Herkuttelua Barcelonassa

Hedelmät
olivat makeita ja tosi mahtavia! 

Nämä viinirypäleet olivat pingispallon kokoisia,
niin että niitä pystyi oikeasti haukkaamaan!

Ne maistuivat hurmaaville, 
kuin kuninkaallisten nektarille! =) 

Mansikatkin maistuivat oikeille, 

auringossa kypsyneille ja makoisille. 

Nam. 

 

Ja ne espanjalaiset appelsiinit sitten, 

ne olivat hurmaavia! 

Jättiläisiä ja super mehukkaita! 

Banaanit samoin maistuivat maukkailta. 

Niitä syödessä oli pakko hymyillä koko ajan 

koska ne olivat niin herkkua. =) 

Meillähän kauppojen hedelmät lojuvat ensin 

kauan lentolasteina, sitten tukussa ja 

lopulta jopa viikkoja kaupan hedelmäkylmiössä, 

ennen kuin ne pääsevät edes myytäviksi. 

Ketju on liian pitkä jotta 

hedelmä olisi enää mehukas ja maukas 

ja joskus ne joudutaan lähettämään meille 

jopa raakoina joten auringon viime silaus jää niistä pois.
Mistäkö tiedän? No, olen joskus ollut
he-vi-osastolla töissä ja siellä ei soinut musiikki... 

Ensimmäisenä aamuna menimme hotellin aamupalalle. 

Olimme paikan nuorimmat ja silti siellä oli aivan tavaton
puheen pulputuksen melu. =D Aamiainen maksoi 9€ per nuppi!

Siitä asti kävimme joka aamu jossain muualla aamiaisella,
ja söimme niissä kahdestaan edukkaammin, kuin yksin hotellissa. 

Tämä Forn de pa Monica, oli paras aamujemme kahvila.
Tätä voimme oikeasti 
suositella muillekin sydämellisesti. 

Appelsiinimehu puristettiin suoraan muhkeista appelsiineista, 

maitokahvi oli suuremmoista,
ei liian vahvaa ja porkkanakakku oli superia.

Cafe con leche!
Mi corazón!

Gluteenittomia leivonnaisia löysin vain yhdestä kaupasta, 

eikä niitä ollut kuin yhden paikan ruokalistalla, joten 

onneksi en kuole vaikka viikon joutuisinkin syömään 

gluteenillisia ruokia... Minulla ei ole keliakiaa 

vaan jotain muuta, jonka vuoksi olen gluteenia 
kymmenisen vuotta vältellyt.

Nykyään on olemassa tabletti, joka voi ottaa jos
ruuassa on gluteenia eli Colonic Plus, gluteeninpilkkoja.

Piti meidän hiukan hassutellakin.
 Hotellin parvekkeella maistoimme ihan pienesti
espanjalaista Cavaa, häämatkamme kunniaksi.

Olipa hyvää.

Keijujen maitoa... =)

Paras ruokapaikka viikon reissulla oli bistro 
nimeltään Meatpacking.
Se oli sisustettu rohkeasti kirjahyllyin, 
erilaisin kattolampuin ja
mukavin pöydin ja tuolein.

Se oli myös ainoa, jossa oli otettu 
huomioon asiakkaiden 

mahdolliset ruoka-aine-allergiat.
Tässä on kanaa, makeaa tomaattikastiketta
ja vahvaa juustoa, kera paistettujen perunoiden. 

Komeista puitteista ja hienoista annoksista 

huolimatta hinnat olivat edulliset. 

Suosittelemme.

Älkää muuten ikinä enää ostako 

ruotsalaisia uusia perunoita! 

Niitä kalliita vesiletskuja!

Ostakaa espanjalaisia uusia pottuja. 

Ne ovat todellisia ja oikeita 

maistuen tuoreelta perunalta.

Pitihän meidän reissulla maistella myös 

churroja! Tämän kahvilan versio 

oli hieman suolainen, kuin uppopaistettua 
pikamuusijauhoa... mutta usein 

churrot ovat sormen paksuisia munkkimaisia

öljyssä paistettuja leivonnaispötköjä
jotka on kieritetty sokerissa. 

Churrot nautitaan todella paksuun ja suklaiseen 

suklaajuomaan kastaen, yleensä aamiaisella.

Tässä pari monenmonituisista 
tuoreiden hedelmien 

ja vihannesten kaupoista. 

Muuta en halunnut kuin meressä kahlata

Eihän se meidän häämatkakassapurnukka täyttynyt,
eikä edes sen pohja peittynyt, 

koska emme järjestäneet mitään 
sirkusluontoisia esitysnäytöshäitä

 viime kesänä. 

Mutta pääsimme 

me silti häämatkallemme! 

Kymmenen kk häistämme! ;) 

Ensin piti vähän säästää rahaa... 

Hani kysyi mihin maahan mie haluaisin ja vastasin ettei ole väliä. 

Se oli ainoa toiveeni, että pääsen kahlaamaan mereen. Mieluiten Välimereen. 

Niinpä lomareissun kohdemaaksi valikoitui Espanja,
ja Katalonian pääkaupunki Barcelona.

Hani ei mantereen puolella ollutkaan ennestään piipahtanut.

Samana päivänä kun näimme Sagrada Familian  olin ensimmäistä kertaa ikinä eläissäni metrossa. Mennessämme alas maanalaisiin metron tunneleihin ensimmäisen kerran, vastaan leyhähti selkeästi Nerjan tippukiviluolien tuoksu. Olen sen tuoksun haistanut 10-vuotiaana. Hajumuistot ovat hassuja. Pullahtavat esiin tuosta vain ihan varoittamatta vuosien takaa.

Kun nousimme ylös metron rappuja maan alta, Hani vilkaisi taakseen, kehottaen minuakin vilkaisemaan. Siinä se nyt oli. Pelottavan ja samalla satumaisen näköinen mystinen goottikatedraali, suunnittelijansa Antoni Gaudin viimeisten 16 elinvuoden erakkomainen asunto, eli pyhälle perheelle suunnittelemansa kirkko, joka toki nyt on eri näköinen kuin se oli 1900-luvun alussa. Katedraalin pitäisi olla valmis 11 vuoden päästä. Saapa nähdä onko... Silloin neron ja omalaatuisen suunnittelijan kuolemasta on kulunut 100 vuotta. 

Rakennus itsessään on silloin jo 144 -vuotias.

Me emme menneet jonottelemaan kilometrin mittaiseen sisäänpääsyjonoon.
Niukka reissubudjettimme ei edes olisi sallinut sellaista.
Meiltä kahdelta olisi kierros katedraalissa
maksanut n 70 euroa... Iiik!

Näimme ulkopuolelta ihan tarpeeksi.

Kuin joulukuusi ja rauhankyyhkyt?
Reilut sata vuotta ovat tummentaneet
rakennuksen pintaa sieltä täältä... 

Merkillisesti Gaudi yhdisti patsaat sulautumaan katedraalin tornien 

seinämiin. Vai seinämätkö sulautuvat patsaisiin?

Joidenkin tornienhuipulla
on ihan kuin ilmapalloja... =)

Kuin satua ja unta sekaisin, 

joka on muuttunut todeksi...

Vaikka katselisin tätä kaikkea kymmenen vuotta
läytäisin siitä aina jotakin uutta.

Suuressa neroudessa
on
aina ripaus
hulluutta...

Näimme ulkopuolelta rakennusta kiertelemällä sen mitä olin toivonutkin. 

Katedraalin uhkean todellisen koon ja sen mielettömät muodot.



 .¸.•♥•.¸.

Katedraalin lähellä oli parkkeerattuna useita TV-yhtiöiden busseja. 

Seuraavana aamuna hotellihuoneen televisiosta olimme ymmärtävinämme,
että katedraalissa olisi tuolloin ollut myös muistomessu Alppien
lentoturman uhrien omaisille.

Osanottomme heille kaikille.

.¸.•♥•.¸.

Sagrada Familia kohoaa 170 metriin ja näkyy kauas...  

Tuossakin se on, kuvan keskivaiheilla. 

Espanjaan päädyimme siksikin kun Hani on opiskellut pari vuotta harrastuksekseen espanjaa.
Minä olen samalla oppinut pari sanaa hänen kerratessaan ääneen läksyjään, ennen kielituntiaan.
Tosin minua hämää se, että olen joskus lukenut italiaa, ja koko ajan muistan enemmän sanoja
italiaksi kuin espanjaksi. =) Sellaista sekoitusta ei tosiaankaan saa puhua kummassakaan maassa,
sillä nämä maat ovat ylpeitä omasta kielestään eikä siihen saa sekoittaa vieraita aineksia.
Se onkin aivan oikein! =D 

♥

Ensin Hani sai idean pohjois-Espanjasta, kun ihailin tavattomasti espanjalaista
tv-sarja Gran Hotellia, joka tuli Teemalta vuoden vaihteessa. Joka ikisen jakson katsoin
telkun ääressä kuin tatti ja elin henkilöiden mukana innostavaa romanttista jännitysseikkailua
joka tosin viimeisessä jaksossa lopahti. Olinpa jopa miettinyt ääneen, voisikohan tv-sarjassa hotellina
toimivaan entiseen kuninkaalliseen kesäpalatsiin, Palacio de la Magdalenaan
oikeasti mennä vaikkapa kahville?

Hani, tuo rakas mies, joka täyttää kaikki lausumani ja melkein lausumattomatkin toiveet,
mahdollisuuksien mukaan tietenkin, harkitsi ensin ihan vakavasti jotta mehän menemme
talvilomallaan Bilbaoon, sieltä matkustamme vuokra-autolla Santanderiin ja vierailemme
siellä sijaitsevassa Gran Hot... eikun Magdalenan palatsissa... =)

Mutta kaipasimme myös lämmintä ja Välimerta, 

vaikka sielläkin on nyt tragedioita tapahtunut =(. 

Ylvään Katalonian pääkaupunki Barcelona on myös yhden lempikirjani Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjon tapahtumapaikka. Pidän muistakin Zafónin kirjoista, kuten Enkelipelistä ja Taivasten vangista. (Marinan aion ostaa heti kun tililläni jälleen on hieman ylimääräistä rahaa, näillä näkymin ehkä heinäkuussa...)

Luin kirpputorilta alunperin löytämäni Tuulen varjon ensimmäistä kertaa vuosi sitten Madeiran matkallamme. Aloitin kirjan lentokoneessa, ja koska Hanille ei tullut lukemista mukaan, luin menomatkalla Lissaboniin kirjaa hänelle ääneen.
-Voi anteeksi vaan kanssamatkustajat,
mutta eipä kukaan teistä käskenyt minun olla hiljaa.
Ehkä ääneni nukutti läsnäolijat. =)

Tuo kirja (Hanin ohella) lohdutti minua vuoden takaisella reissulla kamalassa influenssassani niiden kuumeisten lomapäivien aikana. Koetin pitkittää kirjan loppumista, ja luin vain tietyn määrän sivuja päivässä ja hetkeksi Zafónin teksti vei minut pois homeelta haisevasta kosteankylmästä silloisesta lomahotellista, lakkaamattomasta niistelystä, kuumehorkasta ja kammottavasta yskimisestä.

Ehkä kuumehorkassani ja sekalaisissa unissani kuvittelin tarinaan lisäosia, koska uudelleen hiljattain kirjan lukiessani, tuntui että jotakin puuttui, enkä enää löytänytkään ihan sitä samaa tunteen paloa kuin ensimmäisellä lukukerralla. Merkillistä. Ja minä kun tulin hankkineeksi saman kirjan parille muullekin...

Mutta tosiaan,
Espanja on ihan selvästi kuitenkin salaa kutsunut meitä
tavalla ja toisella jo muutaman vuoden verran.
 

Katalonian reissu oli mukava kokemus.
Kerronko lisää? Kuvia tuli otettua reilut 1000 kpl...

Tänään 3.5. on Espanjassa Äitienpäivä. 

Onnea heille sinne, kaikille ihanille, 

ahkerille ja hiukan kovaäänisille äideille. =)

Matkailu avartaa mielenpohjaa 

ja maailmankatsomusta.

Meren toisella puolella on Suomi

Jouluisessa Narvassa oli ihan täysi talvi. 

Vaikka tienoot peitti paksu lumikerros, 

Suomenlahden (viroksi Soome laht)

 meri ja hiekkaranta olivat sulana. 

Talvi jatkui siis vain hiekkarantaan saakka. 

Merelle oli kylpylähotellista vain 

ihan pieni harppaus. 

Tähän asti meri on yltänyt 

ja lumipeitteen sulattanut... 

Rannalta sai kerättyä jopa simpukankuoria. 

Tässä seisoessaan saattoi kuvitella 

millaista rannalla olisi kesällä.

Varmasti Narva onkin parhaimmillaan 

juuri kesäisin.

Tuon merenlahdelman sinertävä metsä
muuten on jo Venäjää.
Narva sijaitsee aivan Viron rajamailla.
Yli 70% kaupungin väestöstä on venäläisiä.
Sain hiukan verestää kauppareissuilla
vähäisiä venäjänkielentaitojanikin. =)

Muutama tällainen matkusti taskussani Suomeen. 

Yleensä kerään reissuilta muistoksi kiven, 

mutta jostain syystä tuolta rannalta löytyi vain hiekkaa, 

ja valkoisia pikkuruisia simpukoita. 

Jouluisessa Narvassa

.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸. 

Jokin aika sitten tuo ihana mies meni ja tilasi meille matkan, ihan lyhyen vaan - Viroon jouluksi - minulta kysymättä. Eipä minulla toki sitä vastaan mitään ollut...

Niinpä me karkasimme ulkomaille jouluksi eikä meillä ollut jouluaattona pöydässä kinkkua eikä rosolleja mutta eipä niitä kaivattukaan. Kotonakin olen jo muutaman vuoden kieltäytynyt kokkailemasta jouluruokia.

Itse en ole koskaan ollut perinnejouluruokien ystävä. Ainoastaan Maman tekemää kotijuustoa, sen kanssa rusinasoppaa mie joskus kaipaan, samoin Maman omatekoisia joulutorttuja Selma-mummon reseptillä. Minulle riittäisi jouluruuaksi riisipuuro ja ruskeat piparit. Riisipuuro tosin on arkiruokaani. =D Latelle on sama vaikka meillä olisi aina pizzaa.

Itselleni on tärkeintä joulussa tunnelma, tuikut ja kodin koristelu...

Jossain vaiheessa joulua, silloin kun kaikille Murusille sopii, olisi ihanaa kokoontua yhteen ja rupatella pöydän ääressä pidemmän kaavan mukaan... <3

Me tavallaan olimme sellaisella lyhyellä häämatkalla tällä ensimmäisellä yhteisellä häiden jälkeisellä ulkomaille suuntautuneella reissullamme.

- Ei meidän häämatkakassassa kylläkään ole vieläkään rahaa, siinä lasipurnukassa, kuin ehkä sen verran että kumpikin pääsisi vaikka Mäntsälään ja takaisin. Taisi tämä reissu mennä Laten joulubonuksesta... =/

Tällä kertaa tutustuimme Narvaan, sinne ihan meren rannalle. Olimme kylpylähotellin ainoat suomalaiset ja pääosin hotellin henkilökunta sekä asiakkaat olivat venäläisiä.

Kävimme allasosastolla kahtena päivänä. Klooria vesissä tuntui olevan enemmän kuin suomalaisissa kylpylöissä. Punaiset hiukseni vaalenivat kahdessa päivässä allasosaston veden takia ihan vaaleiksi.
Tulin siis miltein blondina häämatkalta kotiin. =)

Hassu höyrysaunakin tuli koettua, mutta jostain syystä se kävi henkeeni. Se taisi olla toiseksi lämpimin sauna, muut saunat olivat melko viileitä, yhtä lukuunottamatta jossa oli melkein kotimaiset asteet.

Lunta oli heti jo Tallinnassa enemmän kuin meillä Päijät-Hämeessä oli ollut matkaan lähtiessämme. Lumikerros paksuuntui koko ajan Hanin ajellessa kohti Narvaa.

Söimme kylpylässä sekä aamupalan, että iltaisin päivällisen. Jouluaattona oli tarjolla seisova pöytä jossa ihaninta oli paistettu lohi. Omnom. Una rakastaa kalaa....! <3

Päivisin kiertelimme katselemassa maisemia, sekä kaupoissa jotka olivat joulun ajan auki miltein normaalisti. Tuntuu, että sielläpäin joulukuusikin ostettiin vasta 25.s päivä, uudenvuoden viettoa varten.

Tuolla eteläisessä naapurimaassamme tavarataloissa muutamien lähivuosien tuttuun tapaan joulumusiikkina soi Michael Bublé. Kuultiinpa me myös tuttua Isac Elliottia yhden biisin verran autoradiosta paikalliselta kanavalta eestinkielisten biisien joukosta. 

Kuvissa joulutoria Narvassa.
Eikö olekin ihana pukki
ja suloinen peura!?


Joulupukki (jõuluvana) jolla oli upea asu, 
ilmestyi esiin erään myyntikojun takaa juur kun niitä kuvasin, 
tuomaan tuota kuusenoksaa lumihankeen, 
ja minä näytin kameraani jolloin hän poseerasi miulle. 
 ♥ 


.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.

PS: Vielä yksi joululaulu? 

John Lennon - So this is Christmas