juhlaruokia, ja hengille tarjotaan heidän suosikkiruokiaan

 🧡

Rakkaille vainajille pystytetyssä kotialttarissa on pöytä tai muu taso, jolle levitetään puhdas valkoinen pöytäliina. Sille asetetaan ruokaa, juomaa ja tupakkaa uhrilahjaksi. Vaikka vainajien ei uskotakaan pystyvän fyysisesti nauttimaan uhrilahjoja, heidän uskotaan kuitenkin nauttivan niiden olemuksesta. Alttarilla voi olla myös valokuvia vainajista tai pyhimyksistä sekä kukka-asetelma, usein keltaoransseista samettikukista tehty. Kukkien terälehdistä sirotellaan vana johtamaan alttarille. Uhrilahjojen lähellä voidaan polttaa kopaalisuitsukkeita, joiden avulla vainajat löytävät lahjansa. Alttarilla on yleensä puhdistavaa suolaa sekä vettä laseissa. Ruoka ja juomat syödään juhlan lopuksi, kun vainajat ovat ensin saaneet nauttia niistä


Kynttilöiden valaisemat ja kukitetut hautausmaat ovat kuuluisia kauneudestaan 


Joissain paikoissa Meksikossa lapset kiertävät ovilla lausuen runoja tai rukouksia ja pyytäen ruokaa palkkioksi. 

  🧡

Guatemalassa kuolleiden päivään liittyy suurten leijojen lennättäminen. Leijojen avulla vainajat johdatetaan juhliin. Guatemalassa juhliin liittyy erityisen paljon mayavaikutteita, kuten mayankielisiä rituaaleja. 
Muualla Keski- ja Etelä-Amerikassa kuolleiden päivän juhlinta ei ole yhtä riehakasta kuin Meksikossa. Esimerkiksi Brasiliassa siihen kuuluu ainoastaan hautausmaavierailuja 2. marraskuuta. 
Nykyisin kuolleiden päivän yhdysvaltalaisen vastineen Halloweenin perinteet, kuten ”karkki vai kepponen” ja makaaberit naamiaisasut, ovat leviämässä Meksikoon






 
Halloweenia vietetään Suomessa usein samaan aikaan kuin pyhäinpäivää. Halloween tuntuu useiden mielestä
sopivan myös meidän syksyymme.
 
Vuonna 2025 virallinen Halloween osuu perjantaille 31.10. 
 
 🧡




Miltä näyttää suomalainen Halloween?    
 

- Pukeudutaan naamiaisasuun.
- Kaiverretaan kurpitsoja ja laitetaan niihin valo.
- Koristellaan koti hämähäkinseiteillä,
kumisin lepakoin ja kynttilöillä.
- Järjestetään juhlia, pelejä ja herkkuja
- Joissain paikoissa käydään
“karkki vai kepponen” -kierroksella
– usein aikuisten kanssa. 




- Hyvän tavan mukaista on koputella vain niille oville,
joissa on Halloween-koristeita.  
 











  
 
 



Pyhäinpäivä on tänä vuonna lauantaina 1.11.2025. Päivän ajankohta vaihtelee vuosittain lokakuun lopun ja marraskuun alun välillä, sillä sitä vietetään aina lauantaina.

 



Pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä läheisiä sytyttämällä kynttilöitä, kukkia tai seppeleitä vainajien haudoille ja muistomerkeille. 

  

Monissa kirkoissa järjestetään pyhäinpäivän messuja ja kynttilähartauksia, joissa muistellaan vuoden aikana kuolleita seurakunnan jäseniä.
Joissakin tapauksissa päivään voi kuulua myös konsertteja, kuten Requiem-konsertteja. 
Päivää vietetään usein rauhallisesti perheen kesken. Päivään kuuluu myös usein rauhallinen, hartaaseen tunnelmaan sopiva illanvietto. 

 

 

  

Monet nauttivat pyhäinpäivänä perinteisiä, pitkään haudutettuja pataruokia ja herkullisia kakkuja. 




Minulla on aina ikävä heitä 
Toiseen ulottuvuuteen menneitä 
Tänään sytytän heille kynttilöitä
katsellen lepattavia liekkejä
miettien kanssaan vietettyjä
kaikkia hyviä hetkiä
hymyillen hellästi
kipeänhaikeille muistoilleni

- Una Reinman 

 

 

 

 

 

 
Pistetäänkö pystyyn omat kekkerit eli kekrit? 
 

 


Kekrillä ei ole alkujaan ollut vakinaista kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan se määräytyi kulloisenakin vuonna maatalon syystoimien loppumisen mukaan. Kekrin aika alkaa mikkelinpäivästä ja jatkuu pyhäinmiestenpäivään, eli se alkaa 29. syyskuuta ja päättyy lauantaihin, joka ajoittuu 31. lokakuuta – 6. marraskuuta. Siihen liittyivät juhliminen, herkuttelu ja taikojen tekeminen satovuoden varmistamiseksi sekä palvelusväen vapaaviikko ja uuden työn etsintä. 


 

  

 

 

Aiemmin samoista aiheista mm:  

 

Muistelupäivä  

Pyhäinpäivä, kekri vai Halloween? 

Halloween & Dia de los Muertos  

Happy Halloween  

Poisnukkuneiden muistelua & sadonkorjuujuhlaa 

Syksy kääntyy hartaasti talveksi  

 




Historia.net
Wikipedia
DOTY  
 
 
 

11.5.2023

Onneksi...


 








Jonakin päivänä
kun tuntuu
ettei mitään ole enää jäljellä
olet siellä kuitenkin
sieluni perukoilla
asut muistoissani
hymyilet valokuvissani



- Una Reinman  













16.9.2020

Kerää kiviä ja hengitä


 
 

 


 

 

Kerään kiviä
Puikulaisia
Sydämenmuotoisia
Röpelöisiä
Sileitä
Pyöreitä
Littanoita
Muodokkaita
Muodottomia


Ruukunsiruja
Kaakelinsäröjä
Laavanmuruja
Simpukoita
Sulkia
Siemeniä
Meren silottamia
lasinpaloja


Poluilta
Metsistä
Järviltä
Rannoilta
Meriltä
Muistoiksi
Tarinankertojiksi 

 

-Una Reinman  

 

 

Syyskuun 16.s päivä on aina kerää kiviä -päivä

 






Kyllä tuoltakin rannalta yksi kivi lähti muistoksi.

 

 

Tänään on samalla myös maailman otsonipäivä  

 

 

 

 



Mun kokoelmaani. 💛
Yleensä kirjoitan näihin mistä ne keräsin.
Vanhin on sininen kaakelinpala Caprin saarelta, vuosia, vuosia sitten... 💙

 

Voimasanakivet ovat Ystävältä.

 

 

 

 

 

 

 

12.6.2020

Punaiset ruusut






Tänään on








Kimppu tällaisia
piristää aina! 










Tässä lisäksi muunkin värisiä ihanuuksia... 





























Lopuksi pari kuvaa entisen kotipihan Valamonruusuista... 




PS: 
Minua oikeasti surettaa tämä lupiini-viha mitä Suomessa nyt vaahdotaan, koska EU on sitä mieltä kuin on... =( 

Tienpenkat ovat kauniita niiden ansioista.  
Lupiinin kukinta on Juhannuksen merkki. 

 

Mitä vaaraa voi kauniista kukasta olla? 
Katsoisitko mieluummin siinä kohtaa pelkkää heinää? 

Lupiini ei käy kenenkään henkeen. 
Se ei hyökkää istutuksiisi sieltä penkalta.

Tulee kaupunkilaisille ehkä yllätyksenä että näihin pätee vanha tuttu kikka maalta: viikate. KUN kasvi on kukkinut, se niitetään. 


Kurtturuusu, toinen ihana maisemien kaunistaja, jota nyt joukolla vihataan oikein EU:n määräyksestä, ei sekään ole kellekään vaaraksi. 

Jättibalsamikin kasvaa yleensä paikoissa, joissa mikään muu kasvi ei juuri kasvaisi. 
- Sitäkin voi pitää aisoissa niittämällä kuten lupiiniakin.


Meillä kasvoi lapsuudenkodin pihassakin jättibalsamia ja se kasvoi kivikkoisella rinteellä, jossa todellakaan eivät muut kasvit kasvaneet. Sen kukat ovat kuin kauniita orkideoja. =) 


Me sanoimme lapsina sitä Poks-poks-kukaksi, koska koskettaessa se ampui siemeniään ympäristöönsä mutta yllätys-yllätys, ei se levinnyt siitä paikoiltaan muualle, koska se tarvitsee tietynlaisen, erityisen  elinalueen. =) 

Ensimmäisten pakkasöiden tultua se lakosi ja heitti henkensä, kukoistaakseen jälleen seuraavana keväänä samalla paikallaan.


Varmaan seuraavaksi aletaan vainota Ruttojuurta. 
SE kasvi valloittaa oikeasti itselleen elintilaa siellä, minne se kerran juurtuu... 
Sitäkin kasvoi lapsuudenkodinkin pihalla parimetriä korkeine lehtineen... 
Sen alla saattoi leikkiä olevansa viidakossa. 


Viattomista kasveista tehdään kriminaaleja... =/  



Suurin osa kasveistamme on vierasperäisiä. 

 

Vihaisivatpa kasvivaahtoajat ennemmin vaikkapa pujoa, jota on aivan turhaan kaikkialla ja se käy astmaattisten henkeen ja aiheuttaa myös siitepölyaikaan allergisille pahoja oireita. 


Käykää pujon kimppuun ja antakaa lupiinien, balsamien ja kurtturuusujen kukkia.

Maailmassa on oikeitakin ongelmia, joihin EU ja voisi energiaansa käyttää. 











6.4.2019

Torjuntoja ja tyynysotaa






Kuinka monesti sinut on hylätty? 
Jätetty? Unohdettu? Kielletty? Torjuttu? 
Sinäkin kyllä selviät...  




Usko vaan minua. Minä tiedän.
Minäkin melkein selvisin... 
Vähän ehkä sielultani rikkinäisempänä 
mutta hengissä. 


Asia jota emme useinkaan ajattele, 
eli omat hautajaisemme on teemapäivissä 
omalla tavallaan, sillä Suunnittele muistokirjoituksesi 
-päiväkin on olemassa, juuri tänään. 
Millaisena sinä haluat itsesi muistettavan?




Illalla voit viettää Tyynysotapäivää... 
Toivottavasti ne eivät ole höyhentyynyjä... ;D 








3.10.2018

Tien päällä








Syyskuun viimeisiä päiviä sieltä täältä
 piipahtaessamme kotimaan minilomalla. 





Matkanvarren värejä ja tunnelmia... 






Vilaus maitolaituria... 

- Kuvat on näpsitty liikkuvasta autosta... 



Tämän puun pellon keskellä olen 
kuvannut joskus aiemminkin 
matkalla Jämsään... 



Kotimainen maissipelto. 




Tuurissakin käväistiin mutta se ei ollut introvertin paikka, ei! 
Ahdistava, liian suuri ja kallis paikka! 
Halusin vaan nopeasti ulos... 
(Sekin on helpommin sanottu kuin tehty...) 




Tämän luona pysähdyimme. 
Veti mietteliääksi. 

Sade itki hiljaa kiveä vasten...  


Kotimatkalla satoi. 
Välillä tie on suora 
ja välillä kihara. 

Tässä sitä suorempaa reittiä. 




Ihana kotipaikka jollakulla. 
Tykkäisin, tykkäisin... 
Totta kai introvertti tykkäisi asua 
pellon keskellä, kuin lapsuudessa... 
Tai metsän keskellä... 




Tämä näkymä on tuttu jo lapsuudesta. 
Hieman eteenpäin ja käännös oikealle ja 
sitten kaarretaan ohi vanhan koulun ja 
kohta ollaankin jo 
lapsuudenkodin pihalla... 





Siinä on vanha kouluni, viiden ala-astevuoden ajalta. 
Minun koulumatkaani meni vain pari minuuttia. 
Aikanaan poikanikin aloittivat koulunkäyntinsä 
tässä Hälvälän koulussa, Hollolassa. 




Lapsuudenkotini 
oli ja on yhä 
 tämän villiintyneeksi muuttuneen 
koivikon takana... 
Enää sinne ei ole ollut vuosiin mitään asiaa. 
Toiset perheet ovat omistaneet talon jo kauan. 
- Usein talo on silti myynnissä ja vaihtaa 
 omistajia tiuhaan. 

Ehkä se on se meidän kummitus, 
joka ajaa porukat pois talosta...  


Siitäkin olen muutes runoillut: 

Pala mennyttä 


Ensin sydän jätti lyömättä 
sitten löi kolmesti ylimääräistä
Kiinteistönvälittäjän ikkunassa
näkyi lapsuudenkoti myynnissä
Siellä se on kaukana menneisyydessä
Kipeässä hämärässä
Tavoittamattomissa
Hinta taivaisiin kivunneissa
tunteettomissa euroissa
Oli pakko tyhjää nielaista
Poispäin katsoa 
silmiä tuulettaa

Una Reinman 
28.7.2008




Tuolla puiden takana on lapsuudenkodin pihamaa... 
Puut ovat kasvaneet hurjasti pituutta 
ja peittävät talonkin kokonaan. 

Kun koulukiusattuna astuin tuolle 
pihatielle, jäivät ikävät asiat 
muualle. Olin turvassa... 

Ihan inasen näkyi pihamökkiä...  

Tuli haikea mutta onnellinen olo 
kun Hani kaarsi kotimatkalla 
tämän tien kautta.





Kotimatkan varren karjaa... 





Muu muu...






Lahtea. 



Kun ajellaan Lahdesta 
muutama minuutti eteläänpäin 
 ollaan taas maaseudulla. 



Syksy valtaa maailmaa. 



Tässä ollaan jo nykyisen kodin hoodeilla...