Ei saa leikkiä raparperin lehdillä

Alle 1-vuotiaille lapsille 

ei saa antaa koskaan raparperia, eikä myöskään pieniä uusia perunoita,

tai pinaattia. 

Älä anna lasten leikkiä raparperin lehdillä, koska

- niin, tiesitkö että raparperi on myrkyllinen kasvi ja 

etenkin lehti on hyvin myrkyllinen. 

 Raparperinlehdet 

eivät kelpaa leikkeihin, eikä hatuiksi 

eivätkä missään tapauksessa 

"saunaan pefleteiksi", niin kuin jossain niksissä suositeltiin!! 

Raparperin lehtien päälle ei

saa asetella ruoka-aineita 

tai käyttää niitä lautasina!

Älä myöskään "haudo kipeitä polviasi" näillä myrkyllisillä lehdillä, niin kuin uudessa vinkissä kehotetaan!  

Raparperista, Rheum rhaponticum, voi

käyttää

ruuaksi

ainoastaan

varret, eli lehtiruodit.

Koko kasvi sisältää myrkyllistä oksalaattia, 

joka voi aiheuttaa monenlaisia yleisoireita. 

Raparperi pitää aina kypsentää ennen syömistä.  

Kasvia ei pidä koskaan syödä raakana, koska lehtiruotikin sisältää oksalaattia. 

Älä siis tee "kesäjuomaksi raparperivettä keittämättä"! 

Pahimmillaan raparperin syöminen raakana 

voi aiheuttaa hypokalsemiaa tai munuaisvaurion.

 Ensiapuna on annettava 

kalsiumpitoista juotavaa 

ja lääkehiiltä, 

jos potilas on nauttinut lehteä 

tai suuren palan vartta.

Oksaalihappo sitoo elimistön kalsiumia lähes 

liukenemattomaksi kalsiumoksalaatiksi, 

josta voi muodostua virtsa- ja munuaistiehyitä 

tukkivia kiviä. 

 Oksaalihappo voi myös pahentaa kihti-, reumapotilaan 

tai niveltulehdusta potevan vaivoja. Myös munuais- ja sappikiviongelmaisten 

on oltava varovaisia. 

Ei siis raparperia  reumaa, nivelrikkoa, 

sappikiviä, munuaistautia tai kihtiä potevalle, eikä koskaan pienille lapsille. 

 Joillakin ihmisillä oksaalihaposta 

voi olla haittaa myös luustolle. 

Raparperi ei sovi myöskään 

suolistosairautta potevalle.

Oksaalihappo on toksiini, 

joka ärsyttää suoliston seinämiä. 

Oksaalihappoa on raparperin ja pinaatin lisäksi myös punajuuressa, (eli sitäkään ei saa nauttia raakana), sekä suolaheinässä ja ketunleivissä.

Vaikka raparperi on halpa, helppo ja kätevä 

ja sitä kasvaa miltei riesaksi asti mökeillä 

ja pihoilla, mieti kenelle olet sitä tarjoamassa. 

 

Ota ensin selvää, voivatko kaikki syödä sitä, 

ennen kuin tarjoilet ruuaksi. 

 

(Sama kuin sienien kanssa, - nekään eivät 

käy ravinnoksi joillekin!) 

 

Raparperi on kotoisin Kiinasta, missä sen juurta  

on käytetty tuhansia vuosia ulostuslääkkeenä, 

koska juuri pistää vatsan sekaisin 

- niin kuin ne sen varretkin tekevät joillekin yhä. 

Terveiden aikuistenkin kannattaa

AINA syödä raparperiannoksensa

maitotuotteiden kanssa.

Mutta: 

Kun otat käyttöön raparperin varsia eli lehtiruoteja, voit käyttää myös myrkylliset lehdet kiehauttamalla niistä myrkkyä puutarhan tuholaisille! 

Tässä pari vinkkiä. Tehoaa mm kirvoihin, muurahaisiin ja etanoihin: 

"RAPARPERIVESI

n. 700 g raparperin lehtiä

5 l vettä

Keitä raparperinlehtiä vedessä 30 minuuttia. Nouki lehdet pois. Täytä suihkupullo ja ruiskuta laimentamattomana kirvaisille koristekasveille. Uusi käsittely tarvittaessa. Raparperivettä ei saa käyttää syötäville kasveille."/ Luomulaakso.fi

Samaa täällä: 

"Tuholaistorjunta:

Raparperivesi muurahaisten ja etanoiden karkoittamiseen: pilko muutama lehti astiaan, kaada kuumaa vettä päälle ja anna hautua muutaman päivän."/ Poikkitieteellinen kokkaus 

🌿

 Raparperin kukka  

Ja jos aiot käyttää raparperia piirakoihin, hilloihin, yms mihin syötävään aiotkaan, niin älä anna sen kukkia! 

Kukkiminen tekee raparperin varret, eli lehtiruodit puumaisiksi ja siten mauttomiksi. 

Leikkaa aina kukkavarsi pois kun näet sen yrittävänkin kasvaa!  

Mutta, jos raparperisi toimii vain puutarhan  viherkasvina, saa se tietysti silloin myös kukkia. Komeahan se kukka on. En tosin laittaisi maljakkoon. 

 

-  Toisin kuin eräässä uskomuksessa väitetään, kukinta ei mitenkään verota seuraavan vuoden lehtiruotien määrää. Aiheuttaa vain puumaisuutta senhetkisen kukintakesän loppusatoon. 

🌿

 Yle

Wikipedia 

Satokausikalenteri 

+

Oma kokemus 

Kuusenkerkät: 

 

Kuusi, edes kerkkinä, ei sovi ravinnoksi henkilöille, 

joilla on astma tai hinkuyskä. 

Nauttiminen voi aiheuttaa allergisia reaktioita.

Havupuiden sisältämät hartsit lisäävät munuaisten toimintaa, 

ja siksi niitä ei kannata myöskään 

käyttää esim kerkkinä, 

jos on raskaana 

tai sairastaa munuaistautia.

"Kuusenkerkkäraparperimehu" 

ei siis sovi  astmaatikoille, reumaattisille, 

kihtiä, munuaistautia, 

sappikiviä, tai nivelrikkoa poteville, 

alle 1-vuotiaille, 

hinkuyskää tai 

suolistosairauksia poteville, 

eikä raskaanaoleville! 

Lähteet: 

Myrkytystietokeskus 

Wikipedia 

Yle

Pyörähdys pihalla

Tässä bloginimeä hieman muokatessani voin lisäksi teille kertoa että syreenit (Syringa) ovat kiitettävästi päättäneet kukkia tänä keväänä.

Jopa ne ensimmäisenä kesänämme tässä pihassa, viisi kevättä sitten talon seinältä muualle siirtämäni syreenit ovat vihdoin toipuneet, ja uuteen paikkaansa juurtuneet. 

Näin kauan meni 

ennen kuin ne antoivat anteeksi 

että menin puuttumaan niiden asioihin...

Häälahjaksi saamamme Sikkolan kirsikka talvehti hyvin tämän toisen talvensa ja siinä on valtavasti kukkanuppuja. Viime keväänä se teki vain kolme kukkaa.

 Tämän pienen puun suojasin hallaharsolla hattaraksi tässä yhtenä iltana, kun luvattiin yöksi pakkasta tälle seudulle. Hyvä oli että suojasin. Niin oli seuraavana aamuna maa valkoinen kuin syysaamuna.

Ihan näinä päivinä nähdään jälleen millaiset kukat tämä kirsikka tekee.
Nyt niissä voi nähdä häivähdyksen vaaleanpunaista.

Pihamme Antonovka alkoi kukkia omenapuista ensimmäisenä. Viime vuonna se teki  hassusti vasta loppusyksyllä kukkia. Tänä keväänä kukinta menee kohdilleen.
Yleensä Päijät-Hämeessä omenapuut ovat kauneimmillaan kun koulut loppuvat.
Minäkin vein usein omenapuun kukkivia oksia kevätjuhlapäivänä opettajalle ala-asteella, kun koulumatka oli viiden minuutin mittainen ja kotikotona piha oli täynnä omenapuita. 

Kuuset nostavat esiin punaisia babykäpyjä sinne tänne oksistoonsa.
Käpyvauvojen koristeellisuuden ansiostako ihmiset päättivät alkaa koristamaan kuusia jouluna kynttilöin joskus ammoin?
Meillä nuo kuusen omat babykävyt saavat rauhassa kasvaa kävyiksi ja oravan eväiksi.

Kukaan ei saa kiskoa myöskään kuusen vuosikasvuja eli kerkkiä tästä puusta ja keitellä siirapiksi.
Toivottavasti kuusenkerkkä ja yskänsiirappi-intoilijat muistavat, ettei kuusenkerkkiä saa todellakaan mennä keräämään mistä tahansa. Kuusen vuosikasvuja saa kerätä vain maanomistajan luvalla ja tietenkin omasta pihasta, mutta muualla siitä puuhasta voi tulla iso sakkolappu.

Käävät ovat luonnonvaraisia sieniä, joten niiden kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin. Kääpien kasvutavat kuitenkin vaihtelevat ja puussa kasvavan käävän saa irrottaa vain jos puu ei vahingoitu.
Muun muassa superfoodina suosiota niittänyt pakurikääpä johtaa harhaan nimellään, sillä se ei ole kääpä vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Se ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, sillä kyseisen ”käävän” irrottaminen puuta vahingoittamatta, ei ole mahdollista.

Jokamiehenoikeudet


Eläviä tai kuolleita puita ei saa kaataa tai vahingoittaa eikä niistä saa ottaa oksia, kuoria, käpyjä tai muita puun osia (myös uusi vuosikasvusto eli kerkät) ilman maanomistajan suostumusta. Myös maahan kaatuneen puun ottamiseen tarvitaan maanomistajan suostumus. Maahan pudonneita risuja, lehtiä, neulasia, tuohta tai kaarnaa voi kerätä jokamiehenoikeudella. Ympäristöministeriö

Punainen ja vihreä 

pistävät silmään 

sopivasti vastaväreinä.

Ihan varmasti kaksi päivää sitten särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) ei kukkinut, mutta nytpä kukkii.
Olen tällaisen valkoisen version istuttanut tähän pihaan jo monesti mutta valitettavasti talvisuojauksesta huolimatta se ei vaan kestä tätä Suomen talvea eikä jaksa enää herätä keväällä.

Niin se taaskin on kadonnut olemasta.

Talvi kainalossaan

vei mukanaan

valkoisen

särkyneen sydämen 

Isotuomipihlajan (Amelanchier spicata) taimet ovat nyt olleet paikoillaan aidan alkuna vuoden. Onneksi ovat sen verran väkevää lajiketta etteivät ne kelvanneet rusakoille talvella. Milläs minä kokonaisen pitkän aidan olisin suojannut?


Oli iloinen yllätys että taimet nyt jo kukkivat. On muuten nopeakasvuinenkin. Suosittelen - jos mietit aitakasvia.

Terttuseljan (Sambucus racemosa) alkuja ilmaantui heti pihaamme kun kaadoimme yli satavuotiaat jo riskaabelit korkeat puut pois pihasta. Terttuseljanalut puskivat heti päänsä esiin ja ovat näinä muutamana vuosina kasvaneet jo komeiksi pensaiksi luontaisille paikoilleen, entisten suurten puiden kantojen läheisyyteen.


Luultavasti niissä vanhoissa puissa istuneet linnut ovat pudottaneet seljojen siemenet puiden juurelle, ja puun kadottua niille tuli oiva tilaisuus, valoa ja vettä voidakseen itää esiin.

Ennen kuin hopeapaju (Salix alba) on hopeanhohtoinen

se on keväällä kukkiessaan keltainen. 

Tällainen, tuulessa kuvattuna.

Tässä muutama tulppaanituttavuus 

jotka ovat jo vanhoja tuttavia, 

mutta yhä keväisin 

kovin pirtsakoita. 

Pihlajaan (Sorbus) tulee vaihteeksi kukkia. Viime vuonnahan niissä ei ainakaan tällä alueella kukkinut keväällä kukan kukkaa joten syksyllä ei ollut marjan marjaa. Jossain kasvoi hämäävästi joitakin muita punamarjaisia puumaisia pensaita jotka leikkivät syksyllä olevansa pihlajia.


Tänä syksynä saadaan taas oikeita pihlajanmarjoja ja voidaan tehdä marmelaadia ja kettukarkkeja.

Tämä tässä on varmasti ensimmäinen mukkelismakkelis kukkasipuli kukassa, jollaisia maahan syksyllä istuttelin aikamoisen keon. Uusimmat kukkasipulit joskus ilmestyvät keväällä vähän viiveellä...

Hauska Marianneraitatulppaani.

Kuvaan sen sitten vielä

kun se aukeaa

kokonaan.

Ellei tuuli ehdi viedä

sen terälehtiä

ennen kuin huomaankaan...