Kirjapäivä

 

 

 

 

Ota kirja esiin,
uusi tai vanha ja ihastu tai vihastu
sen päähenkilöihin ja elä tarinan mukana,
koska on #BookDay, eli
Maailman kirjapäivä.

Ja näin minä kierrätin viimevuotisen 

kirjapäivän selostustani... 

 

  Kirjapäivän päivämäärästä on tosin  kahdenlaista tietoa. Se on joko tänään tai huomenna... 

 

 

 

 

Vinkki: Ja hei, runokirjakin on kirja. Minun kirjojanikin löytyisi monta! Tuossa oikeassa reunassa on listaa...




Tänään on myös


leikekirjapäivä

Mikä sitten on leikekirja?

Wikisanakirja kertoo näin: Kansio johon kiinnitetään lehdistä leikattuja artikkeleita ja kuvia.


Myös esimerkiksi valokuva-albumi voi olla leikekirja, johon voit liittää mukaan kaikenlaisia kortteja, tapahtumakutsuja, osallistumiskuponkeja, kukkia, esineitä, piirroksia, maalauksia, omia kirjoituksia, runoja, kuitteja, yms muistoja, leikkaa ja liimaa tekniikalla...

Mene tarinaan mukaan

Ota kirja esiin,
uusi tai vanha, ja ihastu tai vihastu
sen päähenkilöihin ja elä tarinan mukana, koska tänään on #BookDay, eli

Maailman kirjapäivä, 

josta olenkin kirjoittanut 

mm viime vuonna näin. 

Ja hei PS, runokirjakin on kirja. =) 

Lukurauhaa!

LUKURAUHAN LAKI:


1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja
ja kaikkia lukupaikkoja.

2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.

3§ Yksin lukeminen on sallittu.

4§ Toisille lukeminen on sallittu.

5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.

6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla 

toiminnoilla on ankarasti kielletty. 

Suomen Kirjasäätiö kutsuu vuosittain suomalaisia rauhoittumaan kirjan pariin helmikuun toisena sunnuntaina, sillä silloin julistetaan kaikelle kansalle yleinen ja yhtäläinen Lukurauha.

Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle.

Luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kotona tai kylässä, kaikessa rauhassa.

Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle, kokoonnutaan lukupiiriin tai vetäydytään omaan nojatuoliin. /Lukemo

#lukurauha

Kalpeaa valoa marrastaivaalta

Tänä yönä 

on marraskuun täysikuu. 

Marraskuussa on 30 päivää. Suomessa marraskuu on etelässä lyhyiden ja harmaiden päivien, syysmyrskyjen, syyssateiden ja monesti myös ensilumen aikaa. Siksi sitä pidetäänkin usein talvikuukautena. Pohjoisessa se on kaamoksen alun ja alkutalven aikaa. 

Marraskuun latinankielinen nimi november tulee yhdeksää merkitsevästä sanasta novem, sillä ennen Julius Caesarin kalenteriuudistusta marraskuu oli vuoden yhdeksäs kuukausi. 

Kuukauden suomenkielinen nimi viittaa siihen, että Etelä-Suomessa maa on silloin usein yöpakkasten vuoksi roudassa, minkä vuoksi useimmat ruohovartiset kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi. 

 Pohjois-Suomessa pysyvän lumen aika alkaa heti marraskuun alusta. Etelä-Suomessa marraskuu on pääosin synkkä ja lumeton, sateet tulevat etelässä useammin vetenä tai räntänä kuin lumena, tosin lyhyet lumiset jaksot ovat Etelä-Suomessakin jo tavallisia. Ensilumi sataa etelärannikolla vasta marraskuun puolivälin paikkeilla, kun se on Lapissa satanut keskimäärin jo lokakuun alkupäivinä. Marraskuun aikana sademäärät vähenevät Suomessa elo-lokakuun runsaiden syyssateiden jäljiltä. Marraskuussa sateet voivat olla hyvin pitkäkestoisia, jopa vuorokauden mittaisia, mutta niiden tuoma sademäärä ei ole yleensä korkea.
 Loppuvuodesta sateet ovatkin lähinnä pitkäkestoisia tihkusateita. 

Auringonpaistetta saadaan marraskuisin todella niukasti, johtuen runsaasta pilvisyydestä. Ajoittain pohjoiselta napaseudulta pyrkivät arktiset kylmänpurkaukset voivat tuoda väliaikaisesti kuivaa pakkasilmaa eteläiseen Suomeenkin saakka ja rikkoa tämän lähes taukoamattoman pilvisyyden. 

Lähes kaikki muuttolinnut ovat marraskuussa jo muuttaneet etelään, paitsi eräät Etelä-Suomessa vielä tähänkin aikaan majailevat vesilinnut ja rastaat, jotka siirtyvät etelämmäksi vasta talven reunalla tai jäiden tulon aikaan. 

Tänään on myös 
Nuorten lukijoiden päivä

sekä 
Kanakeittoa sieluille 
-päivä

Nyt onkin niin kylmää,  
että kuuma keitto 
lämmittää ihanasti! 


Tai jos et pidä keitoista, 
tilaa pizza, mutta ei anjovispizzaa 
-päivääkin voi viettää... =D 

Teemaviikoissa on 
vuorossa 
Sokeain viikko
 12.-19.11.  

Näkövammaisten liitto 

Kahvijäätelöä, kirjoja ja hevosia

Tänään saa liputtaa jos haluaa, 

koska on Suomenhevosen päivä.

Suomenhevosen kantakirja on nyt 112 vuotias.

Suomenhevonen on hevosrotu, jolla on sekä ratsu- että työhevosominaisuuksia ja vaikutusta. Se on ainoa täysin Suomessa kehitetty hevosrotu, jota kutsutaan englanniksi joskus nimityksellä Finnish Universal (suomalainen yleishevonen), sillä sen katsotaan sopivan liki kaikkiin hevosen käyttötarkoituksiin Suomessa: maatalous- ja metsätöihin, raviurheiluun, ratsastukseen ja vikellykseen. Suomenhevonen valittiin vuonna 2007 Suomen viralliseksi kansallishevosroduksi.
Suomenhevosta pidetään yhtenä maailman nopeimmista ja monipuolisimmista kylmäveriroduista, vaikka rodun luokittelu aidoksi kylmäveriseksi on kiistanalaista. Eri lähteiden mukaan suomenhevonen voidaan luokitella kevyeksi kylmäveriseksi, raskaaksi lämminveriseksi tai yleishevoseksi. Suomessa rotua ei kuitenkaan koskaan pidetä lämminverisenä.
Suomenhevosen kantakirja jakautuu neljään jalostussuuntaan, jotka pyrkivät kehittämään rotua eri tyyppeinä: raskaanpuoleisena työhevosena, kevyenä ravurina, monipuolisena ratsuhevosena sekä sopusuhtaisen pienenä pienhevosena. Jalostussuunnille yhteinen rotumääritelmä määrittelee suomenhevosen voimakkaaksi, monipuoliseksi ja miellyttäväluonteiseksi. Rodun keskikorkeus on 155 senttimetriä ja tyypillisin väritys on rautias, usein liinakko valkoisin merkein. 

Hautalöytöjen perusteella hevosia on ollut Suomen alueella jo keskirautakaudella, mutta näiden hevosten alkuperää ei tunneta. Suomenhevonen ja sitä edeltänyt suomalainen maatiaishevoskanta oli kuitenkin Suomen ainoa hevosrotu vuosisatojen ajan, joten Suomen hevoshistoria on ylipäätään miltei sama kuin suomenhevosen historia. Ensimmäiset asiakirjamerkinnät suomalaisesta hevosesta ovat 1300-luvun vaihteesta. 1500-luvulta alkaen on tietoja monien ulkomaisten lämmin- ja puoliverirotujen vaikutuksesta, jonka tuloksena oli kookkaampi ja paremmin ratsuksi soveltuva suomenhevonen. Rodun kantakirja perustettiin vuonna 1907. Suomen maatalouden koneellistuttua ja suomalaisen ratsuväen jalkauduttua 1900-luvun jälkipuoliskolla suomenhevoskanta romahti yli 400 000 hevosesta alle 20 000:een. Rotu kuitenkin säilyi perinteisen raviurheilukäytön ja myöhemmin myös monipuolisten ratsuominaisuuksiensa ansiosta.

Rotumääritelmän mukaan suomenhevonen on monipuolinen ja -käyttöinen, keskikokoinen ja tukevarakenteinen hevonen. Ihanteellinen suomenhevonen on monipuolinen, helposti käsiteltävä hevonen, jossa yhdistyvät voima, ketteryys, nopeus ja kestävyys. Suomenhevonen on eloisa, luotettava ja valpas. Rotumääritelmän mukaan luonteessa on tavoiteltavaa ”rehellisyys”; yhteistyöhalukkuus, tottelevaisuus ja into työskennellä. Suomenhevonen on kestävä, terveydeltään hyvä ja yleensä pitkäikäinen. Rotumääritelmän mukaan suomenhevosen pää on kuiva ja profiililtaan suora, ei pitkä tai kupera; korvat ovat sopivan etäällä toisistaan ja lyhyet. Kaulan tulisi olla hyvänmuotoinen, ei joutsenkaulamainen. Rungon tulisi olla pitkänpuoleinen, mutta pyöreämuotoinen ja sopusuhtainen. Lanteen ei tulisi olla tasainen tai hännän kiinnittyä liian ylös. Suomenhevoset ovat lihaksikkaita, ja niillä on hyvä luusto, vankat kuivat jalat sekä vahvat kaviot.
Rodun yleisin väritys on rautias, mutta muutkin värit hyväksytään. Suomenhevosilla on yleensä tuuheat jouhet, ja vuohiskarvat ovat hieman pitkät. Rodun keskikorkeus on 155 cm. Ponikokoisia eli alle 148 cm korkeita suomenhevosia jalostetaan erillisenä alatyyppinään.
Suomenhevosen askellajit ovat säännölliset ja joustavat sekä suhteellisen matalat ja vakaat. Rotu on kylmäveriseksi nopea. Se tunnetaan hyvänä ravaajana, ja sitä käytetään Suomessa raviurheilussa.

Hevosten alkuperää Suomen alueella on selitetty monilla erilaisilla hypoteeseilla. Alkuperäisestä villihevoskannasta ei ole todisteita, eikä vaikuta todennäköiseltä, että sellaista olisi koskaan edes ollut, koska merkittäviä määriä kesyhevosia tuotiin Suomen alueelle jo aivan varhaisessa vaiheessa. Todennäköisimmin suomenhevonen polveutuu pohjoiseurooppalaisesta kesyhevosesta Suomesta löydetyiden esineiden perusteella hevosten pito näkyy kuolainten ja viskarien muodossa kansainvaellusajalta lähtien. Vanhimmat Suomesta löydetyt kuolaimet on ajoitettu vuosien 400 - 550 jaa. välille. Kuolaimet yleistyvät löytöaineistoissa 600-luvulta lähtien. Kuitenkin jo pronssikauden haudoista tunnetaan hevosten hampaita, joskaan niitä ei ole voitu ajoittaa. Kielentutkijat pitävät myös mahdollisena, että jo pronssikaudella on osattu ratsastaa germaanisen lainasanan "ratsas" pohjalta.
Erään teorian mukaan pohjoiseurooppalaista kantaa oleva hevostyyppi tuli lännestä viikinkien mukana läntiseen Suomeen viikinkiajalla, noin 800–1050 jaa. Toisen pääteorian mukaan hevosen toivat etelästä ja kaakosta saapuneet ihmiset, joilla olisi ollut mukanaan mongolialaista alkuperää olleita, Uralin ja Volgan alueilla pidemmälle kehittyneitä hevosia. Kummatkin teoriat saattavat pitää paikkansa, sillä Suomessa säilyivät pitkän aikaa selvästi eroavat itäinen ja läntinen hevostyyppi. Suomalais-virolainen suomen- ja eestinhevosten geeniperimää selvittänyt tutkimusryhmä tiedotti 2014 tutkimustuloksenaan, että suomenhevosen lähimmät geneettiset sukulaiset ovat eestinhevonen, Arkangelin alueelta kotoisin oleva mezeninhevonen, siperialainen jakutianhevonen sekä mongolianhevonen.

Nykypäiviin saakka on säilynyt kannatusta teorialla, jonka mukaan suomalainen hevonen polveutuisi suomalaisugrilaisten kansojen kanssa Volgan alueelta ja keski-Venäjältä kulkeutuneista hevosista. Teorian esittivät 1700-luvun lopulla luonnonhistorioitsija Pehr Adrian Gadd, ja 1880-luvulla Johan Reinhold Aspelin teoksessaan Suomalaisen hevosen kotoperäisyydestä.
Agronomi Axel Alfthan (1862–1934) ja eläinlääkäri Kaarle Gummerus (1875–1928) esittivät idästä tulleen hevoskannan jakautuneen myöhemmin itäsuomalaiseksi ja keskisuomalaiseksi tyypeiksi, ja että nämä muunnokset olisivat säilyneet tunnistettavissa jopa 1900-luvun vaihteeseen asti. Väitettä tukevia valokuvia on: ajan pieni karjalainen tyyppi oli kulmikas ja tukeva ja sillä oli selväpiirteinen säkä, lyhyt kaula ja kookas pää. Hämäläinen pikkuhevonen puolestaan oli ”jalompi”, ja sillä oli pidempi runko, kevyempi kaula ja hienopiirteisempi pää.
1900-luvun alkupuolella englantilainen J. C. Edward ja norjalainen S. Petersen ehdottivat, että Suomessa ja muilla Suomenlahden rannan alueilla olisi joskus elänyt niin sanottu ”keltainen poni”. Myöhempi kansatieteilijä Kustaa Vilkuna (1902–1980) tuki tätä ajatusta, ja esitti ”virolais-suomalais-karjalaisen ponin” polveutuvan pienestä metsähevosesta, joka olisi ollut laajalti levinnyt Suomenlahden ympärysalueilla.
Suomen muinaishautalöydöissä esiintyy hevosvarusteita keskiseltä rautakaudelta alkaen. Suomenhevosen kantamuodosta uskotaan polveutuvan myös eestinhevosen, norjalaisen pohjanhevosen, ruotsalaisen gotlanninrussin, Arkangelin alueen mezeninhevosen sekä liettualaisen zemaitukasin.^[18]
Jossain vaiheessa historiaa Suomen länsiosien hevoskantoihin sekoittui Suomenlahden eteläpuolen hevosainesta, mistä johtuen läntisestä hevostyypistä tuli kookkaampi ja maa- ja metsätöihin paremmin soveltuva. Alkuperäisen läntisen tyypin piirteet kuitenkin säilyivät ulkomaisista vaikutteista huolimatta ja vaikka vieraita piirteitä voitiinkin havaita hevosissa vielä kauan. Myöhemmin keskiajalla tähän jo aiemmin sekoitettuun hevoskantaan risteytettiin keskieurooppalaisia suurempia hevosia. Ulkomaalaisia hevosia tuotiin Suomeen myös sotaretkien yhteydessä, ja niitä hankittiin kartanoihin ajokäyttöön. Keskieurooppalaisten ja suomalaisten hevosten jälkeläiset olivat suomalaisia vanhempiaan kookkaampia, ja soveltuivat maataloustöihin entistäkin paremmin.
Varhaisin tunnettu suomalaista hevoskauppaa koskeva asiakirja on vuodelta 1299, jolloin paavi Gregorius IX moitti kirjeessään Gotlannin kauppiaille näiden tapaa myydä hevosia Suomen pakanoille. Suomalaisten hevosten taso lienee sittemmin parantunut, koska hevoskaupasta tuli myöhemmin vientivoittoista. Esimerkiksi eräässä venäläisessä aikakirjassa mainitaan ”Tamma-Karjala” ilmeisesti viitaten maineikkaaseen hevoskasvatusalueeseen. Myöhemmin 1500-luvulla Olaus Magnus mainitsi silloisten suomalaisten käyttämien hevosten hyvän laadun. Niinkin varhain kuin vuonna 1347 Ruotsin kuningas Maunu IV katsoi välttämättömäksi rajoittaa hevosten vientiä Karjalasta. Vuonna 1520 Kustaa Vaasa havaitsi suomalaisten vievän hevosia laivalasteittain Lyypekkiin, ja kielsi moisen kaupankäynnin ja kielsi alle 7-vuotiaitten hevosten myynnin.

Järjestelmällisen jalostuksen alku

Aikaisin hevosten vientiä Suomeen koskeva asiakirja on vuodelta 1229. Ruotsin vallan aikana suomalaiseen hevoskantaan todennäköisesti vaikuttivat Suomen ratsuväen täydennykseksi hankkimat ja sotasaaliiksi ottamat hevoset. Ensimmäiset merkittävät suunnitelmalliset yritykset parantaa hevoskantaa Suomessa jalostusvalinnalla tapahtuivat 1500-luvulla, jolloin hevosjalostuksesta innostunut Kustaa Vaasa perusti tammakartanoita eli hevossiittoloita maatilojensa yhteyteen Länsi-Suomessa. Hän tuotatti Ruotsiin ja todennäköisesti myös Suomeen suurempia hevosia Keski-Euroopasta ja erityisesti Friisinmaalta. Tuotuja hevosia pidettiin kuninkaankartanoissa paikallisten tammanomistajien käytettävissä. Kirjeessään vuodelta 1556 Kustaa Vaasa mainitsee Suomessa olleen 231 tällaista jalostushevosta. Ei kuitenkaan tiedetä, olivatko ne tuontieläimiä vai sellaisten ruotsalaisia jälkeläisiä. Friisiläisoriita käytettiin Suomessa 1500-luvun alkupuolella suurentamaan paikallisen hevosen kokoa, ja niiden käyttö kuninkaankartanoissa jatkui 1650-luvulle asti.
Kustaa Vaasa myös toteutti laajoja uudistuksia ratsuväessään. Raskaan ratsuväen menetettyä merkityksensä myöhäiskeskiajalla kevyt ratsuväki oli nousemassa tärkeäksi, mikä vaikutti hevosjalostuksen suuntaan. Vuonna 1550 Vaasa määräsi siittolakartanoita perustettavaksi kuninkaankartanoiden yhteyteen ei vain Ruotsissa vaan myös Suomen jokaisessa kunnassa. Näiden siittoloiden oli kunkin määrä käsittää 20 tammaa ja joitakin oriita, ja hevosissa tuli olla sekä Ruotsin-tuonteja että suomalaisia yksilöitä. Vaasa myös tuotatti Pohjanmeren rantojen maista tammoja – todennäköisimmin friisiläistyyppisiä. Hänen tavoitteenaan oli suurentaa suomalaisen hevostyypin kokoa ja massaa. Hänen seuraajansa Eerik XIV kielsi suomalaisten hevosten maastaviennin, mikä osoittaa jalostustavoitteiden täyttyneen ja kielii Suomen tärkeydestä hevoskasvatusalueena. Siittolakartanot pysyivät toiminnassa vain noin sadan vuoden ajan Vaasa-suvun alaisena kunnes ohjelma rappeutui. Viimeinen siittolakartanoista suljettiin Porissa vuonna 1651, ja kruununoriit ja -tammat siirrettiin Gotlantiin.

 

Hevoset olivat keskeinen voimavara Suomen armeijalle talvisodassa (1939–1940) ja jatkosodassa (1941–1944). Armeijan hallussa oli vain harvoja autoja, joten sen pääasiallinen kulkuneuvo olivat kymmenettuhannet hevoset. Hevoset oli määrätty hevos- ja ajoneuvoreserviin vuonna 1922 alkaneessa ohjelmassa. Suomenhevosrodun säilyvyyden turvaamiseksi reserviin ei otettu oriita tai tiineitä, imettäviä tai kantakirjattuja tammoja. Kaikki reservihevoset pysyivät sodankin aikana omistajiensa laillisena omaisuutena, ja ne merkittiin tunnistusta varten. Kaikki hevoset pyrittiin palauttamaan omistajilleen tai ilmoittamaan kuolleiksi. Ohjelma onnistui säilyttämään rodun, ja Suomen hevoskanta palasi sotia edeltäneeseen 380 000 eläimeen jo vuonna 1945.
Suomen armeijan sotasaaliina saamien venäläisten hevosten suuri määrä uhkasi suomenhevosen rotupuhtautta: monet venäläishevoset olivat oriita, eikä ihmisiä juuri voitu estää antamasta niiden sekaantua suomenhevosiin. Käytännön ja poliittisista syistä Neuvostoliitto ei suostunut ottamaan hevosiaan takaisin osana Suomen valtavia sotakorvauksia. Suomenhevoset kuitenkin kelpasivat maksuksi, ja vuosina 1947 ja 1948 Venäjälle vietiin yhteensä 18 000 suomenhevosta. Parhaita yksilöitä ei tarjottu, ja aikalaistodistajien mukaan moni komea mutta muuten kelvoton eläin päätyi Venäjälle. ^/Wikipedia: Suomenhevonen

Tiesitkö että tänään on myös Kahvijäätelön ikioma päivä! 

Nam! Kahvijogurttikin on ihanaa. =)

On myös Älä viivytele-päivä  ja Lue kirja -päivä. 
Kirjoja voi lukea näinkin... 
Tai jopa kuunnella mutta ei se silloin ole 
mielestäni kirjan lukemista...

Kirjoja, alkuperäiskansoja ja herkkuja

Tänään saamme viettää
 Kirjojen ystävien päivää. 
Kukapa ei kirjoja rakastaisi? 

Tänään on lisäksi
 Maailman alkuperäiskansojen päivä. 

Hyvää teemapäivää oma alkuperäiskansamme 
Saamelaiset (pohjoissaameksi sámit tai sápmelaččat, inarinsaameksi Sämmiliih) ovat Fennoskandian 
pohjoisosissa elävä suomalais-ugrilainen alkuperäiskansa. 

Saamelaiset ovat itse asiassa 
koko Euroopan ainoa alkuperäiskansa! 
Meidän kaikkien muiden esi-isät ovat 
jostain muualta vaeltaneet tuhansia vuosia sitten. 
Ja katso miten pienelle alueelle 
saamelaiset on pohjoismaissa ajettu...

Tänään voit viettää 
myös Melonipäivää. 

Mikä meloneista on sinulle mieluisin? 


 

On myös sellainen kuin Riisipuuropäivä!

Nam! Se on lempipuuroani.

- Voisin syödä sitä joka ikinen päivä.

Sovinnontekoja ja lastenkirjallisuutta

Tänään on Kansainvälinen lastenkirjapäivä. 

Mikä oli sinun rakkain kirjasi lapsena? 

  

Samalla nyt juuri olisi
 Sovinnontekopäivä. 

On myös  

World Autism Awareness Day, eli

Maailman autismitietoisuuden päivä 
sekä kansainvälinen frettipäivä. 

Hip hap huu

Epäile tänään 
kaikkien sanoja 
ettet vaan 
mene halpaan 

- Una Reinman 



Näin alkoi huhtikuu, 

ja ihan ensimmäiseksi vietetään

 Aprillipäivää, jolloin saa juksata,

huijata, puijata, källittää ja jallittaa toisia,

eli nyt on siis Hauskuuspäivä, 

ja päivän teemaan 

sopii myös tänään vietettävä 

Syötävien kirjojen päivä. 

Lukeminen on hauskaa -päiväkin on nyt. 

Sehän ON totta.
Tänään on myös Sukkulapitsipäivä 
sekä  Ateistipäivä.

Tänään alkaa myös Psoriviikko.  

Psori ei tartu mutta periytyy

Psoriasis (psoriaasi, psori) on tulehduksellinen pitkäaikaissairaus, joka aiheuttaa iho- ja niveloireita sekä altistaa liitännäissairauksille. Alttius psoriasikseen periytyy.


Suomessa psoriasista sairastaa 2–3 prosenttia väestöstä eli noin 100 000–150 000 ihmistä. Heistä noin 3–5 prosentilla on vaikea psoriasis. Psoriasis ei tartu.
Maailman terveysjärjestö WHO:n lausuma psoriasiksesta toukokuussa 2014 nosti psoriasiksen muiden vakavien parantumattomien pitkäaikaissairauksien kuten diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien rinnalle. Lausuman mukaan psoriasis on krooninen, tarttumaton, kivulias ja toimintaa estävä sairaus, johon ei ole olemassa parannuskeinoa. 

Lisätietoja Psoriasisliitto ry:ltä. 
Psoriasisliiton FB-sivu







 




 

Kirjapäivä

Henkilöä, joka harrastaa kirjojen keräilyä, kutsutaan kirjanystäväksi eli bibliofiiliksi. 


 Vuosittain suomalaista kirjallisuutta kustannetaan yli 13 000 nimikettä.

Maailmassa painetaan vuosittain 
yli kolme miljardia kirjaa. 

 
Suomen Kansalliskirjasto tallentaa 
kaikki painotuotteet ja tallenteet. 

 
Tänään on siis Maailman kirjapäivä. 

Kovakantisten kirjojen painatus on kalliimpaa kuin pehmeäkantisten.
Pokkarit ja tekniset monistusmenetelmät 
ovat tuoneet kirjallisuuden jokaisen lukutaitoisen ulottuville. 

Kirjastoissa kovakantinen kestää keskimäärin 100 lainauskertaa ja pehmeäkantiset noin 40.

/Wikipedia 

Teemapäivissä on tänään 
kirjapäivän lisäksi mm 
Tule kuulluksi -päivä 
sekä
Aamiaismuropäivä. 

Tänään on myös presidenttimme 
Sauli Niinistön Lennu-koiran 8-vuotis syntymäpäivä... 

Oletko liitossasi onnellinen?

Nyt on sellainen kuin kansainvälinen 

Avioliittopäivä.  

Toivottavasti kaikkien liitot 

ovat onnellisia. 

Sateenvarjopäiväkin on mukamas myös. 

Tarvitaanko siellä jo sateenvarjoakin? 

Kylläpä säät vaihtelee... 

Tänään on myös Autismisunnuntai. 

 Autismi on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toiminnan esteitä. Nämä toimintarajoiteet vaikuttavat huomattavasti autistisen henkilön elämään, mutta autismiin liittyy myös useita vahvuuksia. Monille henkilöille autismi on osa identitettiä: autismi ei ole tauti tai sairaus, josta pitäisi "parantua." Autistisilla henkilöillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Autismi todetaan useimmiten lapsen kehityksen siinä vaiheessa, kun hänen pitäisi alkaa opetella vuorovaikutustaitoja. Autismi ei useinkaan näy ulospäin, jolloin ympäristö voi tulkita käyttäytymistä väärin. 

 

Kaikilla autistisilla henkilöillä ilmenee vaikeuksia
sosiaalisessa kommunikaatiossa 

vaikeuksia sekä sanallisessa että sanattomassa viestinnässä
sosiaalisessa vuorovaikutuksessa 

vaikeuksia tunnistaa tai ymmärtää 

muiden ihmisten tunnetiloja ja tunteita sekä ilmaista omiaan
sosiaalisessa mielikuvituksessa ymmärtää ja tulkita muiden ihmisten ajatuksia, tunteita ja toimia.  

Aistien erityispiirteet 

 
Autismikirjon henkilö voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri haju- ja makuaistimuksille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat autistisesta henkilöstä kuulostaa varsin kovilta ja häiritseviltä. Ne voivat  aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.

Erityiset mielenkiinnonkohteet  

Monilla autistisilla henkilöillä on erityisiä mielenkiinnnonkohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnonkohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnonkohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielenkiinnonkohteet tuotavat iloa ja onnellisuutta autistisen henkilön elämään.

Toistava käyttäytyminen ja rutiinit 

 
Autistinen henkilö haluaa pitää kiinni omista rutiineistaan sekä ennakoida tulevia asioita ja tapahtumia. Säännöt ja sopimukset voivat myös olla tärkeitä. Autistinen henkilö saattaa esimerkiksi haluta, että kouluun tai harrastuksiin mennään aina samalla tavalla; samalla kulkuvälineellä ja samaa reittiä.  Muutokset voivat tuntua ikäviltä, mutta niihin on helpompi asennoitua, mikäli pystyy valmistautumaan ennakolta. 

Tänään vietetään kuulemma myös 
Lukurauhan päivää 

Suomen Kirjasäätiö kutsuu vuosittain suomalaisia rauhoittumaan kirjan pariin helmikuun toisena sunnuntaina, sillä silloin vietetään Lukurauhan päivää.
 

Kirjaan syventyminen on ihana ajatus, mutta usein se jää haaveeksi. Aika karkaa käsistä muutaman minuutin pätkissä tai hurahtaa sosiaalisen median syövereihin.
Joka vuosi helmikuun toisena sunnuntaina julistetaan kaikelle kansalle yleinen ja yhtäläinen Lukurauha. Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle.
Luetaan tai kuunnellaan kirjaa, yksin tai yhdessä, kotona tai kylässä, kaikessa rauhassa. Luetaan ääneen lapselle tai vanhukselle, kokoonnutaan lukupiiriin tai vetäydytään omaan nojatuoliin. Vai pidetäänkö juhlat teemalla OKM - oma kirja mukaan?

 
LUKURAUHAN LAKI:

1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja

ja kaikkia lukupaikkoja.

2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.

3§ Yksin lukeminen on sallittu.

4§ Toisille lukeminen on sallittu.

5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.

6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.

Levittäkäämme lukurauhaa!
 
#lukurauha

Jei, tänään on introverttipäivä!

Mikäs sen mukavampaa, kuin viettää introverttipäivää

yksin kotona. Saan poltella kynttilöitä ja laittaa 

takkaan tulet, nauttia eheyttävästä hiljaisuudesta, 

tai hiljaisesta taustamusiikista, (ai niin ei meillä ole vieläkään stereoita) no ainakin joululahjasuklaista (ihanista Fazersuklaista siis) ja joululahjakir... (ai niin en mie saanut joululahjaksi yhtään kirjaa!) No, otan jonkun vanhan kirjan hyllystä uudelleen luettavakseni ja kiskon torkkupeiton 

suojakseni kylmältä talvimaailmalta. 

Voin napata
päikkärit. Nokoset. Unoset. 

Tai katsoa boxilta jonkun elokuvan.
Saan juoda kahvia mielin määrin,
ja unohdella puolityhjiä kuppeja joka paikkaan... 
Voin vaikka piirtää, kirjoittaa tai askarrella, 

mitä vaan mieleen juolahtaa... 

On ihanaa olla introvertti! 

Jaa niin, onhan tänään myös 
Personal Trainerien arvostupäivä 

ja Science Fiction päivä.

PS: Pakko oli siivotakin jo aamulla seitsemän maissa, kun 

piti heittää kuusi jo pois, koska se tiputti niin julmetusti neulasia... =( 

Samalla tuli tehtyä tämän vuoden ensimmäinen imurointi. 

Kaunis kuusi odottaa terassille että laitan sen pihamaalle 

jonnekin vielä kevättalveksi. Pihasomisteeksi. 

- Mikäli siitä ei tipahda ihan kaikki neulaset... =D 

Ole kiltti

Tänään on Maailman kiltteyspäivä. 

Mitäs kilttiä aiot tehdä? 
Minä ajattelin lämmittää taloa 
illalla ja tehdä kotiin ihanan tunnelman... 

Nyt on myös Nuorten lukijoiden päivä. 

Tänään alkaa myöskin Parisuhdeviikko. 

Juhlaillallinen tähtitaivaan alla

 

 

Rakentakaamme tänä iltana 

ulos pitkiä pöytiä
ja koristakaamme ne 

valkoisin liinoin, 

kutsuaksemme kaikki syömään 

illallista tähtitaivaan alle. 

 

 

Illallinen taivaan alla houkuttelee ihmiset syömään yhteisten ruokapöytien ääreen ja kuka tahansa voi tänä iltana osallistua juhliin rakentamalla oman  kutsuvierasillallisen minne tahansa yhteiseen kaupunkitilaan tai omaan kotiinsa ja tarjota illallista tutuille sekä tuntemattomille. 

 

Varaa siis paikkasi, kutsu mukaan ystäväsi 

ja pakkaa koriin ruoat, juomat ja astiat. 

Syödään yhdessä Suomen taivaan alla. 

 

Voitte järjestää esim Nyyttikestit eli ”nyyttärit”, joissa jokaisen on tarkoitus tuoda jotakin syötävää mukanaan. Täten yksilön panos ja kustannukset jäävät suhteellisen pieniksi, mutta ryhmä voi nauttia laajasta, ryhmän koosta riippuvasta valikoimasta erilaisia ruokalajeja.

Voitte etukäteen sopia, kuka tuo mitäkin (esimerkiksi alkuruokalajeja, pääruokia tai jälkiruokia). -Wp- 
 

Illallinen taivaan alla on levinnyt ulkomailla asuvien 

suomalaisten toimesta myös ulkomaille.

 

Illalinen Suomen taivaan alla/Lue lisää

 

  Saman päivän teemoja ovat myös Riisipuuropäivä,

  Maailman alkuperäiskansojen päivä 

sekä Kirjojen ystävien päivä, 

ja nämä teematkin voisi liittää 

juhlaillalliseen tähtitaivaan alla.   

 

 

Taskareita ruokapöydässä

On se ihan sallittua. 

Kyllä taskukirjaa saa lukea syödessä. 

Ainakin meillä. 

 Täytyy pitää vaan huoli ettei kirja sotkeennu. 

Tai lehti, tai kunnon kovakantinen kirja. 

Voi sen tabletinkin pöydälle kantaa, 

mutta vain lukeminen on ruokapöydässä 

sallittua. Eivät puhelut, ei netin selaaminen eikä 

sosiaalinen media edes tekstiviesteinä...  

Eli hus pois kännykkä! 

Tänään on Taskukirjapäivän lisäksi myös 

Juustokakkupäivä. Nekin voi yhdistää, ihan helposti. 

- Ja siististi! 

Tänään on myös Appiukkopäivä.
Ole onnellinen jos sinulla on kiva sellainen.