Kiirettä pitää

Hähää, 
jotta et jäisi ilman pääsiäissuklaata 
niin osta niitä viimeistään tänään! 


Tänään on sitten Kiirastorstai, 
Ylävitosten päivä, 

Lemmikkien omistajien itsenäisyyspäivä,

Keski-Suomen päivä,

Radioamatööripäivä, 
Kolumnistipäivä 

sekä Suomen aforismipäivä.

Tiesitkö,

että varhaisimmat suomenkieliset aforismit 

julkaisi orimattilassa syntynyt 

J. H. Erkko vuonna 1899.

- Eli 120 vuotta sitten.  

Orimattilan kaupungin pääkatu on nimeltään
Erkontie ja itse J. H. Erkon muistopatsas sijaitsee tien varrella, kunnantalon puistossa.

Tänään on myös 

 Maailman kulttuuriperinnön päivä. 

Kuvituksena ihanan Alhambran linnoituksen 
yksi suihkulähde Espanjan Granadassa. 
Tämän ihanan leijonapihan leijonat olen 
nähnyt lapsena äidin kanssa Espanjassa 
käydessämme. Ehkä joskus näen ne uudelleen... 

Alhambra on valmistunut samoihin aikoihin kuin 
esim Meidän rouvamme, eli Notre Dame Pariisissa. 

Suomen kesä

Näkymiä Hollolan Tiirismaan harjulta 
eräänä heinäkuun viikonloppuna.

Taivaalla leijaili harsoisia hahmoja...  

Kesäiset niittykukat kukkivat rinteessä...

Vesijärven rannalla kasvoi kalloja. 

Suomen kesä on monimuotoinen ja kaunis. 
Odotitko minunkin haukkuvan Suomen kesää? 
Noup! Tätä on odotettu ja tästä nautin. 
Minulle mikään helle ei ole kohokohta 
vaan joka ikinen päivä kesässä on rakas. 
Ei sitku vaan nyt. 
 


 

Viimoinen kuva on jostain 
Orimattilan suunnalta... 

Salainen Puutarhurin Ystävä = SPY

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•. 

Kun muutimme tähän hevospitäjään noin nelisen vuotta sitten mietin kuinka täällä porukat varmasti käyvät lähikaupassa omalla hevosella kyläteitä pitkin ratsastellen, jättäen ratsunsa sitten siihen kaupan seinämälle, niihin koirille tarkoitettuihin hihnakoukkuihin. =)

Tai ehkäpä täällä olisi hevosille omat, korkeammalla olevat kiinnityskoukut? Tai kauppojen edessä könöttäisi semmoinen puomi, niin kuin lännenfilmeissä saluunoiden edessä oli. Sellainen jolle cowboyt huolettomasti heittivät ohjaksensa ja hevonen jäi kiltisti pää kaurapussissaan tai vesiämpärissään siksi aikaa odottelemaan, kun miehet kävivät saluunassa juomassa muutaman viskipaukun, uhoillemassa ja heiluttelemassa revolverejaan. Eipä tuohon aikaan muunlaista energyjuomaa tarvittu...

Mutta ei täällä mitään hevospuomeja ole kauppojen edustoilla, eikä hevosia eikä ratsastajia kyläteillä juurikaan näe. Ainoat lähistöllä näkemäni kaksi hevosta toissa kesänä, eivät uskaltaneet ylittää vanhaa tavarajunarataa, joten taluttaja- ja ratsastajatyttö kääntyivät isojen hevostensa kanssa takaisin poispäin. Toinen hevonen kyllä ylitti radan mennen tullen, mutta toinen kieltäytyi ehdottomasti ylittämästä. Luuliko se rataa jättiläiskäärmeeksi vai mikä junaratakammo sillä sitten olikaan?

Hani on kerran autolla ajellessaan nähnyt miten kirkonkylällä oli kuljetettu arkkua hitaasti hevoskärrykyydillä. Kärryn perässä kulki saattajien autojono kirkolle päin. Siinä ehkä kulki jonkun hevosten ystävän viimeinen matka... 

Hevosia kulkee ohitsemme yleensä vain hevosenkuljetuskärryissä ja joskus kuulee jo kauas hevosen vastalauseet siitä liikkumistavasta. Potkivat hurjastikin kärrynsä seiniä, niin että on ihme, etteivät seinät tipahda siihen paikkaan.

Tässä eräänä päivänä nurmikkoa leikatessani huomasin jälleen, kuinka pohjoistuulen mukana tuli jostain lähistöltä meidän pihaamme hevonkakan hajua. Oikein vahvaa sellaista. Äkkiä mie siihen hajuun totuin enkä kohta muistanut sitä ollenkaan työnnellessäni tunnin verran ruohonleikkuria pihamaalla.

Hevonkakka ei ole olleskaan pahimpia haistamiani eläintenjätöksiä. On kokemusta konkreettisesti paljon pahemmistakin tuoksuista. Hevonkakka on oikeastaan lauhkeimmasta ja lempeämmästä päästä tuoksujen voimakkuusasteikolla.

Erään melko lähellä sijaitsevan ratsutilan ja heidän hevostensa pompulaisten jätösten avulla meidänkin pihamaallamme ovat kasvit ja kukat vihdoin alkaneet savimaassa kukoistaa. Kiitos siis hevoset, vaikka en teitä juuri näekään. Olette hyväntekijöitä. Salaisia puutarhureiden ystäviä. SPY.

Vetkun kevätpäiväntasaus

Hanin kanssa oltiin tällaisia tienpenkalla kuvaamassa ja vilkuttelemassa... 

Autiotalo ja sen pihapiiri

Suuri, ihana kuisti kuiskii  

menneiden kesien 

huolettomista päivistä.

Ihania kuisteja oli ollut yhteensä kolmella seinustalla, 
joista tämä kuisti katseli kohti etelää. 

. 

Sen avoimet ovet olivat pysähtyneet odottamaan häntä,
joka ei koskaan palannut.

Sen rikotuissa ikkunoissa heilui hennosti

rikkinäisiä verhonriekaleita
kuin apeita haamuja. 

Kaikki oli tuhottu ja hajallaan, 

tuulen ja sateiden armoilla.

Pihasauna yritti turhaan houkuttaa minua lauteilleen istumaan...

Valtava vanha tammi ojentelee keskipihalla oksiaan kohti taloa.  

Navetassa kaikuivat kuiskauksina vuosien takaiset äänet... 

-Tsoh, Mansikki, olehan siinä...

Autiotalon navettaa kuvasin jo tammikuussa. 

Pihan jättimäisen kuusen oksien alle
voisi järjestää puutarhajuhlat,
niin mahtavan kokoinen se on.

Joku vandaali on raahannut pikkuisen puulieden 

pihamaalle ruostumaan. 

Pihassa oli lapioilla kaivettuja koloja paikoissa

joissa vanhat perennat ovat saattaneet joskus kukoistaa. 

Nämä kuvat ovat historiaa sillä tätä taloa pihapiireineen
ei enää ole.

Sain kuvattua sen toukokuun puolessa välissä.

Se oli ollut huonossa kunnossa jo varmaan vuosikymmeniä.

EDIT: 

Kulkiessani autiotalon ohi 17.6.2011, 
näin kaivinkoneen pihalla... 

Talo oli jo poissa, 
samoin puolet kauniista navetasta... 

Kaikki pihapiirissä ollut, purettiin pois.
Kauniin talon tarina loppui tähän. 

Harmillista ettei talolle löytynyt 
asukasta, korjaajaa, talon rakastajaa, 
joka olisi pitänyt siitä hyvää huolta, 
sillä tämä talo oli kauneimpia 
näkemiäni kotimaisia taloja... 

Kun kuljen tuon paikan ohi, silmäni etsivät taloa edelleen, 

vaikka talon osat ovat jo kuukausia maanneet jossain kaatopaikalla, 

ja tontti on tasainen

Jättikuusen ympärillä ei näy enää paljon valoja ja varjoja.

Vain salaperäisiä, nopeita piileskeleviä vilahduksia.
Onneksi kuusi, omenapuut, suuri tammi ja muita puita ja
pensaita on yhä pihassa muistona entisistä ajoista.

Sivusilmällä huomaan, kuinka jotakin kookasta leijuu näkymättömänä, 

kuin ilmanväreinä siinä paikallaan omalla energiallaan ja minä luulen, 

että ihan pikkuisen minä näen tuon talon kauniine kuisteineen siinä yhä... =) 

🤍

Edit: 23.3.2025 ajelimme tästä ohi ja se ihana valtava kuusi sekä omenapuutkin olivat poissa, maaperä myllätty, tontille tuotu valtavasti lisämaata ja näyttää siltä, kuin tähän paikkaan rakennettaisi jotain suurta ja vähemmän kaunista... 

😔