Vain toinen jouluihminen tietää tämän tunteen...

 

 

 

 

 Joulukoristelaatikko avataan
Aarteet omille paikoilleen
rakastavin käsin asetellaan
Pukit, tontut ja enkelit
kukin hellästi hyvästellään
Silkkipaperein piiloon peitellään
Kuusenjalka nostetaan hyllylleen
kaikkien valonauhojen viereen

On joulu jälleen kerätty talteen
turvaan varaston suojelukseen
Kaikenlaiset muistot tallennettu
hyräillen sydämeen ja mieleen
Jokin sielussa jää kaipaamaan
valojen taikaa keskellä talvea
Jään salaa kuukausia laskemaan
Odottamaan seuraavaa joulua

- Una Reinman 

 Tässä sama runokuvana: 

Koska kuulemma jotkut 

ovat jo laittaneet joulun pois,

 tein siitä tunnelmasta runosen... 

ja löysin jo samassa runoni netistä 

ilman minun nimeäni levitettynä... =/

 

Milloin Sinä korjaat joulun varastoon? 

Nyt vuodenvaihteessa, Loppiaisena 

vaiko Nuuttina? 

 

 Vai meneekö ihan maaliskuuhun? 

 

 

 

Joulu alkaa Tuomaasta kestäen Nuuttiin asti

 

 

Monet kansat ovat vanhoista ajoista viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin.

Muinaisten germaanisten kansojen talvijuhlan yulen paikka vaihteli kuukalenterin vuoksi joulukuun alusta tammikuun alkuun.  

Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun ja sen paikka vakiintui.

Yulea juhlitaan vieläkin. Esimerkiksi wiccat sytyttävät kokkoja päivän pitenemisen kunniaksi

 

 

 

 

Suomen kielen sanat joulu ja juhla tulevat talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta yule -nimestä 

 

Muinaiset roomalaiset viettivät 17. ja 23. 12. välisenä aikana keskitalven Saturnalia-juhlaa. Talvipäivänseisauksena, roomalaisen kalenterin mukaan 25. joulukuuta, oli Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä.

Kristillistä joulua  päätettiin ryhtyä viettämään 300-luvulla ajalla 25.12. 

 

 

 

 

Amerikkalaisateistit ovat ehdottaneet, että maailman valtiot pitäisivät juhlapäivinä koko maapallolle yhteisiä luonnonkierron tapahtumia: tasauspäiviä ja seisauspäiviä.

 

 

21.12.2020 on jälleen Talvipäivänseisaus, joka on vuoden "lyhin" päivä

 

Päivänvaloa on meillä Suomessa silloin esim Helsingissä vain 5 tuntia 48 minuuttia ja pohjoisessa aurinko ei vielä nouse kaamoksen vuoksi laisinkaan... 

 

23.12.2020 valoisan päivän pituus on Helsingissä jo peräti 5 tuntia 49 minuuttia, eli päivä on kukonaskeleen pidempi kuin tänään... 

 

 

21.12.2020 on myös Tuomaan päivä

Tuomaan päivänä yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään.

 

"Arkinen aherrus hiljeni ja alkoi levon ja rauhan aika. Enää ei tehty teurastuksia, pantu olutta, leivottu tai valettu kynttilöitä.

Tuomaan päivän savupirttejä pestiin vedellä ja hiekalla kirkkaan vaaleiksi, minkä takia päivää onkin kutsuttu Tohu- ja Noki-Tuomaaksi. Seinät ja katto peitettiin tuoksuvista petäjäpäreistä punottuihin kuvioihin. Vuoden pimeimpään aikaan kuuluivat myös lattialle levitetyt oljet ja olkikoristeet, jotka ovat vanhoja kasvun, elämän ja luonnonkierron vertauskuvia.

Oluella on ollut erityinen merkitys joulurauhan alkamisessa. Tuomaan päivän tapoihin kuului maistella jo jouluoluen makua. Ihmiset myös söivät yhtä hyvin kuin kekrinä ja loikoilivat paitasillaan pirtin oljilla.

Tuomaan ja joulun välistä aikaa kutsuttu laajalla alueella Suomessa »pesäpäiviksi». Auringon sanotaan olevan kolme päivää pesässään, josta se nousee jouluaamuna ja vuosi aloittaa hitaasti kulkunsa kohti kevättä. Pesäpäivien aikaan ei saanut kehrätä, hakata metsästä puita tai edes vuolla lastuja. Näistä teoista olisi seurauksena onnettomuutta karjalle vai viljalle.

Tuomaan päivään viettoon liittyvät vanhat suojaavat aurinkosymbolit, joita tunnetaan useita. Joissakin vanhoissa riimusauvoissa päivää kuvaa vanha suojamerkki, »Tuomaanristi», joka valmistettiin päreistä.

 

Tuvan, navetan ja tallin oveen sekä porttiin saatettiin myös maalata tervalla suojeleva rengasristi.

Kaikkien valmisteluiden jälkeen joulun tuova Tuomas voitiin toivottaa tervetulleeksi runolla:

 

Tule meille, Tuomas kulta
tuo joulu tullesansa,
oluttynnyri olallansa,
viinapikeri pivosansa,
juustokakku kailosansa.
Kyl sä meijän portin tunnet:
tervaristi, rautarengas,
musta koira portin alla!"

 

 Lähteet:

Wikipedia

sekä

Anssi Alhonen/Taivaannaula

 

 

 

 

 

 

 

Nyt se joulun aika 

&

 joulun taika 

 virallisesti alkaa! 

 

 

 

 

 

 

 

Nuutinpäivä



"Nuutinpäivä (13.1.) päätti lopullisesti joulun juhlakauden. Viikkojen ajan oli nautittu ruuasta ja juomasta sekä muistettu vierailevia vainajia ja haltijoita.

Pyhä aika päätettiin iloiseen ja meluisaan juhlaan, jonka perästä voitiin kantaa rukit takaisin pirttiin ja aloittaa muutkin arkiset työt.

Päivä siirrettiin kalenterissa nykyiselle paikalleen tammikuun 13. päiväksi 1700-luvun alussa.

 

Nuuttipukki

 

Pukeilla oli päässään pukin tai lampaan nahka, kasvot oli peitetty nahalla tai tuohisella naamarilla taikka noettu mustaksi. Leuassa roikkui pitkä parta. Takkina pukilla saattoi olla nurinpäin käännetty nahka tai olkipalmikoista valmistettu takki. Joillakin oli kädessään seiväs, jonka päässä oli märkä vihta ihmisten huitomista varten.

Nuuttipukit kulkivat talostaan taloon, lauloivat tervehdyssanat ja kyselivät: »Onko hiivoja jälellä?» Talonväen kuului kestitä pukkeja sahdilla ja ruoalla. Jos sahti oli lopussa, pukit veivät oluttynnyreistä tapit ja lauloivat pilkkalauluja.

Pohjois-Suomessa huonoihin taloihin kannettiin myös kantoja sisälle. Jos kestitystä kuitenkin saatiin, pukit kiittivät ja lauloivat. Talonväki vastasi pukeille omalla laulullaan.

 

 Kulkue merkitsi kunkin talon oveen tai peräseinään tiedon siitä, että talo oli maksanut “veronsa”. Jos kestitys oli ollut runsasta, piirrettiin seinään niin monta haarikan kuvaa kuin talossa oli tarjottu. Piirros sai olla koko talven paikallaan todistamassa talon vaurautta ja vieraanvaraisuutta.

Pukkien keräämät ruuat ja juomat saatettiin koota yhteen taloon, joka oli valittu järjestämään joulukauden viimeiset leikit ja tanssit.

 

Kylän väki saapui sinne iltasella yhdessä syömään, juomaan ja näin hyvästelemään joulun ajan. Pidoissa soitettiin, tanssittiin ja meluttiin. Juhlan päätteeksi kannettiin jouluiset oljet ulos talosta."

Anssi Alhonen/Taivaannaula

Joulu varastoon

On kulunut 10 päivää jouluaatosta.    

20 päivää kestänyt joulurauha 

päättyy,  eli nyt 
saa joulun laittaa pois, 
koska on Nuutipäivä.

Jo vanhassa lorussa hoettiin: 

Hyvä Tuomas joulun tuopi, 

paha Nuutti pois sen viepi. 

 Tämä ei sitten tarkoita 
ketään Nuutti tai Tuomas-nimistä, 

onpahan vaan vanha lorunluritus.  

- Nuutti tarkoittaa nimenä reipasta ja ylpeää, 

ei mitään pahaa ollenkaan. 

Ennen vanhaan nuuttipukeiksi pukeutuneet 
nuoret miehet kiersivät mekastaen kylillä talosta taloon, 

 nurinpäin käännettyine turkkeinensa, naamareineen ja 
pelottavine sarvineen ja esittivät talonväille lauluja, 
joista saivat palkaksi ehkä mm jouluolutta. 

Jos nuuttipukkeja ei laskettu sisälle, 

he tekivät ilkivaltaa talolle. 

Vähän kuin amerikkalaisten karkki tai kepponen... 

 

Nykyään jossainpäin Suomea lapset 

kulkevat fantasia-asuissaan Nuuttina ovelta 
ovelle ja kysyvät saavatko esittää laulun, 

ja laulettuaan saavat palkaksi makeisia. 

Perinne muistuttaa pääsiäisnoitien 

kiertelyä virpomisoksineen, 
tai edelleenkin sitä amerikkalaisten 
karkki tai kepponen...  

 

 Jotkut ovat varmaan kuitenkin siivonneet 

joulun kuusineen pois jo päiväkausia sitten. 

- Tai ainakin kuusen... 

Meidän kuusemme oli hirmu kaunis,  
mutta ostokuusesta ei koskaan tiedä 
koska se on kaadettu...  

Saattaa olla että 
kuuset on kaadettu jo jopa syksyllä... 

Niinpä meidänkin kuusemme 
alkoi valitettavasti yhtäkkiä 
varistaa neulasiaan hirmuisella vauhdilla, 
joten se oli pakko jo ennen tätä päivää 
nostaa pihamaalle... 

Mutta se on kaunis vielä ulkonakin!

Tämä keiju söpöläinen tuli mukaamme 
Laulasmaan matkalta ennen joulua.  

Kiireiset nykyihmiset ovat 
tehneet Loppiaisesta  

 jonkinlaiset joulun lopettajaiset. 

Kaupoissakin luullaan niin,
ja siksi joulu onkin niissä pääosin
pakattu jo viikko sitten varastoon,
vaikka kaupat aloittivat jouluhumun 
jo lokakuussa.  

Vain joulusuklaita on vielä jossain 
alennushintaan myynnissä. 
Jotkuthan voisivat ostaa nyt ensi 
joulun suklaat varastoon, heh... =D 

Joululahjaksi saatu 
joulutähti on vielä komea. 

Joulun jälkeen löysin jaloritarinkukan 

eli amarylliksen sipuleita euron (1€) 

hintaan lähikaupasta. Niitä piti 
ehdottomasti ostaa kolme kappaletta 
keittiön ikkunalaudalle, jotteivät 
kauniit kukat ihan pian lopu. 

Jouluksi hankittu valkoinen amaryllis kukki vasta 
joulun jälkeen. Tässä sen kukkia leikkona. 

Joulun jälkeisestä alesta löysin myös huonekuusen 

puoleen hintaan, jolloin sen hinnaksi jäi 

himpun yli 12 € joka sopi minunkin laihalle 

lompakolleni. Niinpä sellainen koristaa nyt 
meidänkin kotiamme. 

Yritän opiskella huonekuusen käsittelyä 

ja hoitoa jotta se pysyisi hengissä. 

Se on hassu pistelemätön harsopuu! 


Tänään on muuten  
Skeptikkojen päivä, 
Kumiankkapäivä
ja Tee unelmistasi totta päivä. 

Ensimmäiset siemen- ja pistokasistutukset 

on jo tehty. Ikkunalaudoille on ilmaantunut 

taas multapurnukoita kavereineen...  

Kasvu ihme lumoaa aina! 
Oi, kevät on jo niin mielessä 

vaikka tiedän talven pahimpien 

pakkasten vielä olevan edessä, 
perinteisesti helmikuun puolella... 

 Onneksi on villasukkia!  

- Ja lämpökerrastoja, 

joita olen vihdoin 

  oppinut pitämään!  =)  

Käpertymispäivää ajatuksella

 Käpertymispäivän teemaan näillä pakkasasteilla 
sopii oma sohvannurkka, rakkaimmat villasukat, 

pehmoinen oloasu, torkkupeitto ja hyvä kirja, 
hedelmiä ja hedelmäsmoothieita. 


Jäikö joulusta yhtään makeisia?  
Toiko pukki lisää lukemista?  

Onko rakkaasi kotona? 

 

Kaikkea tällaista voisit tänään kerätä 
lähellesi ja vain olla 
ja antaa ajan kulua.

Ei kannata odotella että saa flunssan, 
jonka turvin voi lökötellä. 

 

Tällaisia lepopäiviä itse kukin 
tarvitsee ainakin kerran viikossa, jolloin ne estävät 
sinua sairastumasta ja stressaantumasta.  

Lemmikkimme osaavat luontaisesti käpertymisen 
taidon ja muun maailman unohtamisen 
parhaiten. Ne tarttuvat aina heti tilaisuuteen 
ottaa hetki omaa aikaa, leväten tuon tuosta. 
Varmaan siksi ne eivät koskaan ole äkäisiä. 

 
Meidän ihmisten 
pitänee ottaa oppia niistä. 


♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥ 

   Sanovat tänään olevan myös 
omenapuupäivän.  

 

Omenapuissa ei ole tärkeintä oksien 

oppien mukainen leikkaus eikä

huippuyksilöomenien paljous. 

 

Omenapuussa on tärkeintä itse puu, 

  sen keväiset kukat, 

puun kesällä antama ilo ja suoja, 

aina rakas, raikas ja ihana 

on se puu sitten nuori tai jo ikivanha. 



♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥ 

 

 

Joulun aikahan loppuu virallisesti vasta Nuuttina, 

jolloin 20 päivää kestänyt joulurauhakin loppuu. 

 
Meidän joulu on kyllä jo laitettu säilytyslaatikoihinsa ja
varastoitu, olihan se näytteillä marraskuun alusta asti, 
jolloin ilahdutin pimeyttämme valaisten ja 
hullutellen kaikella jouluisella kotiamme. 

 
Vuodenvaihteen tienoilla tuli aika 
vihdoin laittaa purkkiin se esitys ja palata 
asteen verran askeettisempaan sisustukseen. 
- Sellaiseen normaalimpaan. 


Ehkä silti jotakin jouluista jäi vielä nurkkia 
piristämään ja mieliä virkistämään. 

 
Esim valoja ja tuikkuja sinne tänne, 

pimeyttä poistamaan.  

 

 




♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥ 


Mitenkäs teillä? 
Loppuuko sinun joulusi loppiaiseen,
  Nuutin päivään, 

vai johonkin aivan muuhun?  




Kuvat Pixabay