Näytetään tekstit, joissa on tunniste avioerolapsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste avioerolapsi. Näytä kaikki tekstit

9.11.2024

Ikuinen ikävä

 

 
 



 
Lapsuuden haaveissa  
isä oli jotain suurta 
vahvaa ja hyvää 
Hän pitäisi kädestä 
Nostaisi lätäköiden yli 
Kantaisi reppuselässä 
Olisi turvallinen syli 
Opettaisi pyöräilemään 
Auttaisi koulutehtävissä 

Sellaisia isähahmoja 
oli luokkakaverien tarinoissa 
Minulle jäi 
vain ikuinen ikävä 

- Una Reinman 

 

 

 



13.10.2021

Vie vanhempasi lounaalle



 

 
Itselläni tämä ei onnistu. 
Millään.
Ikinä. 

En koskaan tule valitettavasti saamaan omia vanhempiani 
saman pöydän ääreen,
vaikka he asuvat samassa kaupungissa... 

En ole ikinä nähnyt heitä yhdessä. 
 
Heidän eronsa aikoihin olin niin pieni lapsi, 
etten millään voi muistaa sitä. 
 
Hetken, vuosia sitten, näin heidät samaan aikaan 
PH-keskussairaalan kahviossa, mutta kaukana toisistaan 
ja kun toinen saapui, toinen lähti pois... 



 
Omat lapsenikaan eivät voi nähdä vanhempiaan 
koskaan yhdessä, 
koska heidän isänsä lepää jo mullan alla... 


Mutta kokeile, 
saatko sinä omat vanhempasi 
 
 


Tai voit viedä pehmonallesi kouluun/töihin. 
Tämäkään ei minulta onnistu, koska annoin kaikki 
pehmolelut Punaisen talon myynnin jälkeen 
äiti-Mamin mökille. Hän kun keräilee pehmoeläimiä...

#BringYourTeddyBearToWorkSchoolDay 
 
Eräällä monien tuntemalla nallella 
on muuten tänään syntymäpäiväkin, 
(Paddington Bear) 
joka täyttää jo 63-vuotta!

Onnea Paddington!  
 
 




 
Mutta se mikä tänään itseltäni onnistuu,
on onnitella keskimmäistä lastani
synttäreiden johdosta! =)

Paljon onnea poikaseni! 
Oma nallekarhuseni! 
 
 



 

 

 



22.9.2009

Pilviä bongailemassa - suojelusenkeli

...





Näin eilen taivaalla pilven
joka muistutti hohtaen
kuin sulkamaista pehmeää
jättijoutsenen siipeä

Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini 
Aivan minun omani

Niin yksinäisenä
viivähti sinitaivaalla
Kunnes tuuli vei sen
kuin siipisulkiaan repien

Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini 
Aivan minun omani

Lehahti kerran viimeisen
mulle hyvästiksi vilkuttaen
Se oli kaunis hetkinen
Jota muistan hymyillen

Näin siiven enkelistä
ja tiesin kyllä
Oikeasti
Se oli suojelusenkelini 
Minun oma veljeni




© Una Reinman







Tämäkin on jo muutaman vuoden ikäinen runonen. 
Kirjoitin sen poisnukkuneelle isoveljelleni. 








Tässä olen ollut Lahden rautatieasemalla
pilviä bongailemassa 20.9.2009.





Arkistosta: 22.9.2007


...