Vesisadetta ja huulipunaa?

 
Tänään on Maailman ylikulutuspäivä. 

Ihmiset ovat kuluttaneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat tänään, 29.heinäkuuta. Kulutamme vain seitsemässä kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi. Ylikulutuksen suurimpia syitä ovat eläinperäisen ruuantuotannon vaatima maapinta-ala sekä liikenteen ja asumisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt.

Maailman ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jona kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Nykyisellä kulutuksellamme tarvitsisimme 1,7 maapalloa, jotta luonnonvarojen käyttö voitaisiin kattaa kestävästi. Ylikulutuspäivän ajankohta perustuu Global Footprint Network -tutkimuslaitoksen laskelmiin. Teksti WWF Suomi 

Suomalaisten laskennallinen ylikulutuspäivä 
oli jo 5.4.2019. 

********* 

 

 

Tänään on lisäksi mm Sadepäivä. Sade kyllä tekisikin hyvää maailmallemme, 
koska älytön helle uuvutti jo luonnonkin! 

Kaikkialla on kauheasti keltalehtisiä puita, 
kuin olisi syksy jo ja pitkällä. :( 
Tienpenkatkin näyttävät monin paikoin aivan kulottuneilta, 
niin kuin monien nurmikotkin... 
(nurmikoiden kulottuminen tosin johtuu 
väärään aikaan leikkaamisesta...) 

Toivon että säänennustajat ovat oikeassa
ja sää viilenee normikesäksi. 

Nyt on myös Lasagnepäivä,

Kansainvälinen tiikeripäivä,

Kansainvälinen kanansiipipäivä 

 

...sekä Huulipunapäivä.

Sataakohan tällä viikolla?

Tänään alkaa Naistenviikko. 

Mummoni sanoi ennen, että jos 

naistenviikolla sataa, niin 

sataa viisi viikkoa. Kaikenlaisia 
muitakin uskomuksia on naistenviikosta 
olemassa. Tosin kyllähän ne kasvit 
ja puut sadettakin välillä tarvitsevat, 
mutta viisi viikkoa perätysten olisi 
sentään hätävarjelun liioittelua. 

Täytyy siis vaan toivoa, 
ettei sada... 

Mutta monet nimipäivä-
kahvit ovat kyllä tällä 
viikolla tiedossa. =) 

- Ai niin, paitsi ettei 
nimppareita enää oikein vietetä... 
Se on kai vanhanaikaista...   


Silti, hyvää nimipäivää 
kaikille viikon sankarittareille. 


******

Tänään on myös

Nelson Mandela päivä 

*******

Tänään on myös mm Kaviaari- 
sekä Chili-dog-päivä. 

Lasagnea sateella

Tänään on Sateen päivä.  
Kunpa vaan oikeasti sataisi... 

Samalla on myöskin Lasagnepäivä, 
ja mikäs, sehän olisi mukavaa herkutella 
kunnon valkosipulisella pastaruualla 
istuen sisällä lämpimässä kun ulkona sataa. 

Tänä kesänä sateet ovat olleet harvassa. 
On ollut ihan outo kesä! 

Vaikka tämä tuntuu ihan oudolta 
muiden mielestä, niin minulla 
on ollut ikävä viime kesää... 

Naistenviikolla sataa aina

Sateen tuoksu
 
  johtuu tutkimusten mukaan siitä 
- ei kovin romanttisesta seikasta - 
että bakteerit kastuvat, 
mutta minä
pidän silti sateen tuoksusta 
ja kaipaan sitä juuri nyt.


Superhelle saisi jo riittää... 

Nyt olisi -asiasta toiseen-
luvassa lukemattomia nimipäiväkahveja ja 

-kakkuja, koska sattuu olemaan ajanjakso, jolloin 

kalenterissa on viikon ajan vain naisten nimiä. 

Tällä viikolla juhlitaan Riikkaa, Saaraa, Mariaa, 

Markettaa, Johannaa, Leenaa, Oilia, Kristiinaa  
ja Tiinaa lukemattomine nimimuunnoksineen. 

Harmilista ettei nimipäiviä vietetä enää yhtä innokkaasti
kuin ennen, jolloin nimipäivä oli hyvä syy poiketa
kahveelle, vaikkapa kukkapuskan kanssa.

Entisaikaan naistenviikolla seurattiin erityisen tarkasti säätä, sillä viikko ajoittuu heinäntekoaikaan. Vanha kansa sanoi ettei naistenviikko ei mene ilman sadetta, sillä naiset ovat kovia itkemään.

Syy sateeseen laitettiin kunkin nimipäivänviettäjän tiliin, 

ja syntyi kaikenlaisia sanalaskuja, esimerkiksi "Mataleena itköö mielellään" 

tai "Reeta pissii pirahuttaa". Syynä käsitykseen naistenviikon sateisuudesta 

lienee se, että heinäkuun loppupuolisko on tyypillisesti sateista aikaa. 

Otsikon Naistenviikolla sataa aina, on 

todennut monesti oma mummoni 

sekä äiti-mamani. 

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan täysin poutaisia naistenviikkoja on 

keskimäärin kerran 10 vuodessa ja saman verran on naistenviikkoja, 

jolloin sataa kuutena tai kaikkina seitsemänä päivänä. Tyypillisintä on, 

että naistenviikolla sataa kolmena tai neljänä päivänä. 

Pidätkö enemmän juustokakusta 

kuin täytekakusta? 

Itse tykkään ehkä enemmän 

kunnon täytekakusta.

Asiasta ihan toiseen, 

tänään on myöskin Nelson Mandelan -päivä. 
On 100 vuotta hänen syntymästään.

Käyskentelyä

Käveletkö mielelläsi? 

Tänään saisit käyskennellä oikein 

teeman suosittamana koska on

Maailman käyskentelypäivä. 
Reppu eväineen siis selkään 
ja menoksi 
ja luontoon kävelemään. 

Tosin Pekka Pouta on povannut 

VIHDOIN meille sitä sadetta, 

joten en tiedä kuinka helppoa 

tai hankalaa 

kävely tänään onkaan.  

Mutta jos ei sada, niin minä 

kyllä tanssin sadetanssia! 

Luonto alkaa olla jo ihan kuin elokuussa, 

nurmikot kulottuneet, puut keltaiset, 

kasvit kukkineet... 

Tänään on myöskin

Kissa Karvisen päivä. 

Kukapa ei tuota laiskanpulskeaa 

kissaa rakastaisi? 

Minun oikea kissani joskus (kuvassa)

vuosia sitten oli nimeltään Karvinen. 

Sateinen puutarha

Viime viikonloppuna Maman puutarhasta 

ei meinanut saada kuvia jatkuvan sateen vuoksi. 

Sateen tauottua tartuin tilaisuuteen 
ja sain hetkeni kameran takana.

Tuloksena nämä pisaraiset kukat ja 

köynnökset ihanassa tunnelmallisessa 

Maman puutarhassa. 

Sadepisarat saavat kuviin 

uusia ulottuvuuksia. 

Ei voi sanoa että sadekuvat olisivat 

mitenkään surullisia. 

Ne ovat vain erilaisia. 

Tunteellisia...

Maman puutarha on 

hyvin runsaan monipuolinen. 

Lajien kirjo on mahtava. 

Hänen puutarhassaan on enemmän 

perennoja kuin läheisellä 

kuuluisalla puutarhalla. 

=)

Silti kamerani etsii näitä 

tuntemiani ja rakkaita yksilöitä. 

Vähän sama kuin jos olisi 

suuri ihmisjoukko täynnä 

mielenkiintoisia kasvoja 

mutta siellä pilkahtaisi muutama 

rakas sukulainen tai tuttava, 

jolloin et enää näe niitä muita 

vaan silmäsi etsivät niitä 

omia rakkaita... 

Elokuussa pihoilla ja muutenkin 

luonnossa voi aistia syksyn 

läheisyyden. 

Luonnon rytmi hidastuu 

ja on aika vaipua hieman 

uneliaaseen olotilaan. 

Maman liljat eivät vaihda 

värejään, toisin kuin minun 

pihallani.

 

Äitini rakastaa mm samettikukkia. 

Romanttinen orvokki-istutus!

Maman jaloritarinkannukset ovat 

kasvaneet miltei kolmimetrisiksi! 

Niiden kukkivan rungon osiokin 

on 50 - 60 cm pitkä! 

Ritarinkannukset kasvavat 

omenapuiden oksien lomassa 

hieman sateelta suojassa. 

Aivan mahtavia! 

Miltei kolmimetrisestä kasvista on puolet 

lyhemmän kuvaajan vähän vaikeaa saada 

kunnollista kuvaa. =) 

Suklaakirsikka.

Viimeisiä lumoavan tuoksuisia ruusuja 

on yhä kukassa.

Äitini humalasalot 

Humulus lupulus, ovat portin 

muotoisia ja kolme ja puoli metriä 

korkeita, ja humalat olisivat kevyesti 

jatkaneet matkaansa vielä lisää... 

Nämä humalaköynnökset kasvavat 

Maman kesäkeittiön seinustalla. 

Humalan emikasvin käpymäisiä 

hedelmiä eli pähkylöitä. 

"Suomessa on edelleen voimassa vuoden 1734 lakiin kuulunut rakennuskaari, jonka seitsemännen luvun mukaan ”jokaisessa talossa pitää olla humalisto” ja siinä tulee olla vähintään 200 humalasalkoa. Määräyksen laiminlyönnistä on saman lain mukaan annettava sakkorangaistus. Käytännössä kyseessä on kuollut kirjain, jonka noudattamista ei enää edellytetä eikä valvota. =D

Vaikka humalankasvatuksella ei enää ole Suomessa kaupallista merkitystä, se on edelleen yleinen koristekasvi. Puutarhoissa kasvatetaan sekä emi- että hedekasveja. Lääkekasvina humalaa käytetään sen rauhoittavan ja vatsan toimintaa lisäävän vaikutuksen takia.

Oluessa humalaa käytetään antamaan oluen makuun karvautta ja hedelmäisiä aromeja, kirkastukseksi sekä estämään pilaantumista. Karvaan maun olueen antaa hedelmöittymättömien emikasvien "käpyjen" tähkäsuomujen erittämä lupuliini. Eri humalalajikkeet antavat erityyppisiä makuvivahteita." -Wikipedia-

Sateen päivä

Rakastatko sinäkin sateen tuoksua? 

Tutkimusten mukaan maaperän

kastuneet bakteerit tuoksuvat silloin ilmassa

eikä esimerkiksi happipitoisuus, 

vaikka ennen näin uskottiin olevan. 
Joku on uskonut haistavansa 
otsonipitoisuuden sateen jälkeen... 

Tänään on Sateen päivä. 

Vaikka monet inhoavat sadetta, sen ansiosta 

meidänkin pihamme puhkesi runsaaseen kasvuun

ja kukkaan. 
Sade on välttämättömyys.  

Ilman sadetta ei ole elämää. 

Mitä sinä teet sadepäivänä? 

Luetko? Katsotko leffoja? 

Minä yleensä silitän silloin pyykkiä.
Paitsi jos ukostaa.
Silloin en kyllä laita silitysrautaa päälle 
vaan pistän koivuklapeja takkaan, 
 käperryn kirjan kanssa sohvalle
ja vaivun nirvanaan kirjan tarinaan. 

Kesäsateen jälkeen

Kuvat puhuvat 

taas omasta puolestaan. 

Syksy alkakoon

Ihan varmasti pilvessä 

OLI 

sydämenmuotoinen vaalea aukko, 

kun lähdin sisältä hakemaan kännykkää, 

mutta taivaan ilme muuttui
kun pääsin takaisin ulos. 

Sade

Terveisiä kielojen laaksosta

Hiljainen vesisade kastelee maailmaa perjantaiaamuna mutta mikä ihaninta, 

ei tuule yhtään! On tyyntä ja hiljaista. Kuuntelen sateenropinaa kun sadetakissani 

kitken kukkapenkkiä pihamaalla. On vaan sellainen fiilis että ne olisi nyt kitkettävä, 

vaikka hieman sataakin.

Sadetta ei sitäpaitsi ole tullut tarpeeksi. 

Meidän savinen maa huutaa paljon enemmän vettä, 

pitääkseen kaiken istutetun kukoistuksessaan. 

Joten odotan mieluusti säätiedotuksen lupaamia sunnuntain 

ja maanantain vesisateita. Sadevesitynnörit täyteen, please ja kiitos.

Rikkaruohot lähtevät paljon paremmin irti maasta kun maa on kostea. 

Kuivasta maasta, aurinkoisena päivänä, 

on joskus hankalaa kiskoa rikkojen juuria irti. 

Ne suorastaan porautuvat alustaansa. 

Eivät tahdo millään pois valtaamastaan maapläntistä. 

Lupasin edellisessä jutussani kielon kuvia, ja tässähän niitä.
Kun olin kitkenyt kukkapenkit 

ja penkkien reunukset vaelsin hakemaan kielolaaksostamme
valkoisia nuokkuvia kellokukkia ison tuoksuvan kimpullisen. 

Kun kerää kieloja kimppuun, voi samalla kuulla kuinka pienet kellot 

hiljaa ja käheästi ihan kuin yrittäisivät helähtää ilman kaikua, 

sillai ihan vaimean pehmeästi. Kif-kaf. 

Kielot menevät kesänlapsi Pikkuveikan tuliaiseksi Maman mökille, 

veikan syntymäpäivän johdosta. Samalla viemme 

hänelle mansikkakermavalkosuklaakakun.

Aina kolmastoista päivä ei ole epäonnen päivä.
Perheessäni kahdella on 13 pv jopa syntymäpäivänä,
joten se luku tuokin toisinaan paljon hyvää tullessaan. 

Karsin omia, liian pitkäksi kasvaneita ovenpieliruukkujen orvokkeja, ja niitä
kielojen sekaan lisäämällä se on ihan täydellinen kukkakimpuksi. Kukkaruukut
pitänee muutenkin siirtää kauemmaksi ovelta, koska kohta ovestamme
viskellään purkujätettä ulos ja kannetaan uutta materiaalia sisään. 

Nämä ovat ihan viimeisiä rauhallisia Nuuskamuikkusen introverttihetkisiäni
moneen viikkoon. Miehen viimeinen työpäivä on ohi ja alkaa hänen
kesälomansa, eli meidän totaalinen työleirimme.

Myös Pikkusisko oli vienyt jo aiemmin kieloja Mamalle. 

Siskon kimppu oli paljon upeampi kuin minun. =)

Mikä olisi ollut parempi tapa viettää lauantai-iltapäivää kuin seurustella lastensa, 

perheensä ja puolisonsa kanssa ihanan Maman seurana tunnelmallisen mökin 

puutarhassa jossa oli niin jo kesä. Ei kyllä mikään! 

Pikkuveikan syntymäpäivän kunniaksi päivä oli todellinen ensimmäinen kesäpäivä. 

Tunnelma oli niin ihana, ettei olisi haluttu lähteä lainkaan kotiin.





Mentiin kyllä vihdoin kuitenkin. Lämmitettiin viimeisen kerran meidän sauna,
ja huomenissa aletaan repiä eteistä, saunaa ja kylpyhuonetta...

Tulen viipyilemään seuraavissa blogikuvissani vielä
ihanassa Maman puutarhassa...