Meillä remontointien aikaan oli usein avoinna jokin radiokanava, tuoden jonkinlaista taustaälämölöä rankoille ja hikisillekin uurastuksille näinä tämän talomme remonttikesinä. Remonttien jälkeen radionauhuri pyyhittiin remppapölystä ja kannettiin varastoon. Kukaan ei kaivannut enää älämölöä sen jälkeen, kun syksymmällä talo siivottiin katosta lattiaan ja valmistauduttiin talveen.
Pitkästä aikaa aloin hiljattain kuunnella yksikseni radiota, kuullakseni uutta musiikkia enemmän, mutta ne toimittajien välispiikkaukset, selostukset tai lipsautukset, mitä lie, ovat usein erittäin mauttomia. Tästä samasta mieltäni mietityttäneestä asiasta oli uutista eräänä päivänä eräässä iltapäivälehdessä.
Olen pitkälti samaa mieltä.
Olen hämmästynyt siitä, että radiokanavista on tullut toimittajiensa ikiomia ääniblogeja, joissa nämä kertovat mm omasta yksityiselämästään tai fantasioistaan turhan yksityiskohtaisesti kaikelle kansalle. Haluaako kansa ihan oikeasti tietää ihan niin selkeästi toimittajien henkilökohtaisesta elämästä ja niistä intiimeimmistäkin asioista? Ainakaan minä en olisi halunnut kuulla sellaista ja mietin, miten moni lapsi kuuntelee tätä samaa soopaa...
Tilanne ei radiokanavaa vaihtamalla parane, sillä joka kanavalla toimittajat tuntuvat musiikin välillä keskittyneen, ellei omien elämiensä julkituontiin, niin sitten julkkisjuoruihin, joita niitäkään en välttämättä halua kuunnella, vaikka itsellänikin on toimittajan tausta. Minä olinkin aina se toimittaja, joka ei ollut yhtä utelias ihmisten asioista, kuin muut. Annoin mieluummin haastateltavien kertoa sitä mistä he itse halusivat kertoa.
Todellinen uutisointi on eri asia, kuin julkkisten tirkistely, tai toimittajien oman elämän sattumusten puntarointi julkisesti. Nykyaika tekee toimittajistakin julkkiksia. Mitä avoimempi olet, sen enemmän saat suosiota ja seuraajia. Julkkisten elämä on sellaista, kuin asuisit jättimäisessä big brother-talossa ja kaikki tahtovat tietää, nähdä ja kuulla, miten sinulla tänää menee, mitä olet tehnyt tai tekemättä jättänyt.
Henkilökohtaisesti en pidä bb:stäkään. Ihan kuin jossain suljetulla osastolla tai vankilassa olisi kamerat, ja linkit julkisuuteen, kaikkien nähtäville.
Monesti ihmisillä olisi ikiomassa elämässään paremmin huomioitavia asioita ja unohdettuja perheenjäseniä tässä ja nyt, ilman muiden, ihan vieraiden ihmisten asioiden aikaavievää tirkistelyäkin. Vaan kun ihminen on laumasielu. Varsinkin jos seuraaminen on muotia. Porukka menee perässä kuin hiiret pillipiiparia seuraten.
Mun sieluni ei viihdy muodissa, muoteissa eikä laumoissa. Siksi enpä enää avaa radiota, miltään kanavalta, vaan kuuntelen mieleistäni musiikkia omilta cd-levyiltäni. Sitäpaitsi voin kuunnella itsenäisesti monipuolisemmin musaa kuin niitä radiokanavien pakkosyöttösoittolistojen pian puhkikuluvia, samoja jotka soivat jokaisella kanavalla uudelleen ja uudelleen, päivästä päivään vailla kummempaa vaihtelua.
Kertovathan niiden cd:iltä kuuntelemieni laulujen sanatkin jonkun elämästä. Ellei kappaleentekijän omasta, niin sitten kuvitellusta, mutta ei niin kornin tarkasti, kuin toimittajat omista elämistään tahtomattani välispiikeissään tarinoivat.
Onneksi radion kuuntelu on ihan vapaaehtoista. =)
