Näytetään tekstit, joissa on tunniste lilja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lilja. Näytä kaikki tekstit

14.3.2020

Kukkia kimpuissa





Hani antoi minulle yhdistetyn syntymäpäivä/ Naistenpäiväkimpun, joka on yhä hengissä ja kukoistaa, avaten lisää kukkia ja lajeja ihailtavakseni näin reilun viikon päästä siitä kun se saapui olohuoneemme  pöydälle. 





Tällainen kimppu ilahduttaa aina, saati sitten maaliskuussa. 





Kimppu on aivan ihastuttava! 



Vaaleasävyisessä kimpussa on viisi ihanaa vaalean rosan väristä ruusua.


Rakastan kimpussa mukana olevaa Morsiusharsoa eli Gypsophilaa tosi paljon!



Yritin sitä kasvia kertaalleen juurakoista kasvattaa aikoinaan Punaisen Pikkutalon pihalle, mutta näin omin silmin, miten se muuten niin mukava orava meni ja kaivoi ne juurakot esiin, vieden ne mennessään... 
Se oli kai valitettavasti oravan suurta herkkua... =( 

Näin kävi myös terassilla, jonka kukkaruukun mullasta orava kaivoi aarteeni pois ja juoksi juurakko suussaan karkuun ja minä perässä, jääden toiseksi.

Harmi. Olisin halunnut näitä minikukkia ihailla ihan omassa pihassa ja terassilla...

Orava toi myöhemmin syksyllä ulkoportaiden kaiteeseen kuivuneen herkkutatin... 
Äitini ehdotti että se sieni on varmaan minulle lahjaksi oravalta. Hih.

No juu, juu. Tiedän. Kurre keräsi vaan talvivarastoaan. 





Kimpussa on myös krysanteemeja sekä muutama neilikka nuppuisena, joiden kukka ei ole vielä auennut niin paljoa, että näkisin minkä värisiä ne ovatkaan... 











Kimpussa on muutama komea oksa myös Inka- eli Prinsessaliljaa



Liljatkin ovat avautuneet nyt viikon aikana kotona.




Kimppuun kuuluu myös aluksi herkästi nupullaan olleita vaaleanpunaisia ja komeita värililjoja. Nyt niiden nuput ovat melkein kaikki auki. Niistäkin tulee Pikkutalon kukkapenkit mieleen... 


En voi olla pohtimatta, miten siellä saattavat kukkia jo ensimmäiset kevään kukkaset, koska sekin piha kuuluu  vähälumiseen alueeseen... 

Miksi mielessään joskus jääkin elämään niihin paikkoihin joista on joutunut muuttamaan pois...? 
Huokaus...








Olen sittemmin yhdistänyt ensimmäisen kimpun liljat ja poikieni viime sunnuntaina lahjakseni tuomat punaiset tulppaanit samaan maljakkoon ja ruusut, neilikat, morsiusharsot ja krysanteemit omaansa.

Niinpä meillä on nyt punaisten ja vaaleiden kukkien maljakot... 

Kukkia ei ole koskaan liikaa! Tai ainakaan minulle ei ole vielä koskaan sellaista tilannetta sattunut, että olisi ollut... =D 








Ensimmäistä kimppua kuvatessani minulle kävi pieni haaverikin... 

Kiipesin tuolille ja kuvasin pöydän päältä kukkia ja tuo hieman oikealla näkyvä tuoli pöytäliinoineen häiritsi minua, joten siirsin sen takaoikealle ja jatkoin kuvaamista sekä kameralla että kännykällä. 

Kun olin saanut mielestäni sopivasti kuvia, peruutin takaoikealle, kamera oikeassa kädessäni ja puhelin vasemmassa,  suoraan sen sinne siirtämäni tuolin selkänojan päälle...! 

No... tuoli kaatui, minä kaaduin, minä kiljuin ja minuun sattui mutta sain pidettyä kameran ja kännykän käsissäni... 

Auts, auts... Kyyneliä ja mustelmia siitä silti tuli.
Miten minä niin unohdinkin sen sivuun siirtämäni tuolin... 

No. Näitä sattuu...

Mutta kukat on ihania.
Ne toivat kevään meille. 


Kukat ovat sielujen laastaria 

Una Reinman 















17.8.2018

Kurkistus olohuoneeseen





Liljankukat juuri ja juuri koossa... 






Ihan hetki vain 
ja ne ovat entisiä... 















Liljankukkia






Valkoiset liljankukat ehtivät kukkia 
jo, ihan salaa, mutta tässä muutama 
 kesän värikkäämpi lilja 
 niin sisällä kuin ulkona. 




Olen Pikkusiskoltani oppinut leikkaamaan 
nuo liljojen heteet pois, koska niiden ruskea 
väri jää kovin ilkeästi sotkemaan sekä itse 
kukkaa, että mm pöytäliinaa jolle niistä 
putoaa siitepölyä... 
Se väri ei meinaa missään pesussa 
lähteä pois. Parempi siis napata kii heteistä 
ja leikata ne pois jos liljat tulevat maljakkoon. 



Ovat ne silti vielä kauniit, 
ilman heteitäkin. 






















Usein ihmisiltä unohtuu 
että kuunliljakin on lilja. 
-Ja hyvin kaunis onkin! 






Puulijat kukkivat viimeisten joukossa. 


Vertauksen vuoksi samaa liljaa 
vuodelta 2011. Kukka oli silloin komeampi... 
Nyt helle vei mehut kukistakin. =( 









Alimpana kesäyön kuva liljapenkistä. 





14.7.2018

Varjolilja





Lilium martagon
eli varjolilja on tavallinen näky 
vanhoilla pihoilla. 
Mummoni sanoi perennaa 
marttagonin liljaksi. 

kymmenen vuoden takaa. 
 

Tässä kuvassa valkoinen varjolilja 
Mamani puutarhasta. 

Varjolilja nimensä mukaisesti 
pitää varjoisasta kasvupaikasta.


Varjoliljan nuppuja kesäkuulta... 






Tällaisia varjoliljan lehdykät ovat 
toukokuussa kun kukinta on vielä vasta haave. 







3.9.2017

Ne vihoviimeiset liljat







Pelastin sitten kuitenkin pionipenkistä ne viimeiset puuliljat 
nuppusina, koska yöt alkoivat olla jo niin kovin kylmiä. 



Heti samana päivänä sisällä lämpöisessä liljankukat 
alkoivat avautumaan ja paljastelemaan salaisuuksiaan. 



Pionipenkissä piti olla kolme liljaa, tällaisia valkovaaleanpunaisia. 






No juu, kaksi niistä oli yhtä sellaisia mutta kolmas... 






Yllätys! 



Se oli muuntautunut sisäosiltaan keltaiseksi. 
Tietenkin. 



Keltaiseksi muuttunut lilja oli pihan tämän kesän kaikkein
kookkain lilja. 




Komea se on mutta miksi, oi miksi 
se muuttui keltaiseksi?  =) 




No, tykkään minä siitä silti. 


Nämä liljat tuoksuvat aivan huumaavalle. 

Sisällä ollessa tottuu liljojen tuoksuun mutta kun palaa ulkoa sisälle, 
voi sen huumaavan tuoksun jälleen aistia. 

Onneksi en sentään kukkien tuoksulle ole allerginen. 

.....

Edit:
Toin kukat siis jo n viikko sitten
sisälle. Valitettavasti ne kyllä kuitenkin
tuoksuivat NIIN paljon, että se oli
minulle liikaa... :(
Eli kyllä. Astmani ei
sittenkään siedä enää edes
liljoja sisällä maljakossa. Nyyh...
Ne piti viedä terassin pöydälle. 






Osa liljoista pääsi Fatiman seuraksi 
vartioimaan poikasten kuvia. 


Edit:
Nämäkin vaihtuivat
pian tuoksuttomampiin
orvokkeihin... 









7.8.2017

Keltaisten liljojen arvoitus







En ole koskaan pitänyt keltaisesta väristä vaatteissa, sisustuksessa, autoissa, talojen seinissä, kukissa, jne...





Jokusen keltaisen kukan olen saanut lahjoituksena 
ja ne kasvavatkin hieman syrjemmällä, houkuttelemassa 
niitä kaikkia öttimönkiäisiä, joita keltaisiin 
kukkiin ilmaantuu. 

Minä rakastan liljoja! 
Viime vuonnakin hankin sellaisia uusia 
ihania vaaleanpunaisina. 
Entiset liljani ovat olleet niin ikään 
vaaleanpunaisia, tumman punaisia 
sekä erityisesti valkoisia. 

Niin, ovat olleet. 
Jostain ihmeen syystä ne näyttävät 
yleensä tässä pihassa sen paketissa kuvatun 
je sovitun ostovärinsä 
vain ensimmäisenä kesänä. 

Luonto osaa olla vitsikäs 
ja jekkuilee kanssani. 



Seuraavina kesinä ne ovat tällaisia merkillisiä 
oranssin ja keltaisen sekoituksia 
tai ihan pelkkiä oransseja? 

Ensi kesänä luultavasti nuo nyt 
vaaleanpunaisilta näyttävätkin 
ovat merkillisiä keltaoranssisia. 
En ole todellakaan hankkinut 
tahi tilannut koskaan tällaisia keltaisia 
liljoja vaan ne tulevat yllättäen. 

Onko vika maaperässä? 
Liian hapan? Liian emäs? 
Liian savea? 




26.6.2017

Juhannuksen muistoja





Osa Murusista ja me kaksi olimme 
Mamani mökkivieraina juhannuksena. 

Mansikkamäen ihana tila otti 
meidät vastaan emäntänsä tapaan 
viraanvaraisena ja ihastuttavana.



Maman rhodot kukkivat ihan 
mielettömästi! 



Itselläni on tämän värinen rhodo 
jossa on YKSI kukka. 


Maman useissa pensaissa oli 
satoja ellei tuhansia kukkia. 
Näissä kuvissa on niistä vain murto-osa. 


 Mamalla on viherpeukalo!




 Mamani rakastaa sinisiä orvokkeja.



Tämä on Maman edelliseltä mökiltä 
Asikkalasta tähän pihaan 
siirretty erikoiskielo. 
Kookas ja kaunis. 


Raesateet ovat yrittäneet tehdä tuhoa... =(  
Saisivat mokomat rakeet nyt 
jo loppua!!!! Miekin pelkään 
pionieni puolesta...



Äiti-Mama on siirtänyt metsäkurjenpolvia 
tonttinsa metsäosuudelta puutarhaan 
jossa niistä kasvaa tietenkin hänen hoidossaan 
mahtavan kokoisia ja uhkeita. 



 Aikoinaan Hollolassa asuessamme ihailimme äidin 
kanssa Salpakankaan seurakuntakeskuksen 
seinällä kasvavaa piippuköynnöstä. 
Mama hankki sellaisen tänne mökilleen vuosia 
sitten ja kesäisin köynnös peittää pihan vanhan 
pienen navetan miltei näkyvistä. 


Piippuköynnös yrittää 
kurkottaa taivaalle. 



Kevään viimeisiä tulppaaneja 
lemmikkien kera.


 Päivänliljoja kukassaan.








 Eri syreenilajikkeita Maman pihalta. 
Kaikkia en edes älynnyt kuvata... 





Maman mökki on kuin 
suoraan Karjalasta, vaikka 
Hämeessä sijaitseekin. 







Akankaali koreana. 
Olen saanut tätä Mamalta 
meidänkin pihaamme mutta ei 
se meillä lähtenyt kasvamaan. 
Jospa minulta puuttuu se jokin 
tietty kosketus? 









Vein mukanani Mansikkamäelle 
tietenkin mansikkakakun...  
Lisäsin päälle vielä kirsikoitakin 
kun itse olen niihin ihan hupsuna! 


Meitä hemmoteltiin kaikella ihanalla! 
Oli leivitettyä kananrintaa, uusia perunoita 
valkosipulivoilla, ihanaa salaattia, 
savukinkkua juustolla, ranskan 
perunoita jne...!

Lähdimme illalla massut pullolaan 
ja suupielet kohollaan. 











Maistelimme meillä vielä lasilliset 
Oodi vapaudelle -kuoharia. 

Oli kyllä turhan hapanta (kuivaa) 
miulle, mutta muut pitivät siitä. 

Olen kai liikaa myynyt kirpparilla 
tavaroita kun ei meiltä löytynyt 
edes neljää samanlaista 
samppanjalasia. =) 




Sunnuntaina Muruset auttoivat Hania 
rakentamaan kesäkeittiön lattiaa. 
Siihen sitten kannettiin Tokmannista 
hankittu isompi hiiligrilli jossa 
paisteltiin kanankinttuja, ananasta, 
pottuja ja maggaraa ja vielä 
jälkiruuaksi lettuja. 

Kuvassa miun gluteenittomia lettusiani. 
Ne tavalliset, joita muut söivät, 
 taisivat pysyä koossa 
paremmin kuin nämä. 
Mutta makuhan se on tärkein. =) 









Joko jättiläisen olisi aika herätä?

Viron katajaisella Saarenmaalla, jossa on aina asustanut sitkeitä ja vahvoja merenkävijöitä, hallitsi muinoin rohkea jättiläinen Suur-Tõll....