Joulu on haikeudella siivottu pois

Suuresti odottamani erityinen viimeinen joulu pikkutalossa

 ei mennyt ihan niin kuin olin unelmoinut. 

Pikkukammari odotti jouluisena että me kaikki 13 istuisimme sen suuren pöydän äärelle rupattelemaan, maiskuttelemaan jotakin ja kuuntelemaan taustalta joululauluja, lukemaan satuja, pelaamaan jne...

Kaakaon kanssa syötäisiin suklaatähtitorttuja...

Eihän sitä koskaan tiedä.

Ihmeitäkin tapahtuu.

Nyt ei kyllä tapahtunut ihmeitäkään.

Siksipä mekin päätimme lopulta karata etelään

kun pikkutalojoulusuunnitelma oli kuroutunut tyngäksi.

Maman ja osan perheestäni näin reilusti yli kolme viikkoa joulusta, sitten vasta kun paranin influenssasta, joka iski palatessamme etelänreissusta.

Mamalla on slaavilaisen runsaasti kaikkea ihanaa koristelua 

kauniissa kodissaan jossa jollain lailla on joulu aina. 

Osa Murusista kävi viimein viime viikonloppuna jouluilemassa 

luonamme ja toi meille lahjuksiakin. Muistivat mm minun kirsikkasuklaarakkauteni ja Late sai vihreitä kuulia... =)

Siksi joulu odotti meillä vielä, että kaikki halukkaat näkisivät millaiseksi olin pikkutalon koristellut. 

Joulukukat kyllä olivat siihen mennessä kuvia,

muistoja ja muistikuvia vain. 

 Toissapäivänä keräsin joulun 

pikkukammarin pöydälle. 

Pakkasin kaiken huolellisesti 
kolmeen laatikkoon.

Yhteen valkoiset, toiseen kultaiset. 
Kolmanteen laitoin punasävyiset 
joulukoristeet. 

Yhteen laatikkoon livautin mukaan 
kaikki 13 joulukorttia 
(miten hassu sattuma!) jotka tänä 
jouluna saimme. 
Meiltä oli lähtenyt maailmalle 70 korttia. 

Niiden saatujen korttien 
perusteella lähetetään ensi vuoden joulukortit. 

Syystähti ehti kasvattaa reissumme aikana
paljon uusia vihreitä alkuja.

Pikkukammarimme katselee ensi jouluna jonkun muun perheen joulunviettoa. Kohta meillä alkaa ahkerointi ja pohdinta siitä, minne laittaisimme ylimääräisiä tavaroita ja huonekaluja, 

jos me jonnekin kaksioon tästä vaikka muutamme.

Joululahjaksi jo jotain muistoja jaoin pois
tänne ilmaantuneille Murusille. 

Pari hassua joulukuusta alkoi kasvatella uusia alkuja.
Tämä kuusipuu saa vielä olla sisätiloissa,
tuolla kahden kerroksen välissä.

Ihan selvästi puulla 
on jo kevät mielessä. 

Niin on minullakin.

Juokse porosein

Rätkii räntää...

En muista koskaan nähneeni ihka elävää poroa. 

Hups, paljastin samalla etten ole koskaan käynyt 

Pohjoisessa Suomessa enkä Lapissa. 

Kalajoki on pohjoisin paikka missä olen käynyt. 

Eikä siellä ollut poroja. Ainakaan sinä kesänä... 

Viime vuoden uusi koriste valkoinen poro 

on saanut seurakseen kirpputorilta löytyneen
puisen silhuettiporon, joka alunperin oli punainen
mutta sitä on spraymaalilla 

maalattu valkoisemmaksi. 

Valkoinen on tämän jouluni teemaväri. 

Hivenen pinkiksi se jäi mutta ei se haittaa. 

Tämän vuoden idea oli hankkia pahvieläimiä 

askarteluliikkeestä, ja maalata niitä valkoisiksi... 

Niillä valkoisilla eläimillä on somistettu erityisesti

pikkukammaria 

joka on nyt meidän Joulukammari.

Punanenäinen sarvipää on tietenkin Petteri... 

Jotain sinistä ja valkoista

 Hyvää 98.n itsenäisyysvuoden juhlapäivää sinulle lukijani, 

miten sitä sitten vietätkään.

Arkihaaste 3/5

Pikkukammari alkaa muotoutua omanlaisekseen. 

Vielä uupuu laveri, josta voisi tehdä pöydän viereen sohvan, 

jonka voisi tarvittaessa muuntaa varavuoteeksi. 

Patjat jo olisi, vain laveri uupuu.

Tässä huoneessa on remontoitu kaikki muu paitsi katto 

(sekin tosin maalattu muutamaan kertaan) ja ikkuna, 
josta siitäkin pokat toki uudelleenmaalattu. 

Huonekaluista ja tavaroista (ovea myöten) suuri osa 

on kierrätettyjä, tai lahjaksi saatuja. 

Vain kaksi tuolia on ostettu uutena 

ja nekin huonekalukaupan tehtaanmyymälästä. 　

Pikkukammari kahvitteli ja ruokitteli eilenkin 

pienen iloisen seurueen.
Kaikille tuli masu täyteen.
Ainakin toivon niin... =) 

Rakas Mama lahjoitti meille tämän ihanan valaisimen... 

Se on nyt tämän huoneen sielu ja sydän,
hänen kesällä lahjoittamansa maton lisäksi. 

Usko siihen, 

että jouluksi olisi tämän viimeisen remontin deadline, 

on jälleen rinnassa vahvana. 

Ehkä tosiaan jouluksi... 

Jota mielessäni jo kovin suunnittelen...


Saunan kiuaskin on nyt eilen vihdoin kytketty
joten saunasta puuttuu vain listoja, lauteet ja 
ne kiuaskivet... =D

PS:
Ikkunan sydännauha Tiinan puodista. =)

Kyllä tästä tulee vielä ehjä koti

Vaikka tämä talo viimeisimmän remontin jäljiltä
vieläkin on loppusilausta vailla,
niin olemme sentään saaneet remppapölyt pois, 

kylpyhuoneen käyttöön ja uutta ilmettä muutenkin. 

Tässä pieni katsaus kotiimme.

Believe-teksti sai uuden paikan 

koska sitä seinämää ei oikeastaan enää ole,
missä se ennen oleskeli.

Uskotaan uskotaan,
kyllä tämä talo joskus on rempattu. 

Jos meidän deadline on kerta jouluna, 

niin miksi en voisi laittaa hieman jo jouluakin tänne? 

Ho ho ho. 

Kannoin pelakuita lisää ulkoa
turvaan keittiön ikkunalle.

Suojaan kylmiltä öiltä.

Keittiöön stailasin minulle rakkaita juttuja esille. 

♥

Mama toi puutarhastaan uljaanihania huumaavasti tuoksuvia 

jättililjoja. Koko pikkutalo tuoksuu niille. =)

Mama toi myös jalkapohjia hellivän,
upean upottavan maton meille lahjaksi, ja se on jo paikoillaan, 

ja tuleva Pikkukammari odottaa vielä yhtä juttuaan,
mutta enpäs vielä paljastakaan enempää...

Myöhemmin lisää... =)

Tässä vielä lopuksi se sipulinkukka.

Ollessaan useamman päivän sisällä vedessä, 

se aukaisi enemmän ja enemmän tähtiä ilokseni.
-Ehkä Hanikin sitä vilkaisi. =)

Kyllä hän ihailee noita pihallakin olevia kukkia
ja kasveja. =) ♥ Aika muru mieheksi. ♥