Sydän särkyneenä

Jäin roikkumaan hetkiin muistojen
kuinka istutin särkyneensydämen
pihaan talon homeisen
Ei ole vieläkään sydämeni kokonainen 

-Una Reinman-

Särkynytsydän on hurmaava perenna. 

- Se varastettiin siitä ensimmäisestä 

pihasta jonne sellaisen istutin. 
Samoin kuin kukkasipulit, kuormalavat, 
kaikki vesitynnyrit yms vesiastiat... jne... 

Tässä pihassa sellainen hieman kärsi 

vähälumisesta talvesta.

Vaikka kyllä koetin kukkien päälle 

kaapia lunta muualta... 

Ehkä se satanut lumi on parasta, 

eikä lapiolla niskaan kipattu... ? 

Toukokuun ensimmäinen 

särkyneensydämen alku. 


Tänään on Maailman valtamerien päivä. 
 

Kukassa juuri nyt

 Kirjopikarililjoja ilmaantui esiin tänä 

keväänä yllättävän vähän vaikka syksyllä 

istutin niitä jopa lisää kukkapenkkeihin. 

 Jokin kato aina käy sipulikukissa... 

 Kesäpikkusydän puolestaan leviää ja 

valloittaa villisti uusia alueita kukinnalleen. 

Särkyneestäsydämestä osa näyttää 

paleltuneen kuoliaaksi talven pakkasissa. 

Harmi, koska pidän siitä. 

Sitä valkoista versiota olen monesti 

uudelleen ja uudelleen istuttanut pihaamme 

mutta aina talvi vie senkin... 

Näitä oransseja tulppaaneja istutin myös 

monta kymmentä! 

Mutta esiin nousi vain kolme kappaletta... 

 Tällaisia aurinkoja ne olisivat kaikki olleet 

jos olisivat elää saaneet... 

Lemmikkejä meillä kasvaa 

tuota noin vähän joka puolella! 

Tunnustan. Syy on minun. 

Olen niitä innoissani joka paikkaan 

levittänyt, jopa naapurin puolelle 

ihan vahingossa... 

Kukkapenkin vahvassa mullassa 
ne suorastaan rehottavat! 

Mutta kun ne ovat niin kauniita.  

Ihme että nämä nelisenkymmentä valkoista 

tulppaania ilmestyivät maan pinnalle. 

Ne olivat tosin kauhean lyhytikäisiä. 

Kukkivat ja lakastuivat 

ihan vaan muutamassa päivässä.  

Aurinko lie näännytti?  

Tämä kuuma kausi näännyttää 

kenet ja minkä tahansa. 

 

Nämä kaksi tulppaania ovat sitkeästi 

aivan ensimmäisten 

tänne istuttamieni peruja.  

Ne kasvavat nyt melkein 

syreenin alla, suojassa paahteelta. 

 Näitä piti olla puolen sataa ja 

vain yksi ainoa ilmaantui paikalle... 

Meillä ei ole edes myyriä...? 

Kai se on tuo julma talvi 

pakkasineen joka nämä aina tuhoaa? 

Nämä sitkeät senjoritat olen siemeninä 

tuonut mukanani Espanjasta, istuttanut multiin 

viime keväänä, ihaillut koko kesän niiden 

innokasta kasvua ja tosi suuria kukkia, 

siirtänyt syksyllä ruukustaan kukkapenkkiin 

ja !hola, siellähän ne yhä ole`! 

Ihania matkamuistoja! 

Helmililjojen aikakin on juuri nyt. 

 Tämän ainavihreän toin 

mukanani Mamani mökiltä.

Pensasaidanteemmekin kukkii. 

On se hieman kasvanutkin. 

 Omenapuut kukkivat, 

kirsikkapuut kukkivat, 
syreenit kukkivat, 

niin ja voikukat... =D

 Ehdinkin jo kertoa että vihdoin 

päärynäpuummekin kukkii! 

Jei!

Näistä narisseista heräsi 

tähän kevääseen vain tämä 

yksinäinen... 

 Hän on yhtä yksinäinen 

hieman erilainen narsissi... 

Huoh.

Olemmekin ajatelleet siirtää 

suuremman kukkapenkin paikkaa, 
jossa tätä talvituhoa koetaan. 

Jospa se auttaisi? 

Metsä- aho ja kuukausimansikat kukkivat, 

mutta ne entiset komeat kasvimaamansikkamme 

(kin) paleltuivat, joten ostin uusia taimia. 

Eihän kukaan voi elää 
kesäänsä, 
ilman makeita mansikoita.

Kaiho iski

Kesäikävä

 Tyhjästä pihasta puutarhaksi...

Pyörähdys pihalla

Tässä bloginimeä hieman muokatessani voin lisäksi teille kertoa että syreenit (Syringa) ovat kiitettävästi päättäneet kukkia tänä keväänä.

Jopa ne ensimmäisenä kesänämme tässä pihassa, viisi kevättä sitten talon seinältä muualle siirtämäni syreenit ovat vihdoin toipuneet, ja uuteen paikkaansa juurtuneet. 

Näin kauan meni 

ennen kuin ne antoivat anteeksi 

että menin puuttumaan niiden asioihin...

Häälahjaksi saamamme Sikkolan kirsikka talvehti hyvin tämän toisen talvensa ja siinä on valtavasti kukkanuppuja. Viime keväänä se teki vain kolme kukkaa.

 Tämän pienen puun suojasin hallaharsolla hattaraksi tässä yhtenä iltana, kun luvattiin yöksi pakkasta tälle seudulle. Hyvä oli että suojasin. Niin oli seuraavana aamuna maa valkoinen kuin syysaamuna.

Ihan näinä päivinä nähdään jälleen millaiset kukat tämä kirsikka tekee.
Nyt niissä voi nähdä häivähdyksen vaaleanpunaista.

Pihamme Antonovka alkoi kukkia omenapuista ensimmäisenä. Viime vuonna se teki  hassusti vasta loppusyksyllä kukkia. Tänä keväänä kukinta menee kohdilleen.
Yleensä Päijät-Hämeessä omenapuut ovat kauneimmillaan kun koulut loppuvat.
Minäkin vein usein omenapuun kukkivia oksia kevätjuhlapäivänä opettajalle ala-asteella, kun koulumatka oli viiden minuutin mittainen ja kotikotona piha oli täynnä omenapuita. 

Kuuset nostavat esiin punaisia babykäpyjä sinne tänne oksistoonsa.
Käpyvauvojen koristeellisuuden ansiostako ihmiset päättivät alkaa koristamaan kuusia jouluna kynttilöin joskus ammoin?
Meillä nuo kuusen omat babykävyt saavat rauhassa kasvaa kävyiksi ja oravan eväiksi.

Kukaan ei saa kiskoa myöskään kuusen vuosikasvuja eli kerkkiä tästä puusta ja keitellä siirapiksi.
Toivottavasti kuusenkerkkä ja yskänsiirappi-intoilijat muistavat, ettei kuusenkerkkiä saa todellakaan mennä keräämään mistä tahansa. Kuusen vuosikasvuja saa kerätä vain maanomistajan luvalla ja tietenkin omasta pihasta, mutta muualla siitä puuhasta voi tulla iso sakkolappu.

Käävät ovat luonnonvaraisia sieniä, joten niiden kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin. Kääpien kasvutavat kuitenkin vaihtelevat ja puussa kasvavan käävän saa irrottaa vain jos puu ei vahingoitu.
Muun muassa superfoodina suosiota niittänyt pakurikääpä johtaa harhaan nimellään, sillä se ei ole kääpä vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Se ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, sillä kyseisen ”käävän” irrottaminen puuta vahingoittamatta, ei ole mahdollista.

Jokamiehenoikeudet


Eläviä tai kuolleita puita ei saa kaataa tai vahingoittaa eikä niistä saa ottaa oksia, kuoria, käpyjä tai muita puun osia (myös uusi vuosikasvusto eli kerkät) ilman maanomistajan suostumusta. Myös maahan kaatuneen puun ottamiseen tarvitaan maanomistajan suostumus. Maahan pudonneita risuja, lehtiä, neulasia, tuohta tai kaarnaa voi kerätä jokamiehenoikeudella. Ympäristöministeriö

Punainen ja vihreä 

pistävät silmään 

sopivasti vastaväreinä.

Ihan varmasti kaksi päivää sitten särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) ei kukkinut, mutta nytpä kukkii.
Olen tällaisen valkoisen version istuttanut tähän pihaan jo monesti mutta valitettavasti talvisuojauksesta huolimatta se ei vaan kestä tätä Suomen talvea eikä jaksa enää herätä keväällä.

Niin se taaskin on kadonnut olemasta.

Talvi kainalossaan

vei mukanaan

valkoisen

särkyneen sydämen 

Isotuomipihlajan (Amelanchier spicata) taimet ovat nyt olleet paikoillaan aidan alkuna vuoden. Onneksi ovat sen verran väkevää lajiketta etteivät ne kelvanneet rusakoille talvella. Milläs minä kokonaisen pitkän aidan olisin suojannut?


Oli iloinen yllätys että taimet nyt jo kukkivat. On muuten nopeakasvuinenkin. Suosittelen - jos mietit aitakasvia.

Terttuseljan (Sambucus racemosa) alkuja ilmaantui heti pihaamme kun kaadoimme yli satavuotiaat jo riskaabelit korkeat puut pois pihasta. Terttuseljanalut puskivat heti päänsä esiin ja ovat näinä muutamana vuosina kasvaneet jo komeiksi pensaiksi luontaisille paikoilleen, entisten suurten puiden kantojen läheisyyteen.


Luultavasti niissä vanhoissa puissa istuneet linnut ovat pudottaneet seljojen siemenet puiden juurelle, ja puun kadottua niille tuli oiva tilaisuus, valoa ja vettä voidakseen itää esiin.

Ennen kuin hopeapaju (Salix alba) on hopeanhohtoinen

se on keväällä kukkiessaan keltainen. 

Tällainen, tuulessa kuvattuna.

Tässä muutama tulppaanituttavuus 

jotka ovat jo vanhoja tuttavia, 

mutta yhä keväisin 

kovin pirtsakoita. 

Pihlajaan (Sorbus) tulee vaihteeksi kukkia. Viime vuonnahan niissä ei ainakaan tällä alueella kukkinut keväällä kukan kukkaa joten syksyllä ei ollut marjan marjaa. Jossain kasvoi hämäävästi joitakin muita punamarjaisia puumaisia pensaita jotka leikkivät syksyllä olevansa pihlajia.


Tänä syksynä saadaan taas oikeita pihlajanmarjoja ja voidaan tehdä marmelaadia ja kettukarkkeja.

Tämä tässä on varmasti ensimmäinen mukkelismakkelis kukkasipuli kukassa, jollaisia maahan syksyllä istuttelin aikamoisen keon. Uusimmat kukkasipulit joskus ilmestyvät keväällä vähän viiveellä...

Hauska Marianneraitatulppaani.

Kuvaan sen sitten vielä

kun se aukeaa

kokonaan.

Ellei tuuli ehdi viedä

sen terälehtiä

ennen kuin huomaankaan...

Windland

On vaikeaa kuvata pihan kukkia kun tuulee koko ajan niin 

että hiukset meinaavat lähteä päästä... 

Tarkoitus oli osoittaa että ovat ne 

punaisetkin särkyneetsydämet tallella. 

Tai ainakin osa niistä. Puolet puskasta oli paleltunut 

viime talvena. Niisk.

Syreenit heiluvat vinhasti tuulen mukana 

ja tuoksuvat iltaisin ihanasti. 

Samoin tuoksuvat parhaillaan kukkivat kielot. 

Niistä kuvaa myöhemmin... 

Sydämiä, valkoisia sydämiä

Lamprocapnos spectabilis Alba 

 Voi miten olenkaan odottanut tätä hetkeä, 

kun valkoinen särkynytsydän ensimmäisen kerran ikinä 

kukkii kukkapenkissä! 

Olen pienen taimen istuttanut pihaamme ensimmäistä kertaa jo v 2012 mutta sepä otti ja 

kuoli heti seuraavana talvena. Ostin uuden kukanalun kesällä v 2013 mutta mur mur, sekin 

menehtyi seuraavana talvena. Viime kesänä ajattelin vielä viimosen kerran kokeilla ja sitten en 

enää sellaista ostaisi jos se ei vieläkään eläisi. Se olisi jo varma merkki maailmankaikkeudelta 

siitä, että tässä talossa saa olla särkynyt sydän vain minun rinnassani, 

mutta ei pihassa, varsinkaan valkoisena. 

Henkeäni pidätellen olen seuranut miten tänä keväänä se  

viime vuoden taimi heräsi sittenkin 

toukokuun viimeisinä päivinä, kurkisti yhden nuokkuvan vartensa 

voimin kohti aurinkoa, otti esiin kaikki valkoiset hassut kukkansa

tuudittaen minut sydämellisesti hurmoksiin.