Luonnonvoimat

.

























Luonnonvoimat
ovat jälleen hiljaa jyllänneet.
Maisema on luminen.
On kaunista.
Luonnonvoimat ovat puhuneet.
Ihmiset polkujaan avanneet.
Ja aurat jyrisseet.
Aamuneljästä.






Valokuva- ja runotorstaissa oli aiheena voima.

Musiikkia sielulle

.




















Hymyilen korvasta korvaan. Vinosti. Sillä olin jälleen
hampilekurissa ja vasen poski on tunnoton ja hymy on
ihan vinossa. =)
Mie pyydän aina puudutuksen. Jo valmiiksi. =)
Mun hampaissa on vielä paljon tehtävää ennen
kuin tää operaatio on ohi.

Mutta silti siis hymyilen.
Sillä olen ostanut jotain ihan
itsekkäästi itselleni. =)
Kaksi CD:llistä Jipun musiikkia. =)
Herkkää. Kaunista.

Tosin kuuntelen välillä Nunnukalta lahjaksi
saamaani Josh Grobaniakin. Aah...
Kaihoa ja tunnelmaa...
Pitää sytyttää kynttilöitä palamaan niin
tunnelma on täydellinen.
Joskin yksinäinen...






.

Multa kutsuu mua

.





















Hörpin teetä taikamukistani ja koetetaan tehdä Nunnukan
kanssa ennätystä siitä, kuinka monta teekupillista voi
yhdestä vanilja-teepussista saada. =)

Tähän aikaan vuodesta sormet syyhyävät. En tiä mitä muiden
biologiset kellot juttelevat, mutta mun biologinen kelloni sanoo,
että ois aika laittaa multaan siemeniä ja koristaa huushollinsa
savi- ja pahviruukuilla joista tursuaa jotain vihreää ja hentoa.
Mullan kutsu huutelee mua. Tulee läpi betoniseinien ja houkuttelee...
Tekee mieli nähdä kasvun ihme jälleen kerran, niin kuin olen
jo lapsesta asti keväisin nähnyt, kun Maman ruukut ja multa-
astiat valtasivat alakerran pikkuhuoneen ja odottivat kesää.

Mutta miun tilat ovat nyt niin ahtaat, että ehkä annan
esikasvatusvaiheen heille, joilla siihen on mahdollisuus ja
tyydyn vastahakoisesti ostamaan taimina muutaman
kasvin parvekkeelleni, joka tulee olemaan kuuma ja
helteinen. (JOS iso arska ensi kesänä näyttäytyy.)



*Jää teetä hörppien uneksumaan päiväunia
viileästä ja runsaasta puutarhasta...*




.

Kupponen kuumaa

.














Tällaisena räntäpäivän iltana lämmittää ja
lohduttaa ihanasti
iso kupillinen cappuccinoa. =)

Maistuisko muillekin?


.

Koti edelleen kateissa

.







Minusta ei tule koskaan kerrostaloihmistä.
Aamulla kova rymäys herätti syvästä unesta.
Vilkaisin kännykkään. Se näytti 5.05.

Ihmettelimmekin, miten tässä uudessa asunnossa oli
ihanan hiljaista, kunnes selvisi, että yläkertahan on tyhjä!

Puolessa välissä kuuta asuntoon tuli uudet asukkaat.
Heillä on näköjään sitten herätys aamuviideltä.
Paperikaton läpi kuuluu väkisin, kun siellä juostaan,
kolataan, käydään suihkussa, koira juoksee, lapsi huutaa,
vanhemmat huutavat, tavaroita tipahtelee...

Mie yritin hiljaa kahtella eilistä Rakkautta vain-
leffaa, mutta videot alkavat olla ihan sököt. Nekin.
Nunnukka ja Miihkalikin heräilivät väkisin yläkerran
meluun. Keräännyimme juomaan aamuteetä ja kaakaota
silmät sirrissä ja kovasti haukotellen. *Huokaus*
Ei näin aikaisia herätyksiä, kiitos, please...
Meillä piti olla herätys tänään 6.30.
On Miihkalin viimeinen varsinainen koulu-
päivä ja sitten hänellä alkaa lukuloma.

Rakastan rauhaa.
Haluan maalle takaisin.



Kuva SKV:n yx päivä postiluukusta tipahtaneesta mainoksesta

Olipa kerran

.













Nykyajan sadut eivät enää ala sanoilla:
-Olipa kerran.
Eikä nuoren neidon tarvihe kysyä
ken on maassa kaunehin, sanoilla:
-Kerro kerro kuvastin.

Nyt istutaan tietokoneen äärelle
mietitään taikasanat:
-Kerro, kerro googletus.
Sitten klikataan,
googletetaan,
ja selviää mo-o-onta asiaa.
Joista jotkin ovat totta,
ja jotkut silkkaa satua.


.

Kaikki tahtovat palasen

.
















Osaatko sinä jakaa itseäsi moneen paikkaan?
Onnistuuko se vaivatta?
Ovatko päiväsi täynnä kompromisseja?




.


.

Tammisunnuntai

.





















Pitkästä aikaa
takana
hyvin nukuttu yö

Päivälle
toivon
hitusen aurinkoa
Kaikille


-ur-

.

Kiireetöntä lauantaita

.













 

 

Kuuntelen musiikkia täällä yöpaidassa. 

Taikamukillinen
teetä käsissä, ja kahdet villasukat jaloissa.
Silti varpaat paleltaen.

Kohta ruuaksi kanakeittoa.
Jospa se lämmittäisi varpaatkin.






.

Ehkä

.




Tämä on ihana...
Ehkä niin...





.

Pikkuseikkailu

.




















Meidän bussilinjamme on oikutellut ja myöhästellyt
koko viikon. Ja busseja on hajonnut ja pitkin
viikkoa on pysäkillä näkynyt erilaisia busseja.
Mutta tänään ollessani tulossa kotiin monen kassin
kanssa, hajosi tämänpäiväisen bussin ovi.
Juur miun pysäkilläni. =)
Kukaan ei päässyt aikoihin pysäkiltä bussiin...
Se oli sellainen pikkuinen reissuauto, jossa on
asiakkaille oma ovensa, kuskilla oma ovi ja
edessä vielä lisäksi pieni apuovi.
Aikansa varsinaista ovea räpellettyään kuski
päästi meidät autoon siitä pikku etuovesta,
jolloin pitää harpata ensimmäisten penkkien yli.
Mitään bussimaksua hän ei huolinut keltään.


Perillä kuski koetti taas töniä ovea muttei se toiminut.
Vaikka hän kokeili vipua jossa oli kyltti:
"Hätätilassa käännä vivusta", ei ovi auennut.
Hän sanoi kohta soittavansa Iltasanomat paikalle. =)
Kuski-parka manasi ettei tällaista ole sattunut
koskaan ennen, etteivät asiakkaat pääse kyydistä pois. =)
Noo, me kömmimme naureskellen kuskin avustamina,
miltein nostamina, sieltä pikkuetuovesta.
Siinä siis päivän pikkuseikkailu. Ihan ilmaiseksi. =)



.

Myräkkä alkaa

.

























Kunpa kaikki saapuisivat myrskyisiltä teiltään
turvallisesti koteihinsa...




.

Enkelintekijöitä

.


















Valokuvatorstaissa haettiin humoristista kuvaa.
Tuli mieleeni tämä muutamia vuosia vanha kuva,
jonka olen ottanut parvekkeelta alas takapihalle,
jossa tytöt tekevät lumienkeleitä.
Yhtenä tyttönä on Nunnukka.
Se ainakin NÄYTTI hassulta, kun tyttöjen
kädet ja jalat viuhuivat vinhasti alhaalla maassa.


.

Yäh, ei keittoa!

.

En taida vähään aikaan keittää kahdeksan litran
kattilallista makkarakeittoa...
Viisi päivää samaa ruokaa alkoi kummasti tökkiä. =)
Liika oli liikaa. =)

En halua edes nähdä saatikka haistaa
moista litkua pitkään toviin!
Ja uskon, että jälkikasvu on samaa mieltä. =P
.

Soon talvi ny

.























Ei ollutkaan hirveän hyvä idea antaa ainoita talvikenkiään
lapselleen. Nimittäin itse ei sitten pääse ulos, ennen kuin
lapsi on tullut koulusta kotiin. =)





.

Älä luota keneenkään

.




















Mitä ajattelisit,
jos ystäväsi sanoisi:
-Älä luota koskaan keneenkään. Älä edes minuun!


Minä kyllä vielä luotan.
Aika moniin...


.

Selkä mokoma

.



















Ei anna nukkua.







.

Univelkaa ja kierrätystä

.














Olisipa taikapallo, josta voisi nähdä tulevaisuuteen.
Josta voisi katsoa etukäteen, ovatko ne omat
ratkaisut oikeita vai ihan vääriä.
Näin unia menneistä...
Pitkien päikkäreiden lisäksi nukuin pitkät
yöunet, joka oli tosi harvinaista.
Särkylääkkeenkö mahdollistamana?
Univelkaako kenties?



Ostin hiljattain itselleni talvipopot,
kun ei mulla ollut sellasii.
Mielestäni kalliit. 60e. Hieman liian isot.
Kun ei muita kokoja ollut...
Ne jalassa huomasin eilen etteivät ne
kastuneet lainkaan loskassa. Mutta
ne ovat liian painavat miun kipeille
jaloilleni.
Joten annoin ne aamulla Nunnukalle,
jonka jalat eilenkin kastuivat pahasti.
Nunnukan jalka onkin mun jalkaani isompi
joten hän oli mielissään. Sanoi mukavan-
tuntuisiksi kengiksi.
No hyvä. Niistä oli hyötyä jollekulle. =)
Kierrätystä tämäkin? =)


Eilen muutes kotiin tullessa bussi jäi
punaisiin valoihin ja mie katselin,
kuinka tietä ylitti vanhempi mies
sukellusmaski silmillään, ja veden alla
juoksuun tarkoitettu painovyö
mukanaan, kohti uimahallia.
Olihan se ihan kätevä ajatus laittaa
"uimalasit" jo valmiiksi kotona, niin
ilkeä jäinen lumi ei satanut matkalla
hänen silmiinsä. =)



.

Senkka otettu ja muuta mukavaa

.



















.

Meillä on vain yksi maapallo

.

Savisuti haastoi mukaan seuraavaan:














Ottamalla nämä ruusut vastaan
Sinut on haastettu
"Ekoteko-päivässä" kampanjaan.

Lähetä tämä ruusukimppu
vähintään viidelle blogi-ystävällesi
tai sähköpostilla ystävillesi!
Mainitse oma päivän ekotekosi
ja pyydä vastaanottajaa
mainitsemaan oma ekotekonsa
uusien haasteiden yhteydessä.

Maailmaa parannetaan teoilla, ei puheilla!


Itse lupaan tänään pestä astiat käsin.
Lupaan myös kerätä vihdoin kaapeista
kaikki ne alumiiniset tuikkukynttilöiden jämät,
pestyt peltipurkit, alumiinivuoat ja purkinkannet
ja kerätä ne muovipussukkaan odottamaan
jätekeräyspisteen metallijätteisiin pääsyä.
Samalla reissulla menevät oikeaan paikkaansa
tyhjät, pestyt lasipurkit ja pullot.

Muuten meillä harrastetaankin jätteiden lajittelua,
mutta tuo varsinainen jätteiden keräyspiste onkin
sitten kauempana. Sinne viedään paristot, lasit
ja metallijätteet, kun satutaan sinne suunnalle
menemään, vaikka kauppa-asioille.


En lähde erikseen haastamaan ketään vaan
haasteeseen voit osallistua vaikka merkkaamalla
kommenttilootaan oman nimimerkkisi ja
kertoa oman päiväsi ekoteon. =)


.

Onnentuojia

.














Onnea on koko perhe koossa.
Mamin tekemät villasukat jalassa.
Onnea on että on lunta maassa.
Onnea on sekin
kun Nunnukka teki lumeen
jalanjäljillään sydämen.
Tuli sisään,
ja pyysi ikkunasta katsomaan.

♥




.

Tapauskohtaista

.

















Uniteppo on taas karannut jonnekin...


.

Tänään

.















...Voisit vaikka hymyillä enemmän... =)





.

Uusin lempimukini

.





















Huonompikin aamu alkaa paremmin
kun juo aamujuomansa lempimukistaan.
Tässä uusi lempimukini: Taikamuki.
Joulupukki toi. =)
Siitä nautittuna kupillinen kuumaa
suklaajuomaa on nannaa. =)



.

Kipupiste

.


























Kenkien laitto on kipupiste.
Kengät jalassa tuntuu siltä,
kuin olisin historian kiinatar
typistettyine jalkaterineen.
Jalan kenkään sullominen
sattuu, sekä kävely tunnottomin
varpain.
Mutta jos kerran sitten vasta tää
on vakavaa kun jalat menee alta
niin eihän mulla ole mtn hätää.








Osallistuu Valokuvatorstain haasteeseen

Pinteessä

.























Tuolilla istuminenkin on vaarallista!
-Ainakin miulle... ;D
Kun aamusella kirjoottelin tässä, tuli
Nunnukka pyytämään, että letittäisin
hänen hiuksensa. Mutta miepäs en
päässytkään tuolista niin vaan pois,
koska yöpaitulini oli jumiutunut
tuolin metalliosiin. =)
Oli se hyvä että Nunnukka oli vielä
kotona niin hän saattoi pelastaa
yöpaitulissa haahuilevan äitinsä,
vihamielisen tuolin syövereistä. =)





.

Lahjuksia

.

















neuvoi meille lapsilleen, miten lahjojen
kanssa tulee menetellä. Kas näin hän opetti:

Lahjanantaja ei saa koskaan enää puuttua antamansa
lahjan kohtaloon, eikä kysellä että
-missäs sulla on se ja se, mun lahjaksi antamani juttu? =)

Kun se lahja on kerran pois annettu,
se ei enää kuulu antajalle.
Se on sen jälkeen lahjansaajan omaisuutta
ja hän saa tehdä sillä mitä itse haluaa.

Näinhän se on. =)




.

Postiljooni

.




















 

 

Tuossa jonkin aikaa sitten Postipate soitteli ovikelloa
ja mie pokkana menin yöpaituli päälläni ja
tukka vastapestynä avaamaan ja sain syliini ison paketin
jossa luki päällä teksti: "On kotona, soita ovikelloa" =)
Ja kotonahan mie. =))

Kiitos x!
Nyt miulla on oikea ladypäivyri. =)
Ja uusia sukkapuikkoja ja virkkuukoukkuja...! =)

Tosin,
en ole kehdannut aikoihin esitellä mun käsitöitäni
täällä julkisuudessa, jotta ette putoilis tuoleiltanne
ja pissisi housuihinne, ihan silkasta vahingoniloisesta
riemuhörönaurusta. ;D

En mie viitti tehdä itseäni naurunalaiseksi sillä saralla
esittelemällä kieroonmeneviä ja kurovia kudelmiani
kun tarjolla on muiden tekemiä upeita käsitöitä. =)
Jotain itsesuojeluvaistoa sentääs mullakin...
Mie tyydyn ihailemaan teidän neuleita, virkkuuksia,
pistoja ja nypläyksiä. =)

Ja täytyy sanoa, että
ihan pikkusen karehdin teitä, käsityöntaitureita. =)
On rikkautta osata luoda jotain uutta. =)





.

Jaksamiskukka

.















On KUULEMMA suosittua nykyään,
että naiset (ja miehetkin?) hankkivat itselleen
tai ystävättärelle, työkaverille, yms:lle,
tsemppauskukkia työpisteen pöydälle,
ilostuttamaan ja piristämään työpäivää.
Aivan valloittava ajatus! =)


Mikä kukka siun pöydälläsi on?
Tai VOISI olla...? =)


PS: Voihan sen kukan hankkia
piristeekseen ihan kotiinkin... =)



PS: Kukkaiskieli
Jos joku vaikka innostuu viemään
kukan mielitietylleenkin. =)





.

Pitäisi olla taikapyörä

.




















Ehkä eilen kävelin liikaa tms,
koska yöllä vasen jalka puutui taas kovaksi
ja tunnottomaksi reidestä varpaisiin.
Piti nousta vähän väliä kävelemään
ja hieromaan alaselkää.

Eilen kun se jalka oli kengässä,
tuntui kuin mulla ei ois ollu varpaita lainkaan
vaan oisin jonkun jäätyneen jalantyngän,
ilman jalkaterää työntänyt kenkään.
Kiva kävellä sillä tuntemuksella...
Ja ensin ei meinaa edes saada jalkaa kenkään
kun se on niin tönkkö.
Pöh...

Ehkä en tänään laita sit kenkiä.
Sukkasillani vaan hipsuttelen.
Nuoriso tuo kauppatavarat ja
vie postia, yms. Onneksi. =)
He, miun Onnenmuruseni,
ovat aina olleet ahkeria.

Ehkä mie keskityn ihan itseeni
ja harjoittelen Hanilta joululahjaksi saamallani
kihartimella tekemään kiharoita hiuksiini. =)
Kuulostanko aivan inhottavan laiskalta????

PS; Miullahan on peräti huomiseen asti
virallisesti sairaslomaa...

P.
.

Penkkaritkin tulossa

.




















Kävelen välillä, venyttelen selkääni ja
ja verryttelen puutuneita osiani.
Pitäisi tehdä abiturientti-Miihkalille penkkaripuku.
Teemana on sarjakuva...
Nunnukalla on kivoja ideoita ja meillä melkeen
ois päähine jo nyt olemassa.
Pitänee ostaa ruskeaa fleeceä tai teddykangasta...
Näytän sitten joskus mitä saimme aikaan.
Nunnukka on oiva ompelija.


Alun perin selkäni paukahti, kun jumppasin.
Ja siitä se välilevy ei pitänyt.
Nyt selkäni paukahti uudelleen oikein kunnolla,
kun yritin roikkua. Ehkä jotain meni paikoilleen?
Sain roikkumis-idean sekä ystävältä, että Mamiltani.
Olihan se kokeiltava.
Toivottavasti väliovi ei vaurioitunut. =)
Ei ollut muuta missä roikkua.
Ellen sitten mene parvekkeelle ja roiku kaiteelta? =)
Jalat on jotenkin heikot mutta vielä kulkee askel.
Eli ei (ainakaan) tänään päivystykseen...
Puutuneita varpaita hassusti kutittaa.



PS: yöllä:
Nyt jalat ovat niin totaalisen puutuneet pökkelöt,
että menen kiltisti päivystykseen huomenna...










.

Olen puiseva tyyppi

.


Heräsin äskettäin...
Eilisessä kommenttilootassa kerroin edellisestä
yöstä, kun toinen jalka, yms oli puutunut.
Nyt molemmat jalat ovat tunnottomat.
Pitäisikö tästä huolestua?
Mulle annettiin tk:sta ohje, että jos jalka menee
kokonaan alta niin sitten päivystykseen.
Kyllä näillä tönkköjaloilla voi vielä kävellä.

Olisiko paree mennä kuitenkin suihkuun,
pestä hiukset ja itsensä tuoksuvan puhtoiseksi,
sheivata sääret ja varautua jo lekurireissuun?
(Se pieni turhamainen nainen
asuu aina meissä, naaraspuolisissa.)

Jakekin saapui viikonloppua viettämään kotikotiin.
Nukkuu kovalla patjalla veljensä huoneen lattialla.
Annan kyllä ensin nuorison nukkua rauhassa.
Katson sitten miten tää puutuneisuus etenee.
Nyt meen vielä lepäämään.






Nimimerkki: lääkärikammoinen
.

Haukotus

.
















Kun herää
kello kolme yöllä,
mitä voi tehdä?
Vaikka kuunnella hiljaa Kenny G:tä. =)










Vetoketjusydänkuva ollut joskus ESS:n lehdessä
josta olen laittanut sen kehyksiin seinälle.
Taiteilijaa en tiedä.

Vakava paikka

.

Olin taas tänään työpaikkahaastattelussa,
ensimmäisellä kierroksella, jossa itseasiassa
hain kahta erillistä työpaikkaa.
Haastattelun lopuksi miusta otettiin digikuva.
Ihan vaistomaisesti huudahdin, jotta eiiih! =)
Inhoan (yli kaiken) olemista kameran sillä puolella
ja olin ihan jähmettyneen totinen.
-Vai totisen jähmettynyt?
Vasta kotona katsoin peilistä ja mietin,
että oisinhan mää voinut jopa hymyilläkin siinä kuvassa,
paljastaa toisen poskeni lievän hymykuopan,
mutta toisaalta, työhän on vakava asia. =)



.

Mummolassa

.























Maman keittiössä
kaikilla tavaroilla on paikkansa.
Ja oma taikansa...

Siellä tuoksuu kanelille, vaniljalle.
Vastapaistetuille pullille ja kahville. =)
Ja puhtaille, ulkona kuivuneille pyykeille.
Lapsuudenkodille... =)







Osallistun tällä valokuvatorstain haasteeseen.

Ystävän huulilta

.























Kuulin tänään ystävältäni tärkeän viisauden
joka meni suurin piirtein näin:
"Sinun on opittava rakastamaan itseäsi.
Vasta sitten muut voivat rakastaa sinua."

Näin se on, viisas ystäväni.
Minä yritän...


.

Lisää sydämiä

.













































.

Sydämellinen lahja

.












Eikö olekin herttainen?
Sain joululajaksi Savisutilta mm (paljon muun sydämellisen lisäksi) tämän juur mun lempiväreihin sointuvan, hänen omatekemänsä keraamisen saippuakulhon ja siihen sopivan, lempeästi tuoksuvan sydänsaippuan.
Hymyilen aina, kun menen pikkuvessaamme ja lavuaarin reunalla näen tuon herkän yhdistelmän.

Minäkin haluaisin osata työstää savea...



.

Vetää kaikista ovista

.













Otsikon niminen kirjakin on olemassa...
Täällä uudessa kämpässä tosiaan vetää kaikista ikkunoista ja ovista. Olen yrittänyt tiivistellä ikkunoita ja parvekkeen ovea, josta suorastaan tuulee.
Huoltomies on räplännyt lämpöpatterien termostaatteja ja ainakin Nunnukan huone on saatu lämpiämään. Onneksi.
Tyttöparka olikin ihan jäässä.
Rahapuun poikanenkin kuoli pelkästä vedosta.
Aika kuvaavaa, kun ei edes rahapuu meillä menesty. =)

Mie olen kasannut kaikki ylimääräiset tyynyt parvekkeen ovelle, tuulta estämään. Yritän suunnitella siihen ovelle sellaista täkkiväsäystä, joka estäisi vedon. Ovesta ja sen pihtipielistä näkee, miten joku on jopa teipannut sen kiinni joskus. =)
En mie halua teipata parvekkeen ovea kiinni.
Miusta on ihanaa kun on parveke.
Siitä näkyy ihan pieni pala taivasta
ja sieltä voi ihailla tähtiä pakkasöinä. =)


.

Me fanittajat

.



Nunnukka huudattaa Billy Joelin Piano man-kipaletta huoneessaan ja mie huudatan Ari Koivusen Pianomiestä omassa huoneessani.

Mutta tuo Angels are calling on sykähdyttävä...
Muistuttaa kaikista enkeleistä...
Myös laulajan pikkusiskosta...

.

Someone exactly like you

.



.
Katsoin ekaa kertaa elämässäni
(kuinka olenkin jäänyt näin paitsioon)
Bridget Jonesin päiväkirja-leffan. =D
En tosin jaksanut sitä illalla katsella vaan otin
nauhalle. Onhan mukava että on paljon videonauhoja
joita katsella, kun kohta ei enää näy edes tv. =)
Voi, mulla on paljon klassikkoja sekä hömppää VHS:na.

Heräsin yöllä hiukan ennen neljää, eikä uni enää
saapunut luokseni, joten aloin ihan hipihiljaa katsella leffaa. =)
Ja yllätyin positiivisesti. Miss Joneshan sählää siinä
aivan kuin mie konsanaan. ;D

Elokuva piti katkaista siksi aikaa kun herättelin
Nunnukan ja Miihkalin kouluunsa, tein heille aamupalat
ja naurettiin yhdessä sellaiselle hupsulle keksinnölle
kuin banaanirasialle. =) Kaipa joku sellaistakin tarvii...
Onhan se banaani aika herkkä litistymään, enkä miekään
pidä kolhuisesta banskusta. Enkä tummuneista... yäh.
Oikeastaan pidän puoliraaoista banaaneista.
Ja banaanista tuli mieleeni, että niissä on kuulema jotakin
keskushermostoon vaikuttavaa ainetta, joka tekee syöjänsä
niistä riippuvaiseksi. Ilmankos... Nam.

*lisää heti kauppalappuun,
pyykinpesuaineen alapuolelle:
banaaneja*


Kun bussi vei mussukat kouluunsa, mie jatkoin elokuvan
katsomista. Hauska elokuva. =)
Nyt soi päässä tuo loppumusiikki: Someone exactly like you...
*virnistelyä*
Sen tahdissa voi siivota huushollin ja lähteä kaupungille asioille.
Taidan ensin pukea, etten niin vähissä vaatteissa pinkaise
pihalle, kuin tuo Bridget.
Täällä kun ei ole tekolunta vaan ihka oikeaa... =)



.

Aaah!

.


Pähkinä-rusinasuklaata...













Suklaa auttaa sydänsuruihin,
migreeniin,
flunssaan
ja kaikkeen...
Se on taika-herkku-ihmelääke-lohtu-sulostuttaja...

Tässä eräänä päivänä tuli tv:stä suklaadokumentti.
Katselimme Nunnukan kanssa kuolaten. Kunnes näytettiin
kuinka kaakaopavun sisuksia kuivatettiin ja pidettiin käymistilassa
ja suklaa-asiantuntija kertoi, että siinä vaiheessa se massa haisi
aivan etikalle? Taisimme lakata hetkeksi kuolaamasta. =)

Toisessa ohjelmassa näytettiin, miten suklaasta voi teettää itsensä näköisen suklaapatsaan, josta kaikki voivat vaikkapa kutsuilla puraista...
Kaikkea ne keksivätkin... =)

Suklaalla on käyty jopa kauppaa muinoin intiaanikulttuureissa.
Tai oikeammin sillä kaakaopavulla sitä kauppaa tehtiin.
On se arvokasta ja rakasta. Suklaa. ;D

Siis eikös tuota vaihtokauppaa voisi käydä nytkin? Kun miun joulusuklaavarastot pääsivät loppumaan, niin enkös voisi vaihtaa jotain nuorison kanssa, heidän suklaavarastojaan vastaan...?
Iltaruokaa? Kenties... ;D


.

Kuurankukkasia piirtyneen mun ikkunaani näin

.











Nyt maailma
näyttää joulupostikorttimaisemalta.
Se vetää suupielet väkisin ylöspäin.


*hyräilee otsikkoon innoittanutta kipaletta...*
"...kuurankukkia mä kannan sylissäin..."



.

Sisäinen kriitikkoni

.












Kukin on itselleen kriitikoista kriittisin.
Usein itseltään vaatii enemmän,
kuin itse pystyy itselleen antamaan.




.

Mitä olen tehnyt

.















Haaveillut...



.

Talvi tuloo sittenkin

.















Kylläpä olikin pirtsakka pakkaspäivä.
Toivottavasti ulkona liikkuneet
eivät paleltuneet...



.

Onneksi

.
















Lähimmille
voi antaa olkapäänsä
Hetken aikaansa
Tai edes hymyn.

Kauempana oleville
lähimmäisille
voimme onneksi
monin keinoin lähettää
näin teknisenä
aikakautena
virtuaalisen halauksen
tai silityksen
Tsemppauksen,
toinen toisillemme.


.

Vieläkin niitä riittää

.





















Norsuja, norsuja, napajäällä,
sydämiä, kukkia...
Monta peltirasiallista... =)


.

.

Pieniä eleitä

.


















Aiemmin syystalvella, eräänä pimeänä aamuna
sympaattinen bussikuskimme kertoi punasilmäisenä
koko bussikuormalle, isänsä nukahtaneen ikiuneen
edellisenä päivänä.

Mie olin mielessäni niin pahoillani, että hänen arkensa
jatkoi kulkuaan ihan samaan tahtiin kuin aina muulloinkin,
vaikka hän oli juuri menettänyt isänsä...

Niinhän se tekee.
Elämä.
Ei se pysähdy.
Vaikka mitä yksilötasolla tapahtuisi.

Kun nousin pois bussista, meninkin etuovesta,
laskin käteni hänen olkapäälleen,
lausuin pahoitteluni ja toivotin hänelle voimia.

Ennen joulua meidän piti antaa hänelle joululahjaksi
suklaalevy. Ihan siksi, että hän on perhettäni kuskannut
edes takaisin, niin monena kymmenenä päivänä tänä
vuonna. Ja siksi että hän on sympaattinen. Juttelee.
On kuin pala mennyttä maailmaa.

Mutta unohdin sen suklaalevyn, tai oikeammin annoin
sen huoltomiehelle, joka sai pikku-wc:n vihdoin ennen
joulua hajuttomaksi. Nyt sopii vieraidenkin mennä siihen.
Soon hyvä nyt. =)

Soitin Nunnukalle viime vuoden viimosena koulupäivänä
että toisi suklaalevyn tullessaan ja antaisi sen bussikuskille,
mutta kohtalon oikusta tyttö unohti sen. Vaan onneksi
tytön ystävä oli tulossa illemmalla kylään ja hän toi suklaan.
-Kiitos E! =) Meidänkin suklaista! =D
Nunnukka meni pysäkille vastaan ystäväänsä,
sai suklaalevyn, nousi bussiin ja luovutti sen kuskille
pikkukiitoksena meidän perheeltä. =)

Tänään oli tämän vuoden ensimmäinen koulupäivä
ja bussikuski oli puolestaan ottanut Nunnukkaa
olkapäästä tämän lähtiessä bussista ja kiittänyt,
kun "vanhan mieltä"
oli tuo suklaalevy lämmittänyt.





.

Dear Rose

.




















Voi miten kaipaankaan
juuri nyt
tuota ruusun aikaa...






.

Uusi aika alkoi

.

















Eikä jäätä vieläkään.
Räntää rätkii yhtenään.





.

Happy new year

.
























Nukahdin vahingossa
ja väsyneenä jo hyvissä ajoin illalla.
Tosi sikeästi.
Raketteja kuulematta.
Pommackiko niin nukutti? =)
Niinpä nukahtivat kaikki muutkin.

Heräsin yöllä kahdelta,
silmälasit päässäni ja tv auki.
Miihkali yski keuhkoputkentulehduksen
kourissa huoneessaan kovasti....
Vein hänelle yskänlääkettä,
sammutin telkun ja riisuin lasini,
ja jatkoimme kaikki uniamme.
Siinä meidän juhlintamme. =)

Joten meillä ei ole uudenvuoden
rakettikuvia. Tuokin kuva on
itsenäisyyspäivältä...

Jos väsyttää niin pitää nukkua.
Mieluummin juur silloin kun nukuttaa...



.