Valoja marraskuun pimeydessä

 

♡

 

 Jos rakkaasi 

lepää liian kaukana  

laita kaipaavan 

kynttilä palamaan 

hänelle pihallesi 

parvekkeellesi 

ikkunallesi 

tai pöydällesi 

Hän näkee sen 

kyllä sieltäkin 

 

- Una Reinman

 

 ♡ 

♡

 

 

 

Suru

Älä koskaan väheksy surevan tunteita. 

Joskus suru ei iske heti vaan vasta viiveellä. Joskus suru lamaannuttaa salamana eikä siitä meinaa toipua edes vuosien kuluttua. Joskus suru on rankkaa ja joskus lempeää. Toisia suru kasvattaa ja opettaa. Toiset se masentaa. Joku ei halua puhua lainkaan surustaan. Joku toinen taas haluaisi puhua siitä loputtomiin... 

Jokainen suree omalla tavallaan. 


Tänään on Surutietoisuuspäivä #GriefAwarenessDay

Mitä surevalle sanoisi?

Olen niin sanaton

Ojennan käteni

kättäsi silitän

Kurkkua tukahduttaa
Oma itkunikaan 
ei ole kaukana

Mitä surevalle sanoisi
Miten sen kertoisi
että suru muuttaa muotoaan
Vähä vähältä muokkautuu
Uuteen asuun pukeutuu

Tänään suru on musta
huomenna harmaan sävyjä
mutta jo ensi kesänä
se mukana kulkee
kenties sinisenä
Silti mustia raitoja  
silloinkin
voi tuntea siinä aaltoina
yhä tuskaisina

Onko sanoja minulla 
silloinkaan
Onko niitä milloinkaan
Vain möykky nielussani
voin kuunnella
Voin olla tässä
sinulle läsnä

-Una Reinman

 18.10.2007

Kauanko sielun täytyy surra?

Sitä ei koskaan
etukäteen tiedä
kauanko
sielun täytyy surra

Suru tekee
sydämeen reikiä 
eikä sydän
ole enää 
koskaan eheä

Jokainen uusi päivä
on sille lääkettä
Huomaat reikien
olevan jo arpia

Uusi suru
avaa arpikudosta
Tekee sieluun
muutosta

Sitä ei koskaan
etukäteen tiedä
loppuuko kipu
milloinkaan

Mutta arpia
ja muistojaan
oppii 
kyllä varovasti
kantamaan


-Una Reinman
-2008

♥

♥

♥

Muistelupäivä

Terveisiä sinne
minne emme voi nähdä
kaikille heille
joita meillä on ikävä

-Una Reinman  

Lisää runojani 
Runosivustollani.

 Suomessa vietetään Pyhäinpäivää, 

eli pyhäinmiestenpäivää nykyään aina lauantaina, 

aikaisintaan 31. lokakuuta 

ja viimeistään 6. marraskuuta.

Lauantaina se on ollut Suomessa vuodesta 

1955 lähtien ja samalla Marian ilmestyspäivä siirrettiin sunnuntaille.

Suomessa katolinen kirkkokin viettää samalla Kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää ja sitä seuraavana päivänä eli marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina Kaikkien pyhien juhlaa eli Pyhäinpäivää.

  

Espanjassa ja latinalaisessa Amerikassa Kuolleiden päivä (esp. Día de los Muertos, Día de los Difuntos tai vain Día de Muertos) on vainajien muistojuhla, jota vietetään 1.–2. marraskuuta. 

Juhla on erityisen merkittävä Meksikossa, jossa se on yleinen vapaapäivä.

Synkästä juhlinnan aiheesta huolimatta se on iloinen, jopa riehakas juhla.

 

Päivää vietetään myös Yhdysvalloissa, jossa on suuri meksikolaisvähemmistö, Filippiineillä sekä joissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Brasiliassa se on yleinen vapaapäivä. 

Halloween eli vanha pyhäinpäivän aatto on kuitenkin anglosaksisten maiden tapaan yhä 31.10. eli viimeistään pyhäinpäivänä, joskin käytännön syistä Suomessa tätä epävirallista päivää juhlitaan eniten jo edeltävänä lauantaina tai vasta pyhäinpäivänä.

Venäjällä pyhäinpäivää nimitetään Vanhempienpäiväksi. Silloin on vanhastaan käyty haudoilla ja muisteltu kuolleita ystäviä ja sukulaisia.

Tänään on myös 
Dynaamisen harmittomuuden päivä 

 

Hautausmaalla on oma tunnelmansa

Katolisilla hautausmailla 

on kaunista. 

Rakkaus ja kaipaus 

näkyvät monin eri tavoin 

heitä kohtaan 

jotka ovat siirtyneet 

 rajan taa. 

Tunnelma on hauras 

ja kunnioittava. 

Lähdit kosketukseni 

 silmieni 

ulottumattomiin 

Mielessäni elät 

 ikuisesti 

Tuhansissa muistoissani 

-Una Reinman 

Osittain kauneus 

näillä hautausmailla 

on uskonnon 

aikaansaamaa.

Mutta suurin syy 

kaikelle 

kauneudelle 

 on rakkaus. 

Elokuun toiseksi viimeinen

Tänä Surutietoisuuden päivänä voit oppia jotakin surusta.

Joskus kirkkaimmatkin päivät voivat olla pimeitä, kun elämän vaikeudet iskevät. Onneksi lähimmäiset ovat valmiita auttamaan meitä näinä pimeinä päivinä. Joten katsele ympärillesi ja tarjoa sinäkin auttava kätesi, avaa mielesi ja osoita surun tietoisuuden päivänä ympärillämme oleville, että olemme täällä heidänkin vuokseen.  

 ****************

Tänään on myös  kansainvälinen
kadonneiden päivä... =(

 ****************

Vaahtokarkkipäivästä 

löytyy hieman 
iloisempi teema 

Vaahtokarkki on makeinen,
joka valmistetaan yleensä liivatteesta,
sokerista, vedestä, maissista ja siirapista.

Voit tehdä vaahtokarkkeja itsekin. 

Vaahtokarkkiohje: 

7 liivatelehteä

3 munanvalkuaista
2 rkl tomusokeria
(elintarvikeväriä)
2 ¼ dl taloussokeria
2 rkl glukoosisiirappia
½ dl vettä

½ dl vettä liivatteiden liuottamiseen
2 dl tomusokeria
1 dl perunajauhoja 


- Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
- Vaahdota valkuaiset ja tomusokeri kestäväksi vaahdoksi. 

Jos haluat, voit lisätä seokseen elintarvikeväriä.
- Mittaa kattilaan taloussokeri, glukoosisiirappi ja vesi.

- Anna kiehua, kunnes seos on 100-asteista. 

Käytä lämpötilan mittaamiseen digimittaria.

- Kuumenna ½ dl vettä esimerkiksi juomalasissa 

ja liuota joukkoon vedestä puristetut liivatelehdet.
- Jatka sokeriliemen kuumentamista.
- Kun seos on 127-asteista, ota se pois liedeltä 

ja kaada valkuaisvaahdon joukkoon 

koko ajan voimakkaasti vatkaten.
- Lisää liivateneste vaahtoon ja jatka vatkaamista, 

kunnes massa on kiinteää ja kiiltävää ja alkaa jäähtyä.
- Sekoita tomusokeri ja perunajauhot keskenään 

ja kaada uunipellille. 

Laita karkkimassa pursotinpussiin 

ja pursota uunipellille tomusokeriperunajauhoseoksen 

 päälle tankoja tai yksittäisiä vaahtokarkkeja.
- Anna jäähtyä huoneenlämmössä. 

Leikkaa tangot paloiksi.
- Pyörittele palat tomusokeri-perunajauhoseoksessa.

Säilytä vaahtokarkit suljetussa purkissa 

huoneenlämmössä. 

Dansukker

 ****************

On myös Kansainvälinen valashaipäivä. 

Sellainen olisi mielenkiintoista nähdä.

 ****************

...ja edelleen saat 

luvan kanssa 

Halata puita... 

Kynttilänliekki

Tästä päivästä alkaa mielenterveysviikko. 

Tänään on myös Kynttilätapahtuma, 

joka on lähtöisin Mielenterveyden keskusliitosta vuodelta 1992. Surunauha on ollut mukana tapahtumia järjestämässä vuodesta 1998 lähtien. Nykyisin Kynttilätapahtumia järjestetään kymmenillä paikkakunnilla. 

 Tapahtumalla kunnioitetaan itsemurhan kautta kuolleiden muistoa ja pyritään tuomaan lohtua läheisensä menettäneille.  

Kaikki menehtyneet ovat jollekin läheisiä: äitejä, isiä, lapsia, lapsenlapsia, sisaruksia, puolisoja, rakastettuja, ystäviä 
tai muita läheisiä. 

Surunauha ry 

****************************************

Tänään on myös rajatietopäivä. 

Haudanhiljaisuus

Vuosia sitten kävimme äiti-Mamani kanssa Caprin saarella  hautausmaalla ja se kokemus oli jotain aivan erityistä. Etelän maissa kaivattu vainaja on esillä kuvana hautakivessä tai -paadessa, kukat olivat tuoreita ja monella haudalla paloi ikuinen liekki. Äitini löysi saaren ulkomaalaisten hautausmaalta paaden, jossa oli sivukuva nuoresta naisesta, joka oli äitini mielestä minun näköiseni. Se hautausmaa oli täynnään valkoista marmoria. 
Kaikki oli häikäisevän vaaleaa ja hyvin kaunista. 

Tällä pohjois-Italialaisella hautausmaalla pääväritys oli tummanharmaa graniitti. Varmasti viereisten vuorten ansioista. Täälläkin paloi ikuisia liekkejä, hautakivissä oli kuvia ja kukat olivat tuoreita. Käyntimme aikana tuotiin uusia kukkia hautapaasille sekä lipastomaisille hautasijoille, joiden kukkienvaihto onkin astetta haasteellisempaa, koska siinä tarvitaan tikapuitakin...

Hautausmaalla kävely tekee mielen hartaaksi. Kaikenlaisilla hautausmailla siis. Olen usein samaan aikaan kävellyt kotomaassakin hautausmailla, kun muut ovat olleet paikallisissa kirkoissa syystä tai toisesta. Itse kirkot ovat usein aika painostavia paikkoja, joissa ei edes ilma liiku, joten niissä en oikein viihdy. 

Mutta surevien tarhat houkuttelevat minua 

sitäkin enemmän luokseen. 

Vanhemmilla haudoilla oli enemmän 

uskonnollisia elementtejä...

Niin kaunista ja samalla hyvin surullista. 

Kaipaavien suru on suunnatonta.

Uudemmilla haudoilla oli vain kukkia.  

Näin jouluna vaikkapa 

kauniita jouluruusuja. 

 

 

Sotien aikoina ei ole ollut varaa 

kuin pieniin kiviin eikä niihinkään 

ole mahtunut paljoakaan kirjoitusta.

Tuntematon sotilas

Kansa poistui vakavina ja hiljaisina teatterista. Osa silmät kosteina kuten mekin.

Minä katselen yleensä aina kaikkia ohjelmia ja elokuvia kuvaajan silmin ja pidin erityisesti tämän elokuvan kameratyöskentelystä. Mika Orasmaasta vielä tullaan kuulemaan paljon lisää. Luontokuvaukset olivat lohdullisen kauniita sodan rumuuden ja armottomuuden keskellä. Suomi on kaunis maa. Onneksi meillä on luonto. Luonto parantaa...

Näin naisena en olisi halunnut katsoa sotimista niin kauan, enkä niin tarkasti ja katselinkin välillä muualle, kun ammukset, jyminä ja raadollisuus täyttivät valkokankaan. Toisaalta jos elokuvan nimenä on mikä tahansa sotilas, mitä muuta voit odottaa kuin sodan kauhujen kuvausta. Hyvin pelottavan toden tuntuista. Monesti, vaikka tiesin mitä elokuva sisältää, säikähdin illan aikana jotakin. Ihan syystä elokuvan ikäraja on 16 v. 

Yksi nainen käveli pois leffan puolivälissä eikä palannut enää takaisin. Itsekin pohdin kauan elokuvaan lähtöä, saatuani sattumalta liput kahdelle elokuvaa katsomaan, koska en ole halunnut niitä kahta muutakaan versiota tästä aiheesta katsoa kuin kerran.

Onneksi päätin mennä.  

Jussi Vatanen oli loistavan hieno Koskelan roolissaan.

Pidin myös Aku Hirviniemestä Hietasena.  Hani piti kovasti Rokan osaa esittävästä Eero Ahosta. Loistavia olivat myös Johannes Holopainen Kariluotona, Max Ovaska Määttänä, Samuli Vauramo Lammiona, Akseli Kouki Salona, Mikko Kouki Korpelana, Andrei Ale'n Rahikaisena, Joonas Saartamo Lahtisena, Hannes Suominen hihittelevänä Vanhalana, Severi Saarinen Lehtona (vaikka en siitä hahmosta pidäkään), ja Eino Heiskanen Riitaojana, Hemmo Karja Mielosena, Pirkka-Pekka Petelius, kapteeni Kaarnana, kaunis Diana Potzharskaya Verana,  Annika Stenvall Raili Kotilaisena, Arttu Kapulainen jotenkin ressukkana Sutena ja Juho Milonoff, jolle jotenkin loistavasti matsasi Honkajoen hahmo jousipyssyineen. Janne Virtanen melkein (anteeksi vain) koomisena everstiluutnantti Karjulana oli myös aikamoinen...

Hanin mielestä ohjaaja Aku Louhimies on selkeästi opiskellut Veteen piirretyn viivansa ja Pelastakaa sotamies Ryaninsa hyvin. Ne sotakuvat tulivat varsinkin alussa hänen mieleensä. Suurimmaksi osaksi elokuvan innoittajana on toki kuitenkin Väinö Linnan Sotaromaani, eli v.2000 julkaistu sensuroimaton versio v.1954 julkaistusta Tuntemattomasta sotilaasta.  

Jokainen suomalainen tietää mistä Tuntematon sotilas kertoo, mutta jos ei tiedä niin tässä muistutus: Elokuva kertoo Rokan, Kariluodon, Koskelan, Hietasen ja heidän taistelutovereidensa tarinan – miten toveruus, huumori ja halu jäädä henkiin yhdistävät miehiä matkalla sinne ja takaisin. Sota mullistaa niin yksittäisen sotilaan kuin kotirintamalle jääneidenkin elämän ja jättää jälkensä koko kansakuntaan.-Tuntematon sotilas 2017-

Oli tärkeää tuoda elokuvassa esiin miten naiset tekivät tärkeää, väsymätöntä työtään, miten lotat uurastivat rintamalla, miten kotiväki, pääasiassa naiset, jäivät pitämään huolta karjasta, pellosta, lapsista ja taloista ja miten sota kosketti myös naisia. 

Tämän "Vesalan"  tilalla Rokan vaimona olisi kuitenkin voinut olla joku oikea näyttelijä, jonka ei olisi tarvinut ihan pakosti laulaa, eikä näyttää omaa omituista näkemystään saunassa vihtomisesta, 

(ohjaajan haastattelusta myöhemmin kuulin että se kaikki oli  esiintyjän omaa valintaa, hah!)0
Vesalan saunakohtaus oli elokuvan turhin kohtaus jota ei olisi tarvittu lainkaan. 

Tämä elokuva on aivan selkeästi (ja loistavasti) tehty kansainvälisille markkinoille, joten jotkut julkkiskasvot esiintyvät siinä ehkä markkinointikikkana. 

 

Voi olla että Robin Packalenkin oli tällainen kikka mutta hienostihan nuorimies Hauhiaa näytteli, ja hänen kohtalostaan tuli ihan suru. 

(Muutenkin kyynelehdin ja pyyhin silmiäni vähän väliä kaulaliinaani. Asiaa ei silmien kirvelyssä ja kurkun karheudessa parantanut se, että viereeni istui nainen, joka selkeästi asustaa hometalossa. 
-Minä niin tiedän sen hajun... =/ Valitettavasti. Niin tietävät lapsenikin...
Mietin, pitäisikö naiselle sanoa jotain siitä asiasta... 
En sanonut. Kuuntelin vaan sisimmässäni huolissani hänen pahalta kuulostavaa yskäänsä... 

- Voiko ylipäätään kenellekään sanoa töksäistä että hei, tiedätkö että asut hometalossa?

Palataanpa elokuvaan. Pidimme kovasti Lasse Enersenin musiikista. Se oli loistavaa, kansainvälistä laatua. Äänitys - kuten elokuvan alusta selviää - oli sekin tehty huolella. 

Ehkä joidenkin vuorosanat tosin olivat jollain oudolla murteella ja jopa slangilla, jota en ole koskaan oppinut tulkitsemaan, vaikka itsekin puhun sekaisin monen murrealueen sanoja. 

-Toisaalta, sodan melskeessä varmasti kaikki kuulevat huonosti. 

Venäjänkielisiin sanoihin kaipasin tekstitystä vaikka jonkun sanan sieltä täältä ymmärsinkin. 

Saksankielisiin sanoihinkin olisi voitu laittaa teksti suomeksi, sitä kieltä en osaa. 

- Ai niin, tämä on Suomi 100 -elokuva.

Kuulemma maailmalle on leikattu oma, kaksituntinen versio elokuvasta?  Hyvä se olisi tämäkin ollut ihan tällaisenaan maailmalle saakka...  

Sodan melskeen, ammusten, 

komentojen ja tuskanhuutojen keskellä 
kauhun pauhu työntyy taka-alalle ja 

voit kuulla, miten kovakuoriainen kävelee. 

 Tai miten lumi ja sade rummuttavat korsun kattoa, 

sotilaan metallista kypärää. 

 

Surun ja tuskan voi aistia sotamiehen ilmeessä, lottien väsyneissä kasvoissa, venäläisnaisen silmissä, kuolevan viimeisessä silmäyksessä kohti puiden latvuksia. 

Laulavatko linnut silloinkin,  kun tykit ja muut aseet räjähtelevät? 

Sota on aina turha. 
Kukaan ei voita sotimalla. 

Sota on yhtä kuin kaiken kattava 
valtaisa suru, kipu ja häviö. 

Kiitos ohjaajalle, kuvaajalle, näyttelijöille, 

avustajille ja aivan kaikille. 

Teitte dramaattisen todentuntuisen elokuvan. 

Muistutuksen siitä, miten turhaa sota on.  
Mikään ei voi parantaa sodan arpia. 

 

Aku Louhimiehen
Väinö Linnan Sotaromaanin perustuva
Tuntematon sotilas
oli parempi kuin Edvin Laineen
tai Mollbergin ohjaamat.

*******************

PS1: 


Mutta... kun aikanaan maaliskuussa 2018 
Suomen elokuva-alan Jussi-patsaat 
jaettiin, katsoin elämäni ensimmäisen 
ja viimeisen kerran sen "gaalan". 

Oikeasti se koko tilaisuus oli tämän elokuvan 
sekä ohjaajan joukkolynkkaamista. =( 

Aku Louhimiestä puhuteltiin 
pelkäksi Akuksi jne, eikä omituinen kulttuuri- 
ministerimme (en minäkään halua mainita hänen nimeään) 
halunnut lapsellisesti ojentaa Louhimiehelle edes 
vaatimatonta taulua (?) kansan valitsemasta 
parhaan elokuvan maininnasta!!!???!!!!!  

Argh! Hoh hoijaa!!!! 

 Tuntemattomalle sotilaalle olisi 
kuulunut Jussipatsas parhaasta 
elokuvasta, (ne muutkin nähtyäni) 
sekä ehdoton Jussi parhaasta kuvauksesta 
ja musiikista. 

Sivuosa-Jussin olisi pitänyt mennä 
Aku Hirviniemelle.
Parhaan ohjauksen 
pystin olisi kuulunut mennä 
Aku Louhimiehelle 
tästä nimenomaisesta 
elokuvasta!

 On hävettävää että tämä upea 
elokuva samalla lytättiin ihan
tarkoituksella 
juuri ennen Jussi-gaalaa 
kun muutamat 
näyttelijät alkoivat suureen ääneen syyttää 
Aku Louhimiestä vuosien takaisista 
heidän omien rooliensa ohjauksista, joissa 
näin jälkeenpäin ajattelivat yllättäin tulleensa 
jollain lailla nöyryytetyiksi, 
ja tämä kaikki sekoitettiin ihan eri asiaan, 
amerikkalaisten Me Too-kampanjaan ... 

Jotkut näyttelijöistä kuitenkin ovat olleet 
Louhimiehen ohjauksessa uudelleen ja 
uudelleen, 
- eivätkä ole saaneet suutaan 
aiemmin auki...?!!!!!!!!!!! 

Ai niin- yksi mieskin - joka paremmin 
tunnetaan laulajana, 
on myös nyt vuosikymmeniä myöhemmin 
ilmoittanut tyytymättömyytensä 
Louhimiehen metodeihin...  
Hänkään - puhetyöläisenä - 
ei sitten aiemmin osannut puhua... =(

-Miksi tämä joukko ei  
puhealan ammattilaisina saaneet suutaan 
auki jo silloin, vuosia sitten suoraan ohjaajalle? 

 Eikö olisi ollut reilumpaa setviä 
näkemyserot silloin kun tilanne oli 
akuutti? Kieltäytyä mahdollisesti 
ohjausmetodeista? 
- Tai jopa roolista? 

Miksi JUURI nyt, kun Tuntemattoman
sotilaan ja sen koko tiimin olisi
kuulunut saada sille kuulunut maine,
kiitos ja kunnia? 

Tämä oli näiltä henkilöiltä 

ihan tarkoitushakuista, tällainen salakavala kosto?  

Muutama naisnäyttelijä 
esitti gaalassakin mielenosoituksiaan, 
- poistuen samalla katsojien 
lempinäyttelijöiden statuksista. 

Ainakin minun.




Me katsojat olemme sitä
mieltä, että Tuntematon oli vuoden
2017 Paras elokuva.

Kiitos Aku Louhimies,
ja koko Tuntemattoman työtiimi. 

-Ja miten minusta tuntuu että olen ainoana koko Suomessa häntä puolustamassa????!

	Ps2:  31.12.2018  Eilen Yle alkoi näyttää Aku Louhimiehen Tuntematonta sotilasta viisiosaisena sarjana.  Sarjana tämä tarina on hieman erilainen kuin elokuvana, jo alku oli erilainen, mutta katsomme koko sarjan maratonina sitten kun kaikki osat ovat boxilla.  Katsoimme maratonina boxiltamme  10.2.2019 Tuntemattoman sotilaan tv-sarjana.  Oli se... Olo oli sanaton...  Se on hieno teos.  En voinut katsoa uudelleen sitä  ambulanssikohtausta.  Pakenin keittiöön kokkaamaan.  Kyyneliltä en välttynyt kuitenkaan.  Sota  On  Niin  Turhaa... :(  Mutta elokuva  sekä sarja ovat upeita.

PS3: 

Uskomattoman vähäisestä arvostuksesta kertoo sekin että koko elokuva nähtiin  televisiosta vasta yli kaksi vuotta ensi-iltansa jälkeen, 6.1.2020... 💔