Pala kakkua, kiitos!

Kukapa ei täytekakuista pitäisi 

ainakin jos täytteet ja kuorrute 

ovat mieleisiä. 

 Täytekakkujen pohjana on usein sokerikakku, 

sekä siitä hieman mureampi versio, 

pesusienimäisen ontelomainen sienikakku. 

 Sillekin on olemassa 
ikioma Sienikakkupäivä.  

Sienikakkua, kuten sokerikakkuakin, voi 

toki syödä kahvikakkuna ihan sellaisenaankin, 
(älä koskaan sano "kuivakakku"!!! =D ) 

mutta aivan erityisen kakusta tietenkin saa täytteillä, 

ainakin kun on aihetta juhlaan.

Helppo sienikakkuohje: 

4 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl kiehuvaa vettä
3 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 

Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka 
(Ø 24 cm).

Vinkki: 
Taikinavaahto moninkertaistuu 

kiehuvaa vettä lisätessä, joten 

varaa vatkaamiseen riittävän suuri kulho. 

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri 

vaaleaksi, paksuksi vaahdoksi.

Kuumenna vesi kiehuvaksi. 

Lisää se muna-sokerivaahtoon vähitellen 

samalla voimakkaasti vatkaten.

Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. 

Lisää ne siivilän läpi vaahdon joukkoon 

varovasti nostellen.

Kaada taikina vuokaan. 

Paista uunin ala-/keskitasolla 

35 min tai kunnes kypsä.

Ohje Valio 

Ja PS: tämä ei ole mitenkään herkullinen juttu 
mutta Mätäkuu loppuu tänään. Huh. 

 

Hajulaukka

Tämä kellokukka on kuin aikuisten värityskirjaan 
puuväreillä väritetty eikö vain? =) 

Miten meinasinkin melkein unohtaa mainita 
tämän kevään ihanan kukkapenkkini uutuuden, 
hajulaukan, Allium siculum.

Näin ensimmäiset hajulaukat Maman puutarhassa, jossa ne ovat
mukavasti päässeet leviämään. Tykästyin kovasti kasviin ja niinpä

viime syksynä tilasin sitä sipuleina nettikaupasta,
ja istuttelin sinne tänne, meidän pihaamme.

Keväällä kukkapenkistä ilmaantui ensin suippoja pitkiä lehtiä,

ja niiden perässä kohta pitkänhuiskea kukkaputki,
joka kukki ihanasti kesä - ja  heinäkuussa. 

Kukan nimi ei ole mitenkään mieltäylentävä, 

mutta itse kasvi on mielestäni mielenkiintoisen ihana.

Kasvin nimi tulee kuulemma siitä,
"kun kasvin lehtiä murskaa 
niin ne haisevat pahalle."  


Paitsi että  

kenen mieleen nyt tulisi mennä 
murskaamaan kukkien lehtiä!!!? 

Itse olen havainnut muutaman kukan maljakkoon leikattuani
varren tuoksuneen hetken vahvasti ruoho-
ja valkosipulin sekoitukselta, mutta tuo
- minun mielestäni - ihana, eikä tippaakaan paha,
ruokainen tuoksu
hälvenee kyllä pian.

Maljakon vedessä kukka ei enää tuoksu.
-Tai haise, niin kuin joku sanoisi,
joka ei sipulista pidä... =)

Syksymmällä elokuussa kukkavarren 
päässä oleva kukinto muuttuu 
tällaiseksi minisipulirypäkseksi.  
Kukkien tilalle ilmestyy pieniä sipulinnäköisiä 

koteloita, jotka ovat pullollaan siemeniä. 

-Tai olisi ollut ellei se pahuksen
viriili viheliäinen ukkofasaani olisi vieraillut jälleen

pihamme kukkapenkeissä ja syönyt näitäkin pois!

Onneksi ehdin ottaa kuvia näistä... 

Valitettavasti se otus on päässyt tosi pahasti 

kukkasipulien makuun. =(

Näistä minisipuleista se pahus sai aikamoisen hikan,
joka lopulta paljastikin ukon ikävän vierailun pihallamme.
Mies hääti linnun pois.

Näin kukkapenkistä miten iso lintu oli jälleen kaivellut
 syviä kuoppia, kaivanut maastakin esiin kukkasipuleita ja
hakannut ne pilalle...

Argh! 

Inhoan sitä lintua! 

Se raahaa joskus mukanaan naaraiden haaremia
mutta niiden naaraiden en ole nähnyt syövän kukkasipuleita.


PS:
Kuinka pitkäikäinen fasaani oikein on,
koska tämä on jo viides kesä kun se mokoma
käy tuhoamassa kukkasipuleita?

Luin nettilehdestä että: 
Fasaani on mieluisa pihavieras. 
Hah! 

Ei meillä, todellakaan!
Se on syönyt jo kymmenien ja kymmenien eurojen arvosta
köyhän runoilijan kukkasipuleita. Snif.


Älkää tarhaajat päästäkö 
niitä enempää Suomen luontoon!!!! 

Se on varsinainen vieraslaji joka pitäisi poistaa Suomen luonnosta! 

*Katselee netistä fasaaninpaisto-ohjeita...